Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8243831
Mitähän hittoa nyt taas?
Nyt siis pitäisi alkaa tekemään lapsia köyhyyteen? Kyllähän se on nimenomaan fiksua ja viisasta että lapsia alkaa tekemään vasta sitten kun on oma talous kunnossa eli palkka on riittävän hyvä ja asunto yms asiat kunnossa.
Nyt siis lapsia pitäisi tehdä vaikka palkka olisi surkea millä elättää juuri ja juuri itsensä?
Kommentit (1150)
Hommattiin useampi lapsi nuorina persaukisina ja panostettiin erilaisilla tuilla lähinnä läsnäoloon ja heidän kanssa puuhailuun. Kun nuorin alkoi olla liki 4-vuotias hakeuduttiin työelämään. Ehditty sen jälkeen tehdä töitä jo 25 vuotta ja hankkia omistusasunto. Lasten kanssa vietetty aika kotosalla oli elämän parasta aikaa. Kaikki lapset korkeakoulutettuja ja jo työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa että elämästä pitäisi tehdä projektisuunnitelma, johon sijoitetaan kaikki asiat kohdalleen? Jos lapsen hankkimiselle jää joku väli, niin sitten voi lapsia hankia, niinkö?
...
Ei se raha, varallisuus ja omakotitalo ole niitä tarlemipiä. Sitten joskus keski-ikäisenä, kun on enimmät voimansa ja energiansa jo antanut uran rakentamiseen ja ehkä sitä rahaakin on, ei kyllä rahalla voi korvata sitä, että ei enää jaksa samalla tavalla elää lastensa kanssa.
Olen osittain samaa, osin eri mieltä. Minun ja puolison ei olisi onnistunut saada haluamiamme vakitöitä jos ei oltaisi ennen sitä tehty pätkätöitä, jotka sijaitsivat maantieteellisesti siellä sun täällä. Nämä pätkätyöt eivät olisi onnistuneet pikkulapsiarjen keskellä tai olisi ollut ainakin hyvin stressaavaa. Ystäväni otti eri taktiikan, ensin lapset ja sitten vasta vakityö. Hän on nyt aika stressaavassa tilanteessa, viimeinen lapsi tehty ja töihin pitäisi mennä. CV on rikkonainen, ei edes vuotta ollut yhtäjaksoisesti samassa työpaikassa ja ikää kohta 40. Minulla on ollut yli 5v sama työnantaja. Pari lasta on tehty sinä aikana, mutta paremmalta tällainen työhistoria näyttää kuin vaikka 5kpl muutaman kuukauden sijaisuus eri paikoissa
Kun saimme ekan lapsemme, minulla oli vakityöpaikka ja mies oli vielä opiskelija. Asuimme kaupungin vuokra-asunnossa. Ei haitannut. Olin 25v. Omakotitalo hankittiin, kun odotin kolmatta lastani 31 v. Mies on nyt valmistunut ja tekee pätkätöitä. Onhan se tiukkaa taloudellisesti kun olen kotihoidontuella. Jos jäisi odottelemaan sitä, että kaikki olisi kunnossa (vakityöt, asunto, auto), niin nyky-yhteiskunnassa varmasti jäisi monelta hankkimatta.
Liikaa on ja lisää pitäis. Syynä pelkästään oikeiston- joka valehtelee muutenkin- taloushimmeli joka ei toimi ilman jatkuvaa, alati kasvavaa virtaa "tykinruokaa"
Sen saman oikeiston, joka tekee kaikkensa että ihmisten elämä olisi mahdollisimman epävarmalla pohjalla.
Jatkuvan talouskasvun sijaan vois/pitäis välillä olla talousjärkevöitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla itselläni tilanne oli se, ettei siinä opiskellessa tai vasta ekoja määräaikaisia työsuhteita käydessä oikein edes vielä osannut miettiä mitään lapsen hankkimista, oli niin paljon huolta ja stressiä ihan vaan siitä että sai itse itsestään huolehdittua, eikä ketään pitkäaikaista kumppaniakaan ollut. Vasta kun oli se vakityö, vakiintunut suhde ja vähän säästöjä kertynyt pohjalle, koko asiaa rupesi edes miettimään että olisiko lapsiperhe-elämä itselleni vai ei.
