Lue keskustelun säännöt.
Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8243831
Mitähän hittoa nyt taas?
Nyt siis pitäisi alkaa tekemään lapsia köyhyyteen? Kyllähän se on nimenomaan fiksua ja viisasta että lapsia alkaa tekemään vasta sitten kun on oma talous kunnossa eli palkka on riittävän hyvä ja asunto yms asiat kunnossa.
Nyt siis lapsia pitäisi tehdä vaikka palkka olisi surkea millä elättää juuri ja juuri itsensä?
Kommentit (1150)
Olisihan se perusedellytys ja unelma että olisi vakityö ja koti (velkainen toki) valmiina ennenkuin lapsia tekee!
Molemmat on otettu suomalaisilta pois joten ei pidä ihmetellä syntyvyyden vähenemistä!!
Niille jotka yrittävät selvitä omilla rahoillaan pitäisi nyt saada asumiseen ja elämiseen tukea verohelpotusten ja lainansaannin helpottamisen muodossa!
Pankille ei riitä että 1 on tehnyt vakityötä 22v ja toinen tuntityössä jota on aina tarjolla ja lisänä vielä vanhempien takaus tarvittaessa. Tulot ei ole suuret mutta tiukka talous ja maksukykyä olisi. No lastentekoaika loppuu vuodessa parissa joten....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myösKuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Niin totta
Joku saastapaskarunkku spämmää ja yläpeukuttaa omia kommenttejaan 🤮
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.
Niin
Minä en ole koskaan ollut niin onnellinen ja seesteinen kun olin raskaana. Muistelen lämmöllä sitä vieläkin. Onneksi sen sain kokea. Tietysti vielä tärkeempää on että nyt on elämässäni (jo pesästä lentänyt) ihana, lämmin, hauska tytär. 💝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2020-luvun statussymbolit listattiin näillä asioilla erottaudut rahvaasta
Iso lapsiluku
Mahdollisuus kasvattaa monta lasta on jo luksusta, ja kunnon katras tarjoaa myös tilaisuuden kerskua oman jälkikasvun saavutuksilla.
https://www.iltalehti.fi/muoti/a/466f676d-4a61-4dfd-a11e-1d4910bbbda3
Tuossa pitäisi lukea "mahdollisuus kasvattaa monta lasta OMALLA rahalla"
Tukien varassa sikiämisessä ei ole mitään kehumisen arvoista.
Ja kyllä olen ylpeä näistä omistani! Suomi sai 4 veronmaksajaa lisää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai toisilla sitten on se joku vauvakuume-geeni tai jotain, koska itse en nuorehkona naisena ymmärrä lasten tekoa lainkaan?
Hvyä, helppo, halpa, terveellinen, jännittävä elämä vs Hankala, vaikea, köyhä, arkinen, tylsä, kärsimys elämä.
Mulla kai oli jonkinlainen vauvakuume nuorempana, mutta tais johtua siitä, että mulle oli maalattu vauva-arjesta aivan liian vaaleanpunainen kuva. Lähipiirissä ei ollut vielä lapsia. Nyt ensimmäisen lapsen jälkeen samassa tilassa oleva vauva saa mut ahdistumaan suunnattomasti jos alkaa itkeä. Poistun sellaisesta paikasta, jos vaan voin. Muuten tulee paniikkikohtaus.
Lisään.. Miten mä voin ikinä enää tehdä vauvaa, jos vieraankin vauvan itku saa mut tuntemaan näin? Jos se itkeskelijä asuis mun kanssa samassa talossa, niin mua todella pelottaa mitä siitä seurais. Meniskö mielenterveys lopullisesti? Ahdistaa koko ajatus ihan liikaa, ei enää vauvoja mulle. Se valvominen on kidutusta. Valvomista on joskus jopa käytetty kidutuskeinona ja ymmärrän kyllä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me hankittiin nimenomaan se omistusasunto ennen lapsia. Lapset tehty 32 ja 35vuotiaana ja omistuskämppä myös myyty ja vaihtunut unelmien omakotitaloon tässä välillä. En koe, että olisin halunnut nuorempana lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo rutina siitä etteivät ihmiset lisäänny. Itse olen 32 ja kymmenettä vuotta parisuhteessa. Jos lapsi tehtäisiin, se tehtäisiin viimeistään nyt. Onneksi ei ole vauvakuumetta sillä tekemättä jää. Palkasta jää asumiskulujen, pakollisten laskujen (sähkö, netti, puhelin, vakuutukset) ja opintolainan jälkeen käteen vähän vajaa tonni kuussa. Se riittää juuri elämiseen jos ei käy missään ja leikkaa hiuksensa itse.
Ei muuta kuin lisääntymään.
Siis tämä!! Ainut asia joka tällähetkellä estää minuakin hankkimasta lapsia on raha. Ei käteen jäävät palkat riitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Kiva viesti, jonka pilasit YouTube propagandalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Minut yllätti valtava ilo, jonka lapsi toi mukanaan.
Raskausvatsa on naisella kaunis ja seksikäs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä vanhemmiksi ne lapset kasvaa, sitä vahvemmaksi se rakkaus muuttuu. Itselläni on ainakin ollut niin. Nyt kun lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, sydän meinaa ihan pakahtua välillä, kun kannan huolta heistä, mutta samalla siitä ylpeydestä miten upeita ihmisiä heistä on kasvanut. Mitään niin hienoa ei voi ihminen elämässään kokea, kuin rakkaus ja ylpeys omasta lapsesta. Totta kai myös huoli ja pelko, jos heillä on joskus vaikeaa. Ei sitä voi lapseton edes kuvitella.
Rakkaus omaa lasta kohtaan ei ole kaikista pyyteettömintä rakkautta, vaikka niin on varmasti ihana kokea. Siinä on mukana itsekkyyttä, koska se lapsi on oma lapsi. Jo sen vuoksi äiti todennäköisesti asettaisi etusijalle oman lapsensa jos saisi valita, vaikka jonkun toisen lapsi tarvitsisi jotain asiaa silloin enemmän ja paremmin perustein. Pyyteettömämpää rakkautta on vaikka syvä rakkaus puolisoaan kohtaan, hän ei todennäköisesti ole verisukua itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.
Niin
Sanoo lapsellinen joka tietää olevansa onnellisempi, kuin kaikki lapsettomat?
Se on ihanaa <3 ja ihanaa on myös päästä katsomaan kuinka sisarukset kasvaa yhdessä, tietäen että kun itsestä aika jättää niillä on toisensa. Mulla on 2 ihanaa tyttöä, jotka on jo 13 ja 11 ja tosi eri kasvun vaiheissa kun vanhempi kaipaa paljon omaa tilaa ja alkaa olla teini, nuorempi taas on vielä selkeästi ihan lapsi ja kaipaisi kokoajan seuraa, mut niiden touhua on ihana kattoa kun ne puollustaa toisiaan. Vaikka ne joskus riitelee niin on ihana nähdä kun ne iltasin halaa ja kertoo rakastavansa toisiaan ennen kun toivottavat hyvät yöt toisilleen. Koen olevani todella onnekas kun oon saanut tyttöni.
Vierailija kirjoitti:
Raskausvatsa on naisella kaunis ja seksikäs
Hyi saatana 🤮
Abortti oli elämäni parhaimpia päätöksiä 😊
Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.
Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.