Kesärekryprosessit ovat täysin joustamattomia niille, jotka opiskelevat kaukana kotikaupungista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän firmassa on tuo, että on vain määrättynä aikana haastattelut ja läsnä.

En tiedä miten muut esimiehet ajattelevat, mutta itse ymmärrän hyvin, jos ei onnistu. Mulle sopisi hyvin Teams tai ajankohdan siirto. 

Se mitä kuitenkin arvostan suuresti hakijassa on, on ongelmanratkaisukyky. Eli jos ei ajankohta tai paikka sovi, kannattaa heti itse ehdottaa ratkaisua: Minulla on valitettavasti tuolloin tentti (tai mikä nyt syy onkaan) ja tuolla viikolla täältä Kotkasta on hankala ehtiä Ouluun, mutta onnistuisiko Teams päivänä xx? Toki jos teille on tärkeää tavata kasvotusten, voin lentää sinne viikolla yy. 

Osa on toki joustamattomia työnantajia varmasti löytyy, mutta kyllä moni varmasti miettii kehtaako juoksuttaa haastateltavaa toiselta puolelta Suomea. Tai pyytää tätä jättämään tentin väliin tms. (Jos ei tuon verran järkeä ja kykyä eläytyä toisen asemaa

En kirjoittanut vitsillä, vaan tätä on oikeasti ehdottanut joskus hakija hakemuksessaan. En olisi kehdannut todellakaan pyytää lentämään toiselta puolelta Suomea, mutta arvostin kykyä ehdottaa jotain ratkaisua. (En pyytänyt haastatteluun, mutta johtui aivan muista seikoista.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustellaan vastuullisesta ja oikeudenmukaisesta rekryprosessista. Ei ole tarkoitus mollata ketään.

Mutta esim. pienet opiskelijaboksit ja soluasunnot eivät ole kovinkaan kodinomaisia ja kyllä monilla on lämpimät suhteet perheeseen ja alkuperäisen kotikunnan ystäviin. Ei ole poikkeuksellista viettää kesät lapsuudenkodissa. 

Puhutaan siis keskimäärin 20v+ ihmisistä jotka oikeasti muuttaa kesäksi asumaan vanhempiensa luo, vähän kuin lapseksi taas? Wau, ihmekös osa ihmisistä on niin lapsellisen tuntuisia vielä siinä iässä. 

Minä en ainakan muuttunut miksikään lapseksi silloin kun muutin kesäksi vanhempieni nurkkiin vaan osallistuin kotitöihin siinä missä perheen muutkin aikuiset. Ja mistäköhän muuten johtuu, että osalle nuorista aikuisista tuottaa niin suuria vaikeuksia sopeutua työelämän pelisääntöihin? Ettei vaan sillä olisi oma osansa asiassa, kun omassa kämpässä saa elää ihan kuin huvittaa eikä tarvitse ottaa muita huomioon niin kauan kun ei häiritse hiljaisuuden aikana naapureita. Jos vielä opiskelee jotain missä ei ole edes läsnäolopakkoa vaan pelkkiä deadlineja, äkkiäkös sitä muuttuu kykenemättömäksi noudattamaan muiden asettamia pelisääntöjä kun koko elämä pyörii vain oman navan ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän firmassa on tuo, että on vain määrättynä aikana haastattelut ja läsnä.

En tiedä miten muut esimiehet ajattelevat, mutta itse ymmärrän hyvin, jos ei onnistu. Mulle sopisi hyvin Teams tai ajankohdan siirto. 

Se mitä kuitenkin arvostan suuresti hakijassa on, on ongelmanratkaisukyky. Eli jos ei ajankohta tai paikka sovi, kannattaa heti itse ehdottaa ratkaisua: Minulla on valitettavasti tuolloin tentti (tai mikä nyt syy onkaan) ja tuolla viikolla täältä Kotkasta on hankala ehtiä Ouluun, mutta onnistuisiko Teams päivänä xx? Toki jos teille on tärkeää tavata kasvotusten, voin lentää sinne viikolla yy. 

Osa on toki joustamattomia työnantajia varmasti löytyy, mutta kyllä moni varmasti miettii kehtaako juoksuttaa haastateltavaa toiselta puolelta Suomea. Tai pyytää tätä jättämään tentin väliin tms. (Jos ei tuon verran järkeä ja kykyä eläytyä toisen asemaa

Huomasin, mutta vastasin tarkoituksella yleisemmin, koska sama ongelma on varmasti monella muullakin ja monen eri muunkin työnantajan kanssa. Jollekin muulle siis saattaa toimia.

Ja kuten totesin: Jos on noin järjettömän joustamaton työnantaja hakuvaiheessa, voi olla yhtä joustamaton kaikessa muussakin, joka on pidemmän päälle raskas työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustellaan vastuullisesta ja oikeudenmukaisesta rekryprosessista. Ei ole tarkoitus mollata ketään.

Mutta esim. pienet opiskelijaboksit ja soluasunnot eivät ole kovinkaan kodinomaisia ja kyllä monilla on lämpimät suhteet perheeseen ja alkuperäisen kotikunnan ystäviin. Ei ole poikkeuksellista viettää kesät lapsuudenkodissa. 

Puhutaan siis keskimäärin 20v+ ihmisistä jotka oikeasti muuttaa kesäksi asumaan vanhempiensa luo, vähän kuin lapseksi taas? Wau, ihmekös osa ihmisistä on niin lapsellisen tuntuisia vielä siinä iässä. 

Omat lapset haki kesätöitä sekä opiskelupaikkakunniltaan että täältä meidän paikkakunnalta. Kun he saivat töitä täältä, niin oli ihan itsestäänselvää, että he asuvat meillä töiden ajan. Olisi ollut ihan hullua maksaa kahdesta asunnosta vuokraa samaan aikaan, koko palkka olisi mennyt siihen. Jos aikuinen ihminen muuttuu lapseksi, niin siinä vanhemmat voivat miettiä, kohtelevatko he häntä aikuisena vai lapsena.