Mitä toinen nainen tuntee kun varattu ei eroakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidanpa laittaa huomenna viestin varatulle miehelle voidaanko taas tavata. Panettaa sen verran paljon, että pakko saada sitä kullia. 

Tällä ketjulla on jännä vaikutus :-) Minäkin olin jo päättänyt, etten enää tapaile yhtä ukkomiestä, mutta tämä ketju sai kyllä innostumaan uudestaan. Seksi mainittu!

Mitä saat tuolla väsyneellä trollauksellasi?

Ihan tosissani aion Helsingissä asuvan miehen tapaamisaneluihin nyt suostua. Joulusta lähtien on yritellyt tapaamista. Mutta toki voit ajatella trollaamiseksi, jos se helpottaa henkistä tilaasi.

Ai kauheeta ja apua! Jos mulla ois noin höynähtävä mieli en uskaltaisi kyllä tätä palstaa lukea! No en kyllä pal

Niinpä. Tää ketju on tällaista kielletyn munan piilomarkkinointia. Kyllä maistuu.

Kyllä on pettynyt olo, kun kaikkensa antanut. Odotin komeaa miestä ihan turhaan. Sika antoi ymmärtää täysin muuta ja tuhlasi vain aikaani.

N30

Vahingoniloa. 

Kerron kaikille että heidän liittonsa on kulissia ja myös sen mitä mies vaimostaan tämän selän takana puhuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te kestätte sen että ette anna mahdollisuutta sille puolisolle samaan kun se ei tiedä? Vai onko tässäkin oma napa tärkein, ettei vaan palvelukset lopu kesken ja joudu ihan reiluun kilpailutilanteeseen kun ei sinkku markkinoillakaan pärjää ns reilusti? Kyllähän se puolisokin voi haluta naapurin Jormaa tai Pirkkoa käydä höyläämässä omaksi iloiseen ja piristää näin kaikkien yhteistä seksielämää. 

Niin. Meillä on sovittu suhteen avoimuudesta sen alkaessa. Testeistä ja turvaseksistä myös, sekä siitä, että kaikkien on tiedettävä homman nimi.

Tuskinpa tänne moni salasuhteen liitossa oleva osapuoli kirjoittaa, eilen yksi naimisissa oleva mies taisi osallistua keskusteluun. Aika moni noista minä aviovai

Joo, on kummallinen käsitys, että suhde "avataan". Eiköhän avoimessa suhteessa ole sellaiset ihmiset, jotka tämän suhdemuodon haluavat alusta asti, siis toisilleen sopivat ihmiset.

En ikinä lähtisi suhteeseen, joka ei ole avoin alusta lähtien, koska todennäköisesti silloin toiselle se ei olisi sopiva, vaan hän tekisi sen vain minun mielikseni. Siitä ei hyvää koskaan seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se menee niin, että olkoon se mies tai nainen, niin jos varatun kanssa alkaa pelleilemään, eikä tuo varattu sitten eroakaan, niin tuntekoon ihan mitä tahansa, ei heru sympatiaa.

Heti alussa pitää tehdä selväksi, että homma ei etene, ennen kuin se toinen on eronnut, pelkät lupaukset ja puheet ei riitä.

En tässä nyt yritä siltä varatulta mitenkään vastuuta poistaa, jos varattu ryhtyy salasuhteeseen hän on myös täys pelle ja pitäisi poistaa geenipoolista jos ei ole pokkaa ensin erota, mutta kysymys oli siitä "toisesta naisesta" (tai miehestä, vaikkei sitä aloituksessa lukenutkaan).

Ero kuin ero, en ymmärrä miten tämä eroaa mistä tahansa suhteesta joka elää aikansa ja sitten päättyy vastoin toisen osapuolen toivetta.

