Miksi laihuus on niin tärkeää suurelle ikäluokalle?

Kunhan ei ole rillipää.. näkövammaisuus on periytyvää kuitenkin.

Aloittajan isä on siis yksinään koko ikäluokka. Kävitkö joskus matematiikan tunneilla?

Vierailija kirjoitti:

Ap viestissä mentiin jo mönkään... Nykyisin ne naiset ketkä väittää olevansa normaalipainoisia ovat lihavia. Jostain syystä nykynaiset ovat tehneet ylipainosta normaalin. On hyvä huomauttaa ylipainoista ihmistä asiasta koska ylipaino ei ole terveellistä eikä se ole hyvännäköistä. 

Niin ja omat mittani ovat 182cm ja painoa 75kg.

M30

Sulla ei sit hirveästi ole lihaksia

..

Muistelen 70-lukua. Silloin oli muotina aivan vartalonmukaiset vaatteet. Kaupoistakaan ei saanut muuta, paitsi äitiysmekoista kyllä löytyi.

Anoppini, silloin viisikymppinen, oli ompelija ja seurasi myös muotia. Hän oli itse lihava, mutta huomautteli tyttärilleen ja minulle siis meille suuriin ikäluokkiin kuuluville jos vähänkin lihoimme vaikka olimme hoikkia. Ei kuulemma hänellä ole mitään väliä vaikka onkin lihava, mutta nuorten ei saanut olla. Sairastui kyllä sitten lihavuudesta johtuviin sairauksiin.

Siis tällaista meillä yli viisikymmentä vuotta sitten.

Ruuan oli riitettävä myös pienemmille sisaruksille niin siksi.

Hoikkana itsensä pitämällä välttyy monilta vaivoilta ja sairauksilta. Lompakkoonkin jää muutama seteli enemmän käytettäväksi johonkin napostelua tärkeämpään.

Vanhempieni sisarukset: Jos on laiha, kehotetaan syömään enemmän. Jos on yhtään lihava, koko suku päivittelee miten sekin nyt on niiiiin levinnyt. Äitini saattaa tvtä katsoessakin arvioida juontajien painoa ilkeään sävyyn.

Oletan että tuo sukupolvi otti tapansa televisioiduista missikisoista. Kun missejä arvosteltiin televiisiossa, niin se siirtyi sitten normaaliin kieleenkin.

Joku käytös-ja tapatietokirja 70-luvulta oli todella koominen. Siinä annettuna kerrottiin että ihmisten ja varsinkin julkkisten painoa toki kaikki keskenään pohtii, mutta ILKEÄSTI sitä ei pidä sanoman julkkikselle päin naamaa, koska heille joku joka päivä siitä kommentoi, niin pääset mukaan piireihin kun et hauku suorilta julkkista tavatessasi. Myöskään julkkikselta ei sopinut pyytää rahaa ensitapaamisella. Kansan painon kommentoinnista päin naamaa ei ollut ohjeita.

Eipä näytä tuttavapiirissäni suuren ikäluokan edustajat siltä, että olisivat olleet tarkkoja syömistensä kanssa ja vahtisivat painoaan sillä yhdellä jos toisellakin heistä on vyöyärön ympäryksestä päätellen melko varmasti ainakin rasvamaksa, 2-tyypin diabetes ja kolestroliarvot koholla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppineet tai heille on opetettu sellainen kauneusihanne. Eikö ole vielä kummallisempaa nykyiset peppuimplantit ja jättikokoiset huulet?

Mutta miksi lapsen tai lapsenlapsen ulkonäkö on niin tärkeä asia että siitä pitää huomautella. Häpeävätkö kenties jälkikasvuasn jos nämä eivät ole hoikkia? 

Peppuimplantien ottajat harvoin huomauttelevat lastensa pakaroista, olettaisin,

Uskon että peppuimplanttien ottajat ovat myös niitä, jotka huomauttelevat lastensa ulkonäöstä. Heillä on sama ongelma kuin laihuusintoilijoilla, mutta vain eri kauneustrendi.

