Mikä on normaali määrä karkkia/herkkuja? Viikossa, kuukaudessa?
En oikeasti hahmota tätä ollenkaan. Kun olin lapsi, oli meillä karkkipäivä kerran viikossa. Määrät kuitenkin aika suuria, esim. kokonainen 200g suklaalevy. Ylipainoa ei koskaan ole ollut, pikemminkin alipainoa lapsena ja nykyään normaalipaino.
Mutta veriarvoissa ei ole kehumista nykyisin, myös olo on usein vetämätön, ja saatan ahmia. Jos en ole "karkkilakossa", niin syön monta kertaa viikossa, jopa päivittäin, jonkin verran epäterveellisiä herkkuja. Kuukausitasolla hirveitä määriä, siis todella kilokaupalla. En kuitenkaan liho holtittomasti, joten selvästi paikkaan herkuilla järkevämpää ruokaa.
Pystyn siis olemaan täysin syömättä herkkuja vaikka kuukauden, mutta kohtuudessa pysyminen tuntuu mahdottomalta. Mikä se kohtuus edes olisi, ihan tarkkoina määrinä?
Kiitos jos joku osaisi kommentoida!
Kommentit (84)
Minä olen lähes vuoden ollut käytännössä ilman sokeriherkkuja. Joulun tienoilla ajattelin syödä suklaata mutta yllättäen ne eivät maistuneet yhtään hyviltä joten jätin yhteen konvehtiin. Sama koski myös leivonnaisia. Minulle kokis on ollut aiemmin se pahin riippuvuuden aiheuttaja mutta myös makeiset sekä juustot. Sokeriarvot olivat koholla mutta jo loppuvuodesta normaalilla tasolla. Jätin kyllä pastat ja riisitkin minimiin. Kolesteroli on aina ollut normaali. Vuoden aikana painokin on itseltäni pudonnut useamman kilon.
Aiemmin ostimme puolison kanssa ison suklaalevyn tai karkkipussin ja söimme sen sitten kerran viikossa vähintään puoliksi ja minä join parikin kokista päivittäin. Nyt hänkin jättänyt makeiset ym. vähemmälle vaikkei hänen veriarvoissaan ollut mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on selkeästi syömishäiriö, alkanut jo lapsuudesta. Ei olisi tullut kuuloonkaan karkkipäivänä vetää jotain kokonaista suklaalevyä.
Itse syön lounaan ja illallisen jälkeen palasen tummaa suklaata. Tykkään leipoa ja meillä on yleensä viikonloppuisin jotain pullaa/muffinsseja/piirakkaa. Niitäkään emme kahteen pekkaan syö kokonaan, vaan aina laitetaan puolet pakkaseen. Mitään karkkeja, limsoja, sipsejä, popcorneja ja/tai muita mässyjä en syö. Herkkuani ovat juustot ja salaatit, enkä niidenkään kanssa vedä övereitä.
Sinä olet ortorektikko. Se on mielisairaus.
Jaa terveellisesti syöminen on mielisairautta? Koitetaanpas nyt olla järkeviä. Kai tällainen vaikuttaa sokerikoukuttuneiden mielestä häiriintyneeltä.
En kiellä itseltäni mitään, en herkkujakaan. Ei vaan maistu minulle yhtään. Liiasta sokerista tulee heti sokerihumala, verensokeri heittää koko päivän ja hampaat reikiintyvät. Liian rasvainen ruoka ei puolestaan sula ja aiheuttaa närästystä ja turvotusta.
Erikoista että palstalla ajatellaan että ahmiminen ja sokeriövereiden vetäminen on normaalia. Olemmekin diabeteksen luvattu maa.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan ihmiset jotka syövät suklaata ovat terveempiä kuin ne jotka eivät sitä ollenkaan syö.
Linkki tutkimukseen!
Muita vastauksia lukematta vastaan. Minäkin syön ns. herkkuja monta kertaa viikossa. Vastaavasti sitten muuta ruokaa niiden kalorien verran vähemmän. Urheilen 2-3 kertaa viikossa. Ei ylipainoa.
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihmiset eivät tarvitse karkkia lainkaan. Pelkkää turhaa sokeria jota ihminen ei tarvitse lainkaan. Itselleni normaali määrä on nolla zero ja ei yhtään tai jotakin niiden väliltä.
Miksi kukaan haluaa tuhota oman kehonsa kaikella pskalla? Minkä ihmeen tähden kehoon tungetaan esimerkiksi alkoholia ?
Ei mikään ihme, että suomalaiset, varsinkin naiset ovat jäätävän huonossa kunnossa.
