Miehen alkoholin käyttö. Miten sietäisitte tällaista?
Eli kuinka sietäisitte joka viikonloppuista juomista? Nyt on vähentänyt ja ottaa "vaan" perjantaisin. Mun pitäisi nyt kannustaa tässä ja perjantaisin olla mielin kielin ja kiehnätä vieressä kun hän on humalassa. Loukkaantuu ja vähän syyllistääkin jos en näin tee. Haluan itse olla tuolloin vain rauhassa. Itselläkin raskas työviikko takana enkä jaksa humalaista katsella enkä kuunnella. Ei haasta kuitenkaan riitaa ja on hyvällä tuulella mutta selkeästi kuitenkin päihtynyt ja käytös poikkeaa normaalista. Pe-la yö nukutaan aina eri huoneissa kun humalainen kova kuorsaus häiritsee mun unta ja se haju.
Seuraavana aamuna sitten tulee krapulassa haisemaan siihen viereen ja loukkaantuu jos en halaile ja silittele kun ällöttää se haju.
Ei olla enää nuoria eli keski-ikäinen pariskunta joka on ollut yhdessä jo 16 vuotta.
Kommentit (62)
Avomieheni joi viikonloppuisin. Otin eron, koska olen itse alkoholistiperheestä ja en kestänyt sitä. Ystävyyssuhteemme on jatkunut, mutta edelleen hän lainaa rahaa ja aina on rahat lopussa. Tiedän, mihin rahat kyllä menevät. Juominen on paha riippuvuus. Ihminen ei itse sitä tajua. Pikkuhiljaa määrät lisääntyvät ja tulee ongelmia kuten menee ajokortti tai kaatuu ja satuttaa itsensä. Ihminen voi olla lahjakas ja älykäs, mutta on addikti.
Sain järkyttävät raivot, kun yritin vähän huomauttaa juomisesta. Olin vain ilonpilaaja.
Elä ja anna toisenkin elää.Eikö itsessäsi ole mitään vikaa?Anna toisen ryypätä yksi ilta ,miten se on sinulta pois?Hirvittävä kontrollointi sinulta.
Joskus vedin sitten itsekin kunnon perseet. Jätkää alkoi vaan ketuttaa, eipä ollut enää hauskaa. Jätkä ei pystynyt käsittämään eikä mitenkään samaistumaan siihen tunteeseen mitä toinen joutuu sietämään pahimmassa tapauksessa päivittäin. Juopot on niin itsekkäitä!
Miehen alkoholia ei muut saa käyttää ilman lupaa.
Tämmöistäkin kuulee: pitäähän miehen saada juoda kotonaan silloin kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Entinen joi päivittäin ja lopulta se oli muutakin kuin juomista. Muita kohtaan mahtava, minua kohtaan aivan kamala.
Yritin kertoa miehen läheisillekin hänen liiallisesta päihteiden käytöstä, mutta vastassa oli usein vain kylmä hiljaisuus.
Tuntuu ettei ketään kiinnostanut, kukaan ei välittänyt. Siedin paljon kaikenlaisia nöyryyttäviä asioita, hän ei ottanut vastuuta ikinä mistään.
Kannattaa lähteä, ennenkö satuttaa itseään enempää. Olen aivan rikki ja loppu, nuolen näitä haavoja vielä pitkään.
Mitä ne läheiset olisi asialle voinut tehdä? Juoppo ei muutu kuin omasta halustaan. Usein sekään riitä.
Vierailija kirjoitti:
Avomieheni joi viikonloppuisin. Otin eron, koska olen itse alkoholistiperheestä ja en kestänyt sitä. Ystävyyssuhteemme on jatkunut, mutta edelleen hän lainaa rahaa ja aina on rahat lopussa. Tiedän, mihin rahat kyllä menevät. Juominen on paha riippuvuus. Ihminen ei itse sitä tajua. Pikkuhiljaa määrät lisääntyvät ja tulee ongelmia kuten menee ajokortti tai kaatuu ja satuttaa itsensä. Ihminen voi olla lahjakas ja älykäs, mutta on addikti.
Kyllä alkoholisti sen tietää, miten paha riippuvuus se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen joi päivittäin ja lopulta se oli muutakin kuin juomista. Muita kohtaan mahtava, minua kohtaan aivan kamala.
Yritin kertoa miehen läheisillekin hänen liiallisesta päihteiden käytöstä, mutta vastassa oli usein vain kylmä hiljaisuus.
