Miten voisi hyväksyä sen, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta vartalo ei ole kaunis?

Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. Eri ihmisille toimivat eri asiat, ja kannattaa ymmärtää se, että mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi toisille :) Osa ihmisistä myös tykkää esim. laskemisesta, listoista ja numeroiden laittamisesta Exceliin, eikä koe sitä ahdistavana. Sama juttu vaikka rahanhallinnan kanssa; jotkut voivat rennosti kummempia miettimättä elää taloudellisesti, mutta osa tarvitsee tarkkaa budjetoimista tai jopa vain tykkää siitä.

Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihminen silloin, että se vaa'an numero tai kalorit jo sinänsä ovat niin kamala asia, ettei niitä voi kohdata ilman vakavaa kriisiä? Eiväthän ne nimittäin itsessään ole muuta kuin numeroita, jotka paljastavat kehon painon ja energiamäärän samoin kuin verenpainemittarin lukema paljastaa verenoaineen tai verikokeet kolesterliarvot. Joskus esimerkiksi paljon urheilevan, huonosta ruokahalusta kärsivän tai liian laihan pitää laskea kaloreita ja käydä vaa'alla siksi, että tietäisi syövänsä ja painavansa tarpeeksi, eikä sekään varmaan kehopositiivisten mielestö ole väärin, niin miksi kummassa se olisi väärin silloin, jos tarkoitus on varmistaa, ettei syö tai paina liikaa.

Jojolaihduttaminen on haitallista, mutta laihdutus ei ole tuomittu epäonnistumaan, jos sitä seuraa pysyvä elintapamuutos. Monilla elintapamuutokseen kuuluu se, että syömisiä ja painoa tarkkaillaan. Se on eri asia kuin laihdutus, jossa syömisiä rajoitetaan tietyn kaavan mukaan. Laihdutus epäonnistuu totta kai silloin, jos elää epäterveellisesti, vetää tiukan kuurin jolla laihtuu, ja palaa niihin epäterveellisiin elämäntapoihin.

Se on totta, ettei lihomien ole aina vain elämäntavoista kiinni, vaan geeneillä on merkitystä. Onneksi vaikeimpiin tapauksiin on lihavuusleikkaukset ja -lääkkeet.

AP:lle sanoisin, että ei kannata vertailla muihin. Et voi tietää, kuinka paljon he joutuvat oikeasti näkemään vaivaa kroppansa takia - aika moni noudattaa tiukkaa dieettiä salaa ja kuntoilee paljon, vaikka esittäisi muuta, koska nykyään ei ole muodikasta laihduttaa tai kuntoilla ulkonäön takia. Ja osalla on vain hyvä ruumiinrakenne ja perintötekijät. Itse esimerkiksi en saisi pitkiä ohuita sääriä ja thigh gappia normaalipainossa, koska kehon mittasuhteet ovat mitä ovat.

Mutta juuri koska laihduttamisesta ja ulkonäön vuoksi liikkumisesta on tehty niin pinnallista ja noloa, se on siirtynyt salailuksi. Tiedän ihmisiä, jotka puhuvat vain terveellisistä elämäntavoista ja hyvinvoinnista, mutta oikeasti paastoavat tai kuntoilevat pakonomaisesti.

Paras paino on varmaan jokaiselle se, missä on hyvä olla: missä tuntuu hyvältä, missä omasta mielestä näyttää hyvältä, missä viihtyy, missä pystyy hyvin liikkumaan ja tietysti missä on terve.  Totuushan on se, että ihmiskeho pyrkii aina luontaisesti keräämään ylimääräistä, ja tässä yltäkylläisyyden ajassa missä elämme, on useimpien aika lailla pakko pinnistellä pysyäkseen edes normaalipainoisina. Vielä 1970-luvulla oli eri juttu, kun tehtiin fyysistä työtä ja arjessa liikuttiin. Jotkut tietysti tekevät vieläkin tai tykkäävät urheilla niin paljon, ettei se tunnu pinnistelyltä, mutta muut kyllä joutuvat jonkin verran patistelemaan itseään liikkumaan ja/tai rajoittamaan syömisiään, jotta eivät liho. Evoluution kannalta on ollut hyvä, että ihmiskeholla on taipumus lihoa ja kerätä vararasvaa ja että ihmiset pyrkivät säästämään voimiaan. Siksi useimmat tykkäävät makeasta ja rasvaisesta eivätkä luonnostaan nauti fyysisestä ponnistelusta. Aika harvalla siis paino oikeasti pysyy länsimaisella elämäntyylillä luontaisesti normaaleissa saati "täydellisissä" mitoissa, vaan kyllä se vaatii useimmilta jonkin verran tietoista työtä.

Vierailija kirjoitti:

RUMA SINÄ OLET! SISÄLTÄ JA ULKOA. EI SE JUMPPAAMALLA PARANE!

