Mitä toinen nainen tuntee kun varattu ei eroakaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin tyhmä, että uskoo kaikkiin satuihin, mitä miehet suoltaa, tuskinpa edes tajuaa sitä, ettei mies aio erota koskaan. 

Kuten se uskollisuuslupaukseen uskonut vaimo..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä ihan julkisuutta myöten että kakkonen tulleessaan ykköseksi on sitten huuman haihduttua heivannut äijän luiskaan. Sitten onkin mies hiljaista poikaa. Kaikki uho ulospäin kadonnut. Koska tietää että kaikki pitää myös häntä alimpana pohjasakkana ihmisenä ja vanhempana.

Vanhempana? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille.

Kuuluu ja näkyy.

Ei kuulu näkyä. Jos sinä kippaat sen lasten niskaan, sinä olet se huono vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin tyhmä, että uskoo kaikkiin satuihin, mitä miehet suoltaa, tuskinpa edes tajuaa sitä, ettei mies aio erota koskaan. 

Kuten se uskollisuuslupaukseen uskonut vaimo..?

Miksi luulet, että se vaimo haluaisi erota? Etkö tiennyt, että Suomessa nainenkin voi hakea eroa, jos haluaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin tyhmä, että uskoo kaikkiin satuihin, mitä miehet suoltaa, tuskinpa edes tajuaa sitä, ettei mies aio erota koskaan. 

Kuten se uskollisuuslupaukseen uskonut vaimo..?

Hah, ihan kuin se muijasi ei tietäisi sinun "sala"rakkaastasi mitään :D

No, mä säikähdin sydänjuuria myöten kun ero alkoi näyttää todennäköiseltä, ja kehotin miestä miettimään vielä ja juttelemaan asiat halki vaimon kanssa. :D Itse kun olin sen vatuloinnin aikana ehtinyt jo ihastua toiseen ja päädyinkin lopulta suhteeseen tämän uuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin tyhmä, että uskoo kaikkiin satuihin, mitä miehet suoltaa, tuskinpa edes tajuaa sitä, ettei mies aio erota koskaan. 

Kuten se uskollisuuslupaukseen uskonut vaimo..?

Sillekö pettäjämies on luvannut, että ottaa eron? Tuskinpa. 

Vierailija kirjoitti:

No, mä säikähdin sydänjuuria myöten kun ero alkoi näyttää todennäköiseltä, ja kehotin miestä miettimään vielä ja juttelemaan asiat halki vaimon kanssa. :D Itse kun olin sen vatuloinnin aikana ehtinyt jo ihastua toiseen ja päädyinkin lopulta suhteeseen tämän uuden kanssa.

Säikähdit, että se uusi kumppanisi saisi tietää, että olit syyllinen perheen hajoamiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymystä, surua ja epäuskoa. Tunsin tulleeni huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, vaikkei toinen ollut koskaan luvannutkaan erota. Minun lapsellisessa haavemaailmassani kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä oli löytänyt Sen Oikean ikävässä elämäntilanteessa ja toisella kesti vaan hetki sulatella asiaa ja kerätä rohkeutta eroon. Eihän se sitten niin mennyt, minä olin pelkkä merkityksetön hairahdus.

En minä sitäkään kadehdi, joka elää valheessa edelleen. Mutta ihmettelen, miksi hitossa olen mennyt rakastumaan tuollaiseen ihmiseen. Mitä minun päässäni on liikkunut, kun olen tuntenut että tuo on se minun täydellinen vastinkappaleeni? Mokoma selkärangaton pelkuri.

Opitpahan. Ehkä ensi kerralla etsit vapaita.

En mä sitä kuule mitenkään etsinyt, vaan ihan pyytämättä ja yllätyksenä rakastuin

Ja miksiköhän jatkoit, kun tunteesi heräsivät, vaikka tiesit miehen olevan varattu?

Lehmä sinä olet ja kärsimyksesi ansainnut, kun tietoisesti ängit toisten väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymystä, surua ja epäuskoa. Tunsin tulleeni huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, vaikkei toinen ollut koskaan luvannutkaan erota. Minun lapsellisessa haavemaailmassani kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä oli löytänyt Sen Oikean ikävässä elämäntilanteessa ja toisella kesti vaan hetki sulatella asiaa ja kerätä rohkeutta eroon. Eihän se sitten niin mennyt, minä olin pelkkä merkityksetön hairahdus.

