Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa lasta kaveriongelmissa?
27.01.2025 |
Lapsella kavereissa sitä että ei osata olla "porukalla" joko on paras kaveri, joka vaihtuu välillä, tai useita kavereita, jolloin ollaan yhden kaverin kanssa välillä ja toinen unohdetaan ja sitten kun toinen on poissa niin sitten voidaan olla sen toisen kanssa. Olen lopen väsynyt kun en tiedä mitä enää voisin tehdä. En haluaisi liiaksi puuttua, ja vaikeaakin se on kun et ole näkemässä mitä tapahtuu ja lapsilla voi olla erilainen kokemus asiasta, tai eivät ymmärrä toimivansa väärin.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Onkos aikuiset sitten sellaisia, että kuka vaan voi raijata porukkaan kenet vaan milloin vaan ja ei kun läppää heittämään ilman vaivaantumistaukoja? Saa ilmoittautua.
Sitä kutsutaan small talkiksi. Jokainen voi oppia sen, ja sivistysmaissa sitä odotetaan sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tämä on ok, toimitteko itsekin näin? Olet lounaalla kaverisi kanssa, ja toinen kaveri sattuu samaan paikkaan ja liittyy hetkeksi seuraanne, niin sinä käsket hänen painua muualle kun teillä oli juttu kesken? Tai töissä, kun olet toisen työkaverin kanssa kahvihuoneessa, ja joku muu työkaveri tulee sinne, lähdet mielenosoituksellisesti huoneesta pois kun joku kehtaa häiritä teitä?
No mulle on ainakin tätä työelämässä tehty. Onhan se vähän huonotapaista, mutta oikeastaan parempi vaikka sanoa vaikka siinä lounaspöydässä, että olisimme mieluummin kahdestaan, kuin se toinen vaihtoehto, eli että ei sanota mitään, mutta istutaan loppulounas pirun vaivautuneena kun ei enää viitsi puhua omia juttuja loppuun "tunkeilijan" takia. Siinä tilanteessa olen ollut myös monia kertoja, että iloinen juttelu vaihtuu tukalaan vaivautuneisuuteen ja ruoan tai kahvin nauttimiseen äkkiä että pääsee pois, kun tulen. Eipä siinä mitään, olen vaan ottanut opikseni, että nuo tyypit ei näköjään mua seuraan halua, en siis jatkossa edes yritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tämä on ok, toimitteko itsekin näin? Olet lounaalla kaverisi kanssa, ja toinen kaveri sattuu samaan paikkaan ja liittyy hetkeksi seuraanne, niin sinä käsket hänen painua muualle kun teillä oli juttu kesken? Tai töissä, kun olet toisen työkaverin kanssa kahvihuoneessa, ja joku muu työkaveri tulee sinne, lähdet mielenosoituksellisesti huoneesta pois kun joku kehtaa häiritä teitä?
No mulle on ainakin tätä työelämässä tehty. Onhan se vähän huonotapaista, mutta oikeastaan parempi vaikka sanoa vaikka siinä lounaspöydässä, että olisimme mieluummin kahdestaan, kuin se toinen vaihtoehto, eli että ei sanota mitään, mutta istutaan loppulounas pirun vaivautuneena kun ei enää viitsi puhua omia juttuja loppuun "tunkeilijan" takia. Siinä tilanteessa olen ollut myös monia kertoja, että iloinen juttelu vaihtuu tukalaan vaivautuneisuuteen ja ruoan tai k
Oikeasti tuo on ihan pöyristyttävää. Onneksi en itse ole kohdannut tuollaista työelämässä. Miten olisi se kolmas vaihtoehto, että relattaisiin ja juteltaisiin mukavia ja vaikka tutustuttaisiin tähän kolmanteen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos aikuiset sitten sellaisia, että kuka vaan voi raijata porukkaan kenet vaan milloin vaan ja ei kun läppää heittämään ilman vaivaantumistaukoja? Saa ilmoittautua.
