Mikä on normaali määrä karkkia/herkkuja? Viikossa, kuukaudessa?
En oikeasti hahmota tätä ollenkaan. Kun olin lapsi, oli meillä karkkipäivä kerran viikossa. Määrät kuitenkin aika suuria, esim. kokonainen 200g suklaalevy. Ylipainoa ei koskaan ole ollut, pikemminkin alipainoa lapsena ja nykyään normaalipaino.
Mutta veriarvoissa ei ole kehumista nykyisin, myös olo on usein vetämätön, ja saatan ahmia. Jos en ole "karkkilakossa", niin syön monta kertaa viikossa, jopa päivittäin, jonkin verran epäterveellisiä herkkuja. Kuukausitasolla hirveitä määriä, siis todella kilokaupalla. En kuitenkaan liho holtittomasti, joten selvästi paikkaan herkuilla järkevämpää ruokaa.
Pystyn siis olemaan täysin syömättä herkkuja vaikka kuukauden, mutta kohtuudessa pysyminen tuntuu mahdottomalta. Mikä se kohtuus edes olisi, ihan tarkkoina määrinä?
Kiitos jos joku osaisi kommentoida!
Kommentit (84)
Monet asiantuntijat tuovat esille 80/20 -suhteen. Eli syöt 80% terveellistä ja ravitsevaa ruokaa ja sitten se loppu 20% voi olla vähän sinne päin.
Itsekään en voi ostaa kotiin jemmaan karkkia tai herkkuja, koska ne eivät siellä säily vaan ihan itse ne sieltä syön saman päivän aikana. Mutta samalla se on myös mulle sopiva ratkaisu: ostan kaupasta sen herkun, minkä pidän itselleni sopivana syödä kerralla. Tämä tarkoittaa mulle sitä, että kerran viikossa, kun teen isommat ostokset, ostan suklaapatukan tai Fazerilla on kivoja sellasia ainakin 70 gramman pastillirasioita hedelmäkarkkeja.
Mulla on ihan todellinen sokeriaddiktio. Poikaystävä oli ostanut mun asuntoon kaakaojauhetta. Miten minä käytin sitä? Söin iltaisin lusikalla sitä. Se paketti lähti aika äkkiä sitten poikaystävän omaan kotiin. Arkipäiville ostan kaksi suklaanmakuista proteiinirahkaa. Kalorit matalalla ja saan niistä sokerihampaalle hirveästi mielihyvää.
Adhd voi myös ilmetä syömällä, varsinkin syömällä runsaasti.
Keho kaipaa tuntemuksia ja virikkeitä, ja syömisestä saa nopeaa mielihyvän tunnetta, sekä nopea syöminen/pureskelu on vähän niin kuin jalan heiluttaminen, levottomuuden purkamista.
Vierailija kirjoitti:
Monet asiantuntijat tuovat esille 80/20 -suhteen. Eli syöt 80% terveellistä ja ravitsevaa ruokaa ja sitten se loppu 20% voi olla vähän sinne päin.
Ja tätä suhdettahan voit käyttää herkkujesi määrän laskemiseen. Ensin lasket energiantarpeesi, eli millä kilokalorimäärällä pysyt normaalipainossasi nykyisellä kulutuksellasi. Normaalipainoisilla keski-ikäisilllä naisilla varmaan noin 2000 kcal pinnassa/vrk. Liikunta, ikä, paino, pituus jne. kaikki vaikuttavat siihen. Löydät laskureita netistä. Sitten siitä kalorimäärästä lasket tuon 20%. Sen verran kilokaloreita voit sitten suurin piirtein laittaa herkkuihin, jos 80% syöt muuten terveellisesti. Sitten mietit, haluatko joka päivä vaikkapa syödä pienen jälkiruuan vai esim. kerran viikossa pitää isomman herkuttelupäivän. Kukin tyylillään.
Tuntuu hurjalta muiden normaalit määrät tässä ketjussa!
Olen normaalipainoinen, ikää 45 ja herkutteluni on pari palaa tummaa (väh. 70%) suklaata päivässä, ehkä kerran kuussa tulee syötyä jäätelöä. Meillä ei ole koskaan leivonnaisia, pullaa, keksejä, jälkkäreitä, karkkia, limsaa, vanukkaita, sokeroituja jogurtteja tmv.