En minä sitäkään kadehdi, joka elää valheessa edelleen. Mutta ihmettelen, miksi hitossa olen mennyt rakastumaan tuollaiseen ihmiseen. Mitä minun päässäni on liikkunut, kun olen tuntenut että tuo on se minun täydellinen vastinkappaleeni? Mokoma selkärangaton pelkuri.

Opitpahan. Ehkä ensi kerralla etsit vapaita.

Olen eri mutta ainakaan omalla kohdalla ei tarvinnut etsiä. Kyseinen varattu mies piiritti niin sinnikkäästi, että lopulta annoin periksi. Olin nuori, parikymppinen ja kokemattomuuttani/tyhmyyttäni suostuin. Ei se suhde hyvin päättynyt, ja itsellä vei todella pitkään toipua siitä. Miehellä tuskin tuntui missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymystä, surua ja epäuskoa. Tunsin tulleeni huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, vaikkei toinen ollut koskaan luvannutkaan erota. Minun lapsellisessa haavemaailmassani kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä oli löytänyt Sen Oikean ikävässä elämäntilanteessa ja toisella kesti vaan hetki sulatella asiaa ja kerätä rohkeutta eroon. Eihän se sitten niin mennyt, minä olin pelkkä merkityksetön hairahdus.

En minä sitäkään kadehdi, joka elää valheessa edelleen. Mutta ihmettelen, miksi hitossa olen mennyt rakastumaan tuollaiseen ihmiseen. Mitä minun päässäni on liikkunut, kun olen tuntenut että tuo on se minun täydellinen vastinkappaleeni? Mokoma selkärangaton pelkuri.

Opitpahan. Ehkä ensi kerralla etsit vapaita.

En mä sitä kuule mitenkään etsinyt, vaan ihan pyytämättä ja yllätyksenä rakastuin

Ja ihan pyytämättä ja yllätyksenä se ystävän muna luiskahti pilluusi? 

Mitä iloa on varatusta? Pettää kerran, pettää toisen ja kolmannenkin kerran. Kun ihmisen luonnossa on sellainen piirre, siitä on vaikea päästää irti. Pettämisen kohde vain muuttuu ajan saatossa. Vanhaa sanontaa lainaten, kuin pitäisi kyytä povellaan.

En missään vaiheessa olettanutkaan sellaista. Halusin vain pitää hauskaa kunnes löysin sellaisen miehen, jonka kanssa halusin parisuhteen.

Minulle on aivan sama, eroaako mies vai ei. Kokopäivämiestä en itse edes halua.

Hyvää seksiä, matkaseuraa, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja mielenkiintoisia keskusteluja. Muutoin haluan olla itsekseni omassa kodissani ja rauhassani.

Olen eri mutta ainakaan omalla kohdalla ei tarvinnut etsiä. Kyseinen varattu mies piiritti niin sinnikkäästi, että lopulta annoin periksi. Olin nuori, parikymppinen ja kokemattomuuttani/tyhmyyttäni suostuin. Ei se suhde hyvin päättynyt, ja itsellä vei todella pitkään toipua siitä. Miehellä tuskin tuntui missään.

Ei tarvinut etsiä vapaata, kun varattu oli helpommin saatavilla. Melko säälittävää. 

Vierailija kirjoitti:

Pettymystä, surua ja epäuskoa. Tunsin tulleeni huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, vaikkei toinen ollut koskaan luvannutkaan erota. Minun lapsellisessa haavemaailmassani kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä oli löytänyt Sen Oikean ikävässä elämäntilanteessa ja toisella kesti vaan hetki sulatella asiaa ja kerätä rohkeutta eroon. Eihän se sitten niin mennyt, minä olin pelkkä merkityksetön hairahdus.

En minä sitäkään kadehdi, joka elää valheessa edelleen. Mutta ihmettelen, miksi hitossa olen mennyt rakastumaan tuollaiseen ihmiseen. Mitä minun päässäni on liikkunut, kun olen tuntenut että tuo on se minun täydellinen vastinkappaleeni? Mokoma selkärangaton pelkuri.

En ihmettele yhtään miksi toinen ei loppujen lopuksi halunnut erota. Olet täysi mulkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkomieliset naiset tyytyy varattuun, luulisi että ovat yhtä rikki kuin muutoinkin ovat, kun tajuavat että varattu vain käytti heidän kehoaan eikä pitänyt heitä vaimomateriaalina

Kuule kaikkein lyhimmän tikun näissä vetää se, joka kelpaa sille pettäjälle vaimomateriaaliksi.

