Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Ymmärrän hyvin ettei lapsia tehdä. Kaikki epävarmaa maailmassa. Työsuhteet ja ihmissuhteet.

Jonku pitäis niitä tulevia eläkkeenmaksajia tehdä, mutta kotona ei sais olla sairaan lapsen takia. 

Nuoret haluavat myös että on jo asunnot ja autot, ennen lapsia koska sitten ei olekaan helppoa enää säästää perheellisenä. Vanhempaivapaat eivät tietenkään vastaa palkkaa.

Mummot ja vaarit ottavat mielellään someen kuvia lapsenlapsista, mutta eivät pahemmin hoida tai tuo muutenkaan nuorta perhettä.

"Ei hän alkuvuosinaan välitä hitustakaan, onko päällä uusinta muotia ja kuinka monta neliötä kodissa on."

Mutta vanhempi välittää. Meillä oli kaksio lasten ollessa pieniä. Kyllä minulla meni hermot siihen, että kaikille tavaroille ei ollut säilytystilaa. Olohuoneessa oli jatkuvasti vaatteita kuivumassa pyykkitelineessä. Mitään ei voinut tehdä ennen kuin jotain oli siirretty pois tieltä. Siivoamiseen meni valtavasti aikaa ja aina kotona näytti sotkuiselta. Pyykin peseminen piti sovittaa suihkujen ja saunomisen lomaan. Puoliso hermostui, kun kyselin, milloin hän menee suihkuun. Onneksi lapsilla ei ollut koliikkia, meiltä ei olisi löytynyt rauhallista nukkumapaikkaa.

No totta kai niiden täytyy alkaa nyt muuttaa lausuntojaan tähän suuntaan, kun selvää on, että jatkossa yhä harvemmalla meistä tulee olemaan mitään mahdollisuuksia asunnon ostamiseen (ellei sitten lähde jonnekin Kainuuseen tms. Työttömäksi). Yhä harvemmalle on myöskään töitä tulevaisuudessa.

On erittäin järkevää nuorilta punnita elämänsä realiteettejä ennen kuin alkavat lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

"Ei hän alkuvuosinaan välitä hitustakaan, onko päällä uusinta muotia ja kuinka monta neliötä kodissa on."

Mutta vanhempi välittää. Meillä oli kaksio lasten ollessa pieniä. Kyllä minulla meni hermot siihen, että kaikille tavaroille ei ollut säilytystilaa. Olohuoneessa oli jatkuvasti vaatteita kuivumassa pyykkitelineessä. Mitään ei voinut tehdä ennen kuin jotain oli siirretty pois tieltä. Siivoamiseen meni valtavasti aikaa ja aina kotona näytti sotkuiselta. Pyykin peseminen piti sovittaa suihkujen ja saunomisen lomaan. Puoliso hermostui, kun kyselin, milloin hän menee suihkuun. Onneksi lapsilla ei ollut koliikkia, meiltä ei olisi löytynyt rauhallista nukkumapaikkaa.

No olisitko ollut kokonaisuutena ajatellen onnellisempi jos olisit jättänyt lapsen/lapset silloin tekemättä ja ottanut sen riskin että et saisikaan niitä enää vanhempana?

Vierailija kirjoitti:

On surullista lukea näitä ajatuksia. Minusta kuulostaa kovalta maailmankuvalta. Perhe ja lapset ovat valtava siunaus, ja vanhempana kokemukseni mukaan oppii vasta elämän tärkeimpiä taitoja, rakastamaan ja asettamaan toisen etusijalle.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja heidän rakkauttaan ja huolenpitoaan. Ei hän alkuvuosinaan välitä hitustakaan, onko päällä uusinta muotia ja kuinka monta neliötä kodissa on. Kunhan perustarpeet saa tyydytettyä ja vanhempi rakastaa lastaan. 

Mielestäni arvot ovat nykyään ihan päälaellaan. 

