Miten voisi hyväksyä sen, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta vartalo ei ole kaunis?

Vierailija kirjoitti:

"Lihava (BMI >30) keho ei voi olla terve, tervettä lihavuutta ei ole, ihan niin kuin ei ole tervettä alkoholismiakaan. Ei se tarkoita sitä, ettei lihava keho olisi arvokas. Nämä ovat eri asioita. Mutta jos kehoaan ja terveyttään arvostaa, silloin lihavuus tai tupakointi ei voi olla jotain, mitä pitääluonnol

Lihava keho voi olla terve. Lihavuus lisää tiettyjen sairauksien riskiä, mutta ei tarkoita automaattisesti sairautta. Monelle terveytensä ja kehonsa arvostaminen tarkoittaa nimenomaan laihduttamisen lopettamista. Veriarvot yleensä parantuvat, kun kiinnitetään huomiota ruokavalion laatuun ja lisätään liikuntaa, vaikka painossa ei muutoksia tapahtuisikaan. Pointtini on, että paino on sivuseikka, tärkeintä ovat järkevät elintavat. Voi olla, että paino niiden myötä itsestään putoaa, mutta kaikilla ei putoa. Silti ne terveellisemmät elintavat edistävät heidän terveyttään. Lihavana voi myös urheilla ja kyetä samoihin asioihin, kuin hoikkana. Tyytymättömyys omaan kehoon on aina päänsisäinen ongelma, eikä edes riipu henkilön painosta. Useimmat ihmiset ovat tyytymättömiä kehoonsa, koska meidät opetetaan vihaamaan kehojamme, jotta ostaisimme tarpeettomia tuotteita niiden "korjaamiseksi". Kun todellisuudessa ei ole mitään korjattavaa, vaan jokainen keho on hyvä sellaisena kuin se on! Ihan aidosti ihmettelen, miten joku voi kokea kehopositiivisuuden huonona asiana. Kun sen tarkoitus on vapauttaa meidät näistä kapitalististen ja patriarkaalisten kauneusihanteiden puristuksesta.

En ole sanonut, etteikö terveytensä eteen saisi tehdä töitä. Meillä on nyt vain eri näkemykset siitä, mitkä ovat terveellisiä keinoja siihen. En tiedä oletko lukenut ollenkaan aiempia kommenttejani, olen nimenomaan kannustanut terveellisiin elintapoihin. Painon tarkkailu, kalorien laskeminen ja laihdutus eivät vaan ole terveitä tapoja siihen. Olen painottanut sitä, että biologinen ominaispaino on se, mihin keho hakeutuu, kun elintavat ovat järkevät, en ole sanonut, että se olisi se, mihin keho hakeutuu, jos ei liiku yhtään ja syö valtavat määrät herkkuja. En ole väittänyt, että keho olisi "jokin itsenäinen entiteetti joka päättäisi puolestani mitä syön", vaan että kehon viestejä kannattaa kuunnella. Eikä se tarkoita, että ravitsemussuositukset pitäisi heittää romukoppaan, ne ovat hyvä ohjenuora terveelliseen syömiseen. Hyvä ohjenuora on myös ravitsemusterapiassa oppimani täsmäsyöminen, eli syödään monipuolisesti, riittävästi, säännöllisesti ja sallivasti. En ole myöskään väittänyt, että länsimainen liikkumaton elämäntapa olisi terveellinen, päinvastoin olen kannustanut terveellisiin elintapoihin, eli myös liikkumiseen! Mutta siinäkin ilman kehonmuokkaus- tai painonpudotustavoitteita ja itselle sopivat ja mukavat lajit löytäen. Itse liikun ensisijaisesti liikunnan ilosta, enkä mittaa mitään matkoja, aikoja tms. vaan liikun aina intuitiolla sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Joskus kevyemmin, joskus rankemmin, joskus taas keho tarvitsee vain lepoa.

*jatkuu seuraavassa viestissä*

Vierailija kirjoitti:

"Lihava (BMI >30) keho ei voi olla terve, tervettä lihavuutta ei ole, ihan niin kuin ei ole tervettä alkoholismiakaan. Ei se tarkoita sitä, ettei lihava keho olisi arvokas. Nämä ovat eri asioita. Mutta jos kehoaan ja terveyttään arvostaa, silloin lihavuus tai tupakointi ei voi olla jotain, mitä pitääluonnol

*jatkoa edellisestä viestistä*

Minulle ei ole ongelma, että sinä viihdyt hoikkana. Saat elää kuten itse parhaaksi näet, mutta älä kannusta muita häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen (eli laihduttamiseen, kalorien laskemiseen ja painon tarkkailuun) tai jakele muille sinun esteettisten mieltymystesi mukaisia pukeutumisohjeita. Hienoa, että myönnät, että lihava kehokin on arvokas. Et ole kumminkaan puhunut kovin arvostavaan sävyyn lihavista kehoista tai lihavuudesta tässä keskustelussa, joten voisitko nyt lopettaa tämän läskifobian viljelemisen?

Et selvästikään lukenut linkkaamaani Ylen uutista ja Syömishäiriöliiton blogitekstiä, tai sitten et kykene ymmärtämään lukemaasi. Tuntuu, että olemme yksinkertaisesti niin eri aaltopituudella, että on mahdotonta ymmärtää toistemme näkökantoja, joten näen, että tätä keskustelua on tarpeetonta enää jatkaa.

