Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi hyväksyä sen, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta vartalo ei ole kaunis?
01.02.2025 |
Olen niin kateellinen naisille, jotka voivat elää miten sattuu ja käydä ehkä vähän kävelyllä, jos huvittaa ja silti näyttää täydellisiltä. Ja joo, tiedän että olen turhamainen, mutta harmittaa silti.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Mood
Yritän kävellä tai hölkätä juoksumatolla päivittäin. Sitten syödä terveellisesti. Ja joskus sitten herkkua. Ei siinä oikein muu auta.
Kävellä päivittäin? Normaali ihminen kävelee muutenkin päivittäin muutakin kuin sohvan ja jääkaapin väliä. Ja miksi ne herkut on noin tärkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: "syömishäiriöitä on vähän monenlaisia. useilla tulee ekana mieleen anoreksia tai bulimia. mutta yleisin syömishäiriö lienee ahmimishäiriö jonka seuraus on lähäes aina lihavus
syömisen tarkkailu ei todellakaan tarkoita syömishäiriötä"
Tiedän, kun olen itse sairastanut syömishäiriön ja toipunut siitä. Syömisen tarkkailu ei tarkoita aina syömishäiriötä, mutta kuvailemasi kaltainen syömisen tarkkailu on häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Sitä ei tosin sellaiseksi yleensä tunnisteta, koska se on yhteiskunnassamme niin hyväksyttyä ja yleistä. Terveeseen ruokasuhteeseen ei kuulu kalorien laskeminen tai kompensaatiokäyttäytyminen. Tarkoitukseni ei ole mitenkään syyllistää sinua, vaan lähinnä herättää pohtimaan omaa ruoka- ja kehosuhdettasi. Miksi lihominen olisi pahin asia, mitä voi tapahtua? Olisiko se niin hirveä asia, jos painosi olisi BMI-taulukon mukaisen normaalipainon ylärajalla tai hieman sen yläpuolella? Kuulostaa siltä, että sinun biologinen ominaispainosi olisi luontaisesti siellä normaalipainon ylärajoilla tai jopa lievän ylipainon puolella, jos terveelliset elintavat eivät riitä, vaan tarvitaan voimakasta ruuan rajoittamista pysyäksesi nykyisessä painossasi.
RUMA SINÄ OLET! SISÄLTÄ JA ULKOA. EI SE JUMPPAAMALLA PARANE!
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt ajatella että keho pitää hyväksyä, sitä ei tarvitse ihailla. Pyrin kehoneutraaliuteen, en kehopositiivisuuteen.
Kehoneutraalius on hyvä lähtökohta, ei kehoaan tarvitse väkisin yrittää rakastaa. Riittää, kun ei aktiivisesti vihaa sitä. Näin sanoi muistaakseni Saara Särmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista kroppaa toivoisit? Onko täydellinen sinulle siis lihaksikas vai hoikka vai molempia? Hoikan saa helpommin syömällä vähän kuin urheilemalla, se on karu fakta. Itse laihdutin normaalipainossa noin 10 kg ja aluksi kyllä liikunta auttoi (lähinnä kävely ja jumppa) mutta myöhemmin on laihtumisessa auttanut vain se, että syö tosi vähän. Ja tosiaan itse joudun tekemään paljon töitä sen eteen, että pysyn edes suht hoikkana eikä paino nouse normaalin ylärajoille, oikeastaan joka päivä lasken kaloreita ja useamman kerran viikossa käyn vaaálla vieläkin vaikka laihtumisesta on jo vuosia, aina jos nousua tulee pidän pari kevytpaastopäivää. Ei oikeastaan voi juurikaan hellittää- Syön kyllä joskus herkkujakin mutta vain vähän tai se on pois normiruoasta, mutta en todellakaan voi syödä mitä vain ja kuinka paljon vain, ja jos syön esim. pitsan niin seuraava päivänä syön vähemmän.