Loukkaa kotona odottavaa yhä syvästi rakastunutta puolisoa? Ettei vain olisi hitusen liioittelun makua tuossa oletuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjussa on naisvihaa, niin myös miehet kuvaillaan aika jälkeenjääneinä. Naisten tehtävä on estää miesten hairahtelu, miehet harrastavat sivusuhteita vain pönkittääkseen itsetuntoaan, mies ei tiedä mitä tekee ja tulee olla vaimon holhouksessa. 

Niinpä. Miehet juoksee vain muna edellä ja puhtaasta itsekkyydestään pelaavat kahteen päätyyn.

Tiedän tapauksen missä mies oli yhä murheissaan äitinsä elämänkohtalosta vuosia aiemmin. Äidillä ei ollut kovin hyvä lapsuus menemättä yksityiskohtiin. Mies ainoana lapsena oli äidin kanssa todella läheinen. Kun hän oli murrosiässä sairastui hänen äitinsä vaikeaan masennukseen ja oli käytännössä vuoteen omana kuukausia kerrallaan. Isän suhtautuminen ei ollut kovinkaan empaattista itkeskelevää ja aliravitsemukseen riutuvaa äitiä kohtaan. Siksi hoito ja lääkityskin varmaan viivästyi. Lopulta sairaalahoito ja oikea lääkitys käänsi tilanteen parempaan. Miehelle silti jäi syyllisyys ja trauma siitä ettei itse ajattele osanneensa tukea äitiään ja että eli vuosia teini-ikäisenä peläten äidin kuolemaa. Sekä katkeruus isää kohtaan joka ei nuoren pojan näkökulmasta edes yrittänyt auttaa.

No, mennään toistakymmentä vuotta eteenpäin ja mies päätyi parisuhteeseen naisen kanssa, jolla ei myöskään ollut kovin mukava lapsuus ja jolla myös oli mielialansa hallitsemisen kanssa ongelmaa, joka alkoi näkyä vasta kun naisella oli jonkinlaisia vastoinkäymisiä ja suhdetta oli kestänyt jo toista vuotta. Hänellepä mies sitten osasikin olla avuksi kun oli kasvanut aikuiseksi ja oppinut menneistä. Ainoa syy jonka vuoksi jaksaa jatkaa eteenpäin, sanoi nainen. Sitten kun naisen tarvitsevuus kävi ahdistamaan ja mies alkoi haluta ottaa etäisyyttä suhteessa, niin mitenpä helppoa arvelette tuossa tilanteessa olla miehen laittaa tauko tai lopulta ero täytäntöön? Katsoa kun taas nainen makaa pimeässä huoneessa itkien puolihuutoa -onko hänestä nyt tullut oma isänsä joka ei välitä, kova ja kylmä mies?

Sen myönnän, että tuossa tilanteessa tulisi mieluummin hakea ammattiapua kuin ihastusta jonka antamalla voimalla repiä itsensä irti. Mutta sitä en ihan osta että itsekkyys, itsetunnon pönkitys tai peniksen tarpeet olisi olleet ne päällimmäiset motiivit toimia miten toimi.

Vierailija kirjoitti:

Loukkaa kotona odottavaa yhä syvästi rakastunutta puolisoa? Ettei vain olisi hitusen liioittelun makua tuossa oletuksessa.

Näinhän se esitetään. Olen aina ihmetellyt tuota oletusta kun ottaa huomioon sen, ettei useimmissa parisuhteissa olla pitkän päälle niin kovin rakastuneita. Siitä kai kertoo eroluvut ja sekin, ettei tutkimusten mukaan kuin harva petetty halua päättää parisuhdettaan kun uskottomuus paljastuu: tunteet on toissijainen asia, elämän muut järjestelyt ja realiteetit se tärkein syy miksi suhteessa yhä eletään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Moraalikäsityksesi on vinksahtanut, kun siirrät syyn pois syylliseltä ja keskityt sivullisiin. 

Olen ollut toinen nainen ja todellakaan en ollut sivullinen. Niin paljon kuin tämän sanominen taas suututtaakin niin se toinen nainen vaikuttaa suuresti myös sinne perhe-elämään.