Jälkeenpäin mietittynä, eihän se varmaan olisi mitenkään venettä kaatanut jos olisi vaikka ihan vahingossa lapsi aikaisemmassa vaiheessa tullut. Ei se vaan koskaan ollut sellainen selkeä elämäntavoite mitä olisi oikein sen tarkemmin miettinyt. Epäilenpä, että aika yleistä nykynuorilla, kun kaikkialla korostetaan enemmän työuraa ja yksilöllisyyttä yli "perinteisen" perhe-elämän. Jossain kohtaa havahdutaan että nyt sitä voisi (vaikka juna olisi jo pahimmassa tapauksessa mennyt) tai sitten sitä havahtumista ei tule ollenkaan. Jälkimmäisestäkään en sinänsä ketään syyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Vanhemman rakkaus lapseen on muita rakkauden muotoja voimakkaampi
No nyt on tämäkin itsestäänselvyys tutkittu. Vapaaehtoisesti lapsettomien kommentteja odotellessa.
Tässä on taas aika montaa mutkaa vedetty suoraksi aivokuvia tulkitessa, mutta aloitetaan nyt vaikka tästä:
"Tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat parisuhteessa olevia vanhempia."
Tuloksista siis selviää, että lapsia hankkineet henkilöt rakastavat lapsiaan keskimäärin vähän enemmän kuin puolisoaan.
Tutkimus ei kerro mitään siitä, paljonko vapaaehtoisesti lapseton rakastaa puolisoaan, lemmikkiään, luontoa tms. verrattuna siihen, paljonko joku lapsia hankkinut rakastaa lastaan, koska tutkimuksessa ei kuvattu yhtään henkilöä, jolla ei ole lapsia.
On toki mahdollista, että biologian takia vanhemman on pakko rakastaa lastaan enemmän kuin hän kykenee koskaan elämässään rakastamaan mitään muuta tai jopa enemmän kuin potentiaalisesti kykenisi rakastamaan, jos jäisi lapsettomaksi. Jos se on sinusta joku erityinen saavutus, niin pyydäpä vaikka lapsiasi askartelemaan se kuuluisa mitali.
Itseäni ei kiinnosta rakastaa ketään enempää kuin rakastan puolisoani enkä näe, miksi "saat kokea aiempaa voimakkaampia tunteita" olisi joku absoluuttinen argumentti lasten saannin puolesta. Vaikka tunteiden voimakkuus todistettaisiin aivokuvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset aina olettaa, että on oltava omistusasunto tai muuten "joutuu jonnekkiin vuokraluukkuun"? Ja että vuokralla asuvat vaan köyhät ja elämä lapselle olisi vuokra-asunnossa köyhyyttä. Vuokralla asuminen voi olla myös ihan järkevä ja toimiva ratkaisu kenelle vaan. Suomessa halutaan omistaa seinät, muualla ei. Itse laskin , että minulla jää paljon enemmän käyttövaraa kun asun vuokralla ja sijoitan ylimääräiset rahat paremmin tuottaviin kohteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset aina olettaa, että on oltava omistusasunto tai muuten "joutuu jonnekkiin vuokraluukkuun"? Ja että vuokralla asuvat vaan köyhät ja elämä lapselle olisi vuokra-asunnossa köyhyyttä. Vuokralla asuminen voi olla myös ihan järkevä ja toimiva ratkaisu kenelle vaan. Suomessa halutaan omistaa seinät, muualla ei. Itse laskin , että minulla jää paljon enemmän käyttövaraa kun asun vuokralla ja sijoitan ylimääräiset rahat paremmin tuottaviin kohteisiin.
Jep. Omistusasunto, varsinkin omakotitalo, voi jopa olla melkoinen riski omalle taloudelle. Ainakaan se ei enää ole mikään varma rahasampo ja turva kuten ennen vanhaan toitotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan omistusasuntokin ikään kuin vuokrallaoloa kunnes se on maksettu. Taitaa hedelmällinen ikä olla siinä kohden jo ohi.
Meille ei sellaisia maanvaivoja huolita ! Kitisevät, paskovat, kuolaavat ja pilaavat menevän elämäntyylin. Ennemmin vaikka käärmeterraario.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille ei sellaisia maanvaivoja huolita ! Kitisevät, paskovat, kuolaavat ja pilaavat menevän elämäntyylin. Ennemmin vaikka käärmeterraario.
Vihaan käärmeitä mutta vielä vähemmän diggaan vauvoista, ei kiinnosta mikään aiheeseen liittyvä. En tiedä mitään niin rasittavaa kuin penskoistaan kouhkaavat vanhemmat jotka yrittää tyrkyttää sitä lapsiperhehelvettiään muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Jaa että elämästä pitäisi tehdä projektisuunnitelma, johon sijoitetaan kaikki asiat kohdalleen? Jos lapsen hankkimiselle jää joku väli, niin sitten voi lapsia hankia, niinkö?
