Vaikea rakastaa mieheni tytärtä :-(

Tottakai häntäkin koskettaa exän kuolema, joten ei välttämättä toimi kaikkein rationaalisimmin. Kerropa hänelle kuitenkin, että sinua stressaa enemmän kun et tiedä missä mennään. Koettakaa päättää asioista yhdessä, sillä vaikka lapsi on miehesi, koskettaa lapsen pahoinvointi koko perhettä.

Onko tyttö muuten löytänyt ystäviä uudelta paikkakunnalta? Entä harrastuksia? Entä onko onnistunut pitämään yhteyttä vanhoihin ystäviinsä (onko heitä)? Perheen tuki on tietysti tärkeintä, mutta teini-ikäiselle myös omat jutut ovat tärkeitä.

Sekin vähän haittaa, että mies ei halua kauheatsi mun kanssa puhua näistä asioista, koska pelkää stressaavansa mua. Oon sanonut, että haluaisin tietää, missä ollaan menossa, mutta mies oikein halua. En tiedä miksi.

ap

Ap on joutunut ottamaan miehen häiriintyneen ja sairaan lapsen luokseen asumaan. Ap:lla on OIKEUS PUOLUSTAA OMIA LAPSIAAN ja tästähän kävi ilmi, että tyttö tekee pienemmille kiusaa ja pelottelee. Sellaista teiniä ei tarvi sietää omassa taloudessaan, jos alkaa olla vaaraksi pikkusisaruksilleen. Vaikka tyttö olisi biologinenkin lapsi, niin jotain pitää tehdä pienempien suojaksi.

Lapsen isä joutuu puolustamaan nähtävästi tätä naurettavaa akkaa kohtaan omaa tytärtään. Onko se muka oikein? Muuttakoon ap muualle, jos ei muuten kestä.

hoidontarpeen uudelleen arviointi, ilman salailuja tytön tekemisistä. Minusta tilanne ei ole nyt hallinnassa kenelläkään.

Ap on joutunut ottamaan miehen häiriintyneen ja sairaan lapsen luokseen asumaan. Ap:lla on OIKEUS PUOLUSTAA OMIA LAPSIAAN ja tästähän kävi ilmi, että tyttö tekee pienemmille kiusaa ja pelottelee. Sellaista teiniä ei tarvi sietää omassa taloudessaan, jos alkaa olla vaaraksi pikkusisaruksilleen. Vaikka tyttö olisi biologinenkin lapsi, niin jotain pitää tehdä pienempien suojaksi.

vanhemmilta. Eihän se ole hylkäämistä vaan omien voimavarojen rajallisuuden myöntämistä. Ja pienempien suojelemiseksi joskus pakko vaan tehdä. Vain pari päivää sitten juttelin työkaverini kanssa (fiksu mies) ja heidän 14-vuotias lähti rauhoittumaan lastenkotiin ainakin puoleksi vuodeksi. Mies kertoi, että asia oli todella vaikea perheelle ja ongelmat menivät niin pahoiksi, että keinot heiltä loppuivat. Koulupinnausta, karkailua, huumeita jne. He itse myöntyivät tähän ratkaisuun, koska eivät nähneet enää mitään ulospääsytietä. Mikään ei kuulemma auttanut, kun ei pysty sitomaan itseensä lasta kiinni. Pelkkä koulupäivä riitti tilaisuudeksi karata huumeluoliin viikoksikin.



Ap, tuo tyttö on hukassa tässä maailmassa. Ongelmat juontavat paljon syvempää kuin tästä äidin kuolemasta ja sehän on vaan pahentanut tilannetta. Harkitsisin laitoshoitoa vakavasti. Ette te voi hajottaa itseänne ja muuta perhettä sen takia, että hakkaatte päätä seinään yhden lapsen kanssa. Onneksi saatte jo laajasti apua ja pyytäkään sitä lisää vaan. Sairaala on tietysti viimeinen vaihtoehto, mutta jutelkaa asiantuntijoiden kanssa ja vaatikaa lisää tukea.

Sairas tyttö on tasavertainen muiden lasten kanssa. On täysin älytöntä, että sinusta pitäisi uhrata vaikka sisarusten henki sen asian alttarille, ettei tätä vanhempaa lasta saa laittaa ilmeisesti tarvitsemaansa hoitoon.