Mä inhosin kehoani kymmenen kiloa sitten. Joka päivä oli taistelua siitä, mitä voin laittaa päälle ja pystynkö edes lähtemään ulos. Inhosin sitä tunnetta kesäisin, kun reidet hiersivät yhteen, ja inhosin sitä, että en voinut oukeutua niin kuin halusin, vaan jouduin verhoamaan itseni teltoilla. Inhosin nähdä itseni valokuvista ja peileistä. Kyse ei ollut siitä, että olisin nähnyt itseni liian lihavana, vaan päinvastoin pääni sisällä näin aina itseni paljon hoikempana kuin olin, kunnes sitten todellisuus paljastui peilistä, valokuvista ja lopulta vaa'alta, jka oli ihan ylipainon rajoilla. Ja tpdettakoon, että lihaksia minulla ei ollut juurikaan, eli sillä en voinut painoani selittää. Söin kyllä suhteellisen terveellisesti, muta jos olisin selitellyt itselleni että se on se paino johon keoni "luontaisesti" hakeutuu niin olisin tuossa itseinhon kierteessä vieläkin enkä ikinä olisi voinut elää täysillä. Jälkikäteen kaduttaa, että en pystynyt näkemään todellisuutta aiemmin ja kun pystyin, minulla ollut riittävästi itsekuria laihdutuskuuriin.
Ja niin kuin sanotaan, pelkkä kuuri ei auta, vaikka se auttoi toteuttamaan laihdutuksen. Pysyvä tulos vaatii elämäntapamuutosta, ja minun kohdallani se vaatii jatkuvaa painon tarkkailua, jotta voin tarvittaessa kääntää suunnan. En enää koskaan, koskaan tahdo takaisin niihin vanhoihin mittoihin. Minun ei tarvitse enää laihtua, ja nyt pidän kehostani. Sallin herkutkin silloin tällöin ja syln terveellisesti, mutta se, että pääsin tähän pisteeseen,vaati vaivaa. Se ei ollut mikään pikakuuri vaan kuukausien urakka. Kalorien laskeminen ja painon tarkkailu ja tarvittaessa syömisen rajoittaminen on aika pieni vaiva siitä hyvästä, että lopultakin viihdyn kehossani, ja todellakin vaivan arvoista.
Monilla on se ongelma, että he eivät seuraa painoaan lainkaan eivätkä ymmärrä kaloreista mitään. He kuvittelevat että paino on yhä sama kuin 10 v sitten, ja että he voivat syödä suklaalevyn uutaman kerran viikossa kaiken muun päälle lihomatta. Kalorien laskeminen ja painon seuranta ehkäisisi ongelmat, koska se pakottaa huomaamaan ja ainakin minut se myös saa tekemään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensiksi lähtisin muuttamaan ajatusmaailmaa siitä, että kauneusihanteiden mukainen vartalo olisi yhtä kuin "täydellinen" tai "kaunis" vartalo. Ja että tarvitseeko ihmisen ylipäätään olla kaunis. Emme ole täällä miellyttääksemme muiden esteettistä silmää. Kauneusihanteet on luotu siitä syystä, että meille saataisiin myytyä tarpeettomia tuotteita tai palveluita. Kauneusalan bisneksessä liikkuu valtavat rahat. Muista, että aina kun tunnet epävarmuutta kehostasi tai ulkonäöstäsi, niin joku jossain todennäköisesti hyötyy siitä rahallisesti. Tämä ajatus on itseäni auttanut paljon.
Lisäksi tulee mieleen sellainen kirja kuin Rakas Keho: https://www.tuumakustannus.fi/Katarina-Meskanen/Rakas-keho.html Tuo auttoi itseäni hyväksymään oman kehoni ja ulkonäköni sellaisena kuin se on.
Tuo kirja on tosi hyvä, voin suositella minäkin!
Ja siis, kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta ainakin itse olin siellä BMI 25 paikkeilla rumempi kehon lisäksi myös kasvoilta. Kasvot olivat turpeat, pyöreät, pallomaiset. Kun laihduin, oat piirteet tulivat esiin ja huomasin olevani jopa ihan kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensiksi lähtisin muuttamaan ajatusmaailmaa siitä, että kauneusihanteiden mukainen vartalo olisi yhtä kuin "täydellinen" tai "kaunis" vartalo. Ja että tarvitseeko ihmisen ylipäätään olla kaunis. Emme ole täällä miellyttääksemme muiden esteettistä silmää. Kauneusihanteet on luotu siitä syystä, että meille saataisiin myytyä tarpeettomia tuotteita tai palveluita. Kauneusalan bisneksessä liikkuu valtavat rahat. Muista, että aina kun tunnet epävarmuutta kehostasi tai ulkonäöstäsi, niin joku jossain todennäköisesti hyötyy siitä rahallisesti. Tämä ajatus on itseäni auttanut paljon.