Huoh... ei elämä ole tuollaista. Elämä on nyt ja harvemmin asiat menee niin kuin on suunniltu. Jos jää jahkailemaan ja suunnittelemaan lasten hankkimista, ei niitä lapsia välttämättä koskaan saa.
Minkä ihmeen takia pitäisi olla ensin kaikki ns. valmiina ja sitten vasta lapset? Lapset kannattaa hankkia nuorena, kun on enemmän virtaa touhuta niiden kanssa. Lapset arvostaa enemmän vanhempia, jotka jaksaa olla läsnä lasten elämässä ja touhuta yhdessä kaikenlaista. Ei se raha, varallisuus ja omakotitalo ole niitä tarlemipiä. Sitten joskus keski-ikäisenä, kun on enimmät voimansa ja energiansa jo antanut uran rakentamiseen ja ehkä sitä rahaakin on, ei kyllä rahalla voi korvata sitä, että ei enää jaksa samalla tavalla elää lastensa kanssa.
Minä vietin köyhän lapsuuden ja ihan omakohtaisesti tuli koettua että elämä ilman rahaa on p erseestä. En tee lasta epävakaisiin oloihin aivan sama mitä joku tutkija tai random mammaraati on asiasta mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta varten ei kannata hankkia mitään, ennen, kuin niitä lapsia on. Omakotitalon omistajat ovat ison asuntolainan alla vuosikausia. Pakko se vain on lapsia köyhyyteen hankkia jos aikoo hedelmällisessä iässä heitä saada. Vanha sanonta "lapsi tuo leivän tullessaan" pitää kyllä paikkansa. Olen neljän aikuien lapsen äiti.
HYI, YÄK ! Kersoja :( Ennemmin vaikka otto-perussuomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Lasta varten ei kannata hankkia mitään, ennen, kuin niitä lapsia on. Omakotitalon omistajat ovat ison asuntolainan alla vuosikausia. Pakko se vain on lapsia köyhyyteen hankkia jos aikoo hedelmällisessä iässä heitä saada. Vanha sanonta "lapsi tuo leivän tullessaan" pitää kyllä paikkansa. Olen neljän aikuien lapsen äiti.
Miten tuo leivän tullessaan? Ihan en ymmärrä. Olen yh ja ihan kaikki ylellisyys loistaa poissaolollaan, vaikka töitä yritän raataa. Kannattaa miettiä, mihin haluaa elämänsä käyttää. Lapsistakaan et koskaan tiedä, ovatko ongelmatapauksia vai menestyvätkö.
Lapsettomuusklinikat on täynnä vakityössä tienaavia omakotitalon omistajia.
"Tutkimus: Vanhemman rakkaus lapseen on muita rakkauden muotoja voimakkaampi
No nyt on tämäkin itsestäänselvyys tutkittu. Vapaaehtoisesti lapsettomien kommentteja odotellessa."
Ei kiinnosta tämä muita rakkauden muotoja voimakkaampi rakkaus. Siinä sulle kommentti, mitä sillä sitten teetkään.
En ole ikinä halunnut lapsia. Miten joku voi olla niin itsekäs että haluaa lapsia näin hulluun ja sairaaseen maailmaan.
Alue: Aihe vapaa
Jaa että elämästä pitäisi tehdä projektisuunnitelma, johon sijoitetaan kaikki asiat kohdalleen? Jos lapsen hankkimiselle jää joku väli, niin sitten voi lapsia hankia, niinkö?
Huoh... ei elämä ole tuollaista. Elämä on nyt ja harvemmin asiat menee niin kuin on suunniltu. Jos jää jahkailemaan ja suunnittelemaan lasten hankkimista, ei niitä lapsia välttämättä koskaan saa.
Minkä ihmeen takia pitäisi olla ensin kaikki ns. valmiina ja sitten vasta lapset? Lapset kannattaa hankkia nuorena, kun on enemmän virtaa touhuta niiden kanssa. Lapset arvostaa enemmän vanhempia, jotka jaksaa olla läsnä lasten elämässä ja touhuta yhdessä kaikenlaista. Ei se raha, varallisuus ja omakotitalo ole niitä tarlemipiä. Sitten joskus keski-ikäisenä, kun on enimmät voimansa ja energiansa jo antanut uran rakentamiseen ja ehkä sitä rahaakin on, ei kyllä rahalla voi korvata sitä, että ei enää jaksa samalla tavalla elää lastensa kanssa.