Mies sai vanhemmiltaan suuren lahjan, johon mulla ei ole avio-oikeutta. Onko laitonta?
Mä olen ollut 4 v naimisiss amun miehen kanssa ja meillä ei ole avioehtoa. Eli kaikki omaisuus on yhteistä ja jos ero tulisi, niin 50% tulisi mulle. Mies sai 6-numeroisen arvoisen lahjan vanhemmaltaan. Näin sattumalta sellaisen paperin ja siinä sanottiin, että "saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta lahjaan". Toi ei varmaan ole mitenkään lain mukainen koska meillä ei ole avioehtoa ja erotessa mä saan 50% kaikesta? Olenko oikeassa?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Provoa pukkaa. Käsittääkseni kuitenkin lopulta miehen valittavissa noudattaako vanhempiensa tahtoa vai ei. Vanhemmilla ei ole loppupeleissä siis mitään sananvaltaa asiassa. Itse en noudattaisi ja tuollaisen ehdottaminenkin olisi sellainen epäluottamuslause, joka heijastuisi väleihin.
Tuo ehto on täysin normaali testamenteissa ja lahjakirjoissa. Lähes kaikki vanhemmat laittavat sen, jos tekevät testamentin. Minunkin jo edesmenneillä appivanhemmilla oli testamentissaan sellainen, enkä kokenut sitä minkäänlaiseksi loukkaukseksi.
Ehdollahan on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun toinen puolisoista kuolee tai tulee avioero. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, lahjan / perinnön saaja voi käyttää varoja niin kuin haluaa, vaikka ostaa niillä puolisolleen tai koko perheelle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provoa pukkaa. Käsittääkseni kuitenkin lopulta miehen valittavissa noudattaako vanhempiensa tahtoa vai ei. Vanhemmilla ei ole loppupeleissä siis mitään sananvaltaa asiassa. Itse en noudattaisi ja tuollaisen ehdottaminenkin olisi sellainen epäluottamuslause, joka heijastuisi väleihin.
Tuo ehto on täysin normaali testamenteissa ja lahjakirjoissa. Lähes kaikki vanhemmat laittavat sen, jos tekevät testamentin. Minunkin jo edesmenneillä appivanhemmilla oli testamentissaan sellainen, enkä kokenut sitä minkäänlaiseksi loukkaukseksi.
Ehdollahan on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun toinen puolisoista kuolee tai tulee avioero. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, lahjan / perinnön saaja voi käyttää varoja niin kuin haluaa, vaikka ostaa niillä puolisolleen tai koko perheelle jotain.
Itse kieltäytyisin lahjasta noilla ehdoilla. Eivätkä vanhempani koskaan sellaista esittäisikään. Juhlapäivinäkin kohtelevat puolisoani kuin yhtä lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provoa pukkaa. Käsittääkseni kuitenkin lopulta miehen valittavissa noudattaako vanhempiensa tahtoa vai ei. Vanhemmilla ei ole loppupeleissä siis mitään sananvaltaa asiassa. Itse en noudattaisi ja tuollaisen ehdottaminenkin olisi sellainen epäluottamuslause, joka heijastuisi väleihin.
Tuo ehto on täysin normaali testamenteissa ja lahjakirjoissa. Lähes kaikki vanhemmat laittavat sen, jos tekevät testamentin. Minunkin jo edesmenneillä appivanhemmilla oli testamentissaan sellainen, enkä kokenut sitä minkäänlaiseksi loukkaukseksi.
Ehdollahan on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun toinen puolisoista kuolee tai tulee avioero. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, lahjan / perinnön saaja voi käyttää varoja niin kuin haluaa, vaikka ostaa niillä puolisolleen tai koko perheelle jotain.
Korjataan. Lapsen asemassa se olisi loukkaus minua kohtaan, koska he eivät luota valitsemaani puolisoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärässä olet. Pitää tehdä testamentti tai eviehto joka ottaa tuon huomioon.