Minä sanelin aika paljon siitä, miten mies aikaansa viettää. Hän tuhlasi myös minuun, kun halusi tehdä vaikutuksen ja hyvitellä asemaani. Mies teki paljon työmatkoja, joten minä taisin nähdä vähintään tuplasti Euroopan kaupunkeja vaimoon verrattuna, joka sen ajan hoiti lapsia kotona.

Mies oli korviaan myöten rakastunut ja olihan tunteita minullakin, mutta ei niin suuria, että olisin hänet kokonaan ottanut. 

Ei minulla ole mitään tarvetta alkaa parkumaan, että ei saa moralisoida. Totta kai saa, koska käytökseni oli moraalitonta. Voisin selitellä sitä monellakin asia

Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja tästä ja lisään vielä:

sanot, että mies rakastui sinuun. Mitä siis tarkalleen ottaen sen miehen vaimo tässä menettää? Aviomiehen joka on tunnetasollaan niin irti liitosta että rakastuu toiseen naiseen ja on valmis priorisoimaan tämän yli oman perheensä. Tuollaisille pareille se on pelkästään palvelus että tulee jokin tai joku ja puhaltaa kulissin nurin. En ole yhtäkään ihmistä tavannut jolla ei elämä olisi eron jälkeen jatkunut ja kun vähän malttaa odottaa ja ponnistella niin peräti aiempaa parempana.

sanot, että mies rakastui sinuun. Mitä siis tarkalleen ottaen sen miehen vaimo tässä menettää? Aviomiehen joka on tunnetasollaan niin irti liitosta että rakastuu toiseen naiseen ja on valmis priorisoimaan tämän yli oman perheensä. Tuollaisille pareille se on pelkästään palvelus että tulee jokin tai joku ja puhaltaa kulissin nurin. En ole yhtäkään ihmistä tavannut jolla ei elämä olisi eron jälkeen jatkunut ja kun vähän malttaa odottaa ja ponnistella niin peräti aiempaa parempana.

Näin varmaan niissä tapauksissa, joissa se ero tulee. Niissä sitten ei, jossa jäädään siihen kulissiin, koska sitä, johon rakastuttiin ei saatu.

Hyvin usein se mies ei onnistu saamaan sitä toista naista, vaikka vaimot mielellään ajattelee, että mies palasi heidän luokseen.  Näin meilläkin, ovat varmaan vieläkin naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

sanot, että mies rakastui sinuun. Mitä siis tarkalleen ottaen sen miehen vaimo tässä menettää? Aviomiehen joka on tunnetasollaan niin irti liitosta että rakastuu toiseen naiseen ja on valmis priorisoimaan tämän yli oman perheensä. Tuollaisille pareille se on pelkästään palvelus että tulee jokin tai joku ja puhaltaa kulissin nurin. En ole yhtäkään ihmistä tavannut jolla ei elämä olisi eron jälkeen jatkunut ja kun vähän malttaa odottaa ja ponnistella niin peräti aiempaa parempana.

Näin varmaan niissä tapauksissa, joissa se ero tulee. Niissä sitten ei, jossa jäädään siihen kulissiin, koska sitä, johon rakastuttiin ei saatu.

Hyvin usein se mies ei onnistu saamaan sitä toista naista, vaikka vaimot mielellään ajattelee, että mies palasi heidän luokseen.  Näin meilläkin, ovat varmaan vieläkin naimisissa.

Joo, minä kysyin omalta mieheltä että olisiko hän palannut takaisin sen naisen luokse josta eroaminen oli oikea 10 kk kestänyt taistelu jos minä en olisi suostunut lämmittelemään uudestaan jo päättynyttä suhdettamme.

Hän vastasi ettei hän tiedä olisiko hänellä ollut voimia pitää kiinni erosta.!