Tämä aloitus on niin totta. Olen koko ikäni kuunnellut vanhempieni huomauttelua painostani. Kun olen ollut reippaasti alipainoinen, silloin ovat olleet tyytyväisiä, kun olen ollut normaalipainoinen, on huomauttelu taas alkanut. Omat lapset ovat saaneet huomauttelusta osansa, samoin kaikki sisarukseni. Äitini on laihduttanut koko ikänsä ja vielä 80-vuotiaana punnitsee itsensä joka päivä. Aina kun kertovat nähneensä jonkun tutun, kertovat ensimmäisenä, oliko kyseinen henkilö lihonut vai laihtunut, ei mitään muita kuulumisia. Arvostelevat suureen ääneen myös tv:tä katsoessaan julkisuuden henkilöitä, kommentoivat vaikka jotain erittäin hyvin menestyvää henkilöä, että hänestäkin voisi tulla jotain, jos laihduttaisi, kukaan ei halua tuon näköistä katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on luuviulu. Sanoin vain kuin asia on. 

Taidat olla kateellinen...

En. Ärsyttää vain tuollainen painosta nillittäminen. Ikä ei aina tuo viisautta ja tahdikkuutta. 

Koska laihuus/hoikkuus mielletään useaan hyveeseen, mitkä on ollut arvossa heidän nuoruudessaan. Hoikka mielletään ahkeraksi, terveeksi, kurinalaiseksi ja fiksuksi. Lihavasta taas lähtee skeemat pyörimään toiseen suuntaan.

Ennenvanhaan ihmisten huvit olivat katsoa TV:stä vain urheilua ja missikisoja, mistä kauneusihanteetkin tulivat. Elämä oli myös täysin erilaista, elintarvikkeet olivat kiven alla ja kaikki tekeminen oli fyysistä.

Eikä joskus 50-luvulla ollut hoitomenetelmiä lihavuuden liitännäissairauksiin. Eli se amputoitu diabeetikko jäi omaisten hoidettavaksi raskaiden kotitöiden päälle.

Juuri eilen hoitamani vanhus tokaisi minulle, että olet niin terveen näköinen, kun olet niin hoikka toisiin hoitajiin verrattuna. Todellisuudessa sairastan masennusta, mikä vie minut välillä saikulle asti. Hoikkuuteni antaa kuitenkin sellaisen auran, ettei kukaan uskoisi kuinka masentunut voinkaan toisinaan olla.

Elivät nuoruutensa 60-luvulla, jolloin ihanteina oli Twiggy ja Audrey Hepburn.

Olen 75. Pyrin olemaan hoikka, vaikka teinivuosiiin nähden painan nykyisin n. 8 kiloa enemmän, sopiva paino mielestäni ikäiselleni. 

Normaalipainoisena väitän olevani terveempi, nätimpi ja nuoremman näköinen.  Kaikki liikunta on helpompaa ja kevyempää, eikä tarvitse hävetä, kun näkee itsestä otettuja valokuvia.  Vaatteet näyttävät ja tuntuvat hyvältä päällä. Voisin luetella positiivisia asioita loputtomiin.  

Vertailukulmaa nimittäin on.  Olin lasten syntymän jälkeen pari vuotta noin 20 kg ylipainoinen, eikä se ollut mukavaa. Laihduin ja onneksi ylikilot ovat pysyneet poissa, ei ikinä enää. 

Ei ennusta hyvää, kun näkee miten paljon ylipaino-ongelma on lisääntynyt kaiken ikäisten keskuudessa.  Terveellinen syöminen on nykyisin monilta ihan hukassa.

Boomereilla on sen verran elämänkokemusta ja tietoa, että tuntevat faktat ettei ylipainosta seuraa mitään hyvää.  Mutta eivät monetkaan silti siitä huomauttele.

Se käsitys, että erityisesti tämä sukupolvi huomauttelisi asiasta epäasiallisesti, ei kyllä pidä paikkaansa. Ihan kaiken ikäisissä on huonosti käyttäytyviä ihmisiä, mutta väitän että useimmat iäkkäät osaavat käyttäytyä ja ovat hienotunteisia, eivätkä huomauttele kenenkään ylipainosta.  Nuoret itsekin voivat olla tosi armottomia toisiaan kohtaan.  Vai riippuukohan se siitä, millaisissa piireissä liikkuu ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Ap viestissä mentiin jo mönkään... Nykyisin ne naiset ketkä väittää olevansa normaalipainoisia ovat lihavia. Jostain syystä nykynaiset ovat tehneet ylipainosta normaalin. On hyvä huomauttaa ylipainoista ihmistä asiasta koska ylipaino ei ole terveellistä eikä se ole hyvännäköistä. 