Vierailija kirjoitti: "Minulla on myös suvussa sydänsairauksia. Kahdella isovanhemmista oli sepelvaltimotauti, tehty erilaisia operaatioita. Isä kuoli aika nuorena samaan tautiin. Se voi iskeä vaikka eläisi täysin terveesti, mutta kaikilla heillä oli myös elintapatekijöitä eli tupakointia, alkoholia ja ylipainoa, epäterveellistä ruokavaliota. Jos pystyn laihduttamalla itse pienentämään riskiäni kuolla ennenaikaisesti, niin teen sen. Vielä ei ole tarvinnut, mutta seuraan painoa aivan siinä kuin kolesterolia ja verenpainettakin. Yritän totta kai elää terveellisesti, mutta joudun silti mittailemaan noita arvoja, koska kaikilla niillä on sellaisinaankin merkitystä. Jos paino lähtee nousuun, riskit kasvavat tilastollisesti heti. Vyötärölihavuus normaalipainon sisälläkin voi olla haitallista."

Noniin tästä olemme samaa mieltä: terveellisiin elintapoihin kannattaa panostaa, eli välttää alkoholia ja tupakointia ja liikkua ja syödä terveellisesti.

Nämä edistävät terveyttä ja pienentävät sairastumisriskiä siitä huolimatta, vaikka paino ei niiden myötä putoaisi merkittävästi tai ollenkaan. Paino ei ole ainut terveyteen vaikuttava tekijä, vaan esimerkiksi ruokavalion laatu vaikuttaa suuresti. Esimerkiksi vähentämällä kovia rasvoja ja lisäämällä pehmeitä rasvoja, kuituja ja liikuntaa kolesteroliarvot yleensä paranevat ainakin jonkin verran, vaikka paino ei muuttuisi. Painolle ei voi oikein tehdä muuta, kuin muuttaa niitä elintapoja ja se putoaa itsestään, jos on pudotakseen, tai sitten ei putoa. Pointti on se, että jos laihduttamalla väkisin yrittää runnoa painoa alas, niin sekin voi olla haitallista. Lempeissä elintapamuutoksissa pointti on se, että niitä muuttaa pikkuhiljaa ja sillä tavalla, että niitä pystyy ylläpitämään loppuelämänsä. Jos tekee liian rajuja muutoksia (jollaisia on kaikki laihdutuskuurit), niin ollaan taas kitukuurin ja ahminnan noidankehässä ja jojoilussa.

Hei,

Satsaa muuhun kuin ulkonäköön. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmän merkitsevät muut asiat kuten taidot. 

N50

Vierailija kirjoitti:

"Osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille. Eikä syyllistäminen edistä itsestä huolehtimista. Päinvastoin.

Se aiheuttaa itseinhoa, joka ei johda mihinkään. Myönteisen kehonkuvan tiedetään olevan yhteydessä painonpudotuksen onnistumiseen, sanoo Männistö."

Tämä on varmasti totta. Itselläni laihduttamisessa ja painon pitämisessä onnistuminen varmaan osittain johtui juuri siitä, että kehonkuvani oli myönteinen: inho ei liittynyt koko kehonkuvaan, vaan juurikin niihin ylimääräisiin kiloihin, niihin makkaroihin vatsalla yms. Rakastin kehoani ja tahdoin juuri siksi laihduttaa. Kun onnistuin, inho oli poissa. Näin itseni realistisesti, en lihavana, vaan nimenomaan hoikkana; näin siellä makkaroiden alla kauniin kehon, jonka halusin saada esiin. Onnistuin, ja nyt rakastan kehoani entistä enemmän. En tahdo laihtua laihaksi, mutta en myöskään halua ylimääräistä rasvakudosta kehooni.

Syyllistäminen ei tosiaan edistä l

Jos inhoat jotakin osaa kehostasi (makkaroita vatsalla), niin silloin sinulla ei ole myönteinen kehonkuva. Suuri rasvakudoksen määrä ei myöskään tarkoita sitä, ettei keho voisi olla kaunis. Kommenteistasi saa tosiaan käsityksen, että läskifobia on todella syvällä sinussa. Suosittelen ihan tosissaan miettimään, mistä noin voimakas läskifobia kumpuaa.

Tuossa Paskat Geenit -kirjassa käsitellään myös juuri noita suolistohormoni ja -bakteeriasioita, joista on tullut viime vuosina valtavasti uutta tutkimustietoa. Noita suolistohormoneihin vaikuttavia lääkkeitä vaan ei saa Suomessa kelakorvattuna pelkästään lihavuuden perusteella, vaan ne on tarkoitettu diabeteksen hoitoon. Ja ovat todella kalliita ilman kelakorvausta, joten vain varakkailla on niihin varaa. Toivottavasti tähän tulee muutos jossain vaiheessa, sillä nuo olisivat monelle tarpeellisia lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. Eri ihmisille toimivat eri asiat, ja kannattaa ymmärtää se, että mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi toisille :) Osa ihmisistä myös tykkää esim. laskemisesta, listoista ja numeroiden laittamisesta Exceliin, eikä koe sitä ahdistavana. Sama juttu vaikka rahanhallinnan kanssa; jotkut voivat rennosti kummempia miettimättä elää taloudellisesti, mutta osa tarvitsee tarkkaa budjetoimista tai jopa vain tykkää siitä.

Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihminen silloin, että se vaa'an numero tai kalorit jo si

Minun mielestä mitään yleismaailmallista "täydellistä kroppaa" ei ole olemassa. Jokaisen keho on täydellinen sellaisena kuin se on! Mutta oma kehoni ei siis todellakaan istu vallitseviin kauneusihanteisiin, vaan kaukana siitä.

Tuosta kehon viesteihin luottamisesta kirjoitin jo aiempaan kommenttiin hetki sitten, mutta tarkennuksena vielä, että ei siis tarkoita, että syödään ja juodaan täysin mitä sattuu eikä liikuta yhtään. Yleensä, jos elintavat on olleet hakusessa, niin ei suoraan toimi, että lähdetään intuitiiviseen syömiseen, vaan kannattaa ensin opetella sitä täsmäsyömistä. Kun ravitsemustila pikkuhiljaa korjaantuu, niin ne kehon viestit toimivat paremmin, eivätkä enää hälyytä jatkuvasti suklaata ja kaljaa. Kysehän ei siis ole mistään muusta kuin siitä, että palataan samaan luontaiseen syömiseen, mikä meillä on syntyessämme. Lapset syövät intuitiivisesti (eli silloin kun on nälkä, ja lopettavat kun ovat kylläisiä) kunnes ympäristöstä alkaa tulla haitallisia viestejä ja syöminen alkaa mennä pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lihava (BMI >30) keho ei voi olla terve, tervettä lihavuutta ei ole, ihan niin kuin ei ole tervettä alkoholismiakaan. Ei se tarkoita sitä, ettei lihava keho olisi arvokas. Nämä ovat eri asioita. Mutta jos kehoaan ja terveyttään arvostaa, silloin lihavuus tai tupakointi ei voi olla jotain, mitä pitääluonnol

*jatkoa edellisestä viestistä*

Minulle ei ole ongelma, että sinä viihdyt hoikkana. Saat elää kuten itse parhaaksi näet, mutta älä kannusta muita häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen (eli laihduttamiseen, kalorien laskemiseen ja painon tarkkailuun) tai jakele muille sinun esteettisten mieltymystesi mukaisia pukeutumisohjeita. Hienoa, että myönnät, että lihava kehokin on arvokas. Et ole kumminkaan puhunut kovin arvostavaan sävyyn lihavista kehoista tai lihavuudesta tässä keskustelussa, joten voisitko nyt lopettaa tämän läskifobian viljelemisen?

Vastaat täällä useammalle eri ihmiselle. Minä en ainakaan ole kehottanut ketään muuta laihduttamaan, enkä ole huomannut täällä kukaan olisi kanustanut muita häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Itse et ehkä vain oman sh-taustasi takia ymmärrä, että laihduttamien, kalorien laskeminen ja painon tarkkailu ei automaattisesti ole häiriintynyttä käyttäytymistä yhtään sen enempää kuin hammastarkastuksissa käynti. Vaikka se juuri sinua sattuisi ahdistamaan, kaikilla ei ole niin. Ja kannattaa myös huomata, että kaikki ahdistavat asiat eivät aina ole pahasta - kyllä itseäkin laihdutus aluksi ahdisti, ja hammaslääkäriin meno ahdistaa, mutta kyllä se yleensä silti kannattaa :)

En itse etsi tietoa blogeista yms., vaan esim. Duodecimista. Ymmärtääkseni lievässä ylipainossa noin 25-28 painoindeksillä keho voi vielä olla terve (joillain ei edes ole vyötärölihavuutta silloin), mutta jos puhutaan varsinaisesta lihavuudesta eli BMI yli 30, silloin ei ole enää olemassa tervettä lihavuutta, koska jo pelkästään nivelet kärsivät niin suuresta painosta ja kaikki riskit ovat voimakkaasti kasvaneet.

Minullekin syntyy kirjoituksitasi se vaikutelma, että kärsit ehkä yhä syömishäiriöstä, koska ajatusmaailmasi on kovin mustavalkoinen etkä pysty näkemään kuin yhtä totuutta, joka perustuu omaan kokemukseesi, vaikka monien muiden kokemus ja tiedekin puhuu sitä vastaan. Kun suurin osa suomalaisista on ylipainoisia ja ylipaino aiheuttaa miljardin kustannukset vuosittain, puhumattakaan turhista kuolemista, niin tuo läskifobia ei nyt ole se keskeisin ongelma. Fobia on yleensä jotain mikä kohdistuu marginaaliseen vähemmistön, ei väestön valtaenemmistön kansantautiin. Ylipaino ei ole ihmisen perustavanlaatuinen ominaisuus, vaan oire jostakin. Usein siitä, ettei ihminen osa itse arvostaa kehoaan eikä välitä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevät, joustavat elintavat ja terveellinen painonhallinta tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku pystyy syömään rennosti ja terveellisesti sen kummempia miettimättä, mutta osalla toimii se painon tarkkailu ja kalorien laskeminen. Eri ihmisille toimivat eri asiat, ja kannattaa ymmärtää se, että mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi toisille :) Osa ihmisistä myös tykkää esim. laskemisesta, listoista ja numeroiden laittamisesta Exceliin, eikä koe sitä ahdistavana. Sama juttu vaikka rahanhallinnan kanssa; jotkut voivat rennosti kummempia miettimättä elää taloudellisesti, mutta osa tarvitsee tarkkaa budjetoimista tai jopa vain tykkää siitä.