En pysty ymmärtämään, mutta toisaalta en ole koskaan kokenut että minua tai päätöksiäni pyrittäisi suhteessa manipuloimaan. Ainoat manipulointiyritykset olen itseasiassa tunnistanut työelämässä, joten olen hieman jäävi sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanot, että mies rakastui sinuun. Mitä siis tarkalleen ottaen sen miehen vaimo tässä menettää? Aviomiehen joka on tunnetasollaan niin irti liitosta että rakastuu toiseen naiseen ja on valmis priorisoimaan tämän yli oman perheensä. Tuollaisille pareille se on pelkästään palvelus että tulee jokin tai joku ja puhaltaa kulissin nurin. En ole yhtäkään ihmistä tavannut jolla ei elämä olisi eron jälkeen jatkunut ja kun vähän malttaa odottaa ja ponnistella niin peräti aiempaa parempana.

Näin varmaan niissä tapauksissa, joissa se ero tulee. Niissä sitten ei, jossa jäädään siihen kulissiin, koska sitä, johon rakastuttiin ei saatu.

Hyvin usein se mies ei onnistu saamaan sitä toista naista, vaikka vaimot mielellään ajattelee, että mies palasi heidän luokseen.  Näin meilläkin, ovat varmaan vieläkin naimisissa.

Joo, minä kysyin omalta mieheltä et

Miten voi enää manipuloida kun eron jälkeen panee vaan kaiken yhteydenpidon poikki? Eihän nyt ollut kyse taas jostain ollaan ystäviä mutten halua enää seurustella -haavekuvasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanot, että mies rakastui sinuun. Mitä siis tarkalleen ottaen sen miehen vaimo tässä menettää? Aviomiehen joka on tunnetasollaan niin irti liitosta että rakastuu toiseen naiseen ja on valmis priorisoimaan tämän yli oman perheensä. Tuollaisille pareille se on pelkästään palvelus että tulee jokin tai joku ja puhaltaa kulissin nurin. En ole yhtäkään ihmistä tavannut jolla ei elämä olisi eron jälkeen jatkunut ja kun vähän malttaa odottaa ja ponnistella niin peräti aiempaa parempana.

Näin varmaan niissä tapauksissa, joissa se ero tulee. Niissä sitten ei, jossa jäädään siihen kulissiin, koska sitä, johon rakastuttiin ei saatu.

Hyvin usein se mies ei onnistu saamaan sitä toista naista, vaikka vaimot mielellään ajattelee, että mies palasi heidän luokseen.  Näin meilläkin, ovat varmaan vieläkin naimisissa.

Eihän nyt ollut kyse taas jostain ollaan ystäviä mutten halua enää seurustella -haavekuvasta?

No tavallaan. Mies koki jotenkin hirveää syyllisyyttä aina jos tällä naisella oli jokin asia huonosti. Esim jos tarvitsi terveydellisestä syystä johtuen autokyytiä niin miehen piti olla valmiudessa hyppäämään kuskiksi. Ihan kuin se ois hänen vikansa, että nainen menetti välillä ajoluvan sairaudesta johtuen. Ja muitakin juttuja, ihan rahallistakin apua.

Kai hänellä oli ajatus että eron jälkeenkin voisi autella tuommosissa hommissa kun "xxxxx:lla ei ole täällä ketään muuta".

Aika paljon täältä saa lukea kommentteja, missä haukutaan naista, joka on mennyt rakastumaan varattuun mieheen tai sitten haukutaan sitä varatun miehen vaimoa, että miksi on valinnut sellaisen pettäjän kumppanikseen. Ainoa roisto tuossa kuviossa on kuitenkin se mies. Kuvion mies on se joka tekee väärin: pettää kumppaniaan ja uskottelee toiselle naiselle satuja yhteisestä tulevaisuudesta. Jännä, miten joidenkin mielessä kuvio kääntyy niin, että ne tilanteen naiset ovat syyllisiä. Eihän se toinen nainen ketään petä. Eikä vaimo ole välttämättä tiennyt, mihin on mennyt rakastumaan. Jos kuvio olisi toisinpäin eli nainen pettäisi miestään toisen miehen kanssa, kohdistuisi vihat todennäköisesti juurikin siihen naiseen (niinkuin kuuluukin), mutta miehessä on ilmeisesti vaikeampi joidenkin nähdä vikaa. Jännä ilmiö.

