Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset päätyvät parisuhteisiin?
31.01.2025 |
Onko joillain ihmisillä todella jotain asiaa muille ihmisille? Niin että jonkinlaista jutun juurta syntyy. Minulla on ainakin sellainen ongelma pariutumisen suhteen, ettei minulla ole mitään asiaa kenellekään, enkä ole kiinnostunut muiden ihmisten asioista koskaan. Lämpimiä tunteita naisia kohtaan kuitenkin syntyy jollain eläimen vaistomaisella tasolla. On aika mahdoton silti kehittää minkäänlaista suhdetta, koska juttelusta ei tule yhtään mitään.
Koen olevani täysin kehittymätön keskustelijana. Jos näen televisiossa esimerkiksi lukiolaisten haastatteluita, niin häkellyn siitä, miten paljon parempia he ovat puhumaan kuin minä ja he tuntuvat olevan myös kiinnostuneita erilaisista yhteiskunnallisista asioista. Ehkä sen kiinnostuksen myötä on tullut kykyä artikuloida omia ajatuksiaan siitä, mikä kiinnostaa. Olen kyllä itsekin lukion läpäissyt, mutta ei se suulliseen ilmaisuuni vaikuttanut mitenkään. Laiskottelin pikkukaupungin lukion takapulpeteissa muiden flegmaatikkojen kanssa.
M46
Kommentit (56)
En enää ymmärrä mitä koko parisuhteella on virkaa vaikka itsekin sellaista aikoinaan halusin. En omalla kohdallani näe mitään pointtia koko asiassa enää, olen kuin puupökkelö. En tarvitse läheisyyttä, seuraa enkä seksiä. Muut kai sitten eri syistä parisuhteisiin hakeutuu kun ovat alkukantaisten vaistojensa vietävissä ja tarpeet pitää tyydyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama, olen nelikymppinen nainen. En osaa jutella oikein ihmisten kanssa. Ainoa mikä toimii, että toinen on oikein ylitsevuotavan puhelias ekstrovertti, sellaisten kanssa olen ollut joskus parisuhteissa nuorempana. Niiden kanssa ei tarvi itse niin paljon osata puhua, kun he hoitavat sen puolen.
Sama, mutta pahempi koska olen nainen. Naisenhan usein oletetaan olevan se aurinkoisen sosiaalinen tyyppi suhteessa. Suomessa ainakin mies on perinteisesti saanut olla vähän semmoinen juro murahtelija, jonka sukuunkin puoliso hoitaa suhteet, kun mies on niin sulkeutunut ettei hoitaisi mitään. Meillä kotonakin oli näin, äärihiljainen insinööri-isä, ja hyvin puhelias äiti.
No, minä perin tässä introvertti-ekstroverttijutussa isäni luonteen sitten. Eipä ole ollut kauheasti kiinnostuneita parisuhteeseen. Minusta kiinnostutaan kyllä useinkin ulkonäön perusteella, ja seksiä saan jos vaan menen jonnekin hakemaan, mutta pidemmät suhteet ei onnistu, koska olen "tylsä". Eräs mies sanoi, että ei ole koskaan tavannut ketään niiin tylsää. Niin kai sitten. En vaan keski mitään juteltavaa, tai edes vastattavaa, jos toinen juttelee eikä kysy jotain konkreettista asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ilmankin pärjää.
Samaistun.
Ei ole intohimoa puhua. En koe tarpeekseni edes puhua omista asioistani. Kirjat, sarjat ja videopelit eivät herätä juuri mitään järkeviä ajatuksia tai kannanottoja, mutta silti niistä nautin. Harvoin intoilen tai innostun mistään.
Siitä huolimatta kaipaan parisuhdetta ja läheisyyttä. Tahtoisin jakaa arkeni sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olen läheinen, mutta miten sitten ylipäätänsä tutustut, tai lähennyt, toisen kanssa, jos ei koskaan puhututa? :,D
Hiljainen parisuhde olisi kuitenkin unelma. Tekisi minut onnelliseksi vain tuntea rakastamani läsnäolo, ja tehdä arkisia kotiaskareita...