Sitä kutsutaan small talkiksi. Jokainen voi oppia sen, ja sivistysmaissa sitä odotetaan sinulta.
Olen ollut parissakin sellaisessa maassa töissä, joita pidetään Suomea huomattavasti ekstrovertimpana kulttuurina, mutta ei kyllä ole noin kaikissa tilanteissa. Toki on joitain tilanteita, joissa sosiaaliseen koodiin kuuluu small talk kaikkien paikallaolijoiden kanssa, esim. cocktailkutsut, jotkut työelämän konferenssit tms. Mutta kyllä ne osaa esim. brititkin aika ilkeästikin ilmaista, jos eivät lounasporukkaansa vaikka sua kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tämä on ok, toimitteko itsekin näin? Olet lounaalla kaverisi kanssa, ja toinen kaveri sattuu samaan paikkaan ja liittyy hetkeksi seuraanne, niin sinä käsket hänen painua muualle kun teillä oli juttu kesken? Tai töissä, kun olet toisen työkaverin kanssa kahvihuoneessa, ja joku muu työkaveri tulee sinne, lähdet mielenosoituksellisesti huoneesta pois kun joku kehtaa häiritä teitä?
No mulle on ainakin tätä työelämässä tehty. Onhan se vähän huonotapaista, mutta oikeastaan parempi vaikka sanoa vaikka siinä lounaspöydässä, että olisimme mieluummin kahdestaan, kuin se toinen vaihtoehto, eli että ei sanota mitään, mutta istutaan loppulounas pirun vaivautuneena kun ei enää viitsi puhua omia juttuja loppuun "tunkeilijan" takia. Siinä tilanteessa olen ollut myös monia kertoja, että iloinen juttelu vaihtuu tukalaan vaivautuneisuuteen ja ruoan tai k
Ihan helvetin noloa ja typerää aikuisilta, mutta lapsilta ihan normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oikeasti tuo on ihan pöyristyttävää. Onneksi en itse ole kohdannut tuollaista työelämässä. Miten olisi se kolmas vaihtoehto, että relattaisiin ja juteltaisiin mukavia ja vaikka tutustuttaisiin tähän kolmanteen ihmiseen."
Ongelma lienee, että on tutustuttu jo, ja he ovat päättäneet, että tuo ei ole sellainen ihminen jonka kanssa me halutaan jutella lounastauolla. Esim. jotkut tuntuu haluavan puhua paljon lapsistaan ja miehistään lounaalla, ja he eivät tykkää että tällainen lapseton sinkku joka ei semmoisista mitään ymmärrä, tulisi sinne. He haluaa ilmeisesti jakaa vertaiskokemuksia keskenään, eikä lisäyleisöä kaivata.
Joskus on ollut ongelma myös vanhanaikainen kateus, eli että olen esim. saanut ylennyksen tai jotain erityisiä kiitoksia työstäni, ja sitten sen jälkeen olen inha pyrkyri joka taatusti en olisi ansainnut kehuja tai ylennystä. Ja semmoista inhaa pyrkyriä vältellään.
Vierailija kirjoitti:
Onkos aikuiset sitten sellaisia, että kuka vaan voi raijata porukkaan kenet vaan milloin vaan ja ei kun läppää heittämään ilman vaivaantumistaukoja? Saa ilmoittautua.
