Meidän pitkän avioliittomme salaisuus

Meillä taas pitkän liiton salaisuus on tasa-arvo. Molemmat käy töissä suunnilleen yhtä paljon, hoitaa kotia ja lapsia. Kumpikin saa tarvittaessa levähtää työpäivän jälkeen ja voi toisaalta luottaa siihen, että hommat hoituu hyvin vaikka itse olisi poissa. Ei tarvetta nalkuttaa tai nipottaa, kun on itsestään selvää että koti ja perhe on molempien homma. On omat rahat ja menot ja perheen yhteiset, joista yhteiset on toki etusijalla kun on lapsiakin. Näillä on se parikymmentä vuotta menty ja hyvin menee. Muunlaista en voisi edes harkita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen "kevyempi" kriisi oli kun olin n. 30v. ja tuli perinteinen villitys, tässä iässä kipuilin varmaan nuoruuden loppumista ja juhlin tavallista enemmän puolisen vuotta, 

 

Sulla oli 4 alle 10 vuotiaasta lasta ja alko bilettäminen kiinnostaa, ei kuulosta hyvälle.

Puoli vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä ja biletys oli mulle sitä, että kävin ystävieni kanssa ekaa kertaa baarissa... :) Olin 19v. jo raskaana. Ap

Ps. Kyllä äitikin saa käydä baarissa, mutta sittemmin en ole niin käynyt. Käydään keikoilla ja ravintolassa syömässä. 

Eli nuorena en siellä baarissa ehtinyt juuri käydä. Kolmekymppisen biletys oli sitä, että puin ekaa kertaa kunnon bilemekon (kun sain kroppani takaisin mammavuosien jälkeen) ja kävimme laulamassa karaokea. :D Ei kovin hurjaa hei. Ap 

Se on peppuseksii :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan 39-vuotiaan naisen ja kristillisdemokraatin sana. Uskovainen en silti ole, pidän vaan vanhanaikaisesta parisuhdemallista. Meillä on neljä lasta, 19v., 17v., 16v. ja 12v., arvostan ydinperhettä.

Ap

Ja salaisuus on siinä että kaikilla on eri isä.......

Ap

Jos tuo pitää paikkansa, niin melkonen jakorasia ollut. Huhhuh!

Vierailija kirjoitti:

Onko vajaa kakskymmentä vuotta jotenki niin erityisen pitkä avioliitto, että siinä olisi jokin salaisuus oltava? Isovanhempani olivat aviossa 75 vuotta, kunnes isoäidistä aika jätti, siinä on jo pitkä avioliitto.

 

Mun vanhemmat oli sen parikymmentä vuotta naimisissa ennen kuin isä löysi uuden. Heillä kans meni aika pitkälti noin, että isä loi uraa ja äiti omien töittensä ohella hoiti perheen. Nyt isä on varakas eläkeläinen jolla runsaasti omaisuutta, äiti tekee vielä töitä ja asuu vuokralla. Ja huom., äitikin on korkeasti koulutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen "kevyempi" kriisi oli kun olin n. 30v. ja tuli perinteinen villitys, tässä iässä kipuilin varmaan nuoruuden loppumista ja juhlin tavallista enemmän puolisen vuotta, 

 

Sulla oli 4 alle 10 vuotiaasta lasta ja alko bilettäminen kiinnostaa, ei kuulosta hyvälle.

Puoli vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä ja biletys oli mulle sitä, että kävin ystävieni kanssa ekaa kertaa baarissa... :) Olin 19v. jo raskaana. Ap

Ps. Kyllä äitikin saa käydä baarissa, mutta sittemmin en ole niin käynyt. Käydään keikoilla ja ravintolassa syömässä. 

Siis olitoko 30 v vai 19?

Yhteiset arvot, yhteiset rahat,  yhteiset sekä eri harrastukset, eri kaverit, hyvä yhteinen seksi. Yhteiset lapset. Persaukisista ollaan luotu kunnon koti ym asiat meille riittävään tasoon. 

Minulla parempi koulutus, mutta miehellä ollut paremmat tulot  mutta tämä ei kyllä ole mitenkään vaikuttanut suhteeseemme. Yhdessä 54 v.

