Miksi laihuus on niin tärkeää suurelle ikäluokalle?
Meillä isäni jatkuvasti huomauttelee normaalipainoisen tyttäreni painosta, lapsena kuulin molemmilta että voisin laihduttaa (olin normaalipainoinen). Äiti surkutteli jatkuvasti omaa painoaan ja laihdutti jatkuvasti. Jokaista suupalaa kytättiin ja tehtiin aina järkyttävän suuri numero siitä, että hyi että minua oikein ällöttää tuo kakku/leivos/suklaa, en voi sietää makeaa.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Ap viestissä mentiin jo mönkään... Nykyisin ne naiset ketkä väittää olevansa normaalipainoisia ovat lihavia. Jostain syystä nykynaiset ovat tehneet ylipainosta normaalin. On hyvä huomauttaa ylipainoista ihmistä asiasta koska ylipaino ei ole terveellistä eikä se ole hyvännäköistä.
Niin ja omat mittani ovat 182cm ja painoa 75kg.
M30
Suurempi osa miehistä on Suomessa nykyään lihavia, miestissit vaan lotisee ja testotasot nollissa, vedetään eineksiä, pizzaa ja kepappia, energiajuomia, nikotiinipusseja jne. Nämä helppoja uhreja tunteilla manipuloitaviksi oikeistopopulistien ja miesasiamiesten pyramidihuijauksiin...sitten päivitellään, kun miesten ja naisten välille on tullut "kuilu" ja naiset ovat liian ylpeitä...xDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha tätini joka kerran tavatessamme kävi läpi perheenjäsentemme painot. Ja kaikkien muiden painot "se ja se lihonut" kuin suurenkin uutisen.
Sinulla ja AP:llä on vaan oudot suvut.
Ja AP on luultavasti joku jolla on pakkomielle suuriin ikäluokkiin.
Koko ajan joku aloitus suurista ikäluokista.
Tuskin niitä vanhoja lähemmäs 80v mummoja kauheasti jaksaa teidän painot kiinnostaa.
Näyttää kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin mikään muu ihmisten elämässä. Kuitenkin peiliin katsovat silmät kiinni kun eivät niitä omia ongelmiaan näe.
Onko sinun lihavuudesta huomautettu? Siksikö olet niin katker
Jatkuvasti! Tietysti olen katkera. Etkö itse olisi? Minulla löytyi syy miksi olen 30 vuotta koko ajan lihonut. Aineenvaihdunta oli hitaasti pysähtynyt, lopulta olin lähellä kuolla. Liikuin paljon joka päivä, tein yhtä tai useampaa työtä, kasvatin lasta yksin. Paino nousi koko ajan vaikka tein kaiken oikein ja tein paljon, mikään ei painonnousua pysäyttänyt. Sain diagnoosin ja lääkkeistä on nyt pitänyt taistella liki kymmenen vuotta. Koko elämäni ajan on painosta huomauteltu joka paikassa (kotona oma väki ja suku, koulussa opettajat, töissä pomot ja työkaverit). Lapsena ja nuorena olin alipainoinen ja tuputettiin ruokaa. Sitten synnytyksen jälkeen kun aineenvaihdunta hitaasti pysähtyi ja lihoin vähän alkoi painostaminen laihduttamiseen. Olen aina ollut jonkun mielestä väärän kokoinen ja jokainen on katsonut oikeudekseen siitä huomauttaa. Eksä sanoi jopa synnytyksen jälkeen että kuvotan häntä (painoin reilusti alle 70 kg). Minua kohdellaan edelleen joka paikassa todella huonosti. Syy painoon on aineenvaihdunnassa eikä yksikään,edes lääkärit, ymmärrä syytä. Saan ihan törkeää puhetta miten en tee oikein, tarpeeksi ja valehtelen. Painan 90 kg nyt, olen laihtunut kuitenkin 15 kg mutta kukaan ei ole siihen tyytyväinen. Äitini esimerkiksi ei ole koskaan nähnyt itsessään samaa vaikka on jojoillut koko ikänsä. Sisarukseni on jo lihavampi kuin minä mutta hänessä ei ole mitään vikaa. Vain minussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppineet tai heille on opetettu sellainen kauneusihanne. Eikö ole vielä kummallisempaa nykyiset peppuimplantit ja jättikokoiset huulet?
Mutta miksi lapsen tai lapsenlapsen ulkonäkö on niin tärkeä asia että siitä pitää huomautella. Häpeävätkö kenties jälkikasvuasn jos nämä eivät ole hoikkia?
Peppuimplantien ottajat harvoin huomauttelevat lastensa pakaroista, olettaisin,
Ei tuo ole normaalia käytöstä. Et voi yleistää koko sukupolveen.
Nämä kun olivat nuoria niin oli sellanen kukkakeppi kun Twiggy muodissa. Jotenki se nuoruuden ihanne vaan puri kiinni. Oli kyllä anoreksisen ja sairaan näkönen.