Turhaan sille peilistä näkemällesi kuvalle huudat.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat alkoholistilta, joka selittelee juomistaan. Olet vaikeasti lihava, joka haukkuu muita "läskifobisiksi" ja on nyt keksinyt kehopositiivisuuden tekosyyksi "syödä rennosti" eli pysyä epäterveellisissä elintavoissaan, jotka lopulta tappavat. Uusinta tutkimustietoa kannattaa muuten hankkia tutkimuskirjallisuudesta, ei self-helpistä. Jotain kyllä kertoo tuon kirjan nimikin, "paskat geenit" - jos kirjoittaja itsekin myöntää, että lihavuus on niin huono asia, että moittii sen aiheuttajaa peräti p:ksi, niin eikös se ole sitä läskifobiaa pahimmillaan.

Kukaan vakavasti otettava ammattilainen ei ole sanonut, että terveellisesti (ja kohtuullisesti) syömällä voisi tulla ylipainoiseksi, pl. raskaan sarjan urheilijat ja vanhukset. Normaalipainon viiteväli on niin laaja (esim. 168-senttisellä 54-68 kiloa) että siihen kyllä pääsee, jos syö terveellisesti. Ylipainon selittely luonnolliseksi olotilaksi on vähän sama kuin alkoholisti selittelisi, että m

Ensinnäkin, miksi oletat, että olen ylipainoinen tai syön epäterveellisesti? En ole painoani tässä keskustelussa maininnut, eikä se ole keskustelun kannalta olennaista. Olen kertonut sairastaneeni syömishäiriötä (diagnoosi epätyypillinen sh, ahmintahäiriön ja aiemmin myös ortoreksian piirteitä), ja sen verran voin sanoa, että kehopositiivisuus on minua ravitsemusterapian ohella nimenomaan auttanut toipumaan siitä ja auttanut LOPETTAMAAN ahmimisen. Tämän enempää en henkilökohtaisista asioistani aio puhua, ja toivon, että kunnioitat sitä.

En ole haukkunut ketään läskifobiseksi, vaan pyrkinyt vain osoittamaan, että asenteesi ovat läskifobisia. Tuollainen "tekosyy" -ajattelu kumpuaa nimenomaan dieettikulttuurista, jonka olet ilmeisesti sisäistänyt niin vahvasti, ettet kykene näkemään mitään muuta. En ole sanonut, että ylipaino olisi luonnollinen olotila, vaan että kaikilla ylipaino ei terveellisistä elintavoista huolimatta aina putoa ja tähän on monia syitä. Useimmilla toki putoaa.

"Kyllä se korjausliike silloin lähtee ulkoa, ei pään sisältä. No, toki laihdutus vaatii itsekuria, mutta sen sijaan että opettelisi sietämään lihavaa peilikuvaansa, kannattaa tehdä asioille jotain, toteuttaa unelmansa ja hieman nähdä vaivaa hankkiakseen sellainen terve keho, jossa viihtyy ja josta tykkää. On aika turhauttavaa kuunnella vuosikausia lihavien ihmisten valitusta siitä, kun ovat niin rupsahtaneita ja lihavia ja taaskin näyttävät niin kamalilta, kun tietää he ovat aivan oikeassa eikä siihen oikein viitsisi valehdellakaan. Ja samaan aikaan tietää, että he kyllä hyväksyisivät itsensä ja jopa rakastaisivat itseään, jos vain viitsisivät nähdä sen vaivan, että laihduttaisivat."

Myös lihava keho voi olla terve, aivan kuten laiha keho voi olla sairas. Tästä oli jo eilen puhetta. Edelleen: Unelmansa voi toteuttaa ja kehossaan viihtyä minkä kokoisena hyvänsä, eivät nämä vaadi laihtumista. Siitäkin oli jo eilen puhetta, että moni lihava joka vihasi kehoaan lihavana, vihaa kehoaan myös laihduttuaan, koska ongelma on päänsisäinen. Mitä tuohon valitukseen rupsahtamisesta ja kamalalta näyttämisestä tulee, niin nämä valittajat ovat myös sisäistäneet läskifobian. Ongelma poistuisi poistamalla läskifobiset asenteet, ei kehoa muuttamalla. Kenenkään kehossa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti: "Ylipaino on epäterveellistä. Omasta terveydestä huoliehtiminen ja painon seuraaminen ei ole mitään sisäistettyä läskifobiaa, vaan biologista selviytymisviettiä.

Todella moni saa esim. sydäntaudin ihan puhtaasti syömistensä ja reilun ylipainon vuoksi, tämä on fakta, ei politiinen mielipide eikä myöskään esteettinen tuomio. Omilla hyvin onnettomilla sydängeeneilläni (suvussa sydäntauteihin kuolleita niin paljon ettei epäilystä ole mitä käy jos elintavat lyö laimin, ja toki hyvistä elintavoista huolimatta voi käydä) en ole lainkaan kiinnostunut peilikuvani hyväksymisestä tms, näytän hyvältä joka tapauksessa, vaan olen kiinnostunut pysymään hengissä. 

