Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset päätyvät parisuhteisiin?
31.01.2025 |
Onko joillain ihmisillä todella jotain asiaa muille ihmisille? Niin että jonkinlaista jutun juurta syntyy. Minulla on ainakin sellainen ongelma pariutumisen suhteen, ettei minulla ole mitään asiaa kenellekään, enkä ole kiinnostunut muiden ihmisten asioista koskaan. Lämpimiä tunteita naisia kohtaan kuitenkin syntyy jollain eläimen vaistomaisella tasolla. On aika mahdoton silti kehittää minkäänlaista suhdetta, koska juttelusta ei tule yhtään mitään.
Koen olevani täysin kehittymätön keskustelijana. Jos näen televisiossa esimerkiksi lukiolaisten haastatteluita, niin häkellyn siitä, miten paljon parempia he ovat puhumaan kuin minä ja he tuntuvat olevan myös kiinnostuneita erilaisista yhteiskunnallisista asioista. Ehkä sen kiinnostuksen myötä on tullut kykyä artikuloida omia ajatuksiaan siitä, mikä kiinnostaa. Olen kyllä itsekin lukion läpäissyt, mutta ei se suulliseen ilmaisuuni vaikuttanut mitenkään. Laiskottelin pikkukaupungin lukion takapulpeteissa muiden flegmaatikkojen kanssa.
M46
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keskustelu.
Tämäkin alleviivaa sitä että suomen kouluihin on saatava keskustelu vaikkapa ihan omaksi oppiaineeksi.
Näytelmiä, puhetta, väittelyä ja keskustelua kouluihin. Eli siis vuorovaikutustaitoja!
Kyllähän tuollaisia koulussa oli. Ja työelämässäkin täytyy keskustella. Onnistuu ihan mainiosti. En ole edes yhtään ujo, arka tai hiljainen. Mutta mä osaan jutella vaan konkreettisista asioista, en keksiä jotain muuten vaan juttua. Jos vaikka deittitilanne menisikin niin, että annettaisiin keskusteltavaksi joku faktapohjainen aihe, vaikka näkemys Suomen nykyisten hallituspuolueiden politiikan vaikutuksista velkaantumiseen ja bruttokansantuotteeseen, osaisin jutella siitä hyvinkin. Tai vaikka sähköautot vs. bensa-autot käyttäjän ja ympäristön näkökulmasta. Tekoälyn uhat ja mahdollisuudet. Mutta ei, kun pitäisi jutella jotain "ihmisjuttuja". En osaa. En
No sun pitäs niiden deittien kanssa koittaa, jos hekin kiinnostuis keskustelemaan noista sun mielenkiinnon kohteista. Ja pitää kuunnella, mikä toista kiinnostaa. En mäkään tollasta turhanpäiväistä säästä keskustelua jaksa, pitää olla sisältöä. Vaikka extrovertti olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä odotat kumppanilta? En mä tiiä. "
Ja tässä on ehkä vastaus sun ongelmaan. Kun keksit vastauksen tohon kysymykseen niit olet ottanut ison harppauksen.
"No sun pitäs niiden deittien kanssa koittaa, jos hekin kiinnostuis keskustelemaan noista sun mielenkiinnon kohteista. Ja pitää kuunnella, mikä toista kiinnostaa. En mäkään tollasta turhanpäiväistä säästä keskustelua jaksa, pitää olla sisältöä. Vaikka extrovertti olenkin."
Mä kuulin hiljattain kun nuori nainen ja mies jutteli kahvilassa, koska sattuivat istumaan viereisessä pöydässä. Ne höpötteli ihan niitä näitä ja nauroivat kovasti niille keskinäisille jutuilleen. Toinen näytti toiselle puhelimesta jotain ja toinen, että iik sairaan söpö, mä en kestä, ja höpötteli jotain siitä lisää. Se niiden juttelu oli kuin jotain pikkulintujen sirkutusta, iloista ja onnellista, sisältöä aika vähän. Mutta selvästi molemmat nautti. Kuvittelin niiden olevan rakastavainen pari, kun niin luontevasti juttelivat, mutta lopuksi kävi ilmi että olivat treffeillä. Molemmat totesi että haluaa tavata toistekin. Muistin omat pökkelömäiset treffini, ja tuli mieleen että en ihmettele ettei minusta kiinnostuta. Mutta myös: mutta minusta ei tule tuollaista höpöttäjää ja naurajaa kyllä sitten millään.