Meidän pitkä liiton salaisuus on se, että iloitaan toistemme onnistumisista, tuetaan ja kannustetaan toisiamme, jaetaan huolet, puhalletaan yhteen hiileen ja keskustellaan asioista. Annetaan toisillemme vapautta (ei mitään uskottomuutta kuitenkaan), luotetaan toisiimme ja rakastetaan. Näillä eväillä oltu yhdessä jo 43 vuotta. On lapsia ja lastenlapsiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen "kevyempi" kriisi oli kun olin n. 30v. ja tuli perinteinen villitys, tässä iässä kipuilin varmaan nuoruuden loppumista ja juhlin tavallista enemmän puolisen vuotta, 

 

Sulla oli 4 alle 10 vuotiaasta lasta ja alko bilettäminen kiinnostaa, ei kuulosta hyvälle.

Mies on varmaan kuitenkin saanut koko ajan elää noin. Nähdä kavereita, harrastaa ja peräti käydä kaverien kanssa reissussa. Ap taas on elänyt puoli vuotta ja loput elämästään ollut piikana ja patjana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan 39-vuotiaan naisen ja kristillisdemokraatin sana. Uskovainen en silti ole, pidän vaan vanhanaikaisesta parisuhdemallista. Meillä on neljä lasta, 19v., 17v., 16v. ja 12v., arvostan ydinperhettä.

Ap

No ajattelinkin, että kovin nuori et ole kun arvomaailma on niin vanhoillinen.

Ei kai nuorella voi olla pitkää liittoa(ohis)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta meillä on pitkälti sama tilanne kuin ap:llä. Mies tekee paljon enemmän töitä, on opiskellut enemmän (tohtori + maisteri, minä olen maisteri) ja tienaa yli nelinkertaisesti sen mitä minä. Yhteiset rahat, ei avioehtoa. Molemmat urheilevat ja pitävät huolta ulkonäöstään ja terveydestään. Mies tekee paljon kotitöitä ja on hoitanut paljon lapsia, minä pesen pyykit ja teen arkisin ruoat. Seksiä on aina ollut säännöllisesti vähintään kerran viikossa, ei tarvitse kummankaan anella. En ymmärrä pihtaamista yhtään. Jos seksi ei ole naiselle tyydyttävää, miehelle pitää kertoa, mistä pitää. Kohta hopeahääpäivä edessä eikä ole koskaan ollut kriisejä.

Jos ei mitään kriisejä ole tullut vastaan, niin todennäköisesti lakaisette hankalat asiat maton alle. Sitten jossain kohtaa rytisee kunnolla.

Päinvastoin, asioista osataan ja uskalletaan puhua. Se, ettei ole koskaan ollut kriisejä tai eron uhkaa, ei tietenkään tarkoita, ettei olisi ollut erimielisyyksiä tai riitoja. Mutta ne voidaan ratkaista, kun molemmat niin haluavat. Kriisin paikka olisi varmasti jonkun perheenjäsenen vakava sairastuminen tai vammautuminen, työttömäksi jääminen tms., mutta tällaisilta olemme säästyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin hankittu elämän? Avioerossa?

Voitko tarkentaa, mitä tähän hankittuun elämään kuuluu. Että saa istua baareissa ja lihottaa siellä itseään?

Tuo aloittajan kuvaus osuu aika hyvin meidänkin pitkään liittoon. Ja meillä sama homma, että vaimo antaa myös silloin, kun häntä itseään ei huvita.

Kuinka sairas pitää olla harrastaakseen seksiä sellaisen kanssa, joka ei sitä halua? Hyi saakeli.

Mun parisuhteessa vaikeinta aikaa oli se, kun olin lasten kanssa kotona ja myöhemmin vähän töissä sen ohella. Jotenkin siinä elämät eriytyi niin erilaisiksi eikä oikein ollut käsitystä toisen arjesta. Sitten kun mieskin piti jonkin aikaa vanhempainvapaata ja minä palasin täyteen työaikaan, alkoi hommat sujua paremmin. Olosuhteista (mm minun pidempi työmatka) johtuen mieskin joutui ottamaan enemmän vastuuta lasten kuskauksista ym., joten homma alkoi sujua tasapuolisemmin ja arvostus ja ymmärrys toisen panosta kohtaan suurempi. Meillä siis toimii paljon paremmin tämä malli, mutta jos jollain muulla toimii hyvin joku muu niin mikäs siinä. 