Väärin. Se vaimo elelee tyytyväisenä miehen rahoilla samalla kun kakkosnainen on vain ränni, johon mies tuuppaa spermansa silloin tällöin. 

Niin no tämä on tietysti filosofinen kysymys. Elätkö mieluummin surun ja jatkat elämääsi, vai elät tyytyväisenä valheessa? Meitä on moneen junaan.

Ja lähtökohtaisesti kertoo minusta ihmisestä jotain, että pystyy pidempiaikaiseen kusetukseen. En tiedä, kannattaisiko sellaisen ihmisen kumppanuudesta kenenkään haaveilla saati taistella.

Eikä se vaimo aina elä miehen rahoilla, voi olla ihan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aivan sama, eroaako mies vai ei. Kokopäivämiestä en itse edes halua.

Hyvää seksiä, matkaseuraa, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja mielenkiintoisia keskusteluja. Muutoin haluan olla itsekseni omassa kodissani ja rauhassani.

Miksi nuo mainitsemasi asiat eivät onnistu vapaan miehen kanssa? Miksi siihen tarvitaan se, että mies on varattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkomieliset naiset tyytyy varattuun, luulisi että ovat yhtä rikki kuin muutoinkin ovat, kun tajuavat että varattu vain käytti heidän kehoaan eikä pitänyt heitä vaimomateriaalina

Kuule kaikkein lyhimmän tikun näissä vetää se, joka kelpaa sille pettäjälle vaimomateriaaliksi.

Väärin. Se vaimo elelee tyytyväisenä miehen rahoilla samalla kun kakkosnainen on vain ränni, johon mies tuuppaa spermansa silloin tällöin. 

Niin no tämä on tietysti filosofinen kysymys. Elätkö mieluummin surun ja jatkat elämääsi, vai elät tyytyväisenä valheessa? Meitä on moneen junaan.

Ja lähtökohtaisesti kertoo minusta ihmisestä jotain, että pystyy pidempiaikaiseen kusetukseen. En tiedä, kannattaisiko sellaisen ihmisen kumppanuudes

Mistä valheesta sä höpötät? Eihän siinä ole mitään valhetta, jos vaimo tietää, että mies panee muitakin, mutta haluaa siitä huolimatta esim. rahan takia olla edelleen tuon miehen vaimo. Ei miehet kovinkaan usein niin taitavia näyttelijöitä ole, että onnistuisivat pitämään pettämisensä salassa. Varsinkaan pidemmän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymystä, surua ja epäuskoa. Tunsin tulleeni huijatuksi ja hyväksikäytetyksi, vaikkei toinen ollut koskaan luvannutkaan erota. Minun lapsellisessa haavemaailmassani kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä oli löytänyt Sen Oikean ikävässä elämäntilanteessa ja toisella kesti vaan hetki sulatella asiaa ja kerätä rohkeutta eroon. Eihän se sitten niin mennyt, minä olin pelkkä merkityksetön hairahdus.

En minä sitäkään kadehdi, joka elää valheessa edelleen. Mutta ihmettelen, miksi hitossa olen mennyt rakastumaan tuollaiseen ihmiseen. Mitä minun päässäni on liikkunut, kun olen tuntenut että tuo on se minun täydellinen vastinkappaleeni? Mokoma selkärangaton pelkuri.

Ja miksiköhän jatkoit, kun tunteesi heräsivät, vaikka tiesit miehen olevan varattu?

Lehmä sinä olet ja kärsimyksesi ansainnut, kun tietoisesti ängit toisten väliin.

Se oli kerrottu siinä alkuperäisessä kommentissa. Luulin löytäneeni elämäni rakkauden ja että hän vain kerää rohkeutta eroon.

Nimittely on muuten lapsellista ja kertoo sinusta enemmän kuin nimiteltävästä. Ansaitsemisesta en toki ole eri mieltä. Tein typerän ratkaisun ja kärsin seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aivan sama, eroaako mies vai ei. Kokopäivämiestä en itse edes halua.

Hyvää seksiä, matkaseuraa, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja mielenkiintoisia keskusteluja. Muutoin haluan olla itsekseni omassa kodissani ja rauhassani.

Voi sitä noinkin itselleen uskotella, kun ei onnistu saamaan muuta kuin varattuja miehiä. Eli taso ei riitä vapaisiin.