En koe painoon liittyvää itseinhoa. Koen tyytyväisyyttä siitä, että olen aktiivisesti pitänyt itseni niin terveenä, kuin on biologian huomioiden mahdollista. "

"Lievä ylipaino ei lisää kuolleisuutta. Kuolleisuusriski kasvaa vasta silloin, kun painoindeksi (BMI) on 35 tai suurempi. Matalimmillaan kuolleisuus on niiden ihmisten parissa, joiden BMI on 2530." https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/jama-lieva-ylipaino-ei-lisa…

Läskifobia ei ole sitä, että huolehdit terveydestäsi. Se on sitä, että sinulla on negatiivinen asenne lihavuuteen (joka käy ilmi aiemmista kommenteistasi mm. että lihavat ei saisi mielestäsi pukeutua paljastaviin vaatteisiin, tai vihasit kehoasi, etkä uskaltanut mennä uimarannalle isompikokoisena). Sisäistetty läskifobia tarkoittaa sitä, että et itse edes tiedosta olevasi läskifobinen. Hyvin moni yhteiskunnassamme on, koska läskifobia on niin sisäänrakennettua yhteiskunnassamme.

Omasta terveydestä huolehtiminen ei vaadi painon seuraamista.

Vierailija kirjoitti:

Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. Eri ihmisille toimivat eri asiat, ja kannattaa ymmärtää se, että mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi toisille :) Osa ihmisistä myös tykkää esim. laskemisesta, listoista ja numeroiden laittamisesta Exceliin, eikä koe sitä ahdistavana. Sama juttu vaikka rahanhallinnan kanssa; jotkut voivat rennosti kummempia miettimättä elää taloudellisesti, mutta osa tarvitsee tarkkaa budjetoimista tai jopa vain tykkää siitä.

Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihminen silloin, että se vaa'an numero tai kalorit jo sinänsä ovat niin kamala asia, ettei niitä voi kohdata ilman vakavaa kriisiä? Eiväthän ne nimittäin

"Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihminen silloin, että se vaa'an numero tai kalorit jo sinänsä ovat niin kamala asia, ettei niitä voi kohdata ilman vakavaa kriisiä? Eiväthän ne nimittäin itsessään ole muuta kuin numeroita, jotka paljastavat kehon painon ja energiamäärän samoin kuin verenpainemittarin lukema paljastaa verenoaineen tai verikokeet kolesterliarvot"

Vaa'alla käynti on ok, jos painoonsa pystyy suhtautumaan yhtä neutraalisti kuin kengännumeroonsa. Ei se tosin siinäkään tapauksessa ole terveyden kannalta välttämätöntä. Syömishäiriötaustaiselle vaa'alla käynti on suorastaan haitallista, ja monelle ei-syömishäiriöisellekin se aiheuttaa ahdistusta, joten tällöin on järkevämpää, että painoa ei seurata ollenkaan, vaan keskitytään vaan terveen ruokasuhteen opetteluun. Ahdistuksen taustalla voi olla mm. painostigman aiheuttamaa traumatisoitumista. Monelle painon seuraamisen lopettaminen taas aiheuttaa ahdistuksen siitä, lähteekö paino sitten nousemaan holtittomasti, jos sitä ei jatkuvasti "vahdi". Ei lähde, kun luottaa kehonsa viesteihin.

"Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. "

Painon tarkkailu ja kalorien laskeminen eivät silti kuulu terveeseen ruokasuhteeseen. Ne ovat osa haitallista dieettikulttuuria. Toki jotkut tykkää siitä excel taulukoiden laatimisesta, eivätkä koe siitä haittoja, mutta useimmille se ei ole missään nimessä sopiva eikä terveellinen tapa elää.

"Joskus esimerkiksi paljon urheilevan, huonosta ruokahalusta kärsivän tai liian laihan pitää laskea kaloreita ja käydä vaa'alla siksi, että tietäisi syövänsä ja painavansa tarpeeksi, eikä sekään varmaan kehopositiivisten mielestö ole väärin, niin miksi kummassa se olisi väärin silloin, jos tarkoitus on varmistaa, ettei syö tai paina liikaa."

Edellä mainitussa tapauksessa se voi olla terveyden kannalta tarpeellista, tällöinkin mieluiten terveydenhuollon ammattilaisen seurannassa. Toisin päin se on epätervettä syömiskäyttäytymistä. Terveeseen ruoka- ja kehosuhteeseen ei kuulu painon tarkkailu ja kalorien laskeminen, vaan monipuolinen, säännöllinen, riittävä ja salliva syöminen ja kehon viestien kuuntelu nälästä ja kylläisyydestä ja niiden kunnioittaminen. Sekä myös riittävä lepo ja intuitiivinen, ei suorituskeskeinen liikkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. Eri ihmisille toimivat eri asiat, ja kannattaa ymmärtää se, että mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi toisille :) Osa ihmisistä myös tykkää esim. laskemisesta, listoista ja numeroiden laittamisesta Exceliin, eikä koe sitä ahdistavana. Sama juttu vaikka rahanhallinnan kanssa; jotkut voivat rennosti kummempia miettimättä elää taloudellisesti, mutta osa tarvitsee tarkkaa budjetoimista tai jopa vain tykkää siitä.

Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihminen silloin, että se vaa'an numero tai kalorit jo sinänsä ovat niin kamala asia, ettei niitä voi kohdata ilman vakavaa kriisiä? Eiväthän ne nimittäin

Ja siitä biologisesta ominaispainosta, en enää löydä kommenttiasi, jossa sen kyseenalaistit. Ole ystävällinen ja lue tämä blogipostaus: https://syomishairioliitto.fi/artikkeli/biologinen-paino

"Laihduttaminen on, halutaan sitä myöntää tai ei, valtaosin oman kehon viesteihin ja tarpeisiin reagoimatta jättämistä. Se vie meitä kauemmas luottamuksesta ja arvostuksesta kehoamme kohtaan. Se vie meitä kauemmas intuitiivisuudesta liittyen syömiseen ja liikkumiseen. Se vie myös kehoiltamme luottamusta siihen, mikä olisi juuri sille sopivin ja tervein paino.

Silloin laihduttaminen ei ole jalosta tarkoituksestaan huolimatta terveysteko vaan väkivaltaisen vahingoittavaa."

No, minulla taas on ilman vaivaa hyvä vartalo, hyvät kasvot jos nukun ja syön hyvin. 

No, minulle tuli naamaan vakava akne 21-vuotiaana. Se siitä ilosta, eikä se koskaan ole lähtenyt edes roaccutanilla täysin pois, tai ihoni ollut parhaimmillaankaan sellainen kuin ennen kuin sain vakavan aknen. Ei saa meikkejä ja vaatteita kivasti kun suttuinen iho pilaa aina kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat alkoholistilta, joka selittelee juomistaan. Olet vaikeasti lihava, joka haukkuu muita "läskifobisiksi" ja on nyt keksinyt kehopositiivisuuden tekosyyksi "syödä rennosti" eli pysyä epäterveellisissä elintavoissaan, jotka lopulta tappavat. Uusinta tutkimustietoa kannattaa muuten hankkia tutkimuskirjallisuudesta, ei self-helpistä. Jotain kyllä kertoo tuon kirjan nimikin, "paskat geenit" - jos kirjoittaja itsekin myöntää, että lihavuus on niin huono asia, että moittii sen aiheuttajaa peräti p:ksi, niin eikös se ole sitä läskifobiaa pahimmillaan.

Kukaan vakavasti otettava ammattilainen ei ole sanonut, että terveellisesti (ja kohtuullisesti) syömällä voisi tulla ylipainoiseksi, pl. raskaan sarjan urheilijat ja vanhukset. Normaalipainon viiteväli on niin laaja (esim. 168-senttisellä 54-68 kiloa) että siihen kyllä pääsee, jos syö terveellisesti. Ylipainon selittely luonnolliseksi olotilaksi on vähän sama kuin alkoholisti selittelisi, että m

"Syö vähemmän ja liiku enemmän moni uskoo laihtumisen olevan yksinkertaista kaloripeliä, mutta näin ei ole"

" Ajatus siitä, että paino on yksilön kontrollissa ja ylipaino johtuu tahdonvoiman puutteesta, tuottaa painostigmaa. Todellisuudessa painoon vaikuttaa valtava määrä erilaisia tekijöitä, joista vain osaan ihminen voi itse vaikuttaa."

"Me kaikki tiedämme periaatteen syö vähemmän, liiku enemmän. Mutta jos tietoisesti yrittää rajoittaa kalorinsaantia, todennäköisesti käy päinvastoin.

Kun paino putoaa, elimistö vastaa muutokseen lisäämällä ruokahalua ja jarruttamalla aineenvaihduntaa. Tutkijat ovat arvioineet, että jokainen pudotettu kilo vähentää energiankulutusta 25 kalorilla päivässä ja lisää ruokahalua noin 95 kalorilla päivässä.

Siksi ei olekaan mikään ihme, että tutkimuksissa on toistuvasti huomattu, että laihdutuskuurit eivät pidemmän päälle laihduta, vaan itse asiassa usein lihottavat.

Helsingin yliopistossa muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan normaalipainoiset laihduttajat lihoivat 11 vuoden seurannan aikana enemmän kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet.

Epäonnistunut laihduttaminen johtaa helposti toistuviin painonpudotusyrityksiin ja jojoiluun. Toisen suomalaistutkimuksen mukaan mitä useammin painoa on yrittänyt pudottaa, sitä suurempi on painoindeksi."

"Osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille. Eikä syyllistäminen edistä itsestä huolehtimista. Päinvastoin.

Se aiheuttaa itseinhoa, joka ei johda mihinkään. Myönteisen kehonkuvan tiedetään olevan yhteydessä painonpudotuksen onnistumiseen, sanoo Männistö."