Noh, sanotte mitä sanotte, mutta mä oon onnellinen ja tyytyväinen tähän elämäntyyliin ja mieheni myös. Ei ole keltään muulta pois. 

Tämä on mielestäni ihan hyvää keskustelua kaiken muun seassa. :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen "kevyempi" kriisi oli kun olin n. 30v. ja tuli perinteinen villitys, tässä iässä kipuilin varmaan nuoruuden loppumista ja juhlin tavallista enemmän puolisen vuotta, 

 

Sulla oli 4 alle 10 vuotiaasta lasta ja alko bilettäminen kiinnostaa, ei kuulosta hyvälle.

Puoli vuotta on lyhyt aika ihmisen elämässä ja biletys oli mulle sitä, että kävin ystävieni kanssa ekaa kertaa baarissa... :) Olin 19v. jo raskaana. Ap

Ps. Kyllä äitikin saa käydä baarissa, mutta sittemmin en ole niin käynyt. Käydään keikoilla ja ravintolassa syömässä. 

Siis olitoko 30 v vai 19?

Biletystä 30v., raskaana 19v., parisuhteessa jo 17v. eli biletystä ei nuoruudessa juuri ollut enkä sitä silloin osannut kaivata.

Kolmekymppisenä kävin useamman kerran baarissa (puolisen vuotta) ja tein yhden ulkomaan reissun. :) Ap 

Vierailija kirjoitti:

Noh, sanotte mitä sanotte, mutta mä oon onnellinen ja tyytyväinen tähän elämäntyyliin ja mieheni myös. Ei ole keltään muulta pois. 

Tämä on mielestäni ihan hyvää keskustelua kaiken muun seassa. :) Ap

Hienoa että olet onnellinen. Ei kuitenkaan pidä tyrkyttää omaa näkemystään muille ainoana oikeana, kun se ei todellakaan kaikilla toimi. Varmaan jokainen tietää niitä jotka ovat sittemmin eronneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin hankittu elämän? Avioerossa?

Voitko tarkentaa, mitä tähän hankittuun elämään kuuluu. Että saa istua baareissa ja lihottaa siellä itseään?

Tuo aloittajan kuvaus osuu aika hyvin meidänkin pitkään liittoon. Ja meillä sama homma, että vaimo antaa myös silloin, kun häntä itseään ei huvita.

Kuinka sairas pitää olla harrastaakseen seksiä sellaisen kanssa, joka ei sitä halua? Hyi saakeli.

Ei tarvitse olla yhtään sairas! Minä voin joskus väsyneenä, puoliunessa sanoa, että voitko olla sitten tosi nopea, että saan ruveta nukkumaan. Mies ryhtyy silmät onnesta loistaen hommiin, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Trad-wife = kynnysmatto. Good for you

Vierailija kirjoitti:

Hyi, ahdistuisin, jos mua pidettäisiin ns. kodinkoneena tai kodinhoitajana tai olisin riippuvainen jonkun toisen rahoista. 

Taidat ahdistua muutenkin vähän kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla yllätyksenä monelle mutta hyviäkin miehiä on, on myös naisia jotka viihtyvät kotona ja tykkäävät viettää aikaa lastensa kanssa. Kaikkien ei tarvi olla hyper-itsenäisiä boss ladyjä. 

Ei se elämä aina niin parasta ole eronneena sen oman omaisuutensa ja hyvien tulojen kanssa superitsenäisenä uranaisena. Been there done that ja onpa ihanaa olla nyt parisuhteessa kun joku pitää huolta ja on joku johon turvautua. 

Minulla on jo 40 vuotta kestänyt hyvä parisuhde, mutta silmiä särkee tuo "joku pitää huolta". Lapsista pidetään huolta, aikuiset pitävät huolta itsestään - toista kyllä tuetaan.