Sanotaanko tuo laissa? Kun mies saa lahjan niin se on hänen omaisuuttaan sitten. Ja kun meillä ei ole avioehtoa niin sitten siitä tulee yhteistä omaisuutta samalla. Eihän appi voi meidän avio-oikeuteen vaikuttaa?
Ap
Kuinka kujalla porukka on näissä yksinkertaisimmissakin lakiasioissa?
Saahan tuon googlattuakin muutamassa sekunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 vuotta naimisissa. Minulla on noin saatu omaisuus, lapset eivät perineet siitä puolikasta vielä mieheni kuoltua, vasta minunkin kuoltuani.
No eipä ne olisi sun osuutta muutenkaan perineet, ennenkuin itse kuolet, haloo
Aloittajan käsityksen mukaan omaisuuteni olisi kuulunut avio-oikeuteen ja olisi laskettu pesän omaisuudeksi. Lapset olisivat perineet puolet.
Et ole kuolinpesiä hoitanut.
Leskellä on oikeus kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa kuolinpesälle. Tälläisessa tilanteessa hän itse ei tosin tietenkään saa pesästä mitään ellei testamenttia ole.
puolisolle lesken osuus,kyllä, laset voivat vaatia lakiosaansa tai odottaa kunnes esim tuo toinenkin vanhempi menehtyy.
Minäkin sain sellaisen lahjan johon puolisollani ei ole avio-oikeutta. Miksi olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provoa pukkaa. Käsittääkseni kuitenkin lopulta miehen valittavissa noudattaako vanhempiensa tahtoa vai ei. Vanhemmilla ei ole loppupeleissä siis mitään sananvaltaa asiassa. Itse en noudattaisi ja tuollaisen ehdottaminenkin olisi sellainen epäluottamuslause, joka heijastuisi väleihin.
Tuo ehto on täysin normaali testamenteissa ja lahjakirjoissa. Lähes kaikki vanhemmat laittavat sen, jos tekevät testamentin. Minunkin jo edesmenneillä appivanhemmilla oli testamentissaan sellainen, enkä kokenut sitä minkäänlaiseksi loukkaukseksi.
Ehdollahan on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun toinen puolisoista kuolee tai tulee avioero. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, lahjan / perinnön saaja voi käyttää varoja niin kuin haluaa, vaikka ostaa niillä puolisolleen tai koko perheelle jotain.
Itse kieltäytyisin lah
Saat loistokkaan talon lahjaksi. Teille tulee ero ja naps, talo menee jotta saat puolisolle maksettua puolet. Silloin kismittää. Joskus menee maatiloja kaupungista tulleelle joka ei viihdykään emäntänä.
Tuo on järkevää turvata oman lapsen varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provoa pukkaa. Käsittääkseni kuitenkin lopulta miehen valittavissa noudattaako vanhempiensa tahtoa vai ei. Vanhemmilla ei ole loppupeleissä siis mitään sananvaltaa asiassa. Itse en noudattaisi ja tuollaisen ehdottaminenkin olisi sellainen epäluottamuslause, joka heijastuisi väleihin.
Tuo ehto on täysin normaali testamenteissa ja lahjakirjoissa. Lähes kaikki vanhemmat laittavat sen, jos tekevät testamentin. Minunkin jo edesmenneillä appivanhemmilla oli testamentissaan sellainen, enkä kokenut sitä minkäänlaiseksi loukkaukseksi.
Ehdollahan on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun toinen puolisoista kuolee tai tulee avioero. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, lahjan / perinnön saaja voi käyttää varoja niin kuin haluaa, vaikka ostaa niillä puolisolleen tai koko perheelle jota
Puolison suhteen en koe että tarvitsee varautua pahan päivän varalle. Luotan itseasiassa omiin vanhempiini vähemmän, koska meillä on vähemmän yhteistä kosketuspintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provoa pukkaa. Käsittääkseni kuitenkin lopulta miehen valittavissa noudattaako vanhempiensa tahtoa vai ei. Vanhemmilla ei ole loppupeleissä siis mitään sananvaltaa asiassa. Itse en noudattaisi ja tuollaisen ehdottaminenkin olisi sellainen epäluottamuslause, joka heijastuisi väleihin.