Se toinen nainen voi olla helppoa leimata tyhmäksi, joka tyytyy jämiin, kun ei oikeaa kumppania saa. Tilanne harvoin kuitenkaan on noin yksinkertainen. Tiedän yhdenkin tapauksen, jossa varattu mies oli uskotellut tälle toiselle naiselle, että on jo asumuserossa ja lopullinen ero omasta vaimosta on vireillä. Tässä tilanteessahan monet aloittavat jo uuden suhteen eikä siinä mitään. Mies oli lisäksi vakuutellut, että viimeiset pari vuotta ovat jo olleet vaimon kanssa lähinnä lasten takia yhdessä ja kaikki aviollinen elämä on aikaa sitten jäänyt. Suhde päättyi joidenkin kuukausien jälkeen siihen, kun tälle toiselle naiselle oli paljastunut, että todellisuudessa mies asuu edelleen vaimonsa kanssa ja käyvät yhdessä lomamatkoilla jne. Miehen "asunto" oli ollut pariskunnan yhteinen sijoitusasunto, joka oli siihen aikaan ollut tyhjillään ja mies oli siellä larpannut sinkkuelämäänsä. Eikä siis mikään ero ole ollut todellisuudessa lainkaan työn alla. Että näinkin voi käydä ja esim. tässä tilanteessa on minusta kyllä aika vaikea lähteä ketään muuta kuin miestä syyttelemään.  

Vierailija kirjoitti:

Laitoin miehelle viestin, mutta hänelle ei sovi tänään. No se on miehen tehtävä kysyä seuraavaksi. Mä en ala moneen kertaan kyselemään. Olen mielummin ilman seksiä kuin nöyryytän itseäni kyselemällä tapaamisia.

Missä kaupungissa? Ettei vaan olis mun ukkoni kyseessä.

Kysyn lainaamani viestin kirjoittajalta: miksi haluat mitätöidä tämän vastuun?

Missä minä sitä mitätöin? En puhunut miehen puolesta, ainoastaan omastani. Puhuin siis siitä, miten minä asiat koin. Miehen kokemus on hänen omansa ja puhukoot puolestaan, minä en siihen ala.

Minä pidän turhaa rahankäyttöä tuhlaamisena. Mitä sinä siitä keuhkoat? Saan kai minä arvioida, mikä minusta on järkevää tai turhaa käyttöä rahalle. 

Se, että minä kykenen kantamaan vastuuni suhteesta ei ole riippuvainen tippaakaan siitä, mitä mies on tehnyt tai miten vastuunsa kokee tai ylipäätään mistään, mitä mies kokee.

Minusta on kyllä meidän toisten naisten halveksimista kuvitella, että kukaan meistä ei kykene näkemään osaansa tässä kuviossa ja että me kaikki haluamme piiloutua jonnekin "no kun se mieshän siinä syyllinen oli" selän taakse.

Mies halusi mitä halusi ja minä halusin mitä halusin. MIehen teot eivät poista minun tekojani. Olen aikuinen ihminen, en syyntakeeton miehen uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpotusta. Rauhaa. Tyytyväisyyttä. 

Helpotusta, kun ei tule eteen tilannetta, jossa miehelle pitäisi kertoa (taas), etten halua kanssasi perinteiseen parisuhteeseen. Tietysti jo suhteen alussa tuo tuotu esiin.

Rauhaa, että nykyinen rento ja huoleton suhde voi jatkua.

Tyytyväisyyttä mukavaan, itselle sopivaan suhteeseen.