N20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno keskustelu.
Tämäkin alleviivaa sitä että suomen kouluihin on saatava keskustelu vaikkapa ihan omaksi oppiaineeksi.
Näytelmiä, puhetta, väittelyä ja keskustelua kouluihin. Eli siis vuorovaikutustaitoja!
Ap:n ongelma puhuttelee. Olen suunnilleen samaa ikäluokkaa, ja ongelmani on sama: muiden ihmisten jutut eivät kiinnosta enkä osaa keskustella.
Koska olen nainen, olen kuitenkin lahjakkaampi (tahallinen provokaatio tässä) ja olen käyttänyt koko pitkän ikäni opettelemalla kiinnostumaan muista ihmisistä. Koska tajusin jo nuorena, että tämä muista kiinnostumattomuus on se mikä minua pidättelee pärjäämästä elämässä, olen taistellut tätä kiinnostumattomuuttani vastaan. Koska ap on mies, hän ei tähän kykene (jälleen nokkela huomaa provokaation).
Vakavasti puhuen, kuka tahansa on oikeasti kiinnostava, kunhan hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa tutustuu. Tylsinkin peruspertti on kiinnostava, jos ei mistään muusta syystä, niin siitä miten vähän hänessä on kiinnostavaa.
Ap:lle rohkenen antaa neuvon, jota hän ei noudata, koska miehet eivät noudata naisten neuvoja, että unohda hetkeksi oma egosi ja paneudu siihen miten toinen maailmaa katselee. Ole hyönteistutkija mikroskoopin varressa. Ole antropologi vieraan heimon parissa. Kuuntele, katsele, tarkkaile kuin aikoisit kirjoittaa tieteellisen tutkielman.
Takaan että sinulla on kysyttävää ja kommentoitavaa tällä asenteella.
n44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä toisten jutut kiinnosta ellei siinä ole joku oma lehmä ojassa eli on vaikkapa ihastunut jolloin kaikki toisessa on ainakin jonkin aikaa hyvin mielenkiintoista.
"Lämpimiä tunteita naisia kohtaan kuitenkin syntyy jollain eläimen vaistomaisella tasolla."
Tarkotat varmaan tarvetta bylsiä ja sitten poistua paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama, olen nelikymppinen nainen. En osaa jutella oikein ihmisten kanssa. Ainoa mikä toimii, että toinen on oikein ylitsevuotavan puhelias ekstrovertti, sellaisten kanssa olen ollut joskus parisuhteissa nuorempana. Niiden kanssa ei tarvi itse niin paljon osata puhua, kun he hoitavat sen puolen.
Vuorovaikutuksen pitää kyllä olla kaksisuuntaista, vaikka toinen oliskin puheliaampi.
Minä olen ekstrovertti ja turhautunut siihen, kun tykkään keskustella eikä mies kuuntele. Tai jos joskus kuuntelee niin vastaa "Ok". Häntä ei kiinnostaa mitkään mun jutut. Siksi olen täällä..
Vierailija kirjoitti:
Eipä toisten jutut kiinnosta ellei siinä ole joku oma lehmä ojassa eli on vaikkapa ihastunut jolloin kaikki toisessa on ainakin jonkin aikaa hyvin mielenkiintoista.
Olin aikoinaan korviani myöten ihastunut ja tosiaan kaikki oli aivan älyttömän mielenkiintoista ja halusin tietää lisää. Nyt jälkeenpäin kun yrittänyt olla tekemisissä niin ei vaan meinaa kiinnostaa enää yhtään kun ne fiilikset oli ja meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno keskustelu.
Tämäkin alleviivaa sitä että suomen kouluihin on saatava keskustelu vaikkapa ihan omaksi oppiaineeksi.