Tuo ehto on täysin normaali testamenteissa ja lahjakirjoissa. Lähes kaikki vanhemmat laittavat sen, jos tekevät testamentin. Minunkin jo edesmenneillä appivanhemmilla oli testamentissaan sellainen, enkä kokenut sitä minkäänlaiseksi loukkaukseksi.
Ehdollahan on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun toinen puolisoista kuolee tai tulee avioero. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, lahjan / perinnön saaja voi käyttää varoja niin kuin haluaa, vaikka ostaa niillä puolisolleen tai koko perheelle jota
En halua tympeää työmaata itselleni, joten nykyinen osake riittää vallan mainiosti meille molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provoa pukkaa. Käsittääkseni kuitenkin lopulta miehen valittavissa noudattaako vanhempiensa tahtoa vai ei. Vanhemmilla ei ole loppupeleissä siis mitään sananvaltaa asiassa. Itse en noudattaisi ja tuollaisen ehdottaminenkin olisi sellainen epäluottamuslause, joka heijastuisi väleihin.
Tuo ehto on täysin normaali testamenteissa ja lahjakirjoissa. Lähes kaikki vanhemmat laittavat sen, jos tekevät testamentin. Minunkin jo edesmenneillä appivanhemmilla oli testamentissaan sellainen, enkä kokenut sitä minkäänlaiseksi loukkaukseksi.
Ehdollahan on merkitystä vasta siinä tilanteessa, kun toinen puolisoista kuolee tai tulee avioero. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, lahjan / perinnön saaja voi käyttää varoja niin kuin haluaa, vaikk
Niin. Rakkauden ensi huuma. Ei ole harvinasia erota esim viidenkympin villityksessä. Ja voi olla katkeria eroja nekin.
Tuo määräys kyllä koskee sitten uuttakin puolisoa, omaisuus säilyy lahjakirjan/ testamentin tekijän verisukua oleville lapsille aikanaan.
Naimisiin mennessä on syytä mainita avio-oikeuden poissulkevasta ehdosta. Se vaatii parikseen avioehdon, jolla toisenkin puolison saamat lahjat ja perinnöt suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Muuten käy esimerkiksi niin, että A perii miljoonia, jotka suljettu pois avio-oikeuden piiristä, kun taas B perii 200 000, joka on avio-oikeuden piirissä, ja tästä B joutuu sitten eron tullen maksamaan tasinkoa A:lle 100 000, jos muuten kaikki omaisuus on yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että lahjoittaneilla vanhemmilla on ollut jouku oikein hyvä syy kirjata rajoitus lahjakirjaan. Heillä saattaa olla enemmän elämänkokemusta kuin ap:lla...
Pari tuiki tavallista tilannetta tulee mieleen: kesämökkki ja yritys.
Varsinkin jos miehellä on pari sisarusta, on turha mutkistaa yhteiskäytössä olevan kesämökin hallintoa puolisoilla tai varsinkaan exillä.
Jos miehen vanhemmat haluavat valmistella yrityksen sukupolvenvaihdosta, johtoryhmän kasvattaminen ahneella ja vihamielisellä exällä on lopun alku.
Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa.
Kun ei koskaan tiedä, kuinka elämä heittelee. Me teimme keskinäisen testamentin toistemme hyväksi. Jos sattuisi, että tulisikin mutkia matkaan (esim. ero) molemmat saavat pitää omat perintönsä juurikin molempien vanhempien tekemän ehdon vuoksi. Minusta se on oikein.
Ap. ihan vailla yleistietämystä jos tällainen tulee yllätyksenä. Kannattaa kiinnostua ympärillään olevista ei itseä koskevistakin jutuista, niin tietämys yleisistä asioista kasvaa ja oma tietämys avartuu kummasti.
Tuollaiset perijät on kommunisteja.