Lisäksi tulee mieleen sellainen kirja kuin Rakas Keho: https://www.tuumakustannus.fi/Katarina-Meskanen/Rakas-keho.html Tuo auttoi itseäni hyväksymään oman kehoni ja ulkonäköni sellaisena kuin se on.
Tuo kirja on tosi hyvä, voin suositella minäkin!
Toisaalta myös tuo rakasta kehoasi -juttu on tapa myydä. Moni tekee sillä kirjoja, podcasteja ym...
Itselläni ainakin kehon muokkauksessa ainoa kiinnostava asia on se, että itse pidin laihduttuani omasta kehostani ja viihdyin siinä. Se tuntuu omalta. Pystyn pukeutumaan niin kuin haluan, näytän hyvältä kun katson peiliin. Kasvot näyttävät hyviltä, kun piirteet tulevat esiin. Reidet eivät hinkkaa yhteen. Kaikki näyttää ja tuntuu hyvältä päällä.
Muiden mielipiteet eivät kiinnosta. Jos siltä pohjalta olisin päättänyt, niin olisin lihottanut lisää. Laihtumisessa oli se huono puoli, että aloin saada miehiltä huomiota, mitä todellakaan en olisi kaivannut. Tahdon olla näkymätön, saada liikkua rauhassa ja huomiota kaipaan vain omillta rakkailta.
Naisilta taas tuli kitkerää kommenttia, varsinkin itseä lihavammilta, varmaan kateuden vuoksi. Jännä että samat ihmiset puhuivat kehopositiivisuuden puolesta, mutta kommentoivat avoimesti laihtumistani.
Ensinnäkin ikävä kuulla, että olet joutunut kuulemaan kommentteja laihtumisestasi. Kenenkään kehon kommentointi ei ole hyväksyttävää, eikä kuulu kehopositiivisuusaatteeseen.
Minulle muuten jäi epäselväksi, oletko siis ap, vai joku eri kommentoija? Tuo kaikki kuvailemasi itseinho johtuu sisäistetystä läskifobiasta. Ei ole mitään todellista estettä sille, ettet voisi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluat, tai pitää omasta peilikuvastasi, olit sitten minkä painoinen tahansa. Reisien yhteenhinkkaukseen kesällä muuten auttavat scub rub-sortsit tai talkki.
En vastusta elämäntapamuutoksia, päinvastoin kannustan ihmisiä terveellisiin (mutta tosiaan joustaviin) elintapoihin. Ymmärsit ehkä väärin tekstini biologisesta ominaispainosta. Tuo käsite tarkoittaa nimenomaan sitä painoa, johon keho luonnostaan hakeutuu, kun ne elintavat ovat ns. kunnossa. Pointti on se, että jos elää terveellisesti ja voi hyvin, mutta paino ei ole silti "normaalin" rajoissa, ei kannata väkisin yrittää pusertaa painoa tiettyyn painolukemaan, vaan on itse asiassa silloin yleensä vaan terveellisempää antaa painon olla mitä on, ja keskittyä niiden elintapojen ylläpitämiseen. Liika pinnistely voi altistaa syömishäiriöille.
Terveellisesti eläminen ei vaadi painon seurantaa tai kalorien laskemista. Itse väitän, että suurempi ongelma kuin painon seuraamattomuus ja kalorien laskemattomuus on se, että niin monet seuraavat sitä painoa ja laskevat kaloreita liian orjallisesti. Sinä ilmeisesti olet poikkeus, mutta suurin osa ihmisistä ei jaksa sellaista elämää kovin kauaa, ja jatkuvassa kalorivajeessa eläminen kerryttää nälkävelkaa, joka taas johtaa pahimmillaan ahmintahäiriön syntyyn. Liputan lempeän elintapamuutoksen puolesta, ilman painon tarkkailua tai muutakaan mittaamista, kuin ehkä korkeintaan verenpaineen, verensokerin ja kolesteroliarvojen tarkistamista silloin tällöin. Itse en ole mitannut painoani kymmeneen vuoteen syömishäiriötaustan vuoksi, enkä silti kuvittele olevani hoikempi kuin olen, tai vedä holtittomasti suklaata tai liho huomaamattani.