Tässä ei ollutkaan kyse vapaa-ajasta. Ap kirjoitti lapsensa koulupäivästä ja jokainen aikuinen voi miettiä, miten pitää toimia työpäivän aikana. Et sä töissäkään voi kieltää jotain työkaveriasi tulemasta samaan aikaan kahvihuoneeseen tai samaan pöytään lounaalla. Tai tottakai voit, mutta silloin olet aika kusipää. Töissä ne sun kaikista ärsyttävimmätkin työkaverisi kuuluu sun "porukkaan" . Lapselle koulu on paikka, joka valmentaa työelämään. Koulukaverin ei tarvitse merkitä lapselle yhtään sen enempää kuin työkaveri aikuisellekaan, mutta koulussa ja työpaikalla kannattaa kuitenkin noudattaa käytöstapoja. Vapaa-aika on sitten erikseen
T. Reipas ja tunnollinen lammas poikkeuksellisesti vierailijana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tämä on ok, toimitteko itsekin näin? Olet lounaalla kaverisi kanssa, ja toinen kaveri sattuu samaan paikkaan ja liittyy hetkeksi seuraanne, niin sinä käsket hänen painua muualle kun teillä oli juttu kesken? Tai töissä, kun olet toisen työkaverin kanssa kahvihuoneessa, ja joku muu työkaveri tulee sinne, lähdet mielenosoituksellisesti huoneesta pois kun joku kehtaa häiritä teitä?
No mulle on ainakin tätä työelämässä tehty. Onhan se vähän huonotapaista, mutta oikeastaan parempi vaikka sanoa vaikka siinä lounaspöydässä, että olisimme mieluummin kahdestaan, kuin se toinen vaihtoehto, eli että ei sanota mitään, mutta istutaan loppulounas pirun vaivautuneena kun ei enää viitsi puhua omia juttuja loppuun "tunkeilijan" takia. Siinä tilanteessa olen ollut myös monia kertoja, että iloinen juttelu vaihtuu tukalaan vaivautuneisuuteen ja ruoan tai k
Ei mulla ainakaan ole työkaverien kanssa sellaisia juttuja, joita en voisi jutella jonkin toisen työkaverin kuullen. Osa saattaa olla kyllä tylsää jorinaa ulkopuolisten korviin, kun pohditaan jotakin pientä yksityiskohtaa. Mutta aivan absurdi ajatus, että keskustelu hyytyisi siksi, että paikalla on työkaveri. Miten se työntekokaan onnistuu, jos noin helposti menee lukkoon?
"Ei mulla ainakaan ole työkaverien kanssa sellaisia juttuja, joita en voisi jutella jonkin toisen työkaverin kuullen. Osa saattaa olla kyllä tylsää jorinaa ulkopuolisten korviin, kun pohditaan jotakin pientä yksityiskohtaa. Mutta aivan absurdi ajatus, että keskustelu hyytyisi siksi, että paikalla on työkaveri. Miten se työntekokaan onnistuu, jos noin helposti menee lukkoon? "
Siinä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, kyllä työasiat on aina osattu hoitaa, puolin ja toisin. Ne on vaan nuo tauot jolloin jotkut ihmiset haluaa valita oman seuransa eikä ylimääräisiä mielellään mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos aikuiset sitten sellaisia, että kuka vaan voi raijata porukkaan kenet vaan milloin vaan ja ei kun läppää heittämään ilman vaivaantumistaukoja? Saa ilmoittautua.
Tässä ei ollutkaan kyse vapaa-ajasta. Ap kirjoitti lapsensa koulupäivästä ja jokainen aikuinen voi miettiä, miten pitää toimia työpäivän aikana. Et sä töissäkään voi kieltää jotain työkaveriasi tulemasta samaan aikaan kahvihuoneeseen tai samaan pöytään lounaalla. Tai tottakai voit, mutta silloin olet aika kusipää. Töissä ne sun kaikista ärsyttävimmätkin työkaverisi kuuluu sun "porukkaan" . Lapselle koulu on paikka, joka valmentaa työelämään. Koulukaverin ei tarvitse merkitä lapselle yhtään sen enempää kuin työkaveri aikuisellekaan, mutta koulussa ja työpaikalla kannattaa kuitenkin noudattaa käytöstapoja. Vapaa-aika on sitten erikseen &n
Eikö ne tauot ole koulussakin vähän kuin vapaa-aikaa kuitenkin. Eikä siellä koulussakaan varmaan yritetä ruokalaan samaan pöytään tuloa estää, vaan välitunneilla oleviin "yksityisiin" juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
"Ei mulla ainakaan ole työkaverien kanssa sellaisia juttuja, joita en voisi jutella jonkin toisen työkaverin kuullen. Osa saattaa olla kyllä tylsää jorinaa ulkopuolisten korviin, kun pohditaan jotakin pientä yksityiskohtaa. Mutta aivan absurdi ajatus, että keskustelu hyytyisi siksi, että paikalla on työkaveri. Miten se työntekokaan onnistuu, jos noin helposti menee lukkoon? "
Siinä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, kyllä työasiat on aina osattu hoitaa, puolin ja toisin. Ne on vaan nuo tauot jolloin jotkut ihmiset haluaa valita oman seuransa eikä ylimääräisiä mielellään mukaan.
