Auttakaa, parisuhteen rajat

Normaalisuhteessa on tapana keskustella ihan kaikesta. Ehkä keskustelitte alussa ja sen jälkeen on ollut oletusta sinun puoleltasi yhteisistä eläkepäivistä ja parisuhteesta ja mies taas on olettanut että on kevyt suhde, jossa voi tapailla muitakin. 

Viestittelysuhde ei ole mikään oikea parisuhde, ja on vähän naiivia ajatella, että normaalille miehelle riittäisi nettiseksi vuosien ajaksi.

Sinulla on toki oikeus tunteisiisi. Mutta koko hommahan on mennyt pieleen alusta asti. Ei olisi kannattanut aloittaa mitään tuollaista kuviota alun perinkään, tai ainakin teidän olisi pitänyt puhua ja sopia asioista aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Normaalisuhteessa on tapana keskustella ihan kaikesta. Ehkä keskustelitte alussa ja sen jälkeen on ollut oletusta sinun puoleltasi yhteisistä eläkepäivistä ja parisuhteesta ja mies taas on olettanut että on kevyt suhde, jossa voi tapailla muitakin. 

Kiitos vastauksesta, hyvä saada muita näkökulmia ja järjen ääntä, joka multa nyt puuttuu.

Koko ajan puhuttiin tapailusta ja suhteesta, mutta mitään tarkkaa ei sovittu. En kokenut tarpeelliseksi, kun oletin, että kummallakaan ei muita ole eikä ole tulossa. Eli olet oikeassa, oletin. Jotenkin sitä ei tällä iällä (ollaan molemmat viisikymppisiä) ajatellut, että kummallakaan olisi mitään muita suhdeviritelmiä. 

Jos vielä joskus uskallan yhtään minkäänlaiseen suhteeseen, on siitä suhteen tilasta sitten varmaan keskusteltava vähän väliä. Ettei tule yllätyksiä, että toinen olettaa yhtä ja toinen tekee toista.

Ehkä tämä sattuu niin paljon myös siksi, että hävettää. Miten saatoin vielä hurahtaa näin, ja lähteä mukaan johonkin whatsapp-suhteeseen. Mutta kyllä ikävöin myös sitä miestä. Ajatukset ihan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Viestittelysuhde ei ole mikään oikea parisuhde, ja on vähän naiivia ajatella, että normaalille miehelle riittäisi nettiseksi vuosien ajaksi.

Sinulla on toki oikeus tunteisiisi. Mutta koko hommahan on mennyt pieleen alusta asti. Ei olisi kannattanut aloittaa mitään tuollaista kuviota alun perinkään, tai ainakin teidän olisi pitänyt puhua ja sopia asioista aiemmin.

Olet niin oikeassa. Olen loukkaantunut, mutta ehkä vielä enemmän hävettää ja kaduttaa. Hirveä tunne. Miten saatoin hurahtaa tämmöiseen. Se oli todella hauskaa, mutta eihän se sitten mitään oikeaa ollutkaan. Olisi varmaan pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa, kun kihertelin hänelle, että ollaan kuin teinejä. Minä olin, hän ei. Toivottavasti on poistanut kaikki lähettämäni kuvat. 

Tää nyt on yleistä, että naiset kokee asiat pysyvämpinä, haluavat olla ainoita (niin monet miehetkin), tunteet herää vaikka muka olis vaan kevyttä flirttiä tai pelkkää seksiä. 

Miehille taas helpompaa että on useampi kierroksessa. 

Yleisesti: jos on flirtti ja mukava tyyppi, tuskin on sitä vaan sulle. 

"meillä on todella läheiset välit". No ei ole, jos ei kerro, että seurustelee. 

Teillä on miehen suunnasta kevyt flirttikaverisuhde, ei muuta. 

Toistaalta jos on ollut nettiseksiä (mitä sekin on?), niin silloin olet nettiseksikaveri (friends with benefits), mutta ei muuta. Jos ukko on vielä nettisekstaillut sun kanssa, kun seurustelee (ja on sovittu tai antaa olettaa ettei sekstailla muiden kanssa), niin on pettäjä.

Nauti siitä, mitä sulla oli. tuo "suhde" toi iloa elämään, vaikka ei toiselle riittänytkään. 

Mitä mietit asiasta nyt? Riittäiskö sulle edelleen viestittely? Vai haluaisitko kuitenkin jotain enemmän? 

Ehkä ei kannata liikaa vitsailla vakavilla asioilla. Viittaan omaan kokemukseeni, jossa tutustuin mieheen ja ihastuinkin, mutta sanoin, että lopetetaan tämä viestailu, koska tajusin sen menevän vakavaksi minun puoleltani. Mies vastasi voimakkaasti, että EIKÄ, mistä minä ajattelin hänen olevan tosissaan suhteessa minuun. Pelle oli ja näin lopussa voin todeta, että julmaa leikkiä oli hänen puoleltaan. Itse en siis vitsaile vakavilla emotionaalisilla asioille, muuten olen todella hauska. Olen pahoillani puolestasi ja uskon, että tekee kipeää. Varmaan juuri se puhuminen oikeesti on se pointti. Älä suotta häpeile, onhan myös hyvä asia, että pystyt vielä heittäytymään tuolleen ja luottamaan. Nuo etäsuhteet on vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Nauti siitä, mitä sulla oli. tuo "suhde" toi iloa elämään, vaikka ei toiselle riittänytkään. 