Ei se perhe ole valtava siunaus köyhälle. Kannattaa joskus lukea köyhien lasten (nyk. aikuisten) kokemuksia lapsuudestaan. Vanhemmat valvovat öitään ja lapset häpeävät vaatteitaan kun rahaa ei ole.

Ei ole mitään järkeä lisääntyä ennen kuin on pinkka kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei hän alkuvuosinaan välitä hitustakaan, onko päällä uusinta muotia ja kuinka monta neliötä kodissa on."

Mutta vanhempi välittää. Meillä oli kaksio lasten ollessa pieniä. Kyllä minulla meni hermot siihen, että kaikille tavaroille ei ollut säilytystilaa. Olohuoneessa oli jatkuvasti vaatteita kuivumassa pyykkitelineessä. Mitään ei voinut tehdä ennen kuin jotain oli siirretty pois tieltä. Siivoamiseen meni valtavasti aikaa ja aina kotona näytti sotkuiselta. Pyykin peseminen piti sovittaa suihkujen ja saunomisen lomaan. Puoliso hermostui, kun kyselin, milloin hän menee suihkuun. Onneksi lapsilla ei ollut koliikkia, meiltä ei olisi löytynyt rauhallista nukkumapaikkaa.

No olisitko ollut kokonaisuutena ajatellen onnellisempi jos olisit jättänyt lapsen/lapset silloin tekemättä ja ottanut sen riskin että et saisikaan niitä enää vanhempana?

Olisin ollut onnellisempi, jos en olisi menettänyt työtäni ja oltaisi pystytty vaihtamaan isompaan asuntoon kuten oli suunnitelmissa.

Ei niitä ennenkään rakkaudesta tehty. Isännät tekivät aikoinaan lapsia siihen saakka kunnes eivät enää kyenneet saamaan maatilalle miespuolista jatkajaa. Poromiehillä oli luonnollisesti sama halu saada porotokka miespuolisen jatkajan haltuun.

Vierailija kirjoitti:

On surullista lukea näitä ajatuksia. Minusta kuulostaa kovalta maailmankuvalta. Perhe ja lapset ovat valtava siunaus, ja vanhempana kokemukseni mukaan oppii vasta elämän tärkeimpiä taitoja, rakastamaan ja asettamaan toisen etusijalle.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja heidän rakkauttaan ja huolenpitoaan. Ei hän alkuvuosinaan välitä hitustakaan, onko päällä uusinta muotia ja kuinka monta neliötä kodissa on. Kunhan perustarpeet saa tyydytettyä ja vanhempi rakastaa lastaan. 

Mielestäni arvot ovat nykyään ihan päälaellaan. 

Sinä sanot noin koska elät aikana jolloin elintaso ja sitä kautta elinikä on korkea. Ei Suomessa toisaalta iso osa nykyisinkään elätä lapsiaan itse. Suomessa moni lapsi elää nykyisin velkarahan turvin. Minä voin olla sossupummi mutta ainakaan en ole lähiöruusu jonka viisi lasta elätetään vientituloja Suomelle hankkivien verovaroilla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ettei lapsia tehdä. Kaikki epävarmaa maailmassa. Työsuhteet ja ihmissuhteet.

Jonku pitäis niitä tulevia eläkkeenmaksajia tehdä, mutta kotona ei sais olla sairaan lapsen takia. 

Nuoret haluavat myös että on jo asunnot ja autot, ennen lapsia koska sitten ei olekaan helppoa enää säästää perheellisenä. Vanhempaivapaat eivät tietenkään vastaa palkkaa.

Mummot ja vaarit ottavat mielellään someen kuvia lapsenlapsista, mutta eivät pahemmin hoida tai tuo muutenkaan nuorta perhettä.

Suomessa sata vuotta sitten vanhukset survottiin kunnalliskoteihin tai hoidettiin kotona. Digitalisaation ja Nokian romahduksen takia elintaso tulee laskemaan ja roimasti. Kiinalaiset osaavat itse tehdä kartonkinsa ja vessapaperinsa.