Toki joku varmaan tekee rahaa kehopositiivisuusaatteellakin. Mutta se on tosi marginaalista verrattuna kauneus- ja laihdutusbisnekseen. Tuo linkkaamani kirja on psykologin kirjoittama self help -tyyppinen opas, eikä sitä tarvitse ostaa omaksi, vaan voi lainata vaikka kirjastosta tai e-kirjastosta ilmaiseksi. Samaten monia podcasteja voi kuunnella ilmaiseksi. Kehopositiivisuusaiheiset podcastit, joita itse olen kuunnellut, ovat ainakin olleet epäkaupallisia, eikä niillä ole koitettu myydä mitään oheistuotteita, vaan muuttaa yhteiskuntamme suhtautumista kauneusihanteisiin. Kehopositiivisuus on alunperin ihmisoikeusliike. Nykyään toki termin ovat omineet sellaisetkin toimijat, joiden toiminta on hyvin kaukana kehopositiivisuudesta. Esim. kehopositiivista laihdutuskuuria ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se toimii ole kiitollinen. Sinulla on jalat millä kävellä.
Turhaa haaskaa aikaa mitä ei ole, katso mitä on jo.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ikävä kuulla, että olet joutunut kuulemaan kommentteja laihtumisestasi. Kenenkään kehon kommentointi ei ole hyväksyttävää, eikä kuulu kehopositiivisuusaatteeseen.
Minulle muuten jäi epäselväksi, oletko siis ap, vai joku eri kommentoija? Tuo kaikki kuvailemasi itseinho johtuu sisäistetystä läskifobiasta. Ei ole mitään todellista estettä sille, ettet voisi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluat, tai pitää omasta peilikuvastasi, olit sitten minkä painoinen tahansa. Reisien yhteenhinkkaukseen kesällä muuten auttavat scub rub-sortsit tai talkki.
En vastusta elämäntapamuutoksia, päinvastoin kannustan ihmisiä terveellisiin (mutta tosiaan joustaviin) elintapoihin. Ymmärsit ehkä väärin tekstini biologisesta ominaispainosta. Tuo käsite tarkoittaa nimenomaan sitä painoa, johon keho luonnostaan hakeutuu, kun ne elintavat ovat ns. kunnossa. Pointti on se, että jos elää terveellisesti ja voi hyvin, mutta paino ei ole silti "
En ole ap, ja on mennyt ainakin yksi muukin sekaisin kanssani, hyvä kun selvesit.
On ikävää, että lähdet "diagnosoimaan" tuntemattomia noilla oletuksillasi, vaikka olen nimenomaan kertonut syyt, miksi haluasin laihtua ja miksi se oli hyvä. Kun sinulla on selvästi vain yksi ainoa selitys sille, miksi kukaan voi koskaan haluta laihtua, niin näet sen aina selityksenä kaikelle. Oma samanlainen oletukseni olisi, että olet vaikeasti ylipainoinen ja tahtoisit itsekin laihtua, mutta etsit kehopositiivisuusjutuista tekosyitä, jotta voisit jatkaa samalla tiellä. Se on itsepetosta.
Väännetään nyt vielä rautalangasta: En pitänyt aiemmin siitä miltä näytin, enkä siitä miltä kehoni tuntui, miltä vaatteet tuntuivat tai näyttivät päälläni. Sen lisäksi muuten, että reidet kivuliaasti hinkkasivat toisiaan vasten, niin farkut aina kuluivat puhki sieltä nopeasti, eli kalliita laadukkaita farkkuja ei edes kannattanut ostaa, kun joutui jatkuvasti ihan turhaan ostamaan uutta vaatetta. Kun laihduin, aloin rakastaa omaa kehoani, se alkoi tuntua omalta, ja pystyin lopultakin elämään täysillä, tuntemaan oloni itsevarmaksi ja nauttimaan täysillä elämästä. Kun katson peiliin, ihailen itseäni, ja kun käyn vaatekaupassa, kaikki näyttää hyvältä päälläni. Näytän valokuvissakin hyvältä. Ehkä läskifobiaa voi heijastaa se, että nykyään on helppo käydä esimerkiksi uimahallissa, rannalla ja jumpissa, mutta koska se tekee omasta elämästäni niin paljon parempaa, niin mitä väliä?