Onko sinun koskaan tehnyt mieli herkkuja? Varmaan helppoa jos niistä ei edes pidä? Makuelämykset ovat monille nautinnonlähde eli mielihyvän takia niitä herkkuja syödään. Olisi vaan kiva osata syödä kohtuullinen määrä...
Ap
Kyllä kohtuus on mahdollista, koska sokeririippuvuus ei ole sama kuin alkoholiriippuvuus. Se on lähinnä psykologinen ja toiminnallinen riippuvuus. Itse olin lapsesta saakka todella makean perään, saatoin syödä ison suklaalevyn tai puoli kiloa irtokarkkia kerralla tai kokonaisen jäätelöpaketin. Kovin lihava en koskaan ollut, vähän ylipainoinen jossain vaiheessa kyllä, koska varmaan söin muuta vähemmän ja liikuin. Veriarvot olivat hyvät. Lähinnä halusin laihduttaa ja siksi tahdoin sokerihimosta eroon. Ehdottomuus ei olisi toiminut kohdallani, vaan pikku hiljaa vähensin ja aloin syödä enemmän proteiinia, kasviksia ym. mikä täyttää enkä syönyt sokeria nälkääni. Makeanhimoon koetin syödä hedelmiä, sokerittomia karkkeja, sokeritonta limsaa, kevytjätskiä yms vähäkalorisempaa, mikä vei makeanhimot. Vaikka light-tuotteita haukutaan, niin minulla nuo olivat alussa välttämättömiä korvikkeina ja "korvaushoito" toimi, koska pikku hiljaa makeanhimo alkoi hellittää. Söin makeaa kyllä juhlissa ym. tai kun sitä tarjottiin, en kieltäytynyt kokonaan.
Nykyisin voin useamman kerran viikossa ostaa vaikka leivoksen, jälkiruoan tai suklaapatukan (ei levyä) tai kesällä jätskin. Jos ostan irtokarkkia, niin vain 100-200 grammaa ja lähinnä jos käyn leffassa ts. Toki erikoistilaisuuksissa tai esim. jouluna voin herkutella enemmän. Mutta pointti on se, että vaikka söisin makeaa useamman kerran viikossa, niin se on silloin jäätelötuutti tai suklaapatukka, ei 200 g levy tai litran paketti. Ja tunnistan myös, milloin tekee oikeasti vaikka erityisesti suklaata tosi paljon mieli ja milloin on vain nälkä tai tylsää tai mieliteko iskee kaupassa siksi että näkee jotain omaa suosikkimerkkiä. Nykyisin oon tosiaan laihtunut ja veriarvot ovat vielä paremmat, ja pystyn nauttimaan herkuista kohtuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on selkeästi syömishäiriö, alkanut jo lapsuudesta. Ei olisi tullut kuuloonkaan karkkipäivänä vetää jotain kokonaista suklaalevyä.
Itse syön lounaan ja illallisen jälkeen palasen tummaa suklaata. Tykkään leipoa ja meillä on yleensä viikonloppuisin jotain pullaa/muffinsseja/piirakkaa. Niitäkään emme kahteen pekkaan syö kokonaan, vaan aina laitetaan puolet pakkaseen. Mitään karkkeja, limsoja, sipsejä, popcorneja ja/tai muita mässyjä en syö. Herkkuani ovat juustot ja salaatit, enkä niidenkään kanssa vedä övereitä.
Sinä olet ortorektikko. Se on mielisairaus.
Jaa terveellisesti syöminen on mielisairautta? Koitetaanpas nyt olla järkeviä. Kai tällainen vaikuttaa sokerikoukuttuneiden mielestä häiriintyneeltä.
En kiellä itseltäni mitään, en herkkuj
Hienoa että henkilö jolle herkut eivät maistu tulee pätemään keskusteluun kiireesti paremmuuttaan.
Koittakaapas nyt tehdä elintavoillenne jotain. Katsokaa vaikka Olet mitä syöt -ohjelmaa, jossa opetetaan, mitä on terveellinen syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että henkilö jolle herkut eivät maistu tulee pätemään keskusteluun kiireesti paremmuuttaan.
Kysyttiin kokemuksia herkuttelusta ja tyyppi kertoi omansa. Se ei tunnu kelpaavan keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan ihmiset jotka syövät suklaata ovat terveempiä kuin ne jotka eivät sitä ollenkaan syö.
Linkki tutkimukseen!