Niin ja omat mittani ovat 182cm ja painoa 75kg.

M30

No sanotaanko näin, että muut asiat kuin pelkkä paino määrittää hyvännäköisyyden. Ja niinhän sitä sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Kyllä mun mielestä pieni pyöreys on paremman näköistä kuin laihuus. Esimerkiksi pidän itseäni (näkemättä sua) kropaltani paremman näköisenä. Sun painosta tietää, että olet joko laihaläski tai sitten jos lihaksia löytyy, niin täysin rasvaton. Kumpikaan ei miellytä omaa silmääni (ja sillähän ei toisaalta ole paskaakaan väliä jos vain itse olet tyytyväinen. Ihan niin kuin kaikkien muidenkin painojen suhteen.)

182 mittana ja 75 kiloa painona ei mahdollista lihaksikasta reittä, pakaraa ja keskivartaloa kuin lähes nollarasvoilla. Ja koska voima tuotetaan jaloilla ja hallitaan keskivartalolla, on alakropan lihaskunto äärimmäisen merkittävää toimintakyvyn ja terveyden kannalta.

T. M 185/110

Anoppini sisarensa kanssa ovat tällaisia sairaalloisesti ihmisten painoa ja ulkomuotoa kyttääviä ja kommentoivia. Itse nämä ovat melko isoja. Anoppi ei paina kovin paljoa mutta läski painaakin lihasta vähemmän

Hänen yksi lapsistaan on hyvin anorektinen varmaan johtuen juuri tuosta jatkuvasta kyttäämisestä ja kommentoimisesta.

Yksi lapsistaan on ainoastaan vatsan seudulta pyöreähkö, muuten on ihan lihasta ja hyvä kunto. Silti anoppi kommentoi aina nähdessään tämän kokoa ja painoa. Muistan hänen joskus jopa halunneen mittailla vyötäröitä ja reisien paksuutta.

Anopin sisar on samanlainen.

Vaikuttavat mielestäni häiriintyneiltä ja kehotan katsomaan peiliin jos alkavat kommentoida terveellisesti syövää ja runsaasti liikkuvaa jälkikasvuamme.

Mielisairaita jos ei muuta elämää ole kuin miettiä muiden mittoja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus on niin totta. Olen koko ikäni kuunnellut vanhempieni huomauttelua painostani. Kun olen ollut reippaasti alipainoinen, silloin ovat olleet tyytyväisiä, kun olen ollut normaalipainoinen, on huomauttelu taas alkanut. Omat lapset ovat saaneet huomauttelusta osansa, samoin kaikki sisarukseni. Äitini on laihduttanut koko ikänsä ja vielä 80-vuotiaana punnitsee itsensä joka päivä. Aina kun kertovat nähneensä jonkun tutun, kertovat ensimmäisenä, oliko kyseinen henkilö lihonut vai laihtunut, ei mitään muita kuulumisia. Arvostelevat suureen ääneen myös tv:tä katsoessaan julkisuuden henkilöitä, kommentoivat vaikka jotain erittäin hyvin menestyvää henkilöä, että hänestäkin voisi tulla jotain, jos laihduttaisi, kukaan ei halua tuon näköistä katsoa.

No tää kuulostaa samalta kun nuo omat teinitytöt kavereineen suustaan päästää ruudun ääressä. 😁 Plussana vielä, että "varmasti silikonit/hiustenpidennykset/peffankohotus!"  Sun äitisi on varmasti vielä kuuma puuma jos 80 - vuotiaana mittailee, kuka nainen voisi olla miesten mieleen. UUUH!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokenut, naiset söivät 60-70-luvulla kaikenmaailman laihdutuspillereitäkin pysyäkseen hoikkana ja hoikkuus miellettiin älykkyyteen ja terveyteen. N60

Vaatteetkin oli sellaisia, ettei niihin mahtunut kuin laiha. Eräs tyttö puki housut jalkaan niin, että meni selälleen makaamaan ja isä veti vetoketjun kiinni. 

Piti olla poikamainen unisexluuranko.

Hoikkia haluttiin olla. Luokkakavereistani muutama tyttö puki farkut pesun jälkeen märkänä päälle, koska eivät olisi muuten mahtuneet. Siis nukkui yön ennen koulupäivää likomärissä farkuissa. Idea oli kapea ja litteä lantionseutu sekä näkyvä vyötärö.