Olisipa tehty lapset silloin kun oltiin köyhiä opiskelijoita. Koulu joustaa mutta työpaikka ei millään. Oltaisiin saatu kaikki apu ilmaseksi ja päivähoitomaksut minimillä. Nyt kun on töissä ja muka varaa niin kaikki maksaa aivan tolkuttomasti. Kolmas lapsi meinasi syöstä talouden perikatoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

En ajatellut raha kun aloin haluamaan vauvaa. Kiire tuli mutta sainpas. En ollut työssä, mies oli, ehdin kyllä tehdä töitä. Kiitos että sain lapsen viime hetkillä.

Oli velaton omistusasunto  ja mies joka yrittäjä ja menin työelämään myöhemmin. Kiitos että sain ja olin rohkea. Hyvin on mennyt.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä sitä on just päässyt muuttamaan omilleen lapsuudenkodista. Siinä pitäisi sitten heti ruveta hankkimaan lapsia. Eikö nyt kannattaisi elää muutama vuosi niin, että ei tarvitse pitää kenestäkään muusta huolta kuin itsestään? Sellaista aikaa ei tule aikoihin, ei välttämättä koskaan.

Kenenkään ei ylipäätään pidä hankkia lapsia, jos ei halua. Mutta jos haluaa, niin hyvin voi myös opiskeluaikana, jos on vakaa parisuhde.

Täytyy myös äidillä olla sellainen tilanne,että pärjää yksistään lapsen kanssa,kun ei koskaan tiedä,mitä tapahtuu parisuhteelle.

Ai että minä odotan innolla, kun media ymmärtää kysyä Purralta, että "Riikka Purra, oletko nimimerkki riikka-takana?!"

"Ei, älä sano kirjoittaneesi scriptaan 15-vuotta sitten, älä sano käyttäneensä 15-vuotta sitten kieltä, jota et tänään käyttäisi! Vastaa, oletko nimimerkki riikka-takana?! Kysymys "oletko syyllinen" on jäänyt esittämättä, jotenka nyt olisi parempi sinun olla nimimerkki riikka-takana!!!"

Vierailija kirjoitti:

On surullista lukea näitä ajatuksia. Minusta kuulostaa kovalta maailmankuvalta. Perhe ja lapset ovat valtava siunaus, ja vanhempana kokemukseni mukaan oppii vasta elämän tärkeimpiä taitoja, rakastamaan ja asettamaan toisen etusijalle.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja heidän rakkauttaan ja huolenpitoaan. Ei hän alkuvuosinaan välitä hitustakaan, onko päällä uusinta muotia ja kuinka monta neliötä kodissa on. Kunhan perustarpeet saa tyydytettyä ja vanhempi rakastaa lastaan. 

Mielestäni arvot ovat nykyään ihan päälaellaan. 

Kommentoin tähän ketjuun aikaisemminkin, mutta ainakaan omalla kohdallani kyse ei ole mistään materian haalimisesta vaan tietystä turvallisuuden tunteesta. Tunteesta että talous on melko vahvalla pohjalla ja on varaa viedä lapsi yksityiselle, ostaa uudet  välikausikengät, pyykinpesukone, korjata auto, ostaa kaupasta tavallista ravitsevaa ruokaa ilman että laskee senttejä. Voin myös hyvin uskoa miten joskus aikaisemmin on uskallettu hankkia lapsia vähän huonompaankin tilanteeseen, koska on ollut tiettyä tulevaisuuden uskoa että töihin kyllä pääsee kunhan aktiivisesti hakee ja yrittää. Vielä kun valmistuin yliopistosta ennen 2020-lukua omasin samanlaista tulevaisuudenuskoa ja oli ennenkuulumatonta että ahkera ja noheva tyyppi olisi pidempään työttömänä jos koulutuskin oli kunnossa. No nykyään samanlaista varmuutta ei ole, mutta samalla kaikki on todella kallista, ihan sähköstä ja ruuasta lähtien.