No huh huh, kuulostaa kyllä aivan karmealta työyhteisöltä. Onneksi ei tarvitse kokea tuota. Mutta varmaan tämä selittää, miksi moni pitää samanlaista käytöstä koulussakin normaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tämä on ok, toimitteko itsekin näin? Olet lounaalla kaverisi kanssa, ja toinen kaveri sattuu samaan paikkaan ja liittyy hetkeksi seuraanne, niin sinä käsket hänen painua muualle kun teillä oli juttu kesken? Tai töissä, kun olet toisen työkaverin kanssa kahvihuoneessa, ja joku muu työkaveri tulee sinne, lähdet mielenosoituksellisesti huoneesta pois kun joku kehtaa häiritä teitä?
Normaalille ihmiselle ei tule mieleen tunkea seuraan kun näkee että toisilla on juttu kesken. Työpaikan kahvihuone on tarkoitettu työntekijöiden kahvitteluun, normaali ihminen ei omi sitä itselleen.
Mutta kyllä, valitsen itse seurani joka paikassa muualla paitsi töissä. Töissäkin käyn kyllä lounaalla vain siinä seurassa jossa viihdyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tämä on ok, toimitteko itsekin näin? Olet lounaalla kaverisi kanssa, ja toinen kaveri sattuu samaan paikkaan ja liittyy hetkeksi seuraanne, niin sinä käsket hänen painua muualle kun teillä oli juttu kesken? Tai töissä, kun olet toisen työkaverin kanssa kahvihuoneessa, ja joku muu työkaveri tulee sinne, lähdet mielenosoituksellisesti huoneesta pois kun joku kehtaa häiritä teitä?
No mulle on ainakin tätä työelämässä tehty. Onhan se vähän huonotapaista, mutta oikeastaan parempi vaikka sanoa vaikka siinä lounaspöydässä, että olisimme mieluummin kahdestaan, kuin se toinen vaihtoehto, eli että ei sanota mitään, mutta istutaan loppulounas pirun vaivautuneena kun ei enää viitsi puhua omia juttuja loppuun "tunkeilijan" takia. Siinä tilanteessa olen ollut myös monia kertoja, että iloinen juttel
Yleensä se, ettei lounasseuraa löydy, johtuu siitä että kys. tyyppiin on nimenomaan tutustuttu. Ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusryhmissä opetellaan juurikin ryhmässä toimimista (muun ohella). Onko lapsi ollut sellaisessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano etteikö vanhempien tule tukea lasta kaverisuhteissa, samalla en voisi kuvitellakaan, että oma vanhempani olisi miettinyt päänsä puhki minun kaverisuhteita, saati uupunut tästä. Nykyvanhemmuus on niin kuluttavaa!