Minusta jotain ongelmaa on pikemminkin silloin, jos vaa'alla käyminen tai kalorien miettiminen on jo ajatuksenakin ahdistavaa; ajatteleeko ihmin

Huomaatko, että itse jakelet täällä epäammattimaisia vinkkejä ja arvotat toisten valintoja? Voin kertoa, että ainakin minulle tuollainen "täsmäsyöminen" kuulostaa häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä ja todella ahdistavalta. Minulle toimii se, että mietin mitä syön, ja selvitän myös ravintosisällön (ml. kalorit, mutta myös vitamiinit, kuidut ym.). Jos kuvittelee että keho kertoo mitä pitää syödä ja luottaa siihen, ei todennäköisesti saa riittävästi hyviä ravintoaineita. Kun tiedän oman energiatarpeeni ja kulutukseni, tiedän myös, milloin pitäisi syödä vielä lisää, vaikkei tekisi mieli, sillä välillä kärsin huonosta ruoahalusta lääkityksestä johtuen.

Ja minulla vaa'alla käyminen juuri auttaa siihen kehoahdistukseen. Silloin kun tuntuu, että on turvonnut olo, vaa'alta tavallisesti huomaa, että kuvittelin omiani, koska vaaka kertoo totuuden. Jos luottaisin kehon tuntemuksiini, saattaisin luulla ihan syyttä suotta lihoneeni, vaikka useimmiten niin ei tosiaankaan ole. Välillä vaaka kertoo myös, että pitäisi syödä ehkä enemmän, jos paino onkin pudonnut liikaa ja ruokahalu on ollut huono, koska ei kehoni silloinkaan kehota syömään, vaan päinvastoin olemaan syömättä. :) Vaa'an lukema on yksi hyvä indikaattori seuraamaan omaa hyvinvointia. Itselläni on se tietty painoväli, jossa on hyvä olla, ja jos laskee liian alas tai nousee liian ylös, se kertoo siitä, että jotain on vialla syömisessä. Jos ramppaa vaa'alla monta kertaa päivässä, se on ehkä häiriintynyttä, eikä siinä ole järkeäkään, mutta kerran viikossa olisi useimmille hyödyllistä. Silloin pystyy pitkällä aikavälillä seuraamaan, missä painossa on hyvä olla ja myös huomaa, millä tavalla vaikka kuukautiset, flunssa tai tietty ruokavalio vaikuttavat painoon. Omalla kohdallani olen esimerkiksi huomannut, että parin päivän mässyttelyt nostavat helposti painoa parikin kiloa, mutta se myös lähtee nopeasti itsestään, kun herkuttelu ei jää päälle, eikä siitä siksi kannata stressata. Kaloreiden laskemisesta on taas usein se hyöty, että voi huomata, että ei suklaapatukka päivää oikeasti pilaa eikä lihota. Juuri kaloreiden laskeminen ja painon tarkkailu on minulla auttanut lempeämpään kehosuhteeseen, omaan kehoon tutustumisessa ja sallivampaan suhtautumiseen herkuttelussa, koska se on antanut nuo faktat ja realiteetit :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Osa meistä on alttiimpia painonhallinnan ongelmille. Eikä syyllistäminen edistä itsestä huolehtimista. Päinvastoin.

Se aiheuttaa itseinhoa, joka ei johda mihinkään. Myönteisen kehonkuvan tiedetään olevan yhteydessä painonpudotuksen onnistumiseen, sanoo Männistö."

Tämä on varmasti totta. Itselläni laihduttamisessa ja painon pitämisessä onnistuminen varmaan osittain johtui juuri siitä, että kehonkuvani oli myönteinen: inho ei liittynyt koko kehonkuvaan, vaan juurikin niihin ylimääräisiin kiloihin, niihin makkaroihin vatsalla yms. Rakastin kehoani ja tahdoin juuri siksi laihduttaa. Kun onnistuin, inho oli poissa. Näin itseni realistisesti, en lihavana, vaan nimenomaan hoikkana; näin siellä makkaroiden alla kauniin kehon, jonka halusin saada esiin. Onnistuin, ja nyt rakastan kehoani entistä enemmän. En tahdo laihtua laihaksi, mutta en myöskään halua ylimääräistä rasvakudosta keh

Sanoisitko noin myös syöpäpotilaalle, joka inhoaa sitä syöpäkasvaintaan? Tai aknesta kärsivälle, joka inhoaa akneaan? Kyllä ihmisellä voi olla myönteinen kehonkuva, vaikka hän inhoaisi jotain tiettyä osaa itsestään. On ikävää, jos se osa on jotain mille ei voi mitään (synnynnäinen kasvonpiirre tms., silloin se kannattaa hyväksyä), mutta jos se on ylimääräistä rasvakudosta tai syöpäsolukkoa tai ihottumaa, silloin asialle kannattaa tehdä jotain. Varsinkin, jos kyseessä on terveysriski.