Syy-seuraussuhde kannattaa muistaa. Suklaata syömättömät saattavat olla sairaampia jo valmiiksi eivätkä siksi tahdo syödä suklaata. Täälläkin joku kertoi, että sai sydäninfarktin ja siksi lopetti suklaat. Suklaa ei siis varmaan ole se, joka tekee sitä syövistä terveempiä syömättömiin verrattuna. Tosin tummalla suklaalla on terveysvaikutuksia, mutta ei sekään niin toimi, että tulet sitä terveemmäksi mitä suurempia määriä syöt.
Okei. Minä en uskalla edes kertoa kuinka paljon herkkuja vedän viikonloppuisin, jolloin minulla on (lauantaisin) herkkupäivä. Olen kuitenkin normaalipainoinen. Syön suklaata ihan tolkuttoman määrän. Eikä tule edes huono olo.
Vierailija kirjoitti:
Muita vastauksia lukematta vastaan. Minäkin syön ns. herkkuja monta kertaa viikossa. Vastaavasti sitten muuta ruokaa niiden kalorien verran vähemmän. Urheilen 2-3 kertaa viikossa. Ei ylipainoa.
Minä en laske kaloreita, mutta koska syön hirveän paljon herkkuja enkä liho, niin väkisinkin se kalorimäärä on pois muusta ruoasta. Eihän tämä terveellistä voi olla, vaikka siis itsekin harrastan liikuntaa 4-5 kertaa viikossa + hyötyliikunta, eikä ylipainoa ole, en ole edes normaalipainon yläpäässä vaan aika hyvin keskivaiheilla. Kehonkoostumukseni on hyvä myös, en ole ns. laihaläski. Mutta siellä veriarvoissa ja olossa, ehkä hiusten/ihon kunnossakin näkyy (ainakaan ne siis eivät ole hyvässä kunnossa).
Ap
Syön kerran viikossa jonkin makean leivonnaisen, lihapiirakan, pitsaa tms. Karkkia myös kerran viikossa, joko suklaapatukan tai maltillisen määrän irtokarkkeja. Minulle nuo ovat normaalimääriä, jotka voin lihomatta syödä.
Harvoin, mutta kun syön, syön esim. päivässä kokonaisen jäätelötonkan, pari hyvää pihviä kermapohjaisella kastikkeella ja viinipullo kylkeen. Myöhemmin sitten esim. laku ja sipsipussi. Puhutaan ehkä kerran kolmessa-neljässä viikossa. Muuten saatan syödä esim. jonkun patukan viikolla, mutta siinäpä ne mässäilyt.
Normaalipainoinen, urheileva mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että henkilö jolle herkut eivät maistu tulee pätemään keskusteluun kiireesti paremmuuttaan.
Kysyttiin kokemuksia herkuttelusta ja tyyppi kertoi omansa. Se ei tunnu kelpaavan keskusteluun.
Olen se tyyppi, joo, huvittaa suuresti :) Etenkin kun tässä just teen banaanikakkua.
Minä olen jäätelöahmatti. Syön viikossa yhden kerran jäätelöä, mutta syönkin kerralla litran pakkauksen.
Vierailija kirjoitti:
Okei. Minä en uskalla edes kertoa kuinka paljon herkkuja vedän viikonloppuisin, jolloin minulla on (lauantaisin) herkkupäivä. Olen kuitenkin normaalipainoinen. Syön suklaata ihan tolkuttoman määrän. Eikä tule edes huono olo.
Juu, minullakin tuo 200g karkkia/suklaata viikossa oli siis lapsuudessa. Nykyään määrä on isompi. Viikkotasolla voi olla vaihtelua, mutta kilokaupalla herkkuja menee kuukaudessa. Oikeasti en ole uskaltanut laskea kokonaismääriä, mutta esim. 100g karkkia on minulle mitätön määrä ja menee helposti vaikka päivittäin. Nyt kun näitä tänne kirjoitan, niin en oikeasti tajua, miten voin edes olla näinkään hyvässä kunnossa! Varmaan vielä ikä ja geenit suojaavat, mutta eivät ne enää kauaa voi.
Ap
Tylsyyteen ja alakuloisuuteen syön ainakin, sen tunnustan, ns. lohtusyömistä. Pännimiseen sitten viinaa :D tai liikuntaa. Alkoholi ei siis oikeasti ole ainakaan yhtä suuri ongelma minulle kuin herkut.
Sama juttu minulla että mieheni myös on tunnesyöjä, oikeastaan pahempi kuin minä, ja hänellä voi vielä lähempänä jo ollakin tuo diabetes kun on muitakin riskitekijöitä (ylipainoa etenkin vyötäröllä).
Ap