Meidän pitkän avioliittomme salaisuus
Mies tekee paljon töitä ja ottaa enemmän vastuuta. Hän urheilee ja näyttää hyvältä. Kohtelee mua arvostavasti ja kunnioitaen. On läsnä lapsille ja tukena minulle.
Minä vaimona teen vähemmän töitä, huolehdin kodin asioista ja kasvatan lapsia. Annan miehelleni aina kun hän haluaa, annan levätä töiden jälkeen enkä nalkuta. Mies antaa mulle aikaa tehdä omia kivoja juttujani ja kustantaa ne tarvittaessa.
Mulla on aina hyvä ja turvallinen olo. Suosittelen tällaista parisuhdemallia kaikille naisille.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta meillä on pitkälti sama tilanne kuin ap:llä. Mies tekee paljon enemmän töitä, on opiskellut enemmän (tohtori + maisteri, minä olen maisteri) ja tienaa yli nelinkertaisesti sen mitä minä. Yhteiset rahat, ei avioehtoa. Molemmat urheilevat ja pitävät huolta ulkonäöstään ja terveydestään. Mies tekee paljon kotitöitä ja on hoitanut paljon lapsia, minä pesen pyykit ja teen arkisin ruoat. Seksiä on aina ollut säännöllisesti vähintään kerran viikossa, ei tarvitse kummankaan anella. En ymmärrä pihtaamista yhtään. Jos seksi ei ole naiselle tyydyttävää, miehelle pitää kertoa, mistä pitää. Kohta hopeahääpäivä edessä eikä ole koskaan ollut kriisejä.
Jos ei mitään kriisejä ole tullut vastaan, niin todennäköisesti lakaisette hankalat asiat maton alle. Sitten jossain kohtaa rytisee kunnolla.
Olen saanut esikoiseni niin nuorena ja opiskelin ennen kuopusta yhtä amk-tutkintoa etänä. Olen ihan kelpo työntekijä. :)
39v. on ihan toivottu vielä työmarkkinoilla, kun ei ole pieniä lapsia.
Lastenlapsia saattaa kyllä tulla mikäli esikoinen haluaa nuorena perheen. Hänelläkin on itse asiassa jo ihana miesystävä! Olen siitä mielissäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vielä vaihtaa sinut nuorempaan. :)
Et tunne aviomiestäni. :) Ap
Tunnetko sinä? Vaikuttaa sille että perheessä ne on rooleja, ei persoonia. Tiedät ehkä mitä perheen elättää roolilla pyörii mielessä, mutta mitä roolin takana olevalla henkilöllä, siinäpä kysymys.
Kysyt tunnenko aviomiestäni, jonka olen tuntenut jo 17-vuotiaana? :) Siis mies jonka kanssa olen kasvanut aikuiseksi?
Tunnen mielestäni aika hyvin ja nähnyt vieressä parikymmentä vuotta. Ap
Sehän on viisi vuotta vähemmän kuin se on juossut panemassa minua.....
.naapurin blondi
Onko vajaa kakskymmentä vuotta jotenki niin erityisen pitkä avioliitto, että siinä olisi jokin salaisuus oltava? Isovanhempani olivat aviossa 75 vuotta, kunnes isoäidistä aika jätti, siinä on jo pitkä avioliitto.
"Eikö ole hyvä, että Suomessa on myös vielä onnellisia, ehjiä perheitä? :) Ap "
Ylimielisyys paremmuudestanne paistaa tänne asti. Mutta äläpä nuolaise, ennenkuin tipahtaa!
Kiva juttu, että olette onnellisia, mutta fiksut ihmiset tekee myös jonkinlaisen varasuunnitelman ja ymmärtää, että elämässä voi tulla odottamattomiakin yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet jos tulee ero?
Miksi tulee ero?
Jos jään leskeksi:
No mulla on jo yksi aikuinen lapsi, nuorimmat pian hekin.
Käyn töissä kuten nytkin, näen ystäviä kuten nytkin, harrastan liikuntaa kuten nytkin. :)
Ehkä haluaisin uuden kumppanin, koska rakastan läheisyyttä ja kumppanuutta. Seksiä myös olisi kiva harrastaa, sitoutuneen ihmisen kanssa tunteella. Ap
Varmaan olisi kiva vaihtelun vuoksi harrastaa seksiä tunteella, jos on viimeiset 20 vuotta vain antanut aina miehen halutessa, kuten aloituksessa sanotaan.
Noh, avioseksi on monella tavalla aivan taivaallista. Tuntee niin hyvin toisen eikä ole enää tarvetta ehkäisyyn, kun mies on operoitu kuten usein tehdään lasten saannin jälkeen
Voi ettien että kun saisin joka kerta edes euron kun joku keski- ikäinen vaimo kehuu hyvää parisuhdetta ja seksiä ja yhteen hiileen puhaltamista. Toisen euron jos saisin kun kuulen heidän eronneen kun mies löysi tyttärensä ikäisen uuden puolison. Olisin ollut miljonääri jo vuosia.