Tuntuu ettei ketään kiinnostanut, kukaan ei välittänyt. Siedin paljon kaikenlaisia nöyryyttäviä asioita, hän ei ottanut vastuuta ikinä mistään.
Kannattaa lähteä, ennenkö satuttaa itseään enempää. Olen aivan rikki ja loppu, nuolen näitä haavoja vielä pitkään.
Mitä ne läheiset olisi asialle voinut tehdä? Juoppo ei muutu kuin omasta halustaan. Usein sekään riitä.
No varmaan olisi tukea kaivannut? Noissa tilanteissa saattaa jäädä aika yksin.
Jos miehellä ei ole muuta harrastusta kun juoda kaljaa perjantaisin niin jättäisin miehen heti. Olen sellaisia miehiä jättänyt kolme kertaa. En kiellä juomista mutta jos ei muuta keksi niin sitten se on ongelma. Nykyinen mieheni voi olla ilman alkoholia viikonloppuisin ja se keksii meille tekemistä kuten veneilyä ja kalastusta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi pikkasen huolestuttavaa, mutta jos vain viikonloppuisin.. Kun sitten on niitäkin tapauksia ketkä eivät voi tehdä mitään ilman sitä alkoholia, oli arki tai pyhä.
"Vain" viikonloppuisin?? "Pikkuisen" huolestuttavaa? On teillä joillain kyllä rima ihan uskomattoman matalalla :D
Minusta juoppo mes on parempi kuin pettäjämies.
Vierailija kirjoitti:
Minusta juoppo mes on parempi kuin pettäjämies.
Onko? Moni pettää usein myös kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen joi päivittäin ja lopulta se oli muutakin kuin juomista. Muita kohtaan mahtava, minua kohtaan aivan kamala.
Yritin kertoa miehen läheisillekin hänen liiallisesta päihteiden käytöstä, mutta vastassa oli usein vain kylmä hiljaisuus.
Tuntuu ettei ketään kiinnostanut, kukaan ei välittänyt. Siedin paljon kaikenlaisia nöyryyttäviä asioita, hän ei ottanut vastuuta ikinä mistään.
Kannattaa lähteä, ennenkö satuttaa itseään enempää. Olen aivan rikki ja loppu, nuolen näitä haavoja vielä pitkään.
Mitä ne läheiset olisi asialle voinut tehdä? Juoppo ei muutu kuin omasta halustaan. Usein sekään riitä.
No varmaan olisi tukea kaivannut? Noissa tilanteissa saattaa jäädä aika yksin.
Tukea mihin?
Ei ikinä enää. Siedin 10 vuotta, paheni loppua kohden. Lauantainakin piti ottaa ruokajuomaksi olut (korjaussarja), sitten edellisen illan kossut, jos oli jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen joi päivittäin ja lopulta se oli muutakin kuin juomista. Muita kohtaan mahtava, minua kohtaan aivan kamala.
Yritin kertoa miehen läheisillekin hänen liiallisesta päihteiden käytöstä, mutta vastassa oli usein vain kylmä hiljaisuus.
Tuntuu ettei ketään kiinnostanut, kukaan ei välittänyt. Siedin paljon kaikenlaisia nöyryyttäviä asioita, hän ei ottanut vastuuta ikinä mistään.
Kannattaa lähteä, ennenkö satuttaa itseään enempää. Olen aivan rikki ja loppu, nuolen näitä haavoja vielä pitkään.
Mitä ne läheiset olisi asialle voinut tehdä? Juoppo ei muutu kuin omasta halustaan. Usein sekään riitä.
No varmaan olisi tukea kaivannut? Noissa tilanteissa saattaa jäädä aika yksin.
No vaikka että mahdollisimman moni olisi yrittänyt puhua miehelle järkeä, että olisi hakeutunut hoitoon ajoissa tai edes vähentänyt. Mutta näinhän se on, että heidän pitää se itse tajuta. Eipä siinä muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuhan se varmasti ikävältä jäädä toiseksi pulloille ja tölkeille
Elämän suurin rakkaus olikin alkoholi
Mua ärsyttää sekin, että mies ottaa olutta pe-su ja mökillä joka päivä. Sunnuntaisin vain yhden ja harvoin on humalassa, mutta silti. Tätä en pidä kuitenkaan riittävänä syynä eroon vaan siedän.
En sietäisi. Vähitellen se juominen vain lisääntyy, eikä päinvastoin.
Minne on omaarvontunto kadonnut?