Vierailija kirjoitti: "Vastaat täällä useammalle eri ihmiselle. Minä en ainakaan ole kehottanut ketään muuta laihduttamaan, enkä ole huomannut täällä kukaan olisi kanustanut muita häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Itse et ehkä vain oman sh-taustasi takia ymmärrä, että laihduttamien, kalorien laskeminen ja painon tarkkailu ei automaattisesti ole häiriintynyttä käyttäytymistä yhtään sen enempää kuin hammastarkastuksissa käynti. Vaikka se juuri sinua sattuisi ahdistamaan, kaikilla ei ole niin. Ja kannattaa myös huomata, että kaikki ahdistavat asiat eivät aina ole pahasta - kyllä itseäkin laihdutus aluksi ahdisti, ja hammaslääkäriin meno ahdistaa, mutta kyllä se yleensä silti kannattaa :)

En itse etsi tietoa blogeista yms., vaan esim. Duodecimista. Ymmärtääkseni lievässä ylipainossa noin 25-28 painoindeksillä keho voi vielä olla terve (joillain ei edes ole vyötärölihavuutta silloin), mutta jos puhutaan varsinaisesta lihavuudesta eli BMI yli 30, silloin ei ole enää olemassa tervettä lihavuutta, koska jo pelkästään nivelet kärsivät niin suuresta painosta ja kaikki riskit ovat voimakkaasti kasvaneet.

Minullekin syntyy kirjoituksitasi se vaikutelma, että kärsit ehkä yhä syömishäiriöstä, koska ajatusmaailmasi on kovin mustavalkoinen etkä pysty näkemään kuin yhtä totuutta, joka perustuu omaan kokemukseesi, vaikka monien muiden kokemus ja tiedekin puhuu sitä vastaan. Kun suurin osa suomalaisista on ylipainoisia ja ylipaino aiheuttaa miljardin kustannukset vuosittain, puhumattakaan turhista kuolemista, niin tuo läskifobia ei nyt ole se keskeisin ongelma. Fobia on yleensä jotain mikä kohdistuu marginaaliseen vähemmistön, ei väestön valtaenemmistön kansantautiin. Ylipaino ei ole ihmisen perustavanlaatuinen ominaisuus, vaan oire jostakin. Usein siitä, ettei ihminen osa itse arvostaa kehoaan eikä välitä itsestään."

En vastaa usealle eri ihmiselle, tunnistan kyllä sinun kirjoituksesi kirjoitustyylisi perusteella. Linkkasin sinulle artikkelin Potilaan Lääkärilehdestä, mutta se ei ilmeisesti kelvannut. Siinä sanottiin, että kuolleisuus alkaa lisääntyä vasta BMI:n ylitettyä 35, ja kuolleisuuden ollessa vähäisintä BMI:n ollessa välillä 25-35. Syömishäiriöliiton kirjoitukset myös perustuvat tutkimustietoon, vaikka ovatkin blogitekstejä. Ongelma on se, että sinä et tunnusta läskifobian olemassaoloa, etkä kykene näkemään sitä omissa puheissasi. Lihavuuden stigman on todettu tutkimuksissa olevan vähintään yhtä haitallista ellei haitallisempaa, kuin lihavuus itsessään. Lihavat ovat yhteiskunnassamme syrjityssä asemassa, vaikka lihavien määrä onkin suuri. Lihavuudesta syyllistäminen ja terveysriskeistä ja kansantaloudesta muistuttelu ei auta ketään laihtumaan. Minusta vaikuttaa siltä, että sinä puolustat noin itsepintaisesti laihduttamista ja muuta häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, kun itse olet nähnyt valtavasti vaivaa laihtuaksesi (ja edelleen joudut sanojesi mukaan ponnistelemaan terveellisten elintapojen eteen kun vihaat kasviksia ja liikuntaa), niin haluat, että läskifobiset kauneusihanteet eivät katoa mihinkään ja kukaan muukaan ei nauttisi elämästään. Tuollainen jatkuvaa ponnistelua vaativa elämä kuulostaa todella ankealta ja työläältä. Ei elämän tarvitse olla kärsimystä. Mutta sinulle puhuminen on sama kuin seinälle puhuisi, kun et kykene tai halua ymmärtää lukemaasi, vaan jatkat saman jankkaamista, joten keskustelu päättyy osaltani nyt tähän.

"Kysehän ei siis ole mistään muusta kuin siitä, että palataan samaan luontaiseen syömiseen, mikä meillä on syntyessämme. Lapset syövät intuitiivisesti (eli silloin kun on nälkä, ja lopettavat kun ovat kylläisiä) kunnes ympäristöstä alkaa tulla haitallisia viestejä ja syöminen alkaa mennä pieleen."