Tuo teidän suhde on äiti-lapsi suhde, samanlainen mitä se on ollut iät ajat. Oletko varma ettei miehesi petä sinua jo nyt kun käy "urheilemassa"? Älä ole sinisilmäinen hölmö. Yksi sekunti ja koko korttitalo voi romahtaa, viesti uudelta, vihjaus tutulta, lapset nähneet kadulla jne. Toivottavasti olet edes taloudellisesti varautunut.
Eikö liittonne ole kohdannut kriisejä?
Vierailija kirjoitti:
Milloin hankittu elämän? Avioerossa?
Voitko tarkentaa, mitä tähän hankittuun elämään kuuluu. Että saa istua baareissa ja lihottaa siellä itseään?
Tuo aloittajan kuvaus osuu aika hyvin meidänkin pitkään liittoon. Ja meillä sama homma, että vaimo antaa myös silloin, kun häntä itseään ei huvita.
Meidän suhteeseemme mahtuu yksi kriisi.
Poikamme sairastui vakavasti (en kerro tarkemmin, nyt meidän perheen voi tunnistaa) ja kun hoito saatiin päätökseen, masennuin muutamaksi kuukaudeksi. Olin aivan rikki.
Mieheni joutui ottamaan todella paljon vastuuta kaikesta, että sain toipua rauhassa.
Toinen "kevyempi" kriisi oli kun olin n. 30v. ja tuli perinteinen villitys, tässä iässä kipuilin varmaan nuoruuden loppumista ja juhlin tavallista enemmän puolisen vuotta, joka tuntui miehestäni hämmentävältä koska olen ollut paljon kotona. Villitys meni ohi, mutta olin hieman kokeilunhaluinen, lähdin mm. ulkomaan reissuun ystävieni kanssa ja mies oli tästä huolissaan. :D
Pieni mustasukkaisuus on toki ihan ok ja tuo puoli vuotta oli tavallaan mun nuoruuden viettoa, tosi kilttiä sellaista. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko vajaa kakskymmentä vuotta jotenki niin erityisen pitkä avioliitto, että siinä olisi jokin salaisuus oltava? Isovanhempani olivat aviossa 75 vuotta, kunnes isoäidistä aika jätti, siinä on jo pitkä avioliitto.
Ei kai tämäkään mikään kilpailulaji ole, tai no kaikestahan suomalaiset kilpailee.
Kuulostaa ap hyvältä. Meillä on vähän samanlainen liitto, lapsia vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vajaa kakskymmentä vuotta jotenki niin erityisen pitkä avioliitto, että siinä olisi jokin salaisuus oltava? Isovanhempani olivat aviossa 75 vuotta, kunnes isoäidistä aika jätti, siinä on jo pitkä avioliitto.
Ei kai tämäkään mikään kilpailulaji ole, tai no kaikestahan suomalaiset kilpailee.
Ei toki kilpailua, mutta ei se, että vanhimmat lapset on juuri ja juuri saatu aikuisiksi, ole mikään pitkä avioliitto. Sanoisin, että ihan normaali.
Tämä olisi mulle ihan painajainen. Onneksi jokaisella on mahdollista tehdä omat valintansa.
Tuo on se klassinen spagetti bolognese -resepti. Kiva jos tykkäät ja maistuu
Iso musta bull käy painamassa kunnolla, kun mies töissä.
Ap
Toinen "kevyempi" kriisi oli kun olin n. 30v. ja tuli perinteinen villitys, tässä iässä kipuilin varmaan nuoruuden loppumista ja juhlin tavallista enemmän puolisen vuotta,
Sulla oli 4 alle 10 vuotiaasta lasta ja alko bilettäminen kiinnostaa, ei kuulosta hyvälle.
Yksi kriisi oli myös omalla tavallaan esikoisen syntymä. Mieheni oli tosi nuori kuten minäkin ja olin ihan hukassa aluksi äitiyden kanssa, vanhemmuus sitoi meidät todella vahvasti yhteen. Lapsi oli kyllä toivottu ja hyvin pärjättiin kun saatiin juonesta kiinni. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Toinen "kevyempi" kriisi oli kun olin n. 30v. ja tuli perinteinen villitys, tässä iässä kipuilin varmaan nuoruuden loppumista ja juhlin tavallista enemmän puolisen vuotta,
Sulla oli 4 alle 10 vuotiaasta lasta ja alko bilettäminen kiinnostaa, ei kuulosta hyvälle.
Puoli vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä ja biletys oli mulle sitä, että kävin ystävieni kanssa ekaa kertaa baarissa... :) Olin 19v. jo raskaana. Ap
Ps. Kyllä äitikin saa käydä baarissa, mutta sittemmin en ole niin käynyt. Käydään keikoilla ja ravintolassa syömässä.
Yksi suurimmista "salaisuuksista" on sellainen suhde joka ei mene poikki vaikka toinen tai molemmat kävisivät kerran tai useamminkin vieraissa.
Aloituksessa mainitsin, että mies tekee enemmän töitä. Minäkin teen töitä, mutta vähemmän. Lapset ovat jo niin isoja, että ehdin hyvin luoda omaakin uraa. Ap