Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, parisuhteen rajat
01.02.2025 |
Apua. Oon viestitellyt pari vuotta yhden miehen kanssa ja meillä on todella läheiset välit. Osittain kaikki on ollut kuitenkin vitsiä, ja ollaan puhuttu naimisiinmenosta ja yhteisistä eläkepäivistä, tietäen kuitenkin, että kumpikaan ei ole vaihtamassa paikkakuntaa ainakaan ennen niitä eläkepäiviä. Tunnetaan toisemme entuudestaan ja harvakseltaan tavataankin. Seksi on jäänyt nettiseksiksi, mutta se on riittänyt hyvin.
Eilen minulle kuitenkin selvisi, että tämä mies vokottelee muitakin, hänellä on kotikaupungissaan naisystävä, jonka kanssa pyörii ihan julkisesti. Sattuu todella paljon. Enkä edes ymmärrä miksi, koska suhteemme on ollut kevyttä leikkiä. Oon vissiin kuitenkin uskonut johonkin suurempaan ja ottanut kaiken tosissani, vaikka ei pitänyt. En tietenkään ole tässä vaatimassa mitään päätä pölkylle tai edes selvyyttä siitä, ketä ja missä on riiannut, koska mitäpä minä niillä tiedoilla. Kärsin tämän tuskan yksin, enkä edes tiedä, mikä tämän viestin idea on. Haluan vain avautua jonnekin, ja hävettää kertoa edes kavereille, miten olen antanut miehen viedä minua kuin pässiä narussa. Miten saatoin uskoa monta vuotta pelkkiä viestejä. Senhän piti olla hauskaa, mutta nyt tuntuu loukatulta.
Onko mulla oikeus olla vihanen? Onko mies pettänyt mua?
Tästä vielä pitemmälle: miten sovitte suhteenne rajat? Käyttekö keskustelun, että tästä päivästä eteenpäin ei muita katsella? Mitä on tapailu, ollaanko silloin sitoutuneita? Kun tapailusta puhuttiin välillä, kun oltiin enemmän vakavissamme. Nyt ei ole mitään, ei edes puhevälejä, koska mua suututtaa ja itkettää.
Kommentit (29)
Siis olisiko siihen eläkeikään ollut vielä jotain 15 vuotta? Itsehän tapailin sitä pelleä ihan irl aikansa. Nyt jälkeen päin mietin, että onko autisti vai sosiopaatti, niin loppupeleissä persoonatonta vaikkakin hyvin aistillinen ja fiksu mies. Taitava verbaalisesti ja hyvin, hyvin viehättävä. En mitenkään syytä itseäni, sillä minä olin avoimesti ja rehellisesti liikenteessä. Mutta aikansa vei toeta siitä, kuin Liisa Ihmemaassa olin vedettynä fantasioihin. Nyt onneksi olen tavannut ja tutustunut tosi kivaan mieheen pikkuhiljaa. Luetaan samoja kirjoja, samanlainen huumorintaju ja paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Eikä pelleile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on vain luontaiset viettisi, jotka sanovat sinulle että tuo mies kuuluu sinulle. Nyt kun huomasit että mies ei olekaan pauloissasi, se repii sinut palasiksi, koska selustasi ei ole turvattu. Naisilla on aina varasuunnitelmia pariutumisen takaamiseksi. Jos varasuunnitelma menee pieleen, olet hädässä.
Ja ei, sulla ei ole nyt syytä olla vihainen tuolle miehelle. Yritä vain ymmärtää omaa reaktiotasi.
Hah. Mun exä viestitteli jonkun naisen kanssa kirkon varaamisesta ja ties mistä. Mahtoi tämä toinen nainen loukkaantua kun olikin varattu mies.
Olen pahoillani puolestasi. Minäkin olen ottanut kantapääoppia vastaavassa asiassa. Älä häpeä. Ihan normaalia kaivata kumppania eläkepäiville. Olet itse ollut rehellinen ja sydän auki. Anna seuraavaksi mahdollisuus arvoisellesi miehelle.
Onkohan tällainen tekstittelysuhde vai miksi sitä pitäisi kutsua yleistäkin? Pelkään, että suhteeni on lipumassa sellaseksi, kun meillä on etäisyyttä 30 km. Eli siinä ja siinä, ehtiikö ja pystyykö tapaamaan edes joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tällainen tekstittelysuhde vai miksi sitä pitäisi kutsua yleistäkin? Pelkään, että suhteeni on lipumassa sellaseksi, kun meillä on etäisyyttä 30 km. Eli siinä ja siinä, ehtiikö ja pystyykö tapaamaan edes joka viikko.
30 km ei ole pitkä etäisyys. Itse seurustelin aikoinaan toisen pohjoismaalaisen kanssa. Siis oltiin käyty aikoinaan samat koulut ja tavattiin sitten, kun molemmat olimme eronneet. Tapailtiin Hesassa, jonne molemmilla matkaa, mun kotikaupungissa ja mä kävin hänen luonaan. Soiteltiin joka päivä melkein. Oltiin todella rakastuneita, mutta psyykelle kävi liian raskaaksi se, ettei meillä ollut tulevaisuudessa mitään mahdollisuuksia kummallakaan muuttaa lähemmäksi ja yhteen. Vajaan vuoden jälkeen yhdessä koettiin ja sovittiin, että pakko lopettaa. Ystävyytenä jatkui sitten myöhemmin, kun olimme selvinneet erosta. Me todella puhuimme paljon avoimesti ja rehellisesti.
Kun pahin pettymys laantuu, yritä nostaa hyvät tunteet pintaan. Uskalsit kuitenkin heittäytyä huumaan, älä kyynisty - teet sillä vain hallaa itsellesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi, se miehen kotikaupungissa asuva nainen, jota mies tapailee, on tässä se petoksen uhri etkä sinä.
Miten joku voi edes kuvitella, että joku nettirupattelu olisi yhtään mitään, jos ei edes ole aikeita tavata?
Taitaa tässä olla kaksi uhria. Ja täyskusipää tuo mies.
Ap ei ole syyllistynyt mihinkään, vai miten ylipäätään voi perustaa ihmissuhteita, jos kehenkään ei saa luottaa?
Voi sua. Haleja. Mikä pettymys!!!