Näytelmiä, puhetta, väittelyä ja keskustelua kouluihin. Eli siis vuorovaikutustaitoja!
Kouluun halutaan lisää milloin mitäkin, mutta tämä olisi oikeasti ihan tarpeellista ja väitän jopa, että bruttokansantuotetta lisäävää.
Kannatan tätä ajatusta todellakin.
Ap:n kaltaisia pseudojuntteja on Suomessa todella paljon. Syytä voin vain arvailla. Kyllähän tätä maata keskustelun ja tunteiden ilmaisemisen puute vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Hieno keskustelu.
Tämäkin alleviivaa sitä että suomen kouluihin on saatava keskustelu vaikkapa ihan omaksi oppiaineeksi.
Näytelmiä, puhetta, väittelyä ja keskustelua kouluihin. Eli siis vuorovaikutustaitoja!
Kyllä mä ainakin osaan tuollaisia hyvinkin tehdä, esim. töissäkin täytyy paljon neuvotella yms. Ei mikään ongelma, niin kauan kun on joku konkreettinen asia, josta keskustellaan ja jota käsitellään.
Mutta sitten kun pitäisi mennä semmoiseen epämuodolliseen keskusteluun, jossa ei ole ennalta määrättyä aihetta, ja keksiä tikusta asiaa, ei tule mitään. On ilmoja pidelly, joku sanoo, ja mä vastaan niin on, enkä osaa jatkaa. Tai joku deittitilanne, niin osaan vastata siihen kysymykseen, mitä toinen kysyy, mutta en osaa mitenkään pitää keskustelua yllä, niin että juttelu jatkuisi. Niin siitä tulee semmoista epäluontevaa. Mitä teet työksesi? Olen koodari. Ootko olltu kauan sinkkuna? Viimeiset 32 vuotta (koko ikäni). Mitä harrastat? Tietokonepelejä ja lukemista. Mitä odotat kumppanilta? En mä tiiä.
Pitää muistaa, että televisioon ei haastatella ketä tahansa, vaan juuri niitä kaikista parhaita puhujia.
Vierailija kirjoitti:
Hieno keskustelu.
Tämäkin alleviivaa sitä että suomen kouluihin on saatava keskustelu vaikkapa ihan omaksi oppiaineeksi.
Näytelmiä, puhetta, väittelyä ja keskustelua kouluihin. Eli siis vuorovaikutustaitoja!
Kyllähän tuollaisia koulussa oli. Ja työelämässäkin täytyy keskustella. Onnistuu ihan mainiosti. En ole edes yhtään ujo, arka tai hiljainen. Mutta mä osaan jutella vaan konkreettisista asioista, en keksiä jotain muuten vaan juttua. Jos vaikka deittitilanne menisikin niin, että annettaisiin keskusteltavaksi joku faktapohjainen aihe, vaikka näkemys Suomen nykyisten hallituspuolueiden politiikan vaikutuksista velkaantumiseen ja bruttokansantuotteeseen, osaisin jutella siitä hyvinkin. Tai vaikka sähköautot vs. bensa-autot käyttäjän ja ympäristön näkökulmasta. Tekoälyn uhat ja mahdollisuudet. Mutta ei, kun pitäisi jutella jotain "ihmisjuttuja". En osaa. En edes ajattele semmoisia koskaan, joten mitä minä osaisin niistä sanoa.
Ja tosiaan kun mulle on sanottu että olen tylsä, niin siinä mielessä olen, että en mä juuri TEE mitään. En harrasta kodin ulkopuolella, en matkustele, ei ole somea jne. Mä vaan luen paljon ja ajattelen niitä itseäni kiinnostavia asioita. Mutta ei ne ole semmoisia asioita, joista puhutaan deittitilanteessa.
- 6
Sitä tavataan toinen ihminen, jonka jutut kiinnostavat ja jonka kanssa viihtyy. Hyvässä lykyssä ihastutaan korviaan myöten ja lasketaan minuutteja koska taas nähdään.