Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset päätyvät parisuhteisiin?
31.01.2025 |
Onko joillain ihmisillä todella jotain asiaa muille ihmisille? Niin että jonkinlaista jutun juurta syntyy. Minulla on ainakin sellainen ongelma pariutumisen suhteen, ettei minulla ole mitään asiaa kenellekään, enkä ole kiinnostunut muiden ihmisten asioista koskaan. Lämpimiä tunteita naisia kohtaan kuitenkin syntyy jollain eläimen vaistomaisella tasolla. On aika mahdoton silti kehittää minkäänlaista suhdetta, koska juttelusta ei tule yhtään mitään.
Koen olevani täysin kehittymätön keskustelijana. Jos näen televisiossa esimerkiksi lukiolaisten haastatteluita, niin häkellyn siitä, miten paljon parempia he ovat puhumaan kuin minä ja he tuntuvat olevan myös kiinnostuneita erilaisista yhteiskunnallisista asioista. Ehkä sen kiinnostuksen myötä on tullut kykyä artikuloida omia ajatuksiaan siitä, mikä kiinnostaa. Olen kyllä itsekin lukion läpäissyt, mutta ei se suulliseen ilmaisuuni vaikuttanut mitenkään. Laiskottelin pikkukaupungin lukion takapulpeteissa muiden flegmaatikkojen kanssa.
M46
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ilmankin pärjää.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset pääasiassa rakastuu miehen ulkonäköön eikä juttelun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisia pseudojuntteja on Suomessa todella paljon. Syytä voin vain arvailla. Kyllähän tätä maata keskustelun ja tunteiden ilmaisemisen puute vaivaa.
En lähtisi nimittelemään juntiksi ketään.
Silti, ainakin puolet, ellei enemmän, palstalaisten valituksista rakkauselämästään aiheutuu kommunikaation puutteesta. Koska emme voi puhua haluammeko naimisiin. Emme voi puhua haluammeko jakaa kotityöt tasan. Haluammeko klitoris- vai penisseksiä. Haluammeko asua maalla vai kaupungissa. Haluammeko yksiavioisen vai monisuhteen. Haluammeko katsoa Netflixiä vai uutisia.
Puhukaa, ihmiset. Ei se tunnu niin pahalta kun pääsee alkuun. Tiedän että meitä ei opetettu siihen, mutta meillä jokaisella aikuisella on vastuu ja vapaus toimia toisin.
Tästä päästäänkin siihen että kuka haluaa olla vain huoneen täyte toiselle? Kun siinä voisi olla kuka tahansa, ei tartte olla just sinä eli en ole kiinnostunut juuri SINUSTA ja halua juuri SINUA rinnalleni. Kunhan ois joku.
Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei lähde tällaiseen parisuhteeseen huonekaluksi tai koristeeksi jonkun kotiin virkistämään tämän mieltä.
Voi miettiä ihan omalta kannalta että miten hirveästi kiinnostaa parisuhde henkilön kanssa, jolle kelpaa ihan kuka vaan kiva siihen. Voit olla sinä tai naapurin Niina tai Tuomo, tai työpaikan Kimmo tai posteljooni Sini, tai joku kadulta napattu ohikulkija.
Ajatus siinä takana on se, että minun elämääni ei vaikuta puoliso mitenkään vaan jatkan vanhaan malliin, ja puolison eteen en tee mitään kun en halua eikä kiinnosta. Parisuhteessa sinkkuna jossa joka viihdyttää mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat hyvin.
Ap on selvästi introvertti. Eihän siinä ole mitään pahaa, että viihtyy parhaiten itsensä kanssa. Kuten minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pääasiassa rakastuu miehen ulkonäköön eikä juttelun perusteella.
Pitää paikkansa ehkä teininä, mutta aikuisena arvostaa enemmän sitä, mitä on korvien välissä. Ainakin minä.
n 69
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan Tinderiin! Siellä on epätoivoiset ihmiset.
Ap käyttää termiä 'artikuloida väärin'. Ehkei kannata alkaa ainakaan kikkailemaan sivistyssanoilla, mikäli ei niitä osaa käyttää ja niitä ei ymmärrä. Naisten kanssa kannattaa olla vain oma itsensä. Kaikenlainen esittäminen ei kanna pitkälle. Jos on vahva introvertti, niin kannattaa etsiä puolisokseen kaltaistaan. Ei se nainen siis varmaan yökerhon tanssikorokkeelta löydy, vaan ennemmin vaikka kirjastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kirjoitin nettiin, että haluan naimisiin, lapsen ja omakotitalon. Meni viikko ja tapasin miehen, joka oli hyvä kuuntelemaan :) Hänen ei siis tarvinnut hirveästi osallistua keskusteluun. Kysyin häneltä oleelliset kysymykset ja hän kysyi lopuksi, että nähdäänkö uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pääasiassa rakastuu miehen ulkonäköön eikä juttelun perusteella.
Menee juuri toisin päin. Ykkösasia aluksi on saada nainen nauramaan. Hiljaa nököttävä mutrusuu ei viehätä kovin kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun.
Ei ole intohimoa puhua. En koe tarpeekseni edes puhua omista asioistani. Kirjat, sarjat ja videopelit eivät herätä juuri mitään järkeviä ajatuksia tai kannanottoja, mutta silti niistä nautin. Harvoin intoilen tai innostun mistään.