Voihan sitä lapsen hankkia tilanteeseen jossa laskee lantteja ja käy Kelasta anomassa toimeentulotukea, mutta en koe tuota sellaisena elämä jonka itse aktiivisesti valitsisin. Tiedostan myös sen että mikään pidempi pätkä pois työelämästä lisää riskiä työttömyyden pitkittymiselle. Sen takia elämä on pakko rakentaa pitkälti työelämän kelkassa pysymisen varaan.

Mielestäni on vastuutonta hankkia lapsia todella ankeaan taloudelliseen tilanteeseen, vaikka toki mikään kroisos ei tarvitse ollakaan eikä suurin osa ikinä sitä tule olemaankaan. Köyhän ja stressaavan lapsuuden eläneenä olen ennemmin lapseton kun hankin lapsen tietoisesti huonoon tilanteeseen. AP

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa mikä on se ihmisarvoisen kasvuympäristön minimi. Kartano, koira ja purjevene? Eihän taapero edes ymmärrä, mitä eroa on vuokra- ja omistusasumisella. Koti on sille koti

Se että taapero ei ymmärrä ei tarkoita, etteikö vanhemman elämäntilanne vaikuta nimenomaan siihen lapseen. Tietyn verran voi sitä lasta suojata sillä, että se aikuinen elää vähemmällä, mutta jossain vaiheessa siinäkin tulee raja vastaan. Minusta ihmisarvoinen elämä on sellaista, missä ei ole puutetta ja yksi vastoinkäyminen ei kaada koko pakkaa. Pitäisi olla taloudellista puskuria ja turvaverkkoja. Kyse ei pohjimmiltaan ole vuokra- tai omistusasumisesta, vaan siitä onko vanhemmilla oikeasti varaa perheeseen. En sano että kaikki vuokra-asujat ovat köyhiä, mutta vuokra-asuntoihin kyllä keskittyvät ne köyhimmät perheet ihan ilmiselvistä syistä.

Me oltiin nuoria ja täysin persaukisia kun ekat lapset tuli. Eipä sitä silloin mietitty ja hyvä niin koska muuten olisi pelossa jääneet hankkimatta. Ovat nyt aikuisia, me nelikymppisiä ja nyt on kaikkea. On taloja ja autoja ja rahaa pankissa. Talous ns turvattu. Vaikka ei sekään ole onnelliseksi tehnyt eikä tee. Henki voi luiskahtaa vaikka huomispäivänä ei täällä mikään muu ole varmaa. Lapsille on paljon tärkeämpää tulla nähdyksi ja kuulluksi, tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty, kuin se että vanhemmilla on omistusasunto tai muuta mammonaa. 

Huomista ei pidä pelätä ainoa mahdollisuus on elää se ja luottaa että elämä kantaa ja asiat järjestyy.

Potkulaki tulee keväällä voimaan.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1bc5a9d0-ce8d-4355-a05a-447ad9aaf…

Paikallinen sopiminen tuli voimaan 1.1.2025

https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/mahdollisuudet-paikalliseen-sopimis…

"Olisin ollut onnellisempi, jos en olisi menettänyt työtäni ja oltaisi pystytty vaihtamaan isompaan asuntoon kuten oli suunnitelmissa."

Miten tuo liittyy lapsiin?

"Kommentoin tähän ketjuun aikaisemminkin, mutta ainakaan omalla kohdallani kyse ei ole mistään materian haalimisesta vaan tietystä turvallisuuden tunteesta"

Tunteesi on uskoa ja luottoa tulevaisuuteen.

Sitä voi olla ihan samalla tavalla nuorella joka hankkii lapset pätkätyösuhteessa ja vuokra-asunnossa. Jos hänellä on usko ja luotto siihen että muutaman vuoden päästä on paremmin niin se ei eroa mitenkään tuosta sinun ajattelustasi.

Molemmat luotatte pärjäävänne.