Ja suoraan sanottuna olen sitä mieltä, että ylipainoisten ihmisten ei kannattaisi pukeutua esim. shortseihin, tiukkoihin vaatteisiin tms., koska olen esteetikko. Se nyt vain yksinkertaisesti näyttää aika kamalalta. Moni ylipainoinen osaakin pukeutua tyylikkäästi ja peittävästi eikä puserra itseään sellaisiin vaatteisiin jotka on tarkoitettu ihan erilaisille kehoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei, painon liika tarkkailu ei tdellakaan ole se keskeisin ongelma. Tiesitkö, että suomalaisista aikuisista yli 70% on ylipainoisia, heistä 30% lihavia (BMI yli 30)? Tiesitkö, että pienikin ylipaino lisää mm. syöpäriskiä, altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, tyypin 2 diabetekselle, masennukselle, suolistosairauksille, rasvamaksalle, nivelrikolle, masennukselle ym. Se on ongelmista pienin, että ihmiset tarkkailevat painoaan - päinvastoin, se on osa ongelman ratkaisua. Muutama anorektikko on olkiukko, kun valtaosalla ongelmat ovat aivan muualla ja terveydenhuolto hukkuu yliapinon aiheuttamiin kuluihin.
Tuo "luontainen paino" on täyttä tuuaa, jos se paino on YLIPAINON puolella. Lihaksikkaalla ja rotevalla ihmisellä se voi toki olla lähellä ylipainon rajaa, mutta kukaan ei kyllä terveellisellä syömisellä luonnostaan asetu ylipainoiseksi, kyllä syömisessä ja elämäntavoissa on silloin jotain vialla. Omissanikin oli, vaikka pääasiassa söinkin sisällöllisesti terveellisesti, niin söin välillä aivan liikaa herkkuja ja mikä pahinta, aivan liikaa kulutukseen nähden (kevyt toimistotyö ja kaloreita saattoi jopa reippaasti 2400, mikä vastaisi ison miehen kulutusta). Kaloreita ei tarvitse laskea ihan orjallisesti, mutta oma kulutus kannattaa tietää ja suurin piirtein se, mitä missäkin on, jotta pysyy rajoissa. Painoa ei tarvitse tarkistaa joka päivä, mutta ainakin pari kertaa kuussa.
Rikot nyt itse muiden kehorauhaa jakelemalla pukeutumisohjeita lihaville. Jokaisella on oikeus pukeutua, kuten itse haluavat. Sinä voit kääntää katseen muualle, jos jonkun keho ei silmääsi miellytä. Kukaan ei ole sinulle mitään esteettisesti velkaa. Kommentistasi huokuu erittäin syvä sisäistetty läskifobia. Hyvä, että itse viihdyt kehossasi nyt. Mutta muiden ei tarvitse laihduttaa viihtyäkseen omissaan. On mahdollista tuntea olonsa itsevarmaksi, pitää peilikuvastaan, käydä uimahallissa jne. minkä painoisena hyvänsä. Moni itseään lihavana vihannut vihaa itseään myös laihduttuaan, koska ongelma on korvien välissä, ei kehossa.
Kehopositiivisuus ei tarkoita lihavuuden ihannointia tai sitä että kannustettaisiin ahmimaan herkkuja holtittomasti. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että jokaisella on koosta riippumatta oikeus olla olemassa sellaisena kuin on. Biologinen ominaispaino on kylläkin ihan terveydenhuollon ammattilaisten käyttämä termi, ja ei, se ei kaikilla asetu BMI-asteikon rajojen sisään. Tottakai merkittävä ylipaino lisää terveysriskejä, mutta ylipaino ei automaattisesti tarkoita sairautta, eikä laihuus terveyttä. Moni terveellisesti syövä ja paljon liikkuva ylipainoinen on terveempi kuin liikkumaton ja epäterveellisesti syövä laiha. Kaikki eivät terveellisistä elintavoista huolimatta laihdu merkittävästi, mutta silti elintapojen muutokset edistävät heidän terveyttään. Jokaisen keho toimii yksilöllisesti ja painoon vaikuttaa niin moni muukin asia kuin energian saannin ja kulutuksen suhde. Uusinta tutkimustietoa ylipainon syistä löytyy esimerkiksi kirjasta Paskat Geenit.