Sivuhuomautuksena. Te, jotka kerrotte ettette osaa keskustella, kirjoitatte ihan mielettömän hyvin! "Vika" on siis sosiaalisissa taidoissa, ei ajatuksentasolla. Tämä on oikeastaan melko mielenkiintoista. Itse osaan tehdä tikusta asiaa, mutta olen joskus miettinyt että miksi se toinen osapuoli tavallaan tukeutuu minuun keskustelussa niin paljon että uuvun. Tämä on ehkä se syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No sun pitäs niiden deittien kanssa koittaa, jos hekin kiinnostuis keskustelemaan noista sun mielenkiinnon kohteista. Ja pitää kuunnella, mikä toista kiinnostaa. En mäkään tollasta turhanpäiväistä säästä keskustelua jaksa, pitää olla sisältöä. Vaikka extrovertti olenkin."
Mä kuulin hiljattain kun nuori nainen ja mies jutteli kahvilassa, koska sattuivat istumaan viereisessä pöydässä. Ne höpötteli ihan niitä näitä ja nauroivat kovasti niille keskinäisille jutuilleen. Toinen näytti toiselle puhelimesta jotain ja toinen, että iik sairaan söpö, mä en kestä, ja höpötteli jotain siitä lisää. Se niiden juttelu oli kuin jotain pikkulintujen sirkutusta, iloista ja onnellista, sisältöä aika vähän. Mutta selvästi molemmat nautti. Kuvittelin niiden olevan rakastavainen pari, kun niin luontevasti juttelivat, mutta lopuksi kävi ilmi että olivat treffeillä. Molemmat totesi että haluaa tavata toistekin. Muistin omat pökkelömäiset treffi
No ihmiset on erilaisia. Ite en noista pinnallisista aiheista juuri jaksais keskustella, raskasta sellanen "small talk". Sitten taas joistain hyvinkin deepeistä aiheista voin innostua keskustelemaan niin, että yhtäkkiä huomaa, että on aamuyö... Mutta vaatii tietysti ihmisen, jonka kanssa se toimii. Ei helppoa. 😊
Vierailija kirjoitti:
Eipä toisten jutut kiinnosta ellei siinä ole joku oma lehmä ojassa eli on vaikkapa ihastunut jolloin kaikki toisessa on ainakin jonkin aikaa hyvin mielenkiintoista.
Joo. Ei muakaan hirveästi kiinnostanut ne aiheet mistä yhdessä puhuttiin muuten mutta se ihastus toista kohtaan tekee ihan tylsimmästäkin puheenaiheesta mielenkiintosien ja kivan. Puhui sitten esim. sukkien merkistä tai ilmastopolitiikasta. Joidenkin randomien kanssa en jaksaisi asioista muuten vain keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisia pseudojuntteja on Suomessa todella paljon. Syytä voin vain arvailla. Kyllähän tätä maata keskustelun ja tunteiden ilmaisemisen puute vaivaa.
En lähtisi nimittelemään juntiksi ketään.
Silti, ainakin puolet, ellei enemmän, palstalaisten valituksista rakkauselämästään aiheutuu kommunikaation puutteesta. Koska emme voi puhua haluammeko naimisiin. Emme voi puhua haluammeko jakaa kotityöt tasan. Haluammeko klitoris- vai penisseksiä. Haluammeko asua maalla vai kaupungissa. Haluammeko yksiavioisen vai monisuhteen. Haluammeko katsoa Netflixiä vai uutisia.
Puhukaa, ihmiset. Ei se tunnu niin pahalta kun pääsee alkuun. Tiedän että meitä ei opetettu siihen, mutta meillä jokaisella aikuisella on vastuu ja vapaus toimia toisin.
Ongelma ei useinkaan ole se, ettei ilmaise mielipidettään. Monesti on niin, ettei sitä ole ollenkaan ja "Emmätiiä" tai "Ihan sama" on se totuudellinen vastaus. Tosin näilläkin on yleensä selkeä toive suhteen laadusta, että olisiko se yksiavioinen vai vapaampi.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena. Te, jotka kerrotte ettette osaa keskustella, kirjoitatte ihan mielettömän hyvin! "Vika" on siis sosiaalisissa taidoissa, ei ajatuksentasolla. Tämä on oikeastaan melko mielenkiintoista. Itse osaan tehdä tikusta asiaa, mutta olen joskus miettinyt että miksi se toinen osapuoli tavallaan tukeutuu minuun keskustelussa niin paljon että uuvun. Tämä on ehkä se syy.
Mä huomasin saman, että ap osaa kirjoittaessaan sanoittaa asioita kiitettävästi! En olis tässä vastaamassa, jos ei osais. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan kun olin kiinnostunut vähän vanhempana (30v.) vastakkaisesta sukupuolesta ,olin seurustellut jo aikaisemmin ,naisena halusin jo lisääntyä ja siksi se turvallisuuden tunne minulle oli tärkein.Ei ollut mieltänsä ja tapojensa vaihtava mies aikaisemmin ollenkaan kiinnostava .Siksi jos pitkän suhteen mieskin ja lapsia haluaa pitäisi sitoutua ja olla myös vähän myöntyväinen naisenkin tosin miehenkin mielialoihin.
