Intialainen tyttöystävä

Kun on puhe naisten HALUSTA näyttää herttailusyistä vittuaan miehille, tajuan toki, etteivät kaikki siskot uskalla, mutta että joku itsepintaisesti väittää, ettei tällaista haluakaan olisi, sitä en voi käsittää. Voiko joku todella olla niin nykykulttuurin moralismin sokaisema, ettei tunne itsessään vuosimiljoonaista geneettistä halua herttailla miehelle näyttämällä avattua KAUNEINTAAN?

Kun TODELLISISSA tilanteissa, saunoessa, uidessa ja mökkeillessä seuraa HERTTAISTEN siskojen käytöstä, ei voi olla havaitsematta, kuinka naiset joka paikassa pyrkivät sellaisiin asentoihin, että sukupuolielimet näkyvät ERITYISEN edullisesti.

Eri asia on sitten, jos hän on allapäin pahoilla mielin. Silloin hän käpertyy kokoon, ettei mitään vain näkyisi. Eikö tämä kehonkielen indisio näy kaikille? Eikö se SELVÄSTI kerro, mitä mielessä liikkuu, vai eivätkö kaikki kykene sitä huomaamaan. Kynis.mies

Olen tehnyt syntyperäisenä suomalaisena töitä intiassa ja kyllä se todellisuus mihin itse törmäsin on aika erilainen. Kirjoittamattomia sääntöjä siitä mitä intialainen nainen saa tehdä kyllä noudatettiin.

Monella työkavereistani oli järjestetyt avioliitot. Kun kyselin asiasta ylivoimaisesti suurin osa oli asiaan tyytyväinen. Kysyessäni toistui usein sama vastaus: kun kaksi sukua oikeasti pyrkii miettimään sopisivatko tietyt kaksi nuorta yhteen, pois jäävät nuoruuden tulisista hormonimyrskyistä seuraavat huumat virheineen. Järjestetty avioliitto ei tarkoittanut, etteivätkö nuoret olisi saaneet tutustua. Se pyrki virheiden välttämiseen. Länsimaisittain yllättävästi se tuntui toimivan oikein hyvin. Jos nuori oli liian ujo edetäkseen, hänelle etsittiin sopiva henkilö. Kun sitoutuminen sitten tapahtui, todellisena tukena olivat molemmat suvut. Täälläpäin se sukujen tuki on vähän niin ja näin. Toki sielläkin on sinkuille omat kanavansa tavata, kuten täällä.

Toiset halusivat olla itsenäisiä ja valita itse polkunsa. Tapasin toki myös tällaisia henkilöitä, jotka tekivät töitä Suomessa. Kun he palasivat intiaan, kysyin jälkeenpäin, mitä kuuluu. Mieleeni jäi erityisesti hyvä ystäväni joka kertoi: tein töitä suomessa vuoden. Palasin kotiin rikkaana miehenä. Kotiseudultani ostin hyvän vaimon. Olen hyvin, hyvin onnellinen!