En tiedä, miten voisin asian selittää niin, että ymmärtäisit. Mutta siitä on ihan tutkimuksiakin olemassa, että laihduttaminen ei ole tehokas keino pysyvään painonhallintaan. 95 % laihduttajista lihoo takaisin lähtöpainoonsa ja jopa sen yli. Painon liika tarkkailu ja dieettaaminen aiheuttaa suurimmalle osalle nimenomaan noidankehän, jossa ensin kituutetaan liian vähällä energialla, sitten ahmitaan, josta rangaistuksena taas kituutetaan ja ahmitaan jne. Tällainen jojolaihduttelu on keholle vielä haitallisempaa, kuin pelkkä stabiilina pysyvä ylipaino. Pysyvään painonhallintaan järkevin tapa on järkevät, joustavat elintavat, joita pystyy mukavasti "noudattaamaan" ilman sen suurempia ponnisteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mood
Yritän kävellä tai hölkätä juoksumatolla päivittäin. Sitten syödä terveellisesti. Ja joskus sitten herkkua. Ei siinä oikein muu auta.
Kävellä päivittäin? Normaali ihminen kävelee muutenkin päivittäin muutakin kuin sohvan ja jääkaapin väliä. Ja miksi ne herkut on noin tärkeitä?
mikä "normaali ihminen". jos ei työhön liity kävelyä niin missä normaali ihminen sitten päivittäin kävelee. aikuiset ihmiset vaikuttaa taittavan kaikki matkat autoillansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minulla on nätti vartalo suht vähällä vaivalla MUTTA naama on kuin petolinnun perse. Kropan virheet saa piiloon, mutta ruma naama on ihan oikea sosiaalinen haitta. Harkitsen plastiikkakirurgiaa.
Minulla sama. Lisäksi miehet katsovat naisessa lähinnä kasvoja, joten aika yksinäistä on rumanaamaisen naisen elämä ok kropasta huolimatta.
Eivät katso. Rumanaamaista naista voi kyllä jyrnyyttää takaapäin tai pimeässä jos kroppa on kunnossa. Samanalainen kraaterinaama se kauniskin on meikittä.
Hyväksy todellisuus ja keskity tärkeämpiin asioihin ja elämästäsi nauttimiseen. Tämä auttaa suhtautumisessa ja voi auttaa kaikin puolin muutenkin.
Kuulostat alkoholistilta, joka selittelee juomistaan. Olet vaikeasti lihava, joka haukkuu muita "läskifobisiksi" ja on nyt keksinyt kehopositiivisuuden tekosyyksi "syödä rennosti" eli pysyä epäterveellisissä elintavoissaan, jotka lopulta tappavat. Uusinta tutkimustietoa kannattaa muuten hankkia tutkimuskirjallisuudesta, ei self-helpistä. Jotain kyllä kertoo tuon kirjan nimikin, "paskat geenit" - jos kirjoittaja itsekin myöntää, että lihavuus on niin huono asia, että moittii sen aiheuttajaa peräti p:ksi, niin eikös se ole sitä läskifobiaa pahimmillaan.
Kukaan vakavasti otettava ammattilainen ei ole sanonut, että terveellisesti (ja kohtuullisesti) syömällä voisi tulla ylipainoiseksi, pl. raskaan sarjan urheilijat ja vanhukset. Normaalipainon viiteväli on niin laaja (esim. 168-senttisellä 54-68 kiloa) että siihen kyllä pääsee, jos syö terveellisesti. Ylipainon selittely luonnolliseksi olotilaksi on vähän sama kuin alkoholisti selittelisi, että minä nyt vain tarvitsen pullon viiniä päivässä. Elämäntavoissa on ylipainoisella aina jotain vialla, ja asialle kannattaa tehdä jotain - varsinkin, jos ihan oikeasti terveys ja hyvinvointi kiinnostaa. Nykyään konsensus on se, että lieväkin ylipaino on haitallista samoin kuin pikku määrä tupakkaakin on haitallista ja siitä kannattaa pyrkiä eroon. Tuo sinun selittelysi on itsepetosta. Itsehän siitä eniten kärsit, mutta valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen, koska niistä sinun ylipainosi aiheuttamista nivelrikoista, sydänsairauksista, maksataudeista, sairauspoissaoloista yms. maksaa koko yhteiskunta.