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en voi ostaa kotiin jemmaan karkkia tai herkkuja, koska ne eivät siellä säily vaan ihan itse ne sieltä syön saman päivän aikana. Mutta samalla se on myös mulle sopiva ratkaisu: ostan kaupasta sen herkun, minkä pidän itselleni sopivana syödä kerralla. Tämä tarkoittaa mulle sitä, että kerran viikossa, kun teen isommat ostokset, ostan suklaapatukan tai Fazerilla on kivoja sellasia ainakin 70 gramman pastillirasioita hedelmäkarkkeja.
Mulla on ihan todellinen sokeriaddiktio. Poikaystävä oli ostanut mun asuntoon kaakaojauhetta. Miten minä käytin sitä? Söin iltaisin lusikalla sitä. Se paketti lähti aika äkkiä sitten poikaystävän omaan kotiin. Arkipäiville ostan kaksi suklaanmakuista proteiinirahkaa. Kalorit matalalla ja saan niistä sokerihampaalle hirveästi mielihyvää.
Sama juttu. Jos ostaisin suklaalevyn ja jäätelöpaketin, söisin kerralla. Ratkaisu on se, että silloin kun tekee makeaa mieli, ostan vain suklaapatukan tai jäätelötuutin, eli yhden annoksen, ja nautin ajatuksella. Proteiinivanukkaat ja sokerittomat pastillit tosiaan auttavat makeanhimoon myös. Ja aivan joka kerta kun tekee mieli, ei kannata vastata himoon, ei ainakaan makealla vaan vaikka kokeilla auttaisi vichy.
Vierailija kirjoitti:
Monet asiantuntijat tuovat esille 80/20 -suhteen. Eli syöt 80% terveellistä ja ravitsevaa ruokaa ja sitten se loppu 20% voi olla vähän sinne päin.
Tämä on mun mielestä hyvä yleissääntö. Ei päivittäisissä herkuissakaan mitään vikaa ole, kunhan niiden määrän saa pysymään kohtuudessa eikä niillä herkuilla ala korvaamaan terveellistä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kohtuus on mahdollista, koska sokeririippuvuus ei ole sama kuin alkoholiriippuvuus. Se on lähinnä psykologinen ja toiminnallinen riippuvuus. Itse olin lapsesta saakka todella makean perään, saatoin syödä ison suklaalevyn tai puoli kiloa irtokarkkia kerralla tai kokonaisen jäätelöpaketin. Kovin lihava en koskaan ollut, vähän ylipainoinen jossain vaiheessa kyllä, koska varmaan söin muuta vähemmän ja liikuin. Veriarvot olivat hyvät. Lähinnä halusin laihduttaa ja siksi tahdoin sokerihimosta eroon. Ehdottomuus ei olisi toiminut kohdallani, vaan pikku hiljaa vähensin ja aloin syödä enemmän proteiinia, kasviksia ym. mikä täyttää enkä syönyt sokeria nälkääni. Makeanhimoon koetin syödä hedelmiä, sokerittomia karkkeja, sokeritonta limsaa, kevytjätskiä yms vähäkalorisempaa, mikä vei makeanhimot. Vaikka light-tuotteita haukutaan, niin minulla nuo olivat alussa välttämättömiä korvikkeina ja "ko
Tuo ei pidä paikkaansa. Toki myös sokerittomat limsat ovat happamia ja hampaille haitallisia, mutta makeutusaineiden päivittäisen saannin raja on niin korkea, että niitä saisi juoda litrakaupalla, että esim. syöpäriskiä olisi. Tutkimusnäyttöä muistakaan pelätyistä haitoista ei ole. Jos on pakko juoda paljon limsaa, kannattaa vaihtaa ne sokerittomiin, koska sokeri on limsassa pahinta. Parasta tietysti, jos pystyy välttämään kokonaan.
Mies söi lapsena paljon herkkuja. Nyt viisikymppisenä ei voi syödä enää makeaa samalla tavalla, tulee huono olo.
Normaali määrä on nolla grammaa kuukaudessa.