Tai syyllisyydellä perheen hajoamisesta ja sisarustensa menettämisestä. Oletko oikeasti näin tyhmä, vai teeskenteletkö vain?







[

Lapsen isä joutuu puolustamaan nähtävästi tätä naurettavaa akkaa kohtaan omaa tytärtään. Onko se muka oikein? Muuttakoon ap muualle, jos ei muuten kestä.

[/quote]

Sairas tyttö on tasavertainen muiden lasten kanssa. On täysin älytöntä, että sinusta pitäisi uhrata vaikka sisarusten henki sen asian alttarille, ettei tätä vanhempaa lasta saa laittaa ilmeisesti tarvitsemaansa hoitoon.

Vai minkä hemmetin takia täällä mammat aina vinkuvat, että miksei mies tee mitään, kun mamma on sairaana sängyn pohjalla?!! Tasavertaisena sitten vain hommiin sen miehen kanssa vaikka keuhkokuumeessa!

Hyvää yötä kaikille ja ap:lle kovasti voimia!

on varmaan totta, että hän sellaista tarvitsisi, mutta hän ei sano hakeneensa tai hakevansa mitään tukea, hän vain laskelmoi, olisiko aivan anteeksiantamatonta hankkiutua miehen sairaasta tyttärestä eroon!



Siksi minä olen tässä ketjussa samaa mieltä kaikkien enäiden "epäasiallisten" vastausten kanssa. AP.llä on ongelma, joka ei pohjimmiltaan ole se, että hänen kodissaan on murrosikäinen ja ahdistunut erityislapsi, vaan se, että koska se lapsi ei ole "hänen", hän ei millään viitsisi auttaa tätä lasta. Hän haluaisi työntää lapsen laitokseen.



Olen pahoillani, mutta erityislapsen äitinä ap edustaa minulle sitä osaa yhteiskunnasta, joka saa minut rukoilemaan, että eläisin päivän kauemmin kuin lapseni...



Ja mitäkö ap voisi tehdä? No hän voisi kuljettaa lasta kaikissa niissä terapioiss,a joihin tämä on jo päässyt. Hän voisi etsiä itselleen tukiryhmän ja lisätietoa lapsen ongelmista ja niiden auttamiesesta. Sitä on ihan totta tarjolla. Hän voisi myös olla lapselle aikuinen, läheinen ja välittäjä. Joku joka vahtisi, niin ettei toinen ehdi hölmöillä, joka joka tukisi oikeiden päätösten tekemisessä, joku joka hyväksyisi tic-oireista huolimatta, joku joka auttaisi läksyissä jne. EHkä hän sitten oppisi myös rakastamaan lasta. Sillä ei rakkaus tule, siitä, mitä lapsi tekee hänelle, vaan siitä, mitä hän tekee lapselle.

Mutta kun me muut ollaan toisinaan ihan konkreettisessa VAARASSA. Lapseni menee nykyään siskoni luo koulun jälkeen, sillä pelkään isosiskon tekevän heille jotain täällä ilman meitä aikuisia.

ap

Nyt heti järjestä jotain iltapäiväohjelmaa lapsillesi. Niin että eivät koulun jälkeen ole yksin kotona siskon luona.

Ei lasten ole pakko tulla heti kotiin koulun jälkeen. Vaihtoehtoja on.

Ehkä et pysty tytärpuoleasi muuttamaan, mutta varmasti saat lapsillesi jotain koulunjälkeistä ohjelmaa. Silloin olisi ainakin yksi huoli vähemmän

Ensiksi miehesi on ymmärrettävä että sinä toisena perheen aikuisena olet oikeutettu saamaan kaiken tiedon lapsen hoidoista ja sairauteen liittyvistä asioista.



Ap lapsesi ja sinun ei kuulu pelätä kotonanne, jos tilannetta ei saada haltuun sairastuu myös muut perheenne jäsenet.



Ehdotus, "kissa pöydälle" miehesi kanssa. Sen jälkeen mietitte YHDESSÄ mikä olisi lapsen parhaaksi. Erityislapsen ja lisäksi mielenterveysongelmaisen hoidosta päättää moniammattillinen ryhmä johon tulee kuulua psykiatri, kuntoutusta antava henkilö ja lapsen isä ja sinä.



Ongelmakenttä on siksi vakava tapauksessanne (palonalut, lääkkeiden syöttäminen tai yrittäminen pienemälle sisarukselle, tavaroiden hajottaminen) että niitä ei saa salata hoitohenkilökunnalta.