Twiggykään ei enää ole laiha, vanhentunut on hänkin. Näyttää terveemmältä pyöreämpänä.
Mahtava kysymys Ap:lta! Painokeskeisestä kasvatuksesta huolimatta selvästi edustat paljon terveempää ajatusmaailmaa, jossa laihuus ei ole ihmisen arvon mitta.
Itse elin nuoruuteni 90-luvulla, jolloin langanlaihuus oli muotia. Bridget Jones edusti lihavaa naista (aivan sairasta, tiedän!!) Myös omaa painonvaihteluani kommentoitiin, vaikka olin koko nuoruuteni normaalipainoissa. En ole vieläkään eheytynyt, vaan yhä kiinnitän aivan liikaa huomiota omaan ja muiden lihomisiin. Sentään tajuan pitää turpani kiinni.
Tärkeintä on esimerkki, jota omalle tyttärellesi näytät. Yhdessä voitte hyväntahtoisesti naureskella vanhempien ihmisten läskifobiaa.
Mun mielestä nämä vanhemmat sukupolvet ovat just niitä kakun ja pullien tyrkyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla 20-30-vuotiaat naiset söivät järjestelmällisesti amfetamiinijohdannaisia laihdutuslääkkeitä. Että se niistä tervehenkisistä uudisrakentajista.
ADHD:t syövät niitä tänäkin päivänä.
Joo ja ovatkin laihoja. Sama ihan piriä työkseen vetävillä.
Ei sillä laihdu, valitan. Puhun omasta kokemuksesta.
Mun tuntemat narkomaanit ovat laihtuneet amfetamiinistä.
Laihtuu kun valvoo, puuhailee kepposia eikä muista syödä.
Oliko sulla rekreation käyttö?
Vierailija kirjoitti:
Kovat on arvot heillä.
Omia lapsiakaan ei osata rakastaa, muuten kuin saavutusten kautta. Jos lapsi sattuu olemaan hyvä jossain, mitä buumeri arvostaa, on lapsi hyvä. Mutta jos buumeri ei arvosta vaikka tanssitaidetta ja lapsi onkin alansa huippu tanssissa, ei buumeri jaksa välittää, eikä hänestä puhuta ikinä kenellekään mitään. Se insinööriksi opiskeleva taas, siitä huudetaan kylillä jokaiselle, että meidän pekastapa tuleekin oikein insinööri!
Ei boomeri arvosta insinööriä, pitää olla diplomi-insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppineet tai heille on opetettu sellainen kauneusihanne. Eikö ole vielä kummallisempaa nykyiset peppuimplantit ja jättikokoiset huulet?
Hoikkuus on merkki terveydestä ja on ihan meihin biologisesti sisään rakennettu ihanne. Ei sitä kovin hyvin kyllä "opi" tai "opeteta".
Hoikkuus ei ole merkki terveydestä ja sen ihannointi on kulttuurista, ei biologista. Itse asiassa menneinä vuosisatoina, kun ruokaa ei ollut tarpeeksi, oli pyöreys valttia. Nainen, jolla oli vararasvaa selvisi todennäköisemmin raskaudesta ja imetyksestä. Ja maatalouden raskaista töistä. Hoikkuuden ihannointi alkoi joskus viime vuosisadan puolessa välissä ja monet keinot, jolla siihen pyrittiin olivat hyvin epäterveitä kuten amfetamiinin popsiminen.
Paino on samanlainen kulissi kuin talot, autot, vaatteet, tavarat. Ihmisellä ei ole mitään väliä, riittää että näyttää oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppineet tai heille on opetettu sellainen kauneusihanne. Eikö ole vielä kummallisempaa nykyiset peppuimplantit ja jättikokoiset huulet?
Mutta miksi lapsen tai lapsenlapsen ulkonäkö on niin tärkeä asia että siitä pitää huomautella. Häpeävätkö kenties jälkikasvuasn jos nämä eivät ole hoikkia?
Peppuimplantien ottajat harvoin huomauttelevat lastensa pakaroista, olettaisin,
Kyllä häpeävät. Vaikka eivät sitä ääneen sanoisi. Läskistyminen on sama kuin epäonnistuminen ja huono itsekuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovat on arvot heillä.
Omia lapsiakaan ei osata rakastaa, muuten kuin saavutusten kautta. Jos lapsi sattuu olemaan hyvä jossain, mitä buumeri arvostaa, on lapsi hyvä. Mutta jos buumeri ei arvosta vaikka tanssitaidetta ja lapsi onkin alansa huippu tanssissa, ei buumeri jaksa välittää, eikä hänestä puhuta ikinä kenellekään mitään. Se insinööriksi opiskeleva taas, siitä huudetaan kylillä jokaiselle, että meidän pekastapa tuleekin oikein insinööri!