Täälläkin yksi, joka ei välitä ollenkaan ns. herkuista. Kummilapsen synttärit ovat aina pahat, kun tarjoilu koostuu karkeista, sipseistä, kuorrutetuista muffinsseista, ylimakeista leivonnaisista, poppareista jne. En moneen vuoteen pystynyt syömään siellä mitään. Onneksi nyttemmin tarjolla on myös keksejä ja tuorejuustoa. Mutta sitä mietin, että onko järkevää lapsillekaan synttäreistä huolimatta pelkkiä sokeripommeja tarjota? Muistan omia synttäreitä, silloin toki oli kakkua ja vaikkapa mokkapaloja, mutta ei me silloinkaan karkkia vedelty äärettömästi. Myös jotain suolaista piirakkaa oli aina.
lihapiirakkaa ja pitsaa monta kertaa viikossa...konvehtia ja mättökarkkeja iltaisin sohvalla istuen,ja vkonloppuisin pubissa kunnolla olutta..
Sokerin syönti EI aiheuta diabetesta.
Mulla reikiintyi hampaat järkyttävästi joka vuosi hyvästä hoidosta huolimatta. Olen juonut lapsesta asti sokerimehuja monta kertaa päivässä. Tajusin lopettaa ja reikiintyminenkin loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että henkilö jolle herkut eivät maistu tulee pätemään keskusteluun kiireesti paremmuuttaan.
Kysyttiin kokemuksia herkuttelusta ja tyyppi kertoi omansa. Se ei tunnu kelpaavan keskusteluun.
Olen se tyyppi, joo, huvittaa suuresti :) Etenkin kun tässä just teen banaanikakkua.
Ei sinun syömisissäsi mitään vikaa ole. Moralisoivassa ja ylimielisessä asenteessasi on.
Vierailija kirjoitti:
Sokerin syönti EI aiheuta diabetesta.
Diabetes on autoimmuunitauti, mutta sokerin syönti kyllä edesauttaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että henkilö jolle herkut eivät maistu tulee pätemään keskusteluun kiireesti paremmuuttaan.
Kysyttiin kokemuksia herkuttelusta ja tyyppi kertoi omansa. Se ei tunnu kelpaavan keskusteluun.
Olen se tyyppi, joo, huvittaa suuresti :) Etenkin kun tässä just teen banaanikakkua.
Ei sinun syömisissäsi mitään vikaa ole. Moralisoivassa ja ylimielisessä asenteessasi on.
Moralisoivaa ja ylimielistä on ilmeisesti syödä normaalisti välillä herkutellen. Olisiko pitänyt valehdella? Tässä ketjussa suututaan ja alapeukutetaan niille, jotka eivät juurikaan syö herkkuja.
Olen pahoillani jos joku vetää herneitä nenään, mutta mikä tahansa herkkujen jatkuva vetäminen, ylensyönti, sairaalloinen terveellisen ruoan ihannointi jne on addiktio eikä normaalia. Alapeukuttakaa niin paljon kuin haluatte. Lääkäri tulee sanomaan teille samat asiat jossain vaiheessa ehkä vähän enemmän kaunistellen, mikäli jatkatte syömisiä samaan malliin.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi, joka ei välitä ollenkaan ns. herkuista. Kummilapsen synttärit ovat aina pahat, kun tarjoilu koostuu karkeista, sipseistä, kuorrutetuista muffinsseista, ylimakeista leivonnaisista, poppareista jne. En moneen vuoteen pystynyt syömään siellä mitään. Onneksi nyttemmin tarjolla on myös keksejä ja tuorejuustoa. Mutta sitä mietin, että onko järkevää lapsillekaan synttäreistä huolimatta pelkkiä sokeripommeja tarjota? Muistan omia synttäreitä, silloin toki oli kakkua ja vaikkapa mokkapaloja, mutta ei me silloinkaan karkkia vedelty äärettömästi. Myös jotain suolaista piirakkaa oli aina.
Ap sanoo että lapsenakin veti suklaalevyn päivässä. Ei kai se ihme ole, että lapsista tulee tuolla meiningillä sokerikoukuttuneita. Meillä suklaalevyn piti kestää vähintään viikon.
Mikset googlaa itse, jos noin kiinnostaa? Eihän tämä mikään tieteellinen teksti ole, johon jokaisen osallistujan tarvitsee laittaa lähdeviitteet vaan keskustelupalsta.
-eri