Mulla ei valitettavasti ole koskaan ollut näin. Voi olla, että mua on ruokittu väärin jo vauvana, ja elimistö on siitä jo mennyt niin sekaisin, etteivät kylläisyyshormonit tms. toimi oikein. Mutta jo ihan lapsena oli niin, että vedin itseni niin täyteen, että saattoi tulla huono olo, ja toisaalta söin usein pikemminkin tylsyyteen kuin nälkään. Useimmilla lihavillahan on ongelmana tunnesyöminen, ja silloin oitää keksiä joku muu tapa käsitellä tunteita niin kuin tylsyyttä. Vieläkin pystyisin syömään milloin tahansa ja kuinka paljon tahansa, jos vain kuuntelisin kehoani. Siksi kuuntelenkin järkeäni.

Veljellä taas ruokahalu oli huono, oli nirso, eikä oppinut koskaan oikeaa nälkää tuntemaankaan. Otti välipaloja silloin tällöin, joutuu yhä kellolla muistuttelemaan itseään, että milloin on aika syödä. Kaikilla ei vain ole niin, että keho kertoisi luonnostaan, milloin ja mitä ja kuinka paljon pitää syödä. Silloin ravintoaineiden (kalorit ovat ilmeisesti triggeröivä sana) laskeminen on todellakin hyödyllistä.

Oma elämänlaatuni muuttui laihduttamisesta ja uusien syömistapojen opettelusta kalorien laskemisen avulla valtavan paljon paremmaksi, enkä usko, että olisin päässyt samaan tulokseen millään muulla tavalla, koska ongelmani oli juuri ylipaino. Sinulle ehkä ylipaino ei ole ollut suurin ongelma, vaan jokin käsittelemätön trauma, jota pitäisi käsitellä ensin, ja siksi ratkaisukin löytyi muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Vastaat täällä useammalle eri ihmiselle. Minä en ainakaan ole kehottanut ketään muuta laihduttamaan, enkä ole huomannut täällä kukaan olisi kanustanut muita häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Itse et ehkä vain oman sh-taustasi takia ymmärrä, että laihduttamien, kalorien laskeminen ja painon tarkkailu ei automaattisesti ole häiriintynyttä käyttäytymistä yhtään sen enempää kuin hammastarkastuksissa käynti. Vaikka se juuri sinua sattuisi ahdistamaan, kaikilla ei ole niin. Ja kannattaa myös huomata, että kaikki ahdistavat asiat eivät aina ole pahasta - kyllä itseäkin laihdutus aluksi ahdisti, ja hammaslääkäriin meno ahdistaa, mutta kyllä se yleensä silti kannattaa :)

En itse etsi tietoa blogeista yms., vaan esim. Duodecimista. Ymmärtääkseni lievässä ylipainossa noin 25-28 painoindeksillä keho voi vielä olla terve (joillain ei edes ole vyötärölihavuutta silloin)

Kyllä vastaat useammalle, sillä minä en ole kirjoittanut kaikkia näitä viestejä. Sinä nyt vain satut olemaan aika yksin mielipiteinesi.

Ja tuota noin, sanoin jo aiemmin, että minä nimenomaan en nauttinut elämästäni aiemmin, mutta nykyisin taas nautin ja pystyn elämään täysillä. Nautin kehostani, nautin siitä että tunnen olevani kaunis, nautin siitä että jaksan liikkua ja näytän hyvältä kaikissa vaatteissa. Viihdyn kehossani, arvostan ja rakastan sitä, ja juuri siksi olen valmis näkemään myös vaivaa sen eteen. Se että lasken kaloreita ja käyn vaaalla, on todella pieni "uhraus", ja itselleni luontainen ja mieluisa tapa.

Se, että bodysheimaat, moralisoit, haukut täällä muita läskifobisiksi ja häiriintyneiksi, on aika asiatonta, mutta kertoo lähinnä siitä, että inhoat omaa kehoasi etkä osaa tehdä asialle mitään. Itseensä tyytyväisellä ihmisellä ei ole tarvetta painaa muita alas eikä moralisoida toisten valinnoista. Kohtasin samanlaista suhtautumista lihavilta ihmisiltä silloin kun laihduin: he huomauttelivat painostani, sanoivat, että lihon kuitenkin takaisin, epäonnistun ja alan jojoilla, kannattaa vain pysyä lihavana jne. Monille heistä oli ehkä käynyt niin, ja siksi he olivat katkeria, ja tuo sama paistaa omista kirjoituksistasi. Itsepetos on niin paljon helpompaa kuin tosiasioiden yväksyminen ja muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Huomaatko, että itse jakelet täällä epäammattimaisia vinkkejä ja arvotat toisten valintoja? Voin kertoa, että ainakin minulle tuollainen "täsmäsyöminen" kuulostaa häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä ja todella ahdistavalta. Minulle toimii se, että mietin mitä syön, ja selvitän myös ravintosisällön (ml. kalorit, mutta myös vitamiinit, kuidut ym.). Jos kuvittelee että keho kertoo mitä pitää syödä ja luottaa siihen, ei todennäköisesti saa riittävästi hyviä ravintoaineita. Kun tiedän oman energiatarpeeni ja kulutukseni, tiedän myös, milloin pitäisi syödä vielä lisää, vaikkei tekisi mieli, sillä välillä kärsin huonosta ruoahalusta lääkityksestä johtuen.