Vierailija kirjoitti:
Hieno keskustelu.
Tämäkin alleviivaa sitä että suomen kouluihin on saatava keskustelu vaikkapa ihan omaksi oppiaineeksi.
Näytelmiä, puhetta, väittelyä ja keskustelua kouluihin. Eli siis vuorovaikutustaitoja!
Tällainen sosiaalisuuden pakkotuputtaminen toimii juuri päinvastoin. Miksi ei voida olla hiljaa? Miksi kaiken pitää minnä aina neurotyyppisten ekstroverttien ehdolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno keskustelu.
Tämäkin alleviivaa sitä että suomen kouluihin on saatava keskustelu vaikkapa ihan omaksi oppiaineeksi.
Näytelmiä, puhetta, väittelyä ja keskustelua kouluihin. Eli siis vuorovaikutustaitoja!
Ei helvetissä!!! Aivan painajaismaisia tollaset aineet!!! Lintsaisin jokaiselta tunnilta!
Tämä on varmasti mielenkiintoisin aloitus ikuisuuksiin. Ja et muka osaa keskustella, ap... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisia pseudojuntteja on Suomessa todella paljon. Syytä voin vain arvailla. Kyllähän tätä maata keskustelun ja tunteiden ilmaisemisen puute vaivaa.
En lähtisi nimittelemään juntiksi ketään.
Silti, ainakin puolet, ellei enemmän, palstalaisten valituksista rakkauselämästään aiheutuu kommunikaation puutteesta. Koska emme voi puhua haluammeko naimisiin. Emme voi puhua haluammeko jakaa kotityöt tasan. Haluammeko klitoris- vai penisseksiä. Haluammeko asua maalla vai kaupungissa. Haluammeko yksiavioisen vai monisuhteen. Haluammeko katsoa Netflixiä vai uutisia.
Puhukaa, ihmiset. Ei se tunnu niin pahalta kun pääsee alkuun. Tiedän että meitä ei opetettu siihen, mutta meillä jokaisella aikuisella on vastuu ja vapaus toimia toisin.
Ongelma ei useinkaan ole se, ettei ilmaise mielip
Tämä. Olen se joka kirjoitti vastanneensa en tiiä kun treffikumppani kysyi mitä haluan suhteelta. Se on fakta. Toista ihmistä vaan siihen. Ettei olisi niin yksin. Ei oikein muuta. Ei mua edes haittaisi, jos ei olisi seksiä, jos ei olisi juteltavaa, kunhan nyt joku elävä ja hengittävä olisi samassa talossa. Ehkä mun pitää vaan ottaa koira :D
Minusta on mahtavaa kun saa olla ihan hiljaa vain omien ajatusten kanssa. Ne jatkuvasti kälättävät on rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
"No sun pitäs niiden deittien kanssa koittaa, jos hekin kiinnostuis keskustelemaan noista sun mielenkiinnon kohteista. Ja pitää kuunnella, mikä toista kiinnostaa. En mäkään tollasta turhanpäiväistä säästä keskustelua jaksa, pitää olla sisältöä. Vaikka extrovertti olenkin."
Mä kuulin hiljattain kun nuori nainen ja mies jutteli kahvilassa, koska sattuivat istumaan viereisessä pöydässä. Ne höpötteli ihan niitä näitä ja nauroivat kovasti niille keskinäisille jutuilleen. Toinen näytti toiselle puhelimesta jotain ja toinen, että iik sairaan söpö, mä en kestä, ja höpötteli jotain siitä lisää. Se niiden juttelu oli kuin jotain pikkulintujen sirkutusta, iloista ja onnellista, sisältöä aika vähän. Mutta selvästi molemmat nautti. Kuvittelin niiden olevan rakastavainen pari, kun niin luontevasti juttelivat, mutta lopuksi kävi ilmi että olivat treffeillä. Molemmat totesi että haluaa tavata toistekin. Muistin omat pökkelömäiset treffi
Sisältöä aika vähän. Tää on avainsana! Me asialliset introvertit kuvitellaan, että sillä on väliä mitä me sanomme. Paluu todellisuuteen: sillä ei ole väliä. Väliä on katsekontaktilla, hymyllä, lämmön ja ihastumisen vaikutelmalla. 70% viestinnästä on nonverbaalista, eli sanatonta. Se tarkoittaa sitä miten nojaudut häntä kohti, miten onnelliselta näytät kun hän puhuu, miten äänensävysi muuttuu asiallisesta lämpimäksi kun puhut hänelle. Ihavvtunsama mitä höpötät, jos hän huomaa että olet innoissasi hänestä.