"Siinä missä yleisesti lihavuuteen liitetään ajatus yksilön laiskuudesta ja heikosta tahdonvoimasta, tutkijat ovat löytäneet lihavuuden taustalta noin sata selittävää tekijää. Niiden joukossa on muun muassa ympäristö, sosiaaliset tekijät, geeniperimä, suolistomikrobisto ja hormonaaliset tekijät. Siksi osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille.

Voisimmeko siis vihdoin todeta, ettei lihavuus ole valinta, jota voisi käsitellä tai hoitaa irrallaan ihmisen kokonaistilanteesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta? Männistö haastaa.

Männistö myös peräänkuuluttaa painoneutraalia terveyspuhetta. Se tarkoittaa sitä, että vähennetään terveysriskejä, ei lihavuutta.

Mitä enemmän olen lukenut lihavuudesta ja painostigmasta, sitä enemmän minulle on avautunut, miten haitallinen painokeskeinen ajattelutapa on, Männistö sanoo.

Aina kun puhutaan lihavuudesta ongelmana, puhutaan lihavista ihmisistä ongelmana."

https://yle.fi/aihe/a/20-10006552

Vierailija kirjoitti:

AP:lle sanoisin, että ei kannata vertailla muihin. Et voi tietää, kuinka paljon he joutuvat oikeasti näkemään vaivaa kroppansa takia - aika moni noudattaa tiukkaa dieettiä salaa ja kuntoilee paljon, vaikka esittäisi muuta, koska nykyään ei ole muodikasta laihduttaa tai kuntoilla ulkonäön takia. Ja osalla on vain hyvä ruumiinrakenne ja perintötekijät. Itse esimerkiksi en saisi pitkiä ohuita sääriä ja thigh gappia normaalipainossa, koska kehon mittasuhteet ovat mitä ovat.

Mutta juuri koska laihduttamisesta ja ulkonäön vuoksi liikkumisesta on tehty niin pinnallista ja noloa, se on siirtynyt salailuksi. Tiedän ihmisiä, jotka puhuvat vain terveellisistä elämäntavoista ja hyvinvoinnista, mutta oikeasti paastoavat tai kuntoilevat pakonomaisesti.

Paras paino on varmaan jokaiselle se, missä on hyvä olla: missä tuntuu hyvältä, missä omasta mielestä näyttää hyvältä, missä viihtyy, missä pystyy hyvin liikkumaan ja tietysti missä on t

Tämä oli hyvä kommentti muuten, mutta tarttuisin muutamaan kohtaan. Paastoaminen ja pakonomainen kuntoilu on syömishäiriön oire. Ne olivat syömishäiriön oireita myös silloin, kun niitä tehtiin ilman salailua. Eikä laihduttaminen ja ulkonäön vuoksi kuntoilu edes ole mielestäni tehty erityisen noloksi. Juuri näin esim. kaupan lehtihyllyssä isot otsikot "LAIHDU!". Ehkä edistystä oli jo 2010-luvulla tapahtunut siinä asiassa, mutta nyt nollarimuodin tultua takaisin, myös nollarin sairaat kehoihanteet ovat palanneet ja laihdutus tuntuu olevan taas valitettavasti muotia.

Tuo elintapojen muuttuminen liikkumattomammaksi ja herkkutarjonnan monipuolistuminen ja jatkuva tuputus nykyaikana on totta. Elintapoihin voi kiinnittää huomiota, mutta sitä ei tarvitse tehdä kieltäytyminen ja itsensä ruoskiminen edellä. Kiellot saavat yleensä vain himoamaan kyseisiä herkkuja entistä hanakammin. Monesti joustava ja salliva suhtautuminen on järkevämpää. Eli siis syö monipuolisesti sallien herkut silloin, kun niitä tekee mieli. Itse kun lopetin herkkujen kieltämisen itseltäni, kävi niin, että vähän aikaa söin niitä melko suuria määriä. Mutta sitten keho alkoi kaivata muutakin, ja nykyään herkkuja tulee luonnostaan syötyä kohtuullisia määriä ja keho kaipaa ensisijaisesti ns. "kunnon ruokaa." Samaten kuuntelen kehoani liikkumisen suhteen, kaipaako se milloin lepoa ja milloin liikettä, ja jos liikettä, niin minkälaista liikettä milloinkin. Hyvin nopeasti oivalsin, että kehoni ei kaipaa pelkkää paikallaan pysymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. Eri ihmisille toimivat eri asiat, ja kannattaa ymmärtää se, että mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi toisille :) Osa ihmisistä myös tykkää esim. laskemisesta, listoista ja numeroiden laittamisesta Exceliin, eikä koe sitä ahdistavana. Sama juttu vaikka rahanhallinnan kanssa; jotkut voivat rennosti kummempia miettimättä elää taloudellisesti, mutta osa tarvitsee tarkkaa budjetoimista tai jopa vain tykkää siitä.

Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihminen silloin, että se vaa'an numero tai kalorit jo sinänsä ovat niin kamala asia, ettei niitä voi kohd

Minusta vaikuttaisi siltä, että sinulla on tässä aika kapeakatseinen, mustavalkoinen ja jyrkkä suhatutuminen, ehkä tuon syömishäiriötaustasi takia. Kaikilla (useimmilla) laihduttajilla ei ole syömishäiriötaustaa, ja heille se painon seurailu ja kalorien laskeminen ei aiheuta ahdistusta, vaan päinvastoin helpottaa. Yleistät omista kokemuksistasi kaikkiin ja väität kaikkea poikkeavaa sairaaksi tai häiriintyneeksi, mutta vosiiko olla niin, että ongelma on tuo oma ajattelutapasi, jonka ulkopuoelle et näe. Kannattaa huomioida, että ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavalla. Jos sinua esimerkiksi ahdistaa vaa'alla käyminen, sama ei päde kaikkiin. Osalla se tuo nimenomaan helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla on ruma kroppa, ole ylpeästi yksi heistä. 

Mulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, että millainen on "ruma kroppa"? Kaikki me näytämme erilaisilta ja sehän on vain hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

No, minulla taas on ilman vaivaa hyvä vartalo, hyvät kasvot jos nukun ja syön hyvin. 

No, minulle tuli naamaan vakava akne 21-vuotiaana. Se siitä ilosta, eikä se koskaan ole lähtenyt edes roaccutanilla täysin pois, tai ihoni ollut parhaimmillaankaan sellainen kuin ennen kuin sain vakavan aknen. Ei saa meikkejä ja vaatteita kivasti kun suttuinen iho pilaa aina kaiken.

Kokeile syödä 2-3 kuukautta sinkkitabletteja.

"Myös lihava keho voi olla terve, aivan kuten laiha keho voi olla sairas. Tästä oli jo eilen puhetta. Edelleen: Unelmansa voi toteuttaa ja kehossaan viihtyä minkä kokoisena hyvänsä, eivät nämä vaadi laihtumista. Siitäkin oli jo eilen puhetta, että moni lihava joka vihasi kehoaan lihavana, vihaa kehoaan myös laihduttuaan, koska ongelma on päänsisäinen. Mitä tuohon valitukseen rupsahtamisesta ja kamalalta näyttämisestä tulee, niin nämä valittajat ovat myös sisäistäneet läskifobian. Ongelma poistuisi poistamalla läskifobiset asenteet, ei kehoa muuttamalla. Kenenkään kehossa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa."

Lihava (BMI >30) keho ei voi olla terve, tervettä lihavuutta ei ole, ihan niin kuin ei ole tervettä alkoholismiakaan. Ei se tarkoita sitä, ettei lihava keho olisi arvokas. Nämä ovat eri asioita. Mutta jos kehoaan ja terveyttään arvostaa, silloin lihavuus tai tupakointi ei voi olla jotain, mitä pitääluonnollisena  olotilana, johon pitää vain sopeutua.

Tuo ajatus, että inho lihavaa kehoaan kohtaan olisi päänsisäinen ongelma, joka korjautuisi asennemuutoksella, on sinun keksimäsi. Kyllä kaikilla tietämilläni ihmisillä, joilla ei ole syömishäiriötaustaa, suhde omaan kehoon on korjautunut nimenomaan silloin, kun on tehnyt ne muutokset, jotka on halunnut. Aina se ei ole tarkoittanut laihduttamista, vaan osalla esimerkiksi treenaamista. Ylimääräiset läskit ja niiden aiheuttamat ogelmat eivät katoa asennemuutoksella, valitettavasti.

Jos otan vaikka itseni esimerkiksi, niin minulla laihtuminen oli nimenomaan edellytys sille, että pystyin toteuttamaan itseäni. Lihavana en olisi pystynyt urheilemaan nykyisessä lajissani, enkä jaksanut edes arjessani puuhailla lasten kanssa, en olisi jaksanut matkustaa. painoa tuli ensin raskauksien myötä (mikä oli ihan luonnollisesti) ja sitten se jumahti siihen ja tuli vielä 20 kiloa lisää. Hirveän ylipainoinen en silti ollut, koska lähtöpainoa oli aika vähän. Kuvittelin syöväni ihan terveellisesti ja harrastin liikuntaakin ja olisin hyvin voinut sortua tuohon itsepetokseen, että tämä nyt vain on minun luonnollinen painoni. Mutta kun jälkikäteen mietti, niin söin aivan liikaa ja elämäntavat olivat muutenkin rempallaan. Se mikä kuitenkin motivoi muutokseen, oli laihdutus, koska olo oli yksinkeraisesti todella tukala ylipainoisena. Kyse ei ole vain ulkonäöstä ja läskifobiasta, niin kuin väität, vaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kun painoa on vähemmän, olo on kevyempi ja mukavampi, ei tarvitse raahata ylimääräistä taakkaa mukana. Ja veroarvotkin kyllä kiittävät. Minäkin joudun katsomaan syömisten perään, jotta en lihoisi, mutta niin kuin yllä kirjoitettu, niin kaikki joutuvat nykyaikana. Ei keho ole mikään itsenäinen entiteetti, joka päättää puolestasi mitä syöt, vaan sinä päätät itse. Ei esim. istumatyötä tekevälle länsimaalaiselle luonnollinen hyvä paino ei yleensä ole se, johon tällaisessa elinympäristössä keho "luontaisesti" asettuu, koska elinympäristö ei ole luonnollinen. Kannattaa vain hyväksyä se, että terveyden eteen joutuu tekemään töitä, eikä paino ole siinä mikään poikkeus. Jos painon tarkkailu, kalorien laskeminen ja tarvittaessa laihdutus ei ole ok, niin ei sitten varmaan ole hammastakastukset, hamapaiden pesu tai paikkauskaan, vaan pitäisi hyväksyä se olotila, johon hampaat "luonnollisesti" asettuvat :D