Ja minulla vaa'alla käyminen juuri auttaa siihen kehoahdistukseen. Silloin kun tuntuu, että on turvonnut olo, vaa'alta tavallisesti huomaa, että kuvittelin omiani, koska vaaka kertoo totuuden. Jos luottaisin kehon tuntemuksiini, saattaisin luulla ihan syyttä suotta lihoneeni, vaikka useimmiten niin ei tosiaankaan ole. Välillä vaaka kertoo myös, että pitäisi syödä ehkä enemmän, jos paino onkin pudonnut liikaa ja ruokahalu on ollut huono, koska ei kehoni silloinkaan kehota syömään, vaan päinvastoin olemaan syömättä. :) Vaa'an lukema on yksi hyvä indikaattori seuraamaan omaa hyvinvointia. Itselläni on se tietty painoväli, jossa on hyvä olla, ja jos laskee liian alas tai nousee liian ylös, se kertoo siitä, että jotain on vialla syömisessä. Jos ramppaa vaa'alla monta kertaa päivässä, se on ehkä häiriintynyttä, eikä siinä ole järkeäkään, mutta kerran viikossa olisi useimmille hyödyllistä. Silloin pystyy pitkällä aikavälillä seuraamaan, missä painossa on hyvä olla ja myös huomaa, millä tavalla vaikka kuukautiset, flunssa tai tietty ruokavalio vaikuttavat painoon. Omalla kohdallani olen esimerkiksi huomannut, että parin päivän mässyttelyt nostavat helposti painoa parikin kiloa, mutta se myös lähtee nopeasti itsestään, kun herkuttelu ei jää päälle, eikä siitä siksi kannata stressata. Kaloreiden laskemisesta on taas usein se hyöty, että voi huomata, että ei suklaapatukka päivää oikeasti pilaa eikä lihota. Juuri kaloreiden laskeminen ja painon tarkkailu on minulla auttanut lempeämpään kehosuhteeseen, omaan kehoon tutustumisessa ja sallivampaan suhtautumiseen herkuttelussa, koska se on antanut nuo faktat ja realiteetit :)"

Jaahas olit taas ehtinyt kirjoittaa useamman kommentin sillä aikaa kun kirjoitin äskeistä kommenttia.

Täsmäsyöminen on nimenomaan ravitsemusterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten suosittelema tapa opetella terveempää ruokasuhdetta.

Ravintosisältöä ei tarvitse tietää täsmälleen syödäkseen terveellisesti, normaali monipuolinen syöminen riittää.

Esim. tuolla on hyvä taulukko, mistä tunnistaa häiriintyneen syömiskäyttäytymisen: https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/urheilijoiden-syomishairiot/ Listalla ovat jatkuva keskittyminen laihduttamiseen, ruokaan ja liikuntaan, kalorien laskeminen ja ruokien punnitseminen, toistuva itsensä punnitseminen, vääristynyt kehonkuva. Eli voit lopettaa väittämisen, että nämä eivät olisi häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä.

Nyt heihei lopullisesti.

Vierailija kirjoitti: "Kyllä vastaat useammalle, sillä minä en ole kirjoittanut kaikkia näitä viestejä. Sinä nyt vain satut olemaan aika yksin mielipiteinesi.

Ja tuota noin, sanoin jo aiemmin, että minä nimenomaan en nauttinut elämästäni aiemmin, mutta nykyisin taas nautin ja pystyn elämään täysillä. Nautin kehostani, nautin siitä että tunnen olevani kaunis, nautin siitä että jaksan liikkua ja näytän hyvältä kaikissa vaatteissa. Viihdyn kehossani, arvostan ja rakastan sitä, ja juuri siksi olen valmis näkemään myös vaivaa sen eteen. Se että lasken kaloreita ja käyn vaaalla, on todella pieni "uhraus", ja itselleni luontainen ja mieluisa tapa.

Se, että bodysheimaat, moralisoit, haukut täällä muita läskifobisiksi ja häiriintyneiksi, on aika asiatonta, mutta kertoo lähinnä siitä, että inhoat omaa kehoasi etkä osaa tehdä asialle mitään. Itseensä tyytyväisellä ihmisellä ei ole tarvetta painaa muita alas eikä moralisoida toisten valinnoista. Kohtasin samanlaista suhtautumista lihavilta ihmisiltä silloin kun laihduin: he huomauttelivat painostani, sanoivat, että lihon kuitenkin takaisin, epäonnistun ja alan jojoilla, kannattaa vain pysyä lihavana jne. Monille heistä oli ehkä käynyt niin, ja siksi he olivat katkeria, ja tuo sama paistaa omista kirjoituksistasi. Itsepetos on niin paljon helpompaa kuin tosiasioiden yväksyminen ja muutos."

Hehheh, ei tässä ketjussa ole ollut moneen tuntiin muita kuin me kaksi.

Hyvä että nautit kehostasi ja jaksat liikkua. Hyvältä kaikissa vaatteissa näyttäminen tai "täysillä eläminen" ei kumminkaan vaadi sitä, että pitäisi olla laiha. Kuten ei myöskään se, että jaksaa liikkua. Myös lihavana voi harrastaa liikuntaa, ja kunto kasvaa kyllä liikkuessa.