Mitä mietit asiasta nyt? Riittäiskö sulle edelleen viestittely? Vai haluaisitko kuitenkin jotain enemmän? 

Puistattaa. En todellakaan halua olla yhteyksissä tähän mieheen nyt. Se oli kivaa, mutta siinä kävi huonosti. Ei olisi pitänyt olettaa eikä luottaa. 

Tuohan oli pelkkää leikkiä, mutta salaa toivoin, että eläkepäivät oltaisi vietetty yhdessä. Mutta se edellyttäisi luottamusta, joka on nyt mennyttä. Kyllä varmaan vielä kavereina pysytään, mutta ei tee mieli edes jutella hänen kanssaan nyt. 

Kiitos kaikille vastauksista! Todella hyviä pointteja ja kannustusta, tuntuu mukavalta. 

Täytyy vaan koota itseni ja hyväksyä, että halusin enemmän kuin toinen. Ja opinpa kantapään kautta, että vakavilla asioilla ei kannata leikkiä. 

Nyt tuntuu, että olin todella hölmö, kun heittäydyin ja kikattelin mukana. Suhteen rajojen lisäksi ymmärsin siis vitsit väärin. 

Oliko mies Nurmijärveltä?

Ota opiksi, etsi uusi kiva mies irl. 

Mies sai sadistista nautintoa siitä, että vedätti sinua.

Up

Siis teidän suhde perustuu käytännössä viestittelylle? Eihän tuo ole mikään parisuhde, niin kuin itsekin sanoit, tuo on pelkkää kevyttä ajanvietettä. Totta kai toinen voi siinä sivussa etsiä sitä oikeaa parisuhdetta kun te kerta tiedätte että ette tule esim. muuttamaan samalle paikkakunnalle ennen eläkepäiviä. Olisiko miehen pitänyt tyytyä pelkkään viestittelyyn ja nettiseksiin koko loppuelämäksi? Tuollainen suhde riittää ehkä sinulle mutta lähtökohtaisesti ihmiset yleensä etsivät suhdetta jossa ollaan ihan fyysisesti läsnä.

Voi ap, olen pahoillani. Mutta älä häpeä, ei ole mitään väärää elää tunteella ja luottaa ihmisiin. Toivon, että uskallat vielä heittäytyä rakkauteen, jos sellainen mahis vielä eteesi tulee.

Olet varmasti oppinut tästä. Olen itsekin pohtinut, milloin treffailu muuttuu sellaiseksi, että enää ei muita tavata. En muista ikinä tästä sopineeni kenenkään kanssa, mutta sehän tarkoittaa, että minulla on ollut tuuria, kun kohdalleni on osunut kumppani, joka on pitänyt minua yhtä tärkeänä kuin minä häntä. Sovitteko te kaikki muut jotenkin suullisesti, että tästä illasta eteen päin seurustellaan virallisesti? Ja mitä se tapailu on, onko se vielä kevyttä yhteydenpitoa, intiimiäkin? 

Kihloihin tuskin enää vanhmmiten mennään, saati naimisiin, mutta mitä on tapailu, deittailu, yhdessäolo, ja milloin se muuttuu seurusteluksi? 

Vierailija kirjoitti:

Oliko mies Nurmijärveltä?

Ei ollut!

Kiukku alkaa laantua, syy oli minun. Ei enää ikinä päätä pilviin. Todella tyhjä ja huijattu olo, ja syytän nyt vain itseäni. Mutta oli se hauskaa niin pitkään kuin sitä kesti. Ajatus yhteisistä eläkepäivistä oli kyllä ihana, mutta nyt ei tee mieli suunnitella yhtään mitään vastaavaa. 

Jos joskus kuitenkin jotain, niin pitää sitten tehdä rajat selväksi heti ja yhdessä. Eikö siitä mies sitten pelästy, että nyt on niin virallista, että luikkii pakoon heti. No, enpä moisella päätäni vaivaa hetkeen.

Kiitos avustanne ja mietteistänne! 

Eksän kanssa sovittiin aika nopeaan, ettei tapailla muita ihmisiä. Nyksän kanssa ei olla erikseen sovittu, ei ole tarvinnut.

Kai tuo on tapauskohtausta.

Kun olin teini, ei silloin sovittu ettei tapailla muita tai edes että seurustellaan, vaikka seurusteltiin. Oli oletus, että ollaan yhdessä eikä ole muita.

Älä viitsi, se miehen kotikaupungissa asuva nainen, jota mies tapailee, on tässä se petoksen uhri etkä sinä.

Miten joku voi edes kuvitella, että joku nettirupattelu olisi yhtään mitään, jos ei edes ole aikeita tavata?