Jep, jotenkin terveempää se, kun mä kasarilapsena menin äidille valittamaan, että kukaan ei ole mun kaveri, niin äiti sanoi, että niin, sellaista se on, kaikkien kanssa ei vaan sovi yhteen, ja kyllä säkin joskus niitä sulle oikeita ihmisiä löydät. Ja ehdotti mitä kaikkea voisi tehdä ja miettiä yksin, nojaillessa sinne koulunpihan tolppaan yksinäisenä välitunnilla. Kamala ajatuskin oikeastaan, jos hän olisi alkanut hössöttämään siitä mun kaverittomuudesta tai nolosti puuttumaan asiaan - sellaisessa olisi ollut iso riski joutua vältellystä suorastaan kiusatuksi. Jos mä joskus siitä yksinäisyydestä valitin, niin kaipasin vain kuuntel
Kaveriksi ei voi pakottaa, mutta ryhmästä ulos sulkeminen on kiusaamista. Aika useinhan pääkiusaaja päättää, että tuon kanssa ei saa olla. Harva sitten uskaltaa, koska pelkää itse joutuvansa kiusatuksi. Mutta siis aloituksessa ei ilmeisesti ole tästä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis lapsellesi tavallaan parisuhteen?
Tuo ap:n kuvailema tyttömäinen tapa olla kaveri on aikoja sitten siirtynyt poikienkin käytökseen. Edes pojat eivät osaa enää olla porukalla kavereita keskenään eikä kolme poikaa voi tavata yhtä aikaa. Pitää olla kahdestaan tai ei tule mistään mitään. Näin siis myös joukkuelajien puitteissa syntyneiden kaverisuhteiden puitteissakin.
Mikä neuvoksi? Kyllä siinä menee älyttömän monta vuotta ennen kuin sitten jatko-opinnoissa voi tutustua jo sosiaalisia taitoja oppineisiin nuoriin (aikuisiin) ja olla useamman kanssa kaveri ja vaikka tavatakin yhtä aikaa. Omalla pojallani vasta lukion jälkeisissä opinnoissa on löytynyt se suurin kaveriporukka, johon ollaan sitten etänäkin loma-aikana kotoa käsin yhteydessä. He reissaavat porukalla halvoissa paikoissa ja muuten suunnilleen harrastavat lautapeli-iltoja ja sopivalla ilmalla puistossa höntsäilyä. Välillä poika käy opiskelijoiden omissa kemuissa, mutta suurin osa ajasta menee rauhallisemmissa merkeissä. Se samanhenkisyys on se taikasana.
Sitä en kiistä, etteikö lasten sosiaalisten taitojen tukemisella ja kasvattamalla omia lapsia avoimemmaksi muillekin vaihtoehdoille kuin sen yhden bestiksen kanssa olemiselle, olisi suuri merkitys ihan lasten ja nuorten yksinäisyyden torjunnassa. Mieheni sanoi, ettei hän ymmärrä tuota poikien käytöksen muutosta hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hän eli lapsuutensa ihan saman kerrostalon ja koulun poikien kanssa porukalla touhutessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko eroa tyttöjen ja poikien kaverisuhteissa, pojat pystyvät olemaan 3-5 kaveria yhdessä ihan hyvässä hengessä mutta tytöillä on lähes aina yksi bestseller ja helposti jätetään yksi ulkopuolelle.
Ei onnistu enää nykyajan pojilla ennen kuin viikset kasvavat. Kaikilla ei vielä silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tämä on ok, toimitteko itsekin näin? Olet lounaalla kaverisi kanssa, ja toinen kaveri sattuu samaan paikkaan ja liittyy hetkeksi seuraanne, niin sinä käsket hänen painua muualle kun teillä oli juttu kesken? Tai töissä, kun olet toisen työkaverin kanssa kahvihuoneessa, ja joku muu työkaveri tulee sinne, lähdet mielenosoituksellisesti huoneesta pois kun joku kehtaa häiritä teitä?
Hyvät esimerkit, koska osa aikuisista ihmisistä käyttäytyy noin. Lapset ottavat mallia aikuisten puheista ja käytöksestä.
Kasvata siitä suurin piirtein siedettävä. Ongelma ratkeaa.
Onkos aikuiset sitten sellaisia, että kuka vaan voi raijata porukkaan kenet vaan milloin vaan ja ei kun läppää heittämään ilman vaivaantumistaukoja? Saa ilmoittautua.