Esimerkiksi tällaisia tunteita tulee.

Odotat rauhaa että suhde jatkuisi. Olet siis kontrolloiva. Haluat omistaa. Miksi?

Ihana pseudoanalyyttistä sontaa, joka ei tarkoita mitään. Lyö sille ukolles pallo 

Jäikö mies kuitenkin sen "hirveän" puolisonsa kanssa yhteen?

sivusta: mistä sinä tiedät oliko tuo rahanmeno turhaa, tai oliko ne reissut sun kanssasi lopun viimein edes huono asia hänen ja perheensä yhteisen tulevaisuuden kannalta?

Olenko sanonut, että tiedän? Olen sanonut, että minun mielestäni se oli tuhlausta. Siis itse, minä, koin että tuollainen on rahan tuhlausta. Se on nyt tässä ollut pointtinikin, että ei ole tarkoitus erityisesti avata miehen käsitystä eikä se minua etenkään enää kiinnostakaan.

Olen siis nimenomaisesti puhunut minusta ja siitä, miten koen vastuuni. En miehestä. Vaikka tämä asia käännetäänkin aina näin päin, että entäs se miehen syyllisyys, hänhän siinä syyllinen on. Niin on, mutta se ei muuta mitenkään sitä asiaa, mitä ajattelen omasta asemastani ja vastuustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjussa on naisvihaa, niin myös miehet kuvaillaan aika jälkeenjääneinä. Naisten tehtävä on estää miesten hairahtelu, miehet harrastavat sivusuhteita vain pönkittääkseen itsetuntoaan, mies ei tiedä mitä tekee ja tulee olla vaimon holhouksessa. 

Niinpä. Miehet juoksee vain muna edellä ja puhtaasta itsekkyydestään pelaavat kahteen päätyyn.

Tiedän tapauksen missä mies oli yhä murheissaan äitinsä elämänkohtalosta vuosia aiemmin. Äidillä ei ollut kovin hyvä lapsuus menemättä yksityiskohtiin. Mies ainoana lapsena oli äidin kanssa todella läheinen. Kun hän oli murrosiässä sairastui hänen äitinsä vaikeaan masennukseen ja oli käytännössä vuoteen omana kuukausia kerrallaan. Isän suhtautuminen ei ollut kovinkaan empaattista itkeskelevää ja aliravitsemukseen riutuvaa äitiä kohtaan. Siksi hoito ja lääkityskin varmaan viivästyi. Lopulta sairaalahoito

Alaspäin peukuttajat, kuulisin mielelläni miten te olisitte eron tilanteessa osanneet hoitaa oikein :) Vai pitääkö silloin vaan jäädä suhteeseen, rakkautta tai ei, jos kumppani ei ole oikein henkisesti tasaisen hyvinvoiva (vuosikymmeniin)?

Olen siis nimenomaisesti puhunut minusta ja siitä, miten koen vastuuni. En miehestä. Vaikka tämä asia käännetäänkin aina näin päin, että entäs se miehen syyllisyys, hänhän siinä syyllinen on. Niin on, mutta se ei muuta mitenkään sitä asiaa, mitä ajattelen omasta asemastani ja vastuustani.

No mua kyllä myös ärsyttää tämä. Ihan kuin ne suhteen ulkopuoliset olisi jotain ääliöitä, joita vain kusetetaan ja ainut tapa yrittää selittää tekojaan on tämä iänikuinen haluan vain seksiä, ei ole tunteita. Se jostain syystä tuntuu kelpaavankin selitykseksi.

Olen ollut toinen nainen ja ajauduin siihen juuri sen vuoksi, että oli tunteita. Silti lopetin suhteen kun tuli mies kerran kylillä vastaan vauvanvaunuja vaimonsa kanssa työntäen. Niin kamala tunne ja hirveää oli lopettaminen, mutta en kyllä tiedä, millä olisin jatkot itselleni perustellut.