Anorektikoilla vika on korvien välissä juu, mutta ei kannata ottaa tuollaista olkiukkoa, kun kansasta 70% on ylipainoisia ja heistä valtaosa todennäköisesti on tyytymättömiä ulkonäköönsä. Kyllä se korjausliike silloin lähtee ulkoa, ei pään sisältä. No, toki laihdutus vaatii itsekuria, mutta sen sijaan että opettelisi sietämään lihavaa peilikuvaansa, kannattaa tehdä asioille jotain, toteuttaa unelmansa ja hieman nähdä vaivaa hankkiakseen sellainen terve keho, jossa viihtyy ja josta tykkää. On aika turhauttavaa kuunnella vuosikausia lihavien ihmisten valitusta siitä, kun ovat niin rupsahtaneita ja lihavia ja taaskin näyttävät niin kamalilta, kun tietää he ovat aivan oikeassa eikä siihen oikein viitsisi valehdellakaan. Ja samaan aikaan tietää, että he kyllä hyväksyisivät itsensä ja jopa rakastaisivat itseään, jos vain viitsisivät nähdä sen vaivan, että laihduttaisivat.
Pohjimmiltaan ylipaino on merkki siitä, että ihminen ei välitä kehostaan, elämästään eikä itsestään. Hän joko vihaa itseään niin paljon ettei edes tahdo auttaa itseään eikä usko että ansaitsisi parempaa, tai ei vain välitä. Se on surullista katseltavaa. 🙁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä mitä yrität sanoa. Tekstisi on tyypillinen esimerkki siitä, miten ihmisten kirjoitustaito on lopahtanut.
Teen hulluna töitä kroppani eteen, mutta se ei siltikään muutu kauniiksi. Jotkut eivät tee oikein mitään, mutta ovat silti hyvävartaloisia.
Ap
Ja jotkut on syntyjään vammaisia tai joutuu vaikka onnettomuuden vuoksi pyörätuoliin. Elämä on satunnaista, sulla on tuollainen kohtalo, joku on miss universum ja yhdellä on elämä sellainen, ettei kenellekään toivoisi.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ikävä kuulla, että olet joutunut kuulemaan kommentteja laihtumisestasi. Kenenkään kehon kommentointi ei ole hyväksyttävää, eikä kuulu kehopositiivisuusaatteeseen.
Minulle muuten jäi epäselväksi, oletko siis ap, vai joku eri kommentoija? Tuo kaikki kuvailemasi itseinho johtuu sisäistetystä läskifobiasta. Ei ole mitään todellista estettä sille, ettet voisi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluat, tai pitää omasta peilikuvastasi, olit sitten minkä painoinen tahansa. Reisien yhteenhinkkaukseen kesällä muuten auttavat scub rub-sortsit tai talkki.
En vastusta elämäntapamuutoksia, päinvastoin kannustan ihmisiä terveellisiin (mutta tosiaan joustaviin) elintapoihin. Ymmärsit ehkä väärin tekstini biologisesta ominaispainosta. Tuo käsite tarkoittaa nimenomaan sitä painoa, johon keho luonnostaan hakeutuu, kun ne elintavat ovat ns. kunnossa. Pointti on se, että jos elää terveellisesti ja voi hyvin, mutta paino ei ole silti "
Ylipaino on epäterveellistä. Omasta terveydestä huoliehtiminen ja painon seuraaminen ei ole mitään sisäistettyä läskifobiaa, vaan biologista selviytymisviettiä.
Todella moni saa esim. sydäntaudin ihan puhtaasti syömistensä ja reilun ylipainon vuoksi, tämä on fakta, ei politiinen mielipide eikä myöskään esteettinen tuomio. Omilla hyvin onnettomilla sydängeeneilläni (suvussa sydäntauteihin kuolleita niin paljon ettei epäilystä ole mitä käy jos elintavat lyö laimin, ja toki hyvistä elintavoista huolimatta voi käydä) en ole lainkaan kiinnostunut peilikuvani hyväksymisestä tms, näytän hyvältä joka tapauksessa, vaan olen kiinnostunut pysymään hengissä.
En koe painoon liittyvää itseinhoa. Koen tyytyväisyyttä siitä, että olen aktiivisesti pitänyt itseni niin terveenä, kuin on biologian huomioiden mahdollista.
Kuka sen rumuuden (tai kauneuden) määrittelee? Ei ole olemassa mitään yleismaailmallista "kaunista" tai "rumaa". Toisen mielestä jokin on kaunista ja toisen taas ei. On vain keinotekoisesti luotuja (ja ajassa muuttuvia) kauneusihanteita, ja niiden orjallisesta tavoittelusta voi pyristellä pois. :)