Minä en ole bodyssheimannut ketään, sinä puolestasi olet. Minä olen päinvastoin sanonut, että jokaisen keho on arvokas sellaisena kuin se on, eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella kenenkään kehoa! En ole haukkunut ketään häiriintyneeksi, enkä edelleenkään ole HAUKKUNUT läskifobiseksi, vaan peräänkuuluttanut sinua läskifobisesta KÄYTÖKSESTÄSI. En ole pyrkinyt painamaan muita alas tai moralisoida toisten valintoja. Olen sanonut, että sinä saat elää kuten itse parhaaksi näet! En ole kehottanut sinua lihottamaan takaisin ja tuomitsen tuollaisen käytöksen, mitä olet saanut tutuiltasi kuulla laihtuessasi. Ymmärrät tahallaan väärin kaiken mitä sanon. Nyt en lue enää kommentteja jos olet tällä välin kirjoittanut uusia. Hei hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Huomaatko, että itse jakelet täällä epäammattimaisia vinkkejä ja arvotat toisten valintoja? Voin kertoa, että ainakin minulle tuollainen "täsmäsyöminen" kuulostaa häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä ja todella ahdistavalta. Minulle toimii se, että mietin mitä syön, ja selvitän myös ravintosisällön (ml. kalorit, mutta myös vitamiinit, kuidut ym.). Jos kuvittelee että keho kertoo mitä pitää syödä ja luottaa siihen, ei todennäköisesti saa riittävästi hyviä ravintoaineita. Kun tiedän oman energiatarpeeni ja kulutukseni, tiedän myös, milloin pitäisi syödä vielä lisää, vaikkei tekisi mieli, sillä välillä kärsin huonosta ruoahalusta lääkityksestä johtuen.

Ja minulla vaa'alla käyminen juuri auttaa siihen kehoahdistukseen. Silloin kun tuntuu, että on turvonnut olo, vaa'alta tavallisesti huomaa, että kuvittelin omiani, k

Sama tyyppi uhonnut täällä jotain viisi kertaa jo, että ei enää palaa keskusteluun... :'D Älä huoli, palsta on 23 asti auki ja voit taas huomisaamuna klo 7 tulla jatkamaan monologiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulla taas on ilman vaivaa hyvä vartalo, hyvät kasvot jos nukun ja syön hyvin. 

No, minulle tuli naamaan vakava akne 21-vuotiaana. Se siitä ilosta, eikä se koskaan ole lähtenyt edes roaccutanilla täysin pois, tai ihoni ollut parhaimmillaankaan sellainen kuin ennen kuin sain vakavan aknen. Ei saa meikkejä ja vaatteita kivasti kun suttuinen iho pilaa aina kaiken.

Kokeile syödä 2-3 kuukautta sinkkitabletteja.

Sinkkitabletteja??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulla on nätti vartalo suht vähällä vaivalla MUTTA naama on kuin petolinnun perse. Kropan virheet saa piiloon, mutta ruma naama on ihan oikea sosiaalinen haitta. Harkitsen plastiikkakirurgiaa.

Minulla sama. Lisäksi miehet katsovat naisessa lähinnä kasvoja, joten aika yksinäistä on rumanaamaisen naisen elämä ok kropasta huolimatta. 

Kyllähän se niin on nykyään, että jos nainen on normaalipainoinen eikä ryhävalasta muistuttava ja pukeutuu naisellisesti eikä holvaa pakkelia niin helvetisti, sillä saa kompensoitua huomattavasti kasvojen puutteita. Koska edellä mainitunlaiset naiset on harvinaisuuksia ja pistävät välittömästi silmään ja herättää mielenkiinnon harvinaisuutensa vuoksi. Todellaki

Jaa kyllä mä olen nähnyt paljonkin sellaisia hoikkia "tikkuja naisia". Ei laaksoa, ei kukkulaa. Ehkä et vain ole huomannut heitä.

Huomaat vain kurvikkaat, myös ne ylipainoiset, ja sitten sua ärsyttää, kun ovat makuusi liian kurvikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä mitä yrität sanoa. Tekstisi on tyypillinen esimerkki siitä, miten ihmisten kirjoitustaito on lopahtanut. 

Teen hulluna töitä kroppani eteen, mutta se ei siltikään muutu kauniiksi. Jotkut eivät tee oikein mitään, mutta ovat silti hyvävartaloisia.

Ap

Ettei ongelma olis korvien välissä?

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä mitä yrität sanoa. Tekstisi on tyypillinen esimerkki siitä, miten ihmisten kirjoitustaito on lopahtanut. 

Tai sitten luetun ymmärtäminen... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti täydellisen näköisiä naisia näkee harvoin. Yleensä jos kroppa on mintti, niin naama on vaatimaton tai toisin päin. Kuntosalilla on paljon niitä, jotka näyttää takaapäin hyvältä, mutta mutta...

Kuka määrittelee, mikä on "täydellisen näköinen"? Se voi olla eri asioita eri ihmisille. Kauneus on todellakin katsojan silmässä.

Tuossahan tuo taas nähtiin, miten tiukoilla kriteereillä miehet naisten ulkonäköä arvostelee ja joka ruumiinosa arvostellaan erikseen. Ensin nähdään muka kaunista ja sitten todetaan heti perään, että "jaa no mutta sillä onkin ruma nenä".