Minulle on ok, jos joku viihtyy lihavana. Lääkäri voi olla eri mieltä, mutta se ei ole minun ongelmani. Itse en viihtynyt lihavana, vaan viihdyn nyt hoikkana! Sitä en ymmärrä, että tämä on jollekin ongelma. Samalla logiikalla on varmaan ongelma myös, jos joku ei tykkää omasta hiusväristään ja värjää siksi hiukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla on ruma kroppa, ole ylpeästi yksi heistä. 

Mulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, että millainen on "ruma kroppa"? Kaikki me näytämme erilaisilta ja sehän on vain hyvä asia.

Tämä! Ei ole olemassa mitään yleismaailmallisesti "rumaa" tai "kaunista." Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja olemme niin paljon muutakin kuin ulkonäkömme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla on ruma kroppa, ole ylpeästi yksi heistä. 

Mulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, että millainen on "ruma kroppa"? Kaikki me näytämme erilaisilta ja sehän on vain hyvä asia.

 

Tämä! Ei ole olemassa mitään yleismaailmallisesti "rumaa" tai "kaunista." Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja olemme niin paljon muutakin kuin ulkonäkömme.

Ah taas tätä "ei kukaan ole ruma, kulta, et vaan saa seuraa ja sinulle nauretaan koska ne MUUT ihmiset ovat sisältä rumia!", kertokaa tuo heille jotka joutuivat tai joutuvat kiusatuiksi ulkonäkönsä takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. Eri ihmisille toimivat eri asiat, ja kannattaa ymmärtää se, että mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi toisille :) Osa ihmisistä myös tykkää esim. laskemisesta, listoista ja numeroiden laittamisesta Exceliin, eikä koe sitä ahdistavana. Sama juttu vaikka rahanhallinnan kanssa; jotkut voivat rennosti kummempia miettimättä elää taloudellisesti, mutta osa tarvitsee tarkkaa budjetoimista tai jopa vain tykkää siitä.

Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihminen silloin, että se vaa'an numero tai kalorit jo sinänsä ovat niin kamala asia, ettei niitä voi kohd

vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joihin ap viittaa, eli jolla on täydellinen kroppa mitään tekemättä ja voi siksi ottaa rennosti. silloin ei kannattais hirveästi neuvoa muita, koska kaikilla ei ole yhtä helppoa. n mä ainakaan voisi "luottaa kehon viesteihin", koska mun keho viestittää jatkuvasti, että suklaata nyt heti ja paljon, ja liikuntaa tämä keho ei koskaan viesti kaipaavansa :D inhoan kasviksia yms. terveellisiä ruokia, ja inhoan liikuntaa myös. Makia taas maistuu ja kaljakin maistuisi eli luonnollisesti elämällä jos luotaisin kehon viesteihin, makaisin sohavalla söisin sipsiä ja joisin kaljaa päivät pitkät, mutta kyllä se on tietoinen mieli, jolla itse kehoani hallitsen. Niihin kehon luonnollisiin viesteihin luottamalla olisin joku 250 kg maksakirroosipotilas ja siinä sitten olisi hyvä kertoa että tää on se mun luontainen paino. Sama tietoinen mieli -taktiikka toimii aika monissa muissakin asioissa, eli on pakko tehdä jotain muuta kuin mikä tuntuisi "luonnollisesti" kivalta ja helpolta (valitsenko portaat vai hissin, otanko kaljan vai vettä, ajanko nyt ylinopeutta vai ei), koska elämä ei aina ole luonnollisesti helppoa ja kivaa, mutta pitkässä juoksussa se vaivannäkö yleensä kannattaa. Jos painon seuranta tai mikä vain aiheuttaa ahdistusta, ehkä sitä ei tosiaan kannata tehdä, mutta toisaalta voi opetella käsittelemään niitä ahdistavia tunteita jollain muulla tavalla kuin välttelemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin ikävä kuulla, että olet joutunut kuulemaan kommentteja laihtumisestasi. Kenenkään kehon kommentointi ei ole hyväksyttävää, eikä kuulu kehopositiivisuusaatteeseen.