Olen nähnyt ihmisen pari kertaa esimerkiksi kaupassa tai kadulla, joskus ravintolassa, myönnän, juteltu ja vaihdettu yhteystietoja. On sovittu tapaaminen, sitten asiat ovat edenneet parisuhteeseen. Suhde on joskus kestänyt pari päivää, joskus vuosikymmeniä. Introvertti olen.
"Sisältöä aika vähän. Tää on avainsana! Me asialliset introvertit kuvitellaan, että sillä on väliä mitä me sanomme. Paluu todellisuuteen: sillä ei ole väliä. Väliä on katsekontaktilla, hymyllä, lämmön ja ihastumisen vaikutelmalla. 70% viestinnästä on nonverbaalista, eli sanatonta. Se tarkoittaa sitä miten nojaudut häntä kohti, miten onnelliselta näytät kun hän puhuu, miten äänensävysi muuttuu asiallisesta lämpimäksi kun puhut hänelle. Ihavvtunsama mitä höpötät, jos hän huomaa että olet innoissasi hänestä."
Tämä on mulle toinen ongelma: en pysty ihastumaan kenenkään ennen kun tunnen hyvin. Esim. kenenkään ulkonäkö ei tee mitään ihastumista mulle. Ihastun kun toinen osoittaa olevansa tietäväinen ja älykäs ja kiinnostava keskustelujen kautta. Olen esim. ihastunut työkaveriin sen jälkeen kun oli vuosia juteltu syntyjä syviä kun vierekkäin avokonttorissa istuttiin (oli kuitenkin varattu ja perheellinen, joten jätin ihastumisen omaksi tiedokseni). Muta tuo Tinder-maailma ei oikein toimi mulle koska sitä ihastumista ei tule vaikka kuinka hyvän näköinen olisi, koska kohtaaminen ei tapahdu heti alkuun syvällä tasolla. Ja sitten kun ei tule ihastumista, ei tule niitä tuollaisia eleitä, vaan olen kuivan asiallinen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä tavataan toinen ihminen, jonka jutut kiinnostavat ja jonka kanssa viihtyy. Hyvässä lykyssä ihastutaan korviaan myöten ja lasketaan minuutteja koska taas nähdään.
Sanoit sen olennaisen: _hyvässä lykyssä_. En iitse ole voinut välttyä aika voimakkailtakin itse inhon ja itsesyytöksien tulvalta kun niin monta kertaa olen päässyt tai joutunut ns. friendzonelke Joskus olisi mahd ollut helpompaa, jos olisi voinut toisen voinut vain unohtaa ja toivoa ettei olisi koskaan tavannutkaan.
Fruendzonessa ei sinänsä oke nitään pahaa, kaveruus tai jopa tstävyys toimii vastavuoroisesti ja kummalkakin on samansuuntainen käsitys siitä missä mennään.
Pahalta tuntuu vain se, että en ymmärrä miksi juuri oma kohtaloni on ja on ollut eläö ikisinkkuna.
Kenelläkään ei tietenkään ole mitään velvollisuutta tai muuta vaatimusta edetä kanssani ja elää rinnallani parisuhteessa
Tiedän, että syyttämällä tai kritisoimalla muiden valintoja (riippumatta siitä, onko kritiikilleni katetta) todennäköisesti vain kaivan maata omien jalkojeni alta. Olen myös päättänyt yrittää, että välttyisin katkeruudelta mutta joskus vain sattuu kun ei ymmärrä nikä minussa looulta on se, että elää sinkkuna ja mahdollisuus parisuhteesta on jäänyt toistaiseksi vain haaveeksi.
Vaikka on sinkkuelo tehnyt minusta toki vähän ronkelin en enää jos koskaan olen ollutkaan valmis parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa.
- Tähän tietysti on jonkun helppo lisätä, että no niin miksi ihmettelet selvää asiaa tuollainen (= kohtaloni ikisinkkuna) on vain sitä, että en ymmärrä tasoani ja rimaa pitäisi laskea ja paljon, eikä olla niin v...n n nirso.
En lähtisi nimittelemään juntiksi ketään.
Silti, ainakin puolet, ellei enemmän, palstalaisten valituksista rakkauselämästään aiheutuu kommunikaation puutteesta. Koska emme voi puhua haluammeko naimisiin. Emme voi puhua haluammeko jakaa kotityöt tasan. Haluammeko klitoris- vai penisseksiä. Haluammeko asua maalla vai kaupungissa. Haluammeko yksiavioisen vai monisuhteen. Haluammeko katsoa Netflixiä vai uutisia.
Puhukaa, ihmiset. Ei se tunnu niin pahalta kun pääsee alkuun. Tiedän että meitä ei opetettu siihen, mutta meillä jokaisella aikuisella on vastuu ja vapaus toimia toisin.