Tämä oli oikeasti aika kauheaa, olen nyt viisikymppinen. Samoin jumalaton ulkokultaisuus ja kulissin pito - josta joku jo aiemmin tuolla kirjoitti. Muistan - ja muistelen nykyisinkin - kuinka sukulaisia ja vieraita paapottiin, oli hirvittävän tärkeää mitä muut ajattelivat. Mietin usein, että tuntuu kuin vanhemmilleni kaikki tuo teatteri ja nuo muut ihmiset olisivat todellisuudessa tärkeämpiä kuin me lapset. Me lapsetkin, k
Nyt kun asian näin ilmaisit, niin kylläpä vaan, tuttua. Alkoipa ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että olemme lapsesta asti sisäistäneet terveet elintavat ja siitä seuraavan hoikkuuden. 70-luvulla uimarannalla ei ollut lihavia ihmisiä kuin poikkeustapauksina. Rusketusta ihailtiin.
Ihmiset söivät terveellistä perusruokaa, karkkipäivä oli kerran viikossa (50 pennillä sai karkkiaskin ja tikkarin!) Ei syöty sipsejä ja shittiä niin kuin nykyään, karkkipussit eivät olleet megakokoa!!Elämä oli tervehenkistä, koulumatkat käveltiin tai pyöräiltiin.
Oli hyvää aikaa🥰
Ollaanko me eletty eri planeetalla? Ei kuulosta tutulta. Laihoilla ei ollut rahaa ruokaan tai bussilla kulkemiseen. Tervehenkisyydestä en puhuisi paljonkaan.
Vitsinkö murjaisit?!🤔😶
Se, että on laiha, normaalipainoinen, ei johtunut rahan tai ruoan puutteesta! Tuohon aikaan lapsia ei k
Sinä elit paikassa, jossa kaikki toimi. Minä elin sellaisessa, missä toimi vähän tai huonosti. Ruokani oli pääasiassa perunaa, leipää ja kahvia. Kesällä tietysti mustikoita metsästä ym. Mummolassa syötiin paremmin ja lopulta naapurissa kaverilla.
Rahaa ei ollut. Kerran rukoiltiin äidin kanssa polvillaan Jumalaa, ettei ruoka lopu.
Meillä oli sentään perunoita, mutta siihen aikaan oli paljon lähiölapsia huonolla ravinnolla. Asiaan kiinnitettiin huomiota. Joku kirjoitti, miten Suomessa on enemmän ruokaa kuin koskaan, mutta lapsilla on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo painon ja ulkomuodon kyttäys on kyllä ihan käsittämätöntä vanhemmilla ihmisillä. Nuoremmissa sukupolvissa muiden paino tuntuu olevan miehille pakkomielle, ei niinkään naisille enää.
Turhaa yleistystä. Liekö provokaatio? Olen "vanhempi ihminen", eikä yhtään kiinnosta muitten ihmisten ulkomuodot ja painot.
Luulen, että on vain jonkin kokoinen äänekäs joukkio, ( kenties entiset lihavat ), jotka jaksavat arvostella muita ihmisiä, saadakseen jotakin sairasta mielihyvää siitä, että voivat maalittaa niitä, joilla painoa on.
Ei minun äitini mitään maalita. Hän ihan kovaan ääneen ihailee ja tuomitsee. Ajatukset ovat todella usein painossa vie
Minusta on hyvä, että vanhukset vielä laukovat totuuksia, koska kaikilta muilta se tuntuu olevan kiellettyä. Pitää vain ihailla läskiyttä ja kehopositiivisuutta. Onneksi mummot eivät välitä, vaan sanovat niin kuin asia on.
En ymmärrä miksi ihmetellään muiden ihmisten painoa?
Se on kuitenkin ihan jokaisen ihmisen oma valinta paljonko painaa.
Toiset tykkäävät painaa 65 kiloa ja toiset 140 kiloa. Molemmat ovat ihan omia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat vielä jäänne ajalta, jossa lihavuutta pidettiin vastenmielisenä ja paheellisena käytöksenä, kuten se onkin.
Sitä voi lihoa ihan stressin, murheiden, masennuksen, somaattisen sairauden takia. Lääkitys voi lihottaa.
Mielestäni asiatonta kommentoida toisen painoa. Inhoan myös tätä piirrettä omassa äidissäni, edes vaikea syömishäiriötaustani ei estä häntä tarkkailemasta painoani.
Mutta nämä ihmisethän täytyy jättää omaan arvoonsa arvostuksineen.
No mun kohdalla vanhat sukulaiset kyllä kauhistelevat laihuuttani. Olen siis pysynyt samassa painossa aina. Urheilen paljon ja lihaskunto parasta tasoa. Heidän mielestään lihominen vaan on joku luonnollinen kehityskulku kun vanhenee. Minä vastustan sitä siksikin että meidän suvussa se rasva tulee vyötäröön joten minunkin lihominen tarkoittaa ensin jättimäistä mahaa. En ymmärrä miten ihmeen hyötyä siitä olisi.
kun katson vanhoja valokuvia, esim 70-luvulta niin kokoiseni naiset ovat ihan normaaleja. Nyt tosiaan huomaan itsekin olevani aika poikkeuksellinen.
Missä se tyhmyys oli? Idiootti taidatkin olla itse