Minulle muuten jäi epäselväksi, oletko siis ap, vai joku eri kommentoija? Tuo kaikki kuvailemasi itseinho johtuu sisäistetystä läskifobiasta. Ei ole mitään todellista estettä sille, ettet voisi käyttää sellaisia vaatteita kuin haluat, tai pitää omasta peilikuvastasi, olit sitten minkä painoinen tahansa. Reisien yhteenhinkkaukseen kesällä muuten auttavat scub rub-sortsit tai talkki.

En vastusta elämäntapamuutoksia, päinvastoin kannustan ihmisiä terveellisiin (mutta tosiaan joustaviin) elintapoihin. Ymmärsit ehkä väärin tekstini biologisesta ominaispainosta. Tuo käsite tarkoittaa nimenomaan sitä painoa, johon keho luonnostaan hakeutuu, kun ne elintavat ovat ns. kunnossa. Pointti on se, että jos elää ter

Minulla on myös suvussa sydänsairauksia. Kahdella isovanhemmista oli sepelvaltimotauti, tehty erilaisia operaatioita. Isä kuoli aika nuorena samaan tautiin. Se voi iskeä vaikka eläisi täysin terveesti, mutta kaikilla heillä oli myös elintapatekijöitä eli tupakointia, alkoholia ja ylipainoa, epäterveellistä ruokavaliota. Jos pystyn laihduttamalla itse pienentämään riskiäni kuolla ennenaikaisesti, niin teen sen. Vielä ei ole tarvinnut, mutta seuraan painoa aivan siinä kuin kolesterolia ja verenpainettakin. Yritän totta kai elää terveellisesti, mutta joudun silti mittailemaan noita arvoja, koska kaikilla niillä on sellaisinaankin merkitystä. Jos paino lähtee nousuun, riskit kasvavat tilastollisesti heti. Vyötärölihavuus normaalipainon sisälläkin voi olla haitallista.

"Osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille. Eikä syyllistäminen edistä itsestä huolehtimista. Päinvastoin.

Se aiheuttaa itseinhoa, joka ei johda mihinkään. Myönteisen kehonkuvan tiedetään olevan yhteydessä painonpudotuksen onnistumiseen, sanoo Männistö."

Tämä on varmasti totta. Itselläni laihduttamisessa ja painon pitämisessä onnistuminen varmaan osittain johtui juuri siitä, että kehonkuvani oli myönteinen: inho ei liittynyt koko kehonkuvaan, vaan juurikin niihin ylimääräisiin kiloihin, niihin makkaroihin vatsalla yms. Rakastin kehoani ja tahdoin juuri siksi laihduttaa. Kun onnistuin, inho oli poissa. Näin itseni realistisesti, en lihavana, vaan nimenomaan hoikkana; näin siellä makkaroiden alla kauniin kehon, jonka halusin saada esiin. Onnistuin, ja nyt rakastan kehoani entistä enemmän. En tahdo laihtua laihaksi, mutta en myöskään halua ylimääräistä rasvakudosta kehooni.

Syyllistäminen ei tosiaan edistä laihtumista. On hyvä ymmärtää, että lihavuus on sairaus, eikä itse valittu. Moni lihoo lääkkeiden esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan takia, ja lihavan suolistobakteeristo myös on sekaisin. Nykyisin on kehitetty laihdutuslääkkeitä, jotka auttavat juuri hormonitoimintaan, suolistobakteeristoon yms. Toki sellaiset ovat nyt vain vaikeasti ylipainoisille, mutta ehkä vielä joskus saadaan lievemminkin lihaville kehitettyä toimiva lääke, jolla laihdutus onnistuisi helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla on ruma kroppa, ole ylpeästi yksi heistä. 

Mulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, että millainen on "ruma kroppa"? Kaikki me näytämme erilaisilta ja sehän on vain hyvä asia.

 

Tämä! Ei ole olemassa mitään yleismaailmallisesti "rumaa" tai "kaunista." Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja olemme niin paljon muutakin kuin ulkonäkömme.

Ah taas tätä "ei kukaan ole ruma, kulta, et vaan saa seuraa ja sinulle nauretaan koska ne MUUT ihmiset ovat sisältä rumia!", kertokaa tuo heille jotka joutuivat tai joutuvat kiusatuiksi ulkonäkönsä takia. 

 

En tarkoittanut vähätellä sitä, jos joku joutuu kiusatuksi ulkonäkönsä takia. On tietenkin olemassa kauneusihanteita, ja se on tutkittu tosiasia, että niiden ulkopuolelle jäävien elämä on monin tavoin hankalampaa. Mutta näin ei pitäisi olla. Me voimme muuttaa tätä maailmaa vähemmän ulkonäkökeskeiseksi ja tuomita kaiken kiusaamisen.