Siitä huolimatta kaipaan parisuhdetta ja läheisyyttä. Tahtoisin jakaa arkeni sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olen läheinen, mutta miten sitten ylipäätänsä tutustut, tai lähennyt, toisen kanssa, jos ei koskaan puhututa? :,D
Hiljainen parisuhde olisi kuitenkin unelma. Tekisi minut onnelliseksi vain tuntea rakastamani läsnäolo, ja tehdä arkisia kotiaskareita...
N20
Olisit monen incelin unelmakumppani 🥰
"Tai joku deittitilanne, niin osaan vastata siihen kysymykseen, mitä toinen kysyy, mutta en osaa mitenkään pitää keskustelua yllä, niin että juttelu jatkuisi"
Selvästikään tuo ei ole sinulle luontaista. Mutta voi sen oppia.
Tärkein asia on että tarttuu johonkin asiaan siinä mitä toinen sanoo. Silloin se puhe on luontevasti jatkuvaa.
Eli esim. Missä olet töissä? Ai jaa, missä päin se oli? Se onkin aika kaukana, miten olet kulkenut sinne? Ai, sinulla on siis auto. Mikä auto se on? Ai Toyota, minullakin on ollut Toyota. Minusta ne ovat hyviä autoja. Oletko sinä ollut siihen tyytyväinen? Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdin, onkohan kasvatuskulttuurilla vaikutusta tähän asiaa. Monessa perheessä puhutaan aika vähän tunneasioita tai perheessä on joku, jonka tunne-elämän mukaan koko perhe elää. Ja tällaisista perheistä tulevilla voi olla vaikeaa olla yhteydessä omiin tunteisiinsa, saati ilmaista niitä.
Tunteet kuitenkin ilmaisevat merkityksiä. Olen tavannut monia mukavia miehiä, joiden kanssa juttu sinänsä luistaa kunhan siinä on joku konkreettinen aihe. Minulle jää heistä kuitenkin olo, etten yrityksistäni huolimatta tavoita heidän mieltään. Koska he eivät ilmaise tunnekokemuksiaan mihinkään asiaan tai missään tilanteissa, minulle jää epäselväksi mikä heille on tärkeää, mitä he arvostavat, mistä eivät pidä tai mitä haluavat vältellä. Jotenkin he jäävät vähän persoonattomiksi.
Olen itsekin introvertti ja pidän syvällisten keskustelujen lisäksi myös hiljaisuudesta. Silti haluan oppia tuntemaan keskustelukumppaniani ja varsinkin ollessani kiinnostunut toisesta parisuhdemielessä.
"Tunteet kuitenkin ilmaisevat merkityksiä. Olen tavannut monia mukavia miehiä, joiden kanssa juttu sinänsä luistaa kunhan siinä on joku konkreettinen aihe. Minulle jää heistä kuitenkin olo, etten yrityksistäni huolimatta tavoita heidän mieltään. Koska he eivät ilmaise tunnekokemuksiaan mihinkään asiaan tai missään tilanteissa, minulle jää epäselväksi mikä heille on tärkeää, mitä he arvostavat, mistä eivät pidä tai mitä haluavat vältellä. Jotenkin he jäävät vähän persoonattomiksi. "
Tuo on juuri se henkinen yhteys joka yleensä tarvitaan parisuhteen syntymiseksi. Jos sitä ei synny niin myös tunteet jäävät usein syventymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä voisi alkaa suhteeseen, mutta pitäisi tavata sellainen, jonka kanssa tulisi se joku sama syy. Pitää haluta samaa, tykätä joistain samoista jutuista.
Vierailija kirjoitti:
"Tai joku deittitilanne, niin osaan vastata siihen kysymykseen, mitä toinen kysyy, mutta en osaa mitenkään pitää keskustelua yllä, niin että juttelu jatkuisi"
Selvästikään tuo ei ole sinulle luontaista. Mutta voi sen oppia.
Tärkein asia on että tarttuu johonkin asiaan siinä mitä toinen sanoo. Silloin se puhe on luontevasti jatkuvaa.
Eli esim. Missä olet töissä? Ai jaa, missä päin se oli? Se onkin aika kaukana, miten olet kulkenut sinne? Ai, sinulla on siis auto. Mikä auto se on? Ai Toyota, minullakin on ollut Toyota. Minusta ne ovat hyviä autoja. Oletko sinä ollut siihen tyytyväinen? Jne.
Entä jos toinen onkin työtön tai ajaakin BMW:llä? Voisi keskustelu loppua aika äkkiä...
"Mutta mä osaan jutella vaan konkreettisista asioista, en keksiä jotain muuten vaan juttua. Jos vaikka deittitilanne menisikin niin, että annettaisiin keskusteltavaksi joku faktapohjainen aihe, vaikka näkemys Suomen nykyisten hallituspuolueiden politiikan vaikutuksista velkaantumiseen ja bruttokansantuotteeseen, osaisin jutella siitä hyvinkin. Tai vaikka sähköautot vs. bensa-autot käyttäjän ja ympäristön näkökulmasta. Tekoälyn uhat ja mahdollisuudet. Mutta ei, kun pitäisi jutella jotain "ihmisjuttuja". En osaa. En edes ajattele semmoisia koskaan, joten mitä minä osaisin niistä sanoa. "
Oletit, ettei naisia kiinnosta keskustella yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista tai tekniikasta. Olen insinööri ja mua todellakin kiinnostaa. Mua toisten tai julkkisten ihmissuhdesotkut vois vähempää kiinnostaa, esimerkiksi.
N30