Rakkaus ei paranna mielenterveydenhäiriöitä eikä alkoholisimia eikä muitakaan sairauksia.



Jos ap miehesi ei ota yhteyttä hoitavaan tahoon sinun on se tehtävä ja pikimmin. Miehellesi voi olla iso kynnys myöntää ongelmien vakavuutta kun kyseessä on hänen lapsensa. Täytyy muistaa ettei ap ole mitenkään syyllinen lapsen ongelmiin ja sairauksiin. Ongelmakenttä on syntynyt jo ennen heille muuttoa, taustalta voi löytyä ikäviä asioita joiden vuoksi lapsi oireilee ja me ei tiedetä mitä.



Tiedän perheen jonka poika piti laittaa psykiatriselle sillä oli uhaksi itselleen ja muille, riehui terävien puukkojen ja veitsien kanssa ja näytti että viiltelisi itseään. Tuossa tapauksessa ongelma pääsi liian pahaksi.



Mitä aiemmin saa riittävää tukea ja psykiatrista hoitoa ja terapiaa on parantumisen mahdollisuus isompi.



Tuli mieleen että missä vaiheessa lapsi on alkanut oireilla, onko takana hyväksikäyttöä ja yritetäänkö sitä salata. Tämäkin mahdollisuus on pidettävä mielessä sillä jossain on syy lapsen oireiluun. Toki lähivanhemman menetys sekoittaa lisää jo valmiiksi epävakaata lasta sehän on päivänselvää. Mutta jos lapsen äitikään ei lapsen kanssa pärjännyt miten ap voisi pärjätä ilman ammattilaisten apua.



Minä en sallisi kotonani kenenkään uhkaavan lapsiani ja ei taatusti kukaan muukaan. Ota yhteys hyvä ap paikkauntasi perheneuvolaan ja uskon että tilanne otetaan vakavasti kun kerrot mitä tyttö on tehnyt.

Niin ikävää kuin tuollainen tilanne onkin niin varmista niiden pienten turvallisuus. Hullu on hullu, vaikka sitten vain kausittain. Hienoa, että olet jaksanut ja vieläkin pohdit vaihtoehtoja perheen koossapysymiseen. Seuraavan kerran, kun riehunta on taas päällä niin ota tuloksesta kuvia. Kaikista mahdollisista vahingonteoista todisteet talteen. Jossain kohtaa voi olla omat lapsesi sijoitusuhan alla, kun kotona on noin kamalaa. Myös miehesi saattaa tarvita faktaa tytötn toimista, jos ei muuten silmät aukea. Olisi ihanaa, jos perheellä ja rakkaudella kaikki korjaantuisi, mutta välillä se ei vain riitä. :(

Vaikea elämä, menettänyt toisen vanhempansa ja täällä ap itkee kun hänen idyllinsä on pilalla. Kuulehan, miltä luulet että tytöstä tuntuu?? Mt-ongelmia tai ei, HÄN ON VIELÄ LAPSI, VASTA TEINIKSI TULLUT!!! Ja kaiken tämän keskellä äitinsä menettänyt. Ole aikuinen ja lakkaa pohtimasta asiaa vain sinun ja kaikkien muiden paitsi tytön itsensä kannalta!! Tyttö tarvitsee nyt huolenpitoa ja huomiota, vaikka kuinka olisi "ylimääräinen" mielestäsi"!!

Omaa tarinaani en pidemmälti kerro, mutta olen asunut vuosia miehen lasten kanssa, vanhin oireilee pahasti (jo ennen meille muuttoaan). Hän on ollut lastenpsykiatrian asiakas koko ajan, mutta meidän kunnassamme se on ollut hajanaista ja huonoa (mm. 1,5 v ilman pääsyä psykiatrille, vaikka tarve olisi ollut). Nyt teimme vaikean ratkaisun, lapsi muutti äidilleen. On täysin mahdollista, että hänen kannaltaan huonompi ratkaisu, mutta me aikuiset olemme todella loppu ja myös muut lapset oireilivat pikku hiljaa. Toisaalta, enhän voi varmuudella ennustaa, muutto voi olla hänen kannaltaan hyväkin ratkaisu, kunpa olisi se kristallipallo, joka kertoo oikeat ratkaisut..



Olen ehdottomasti sitä mieltä, että oireilevan lapsen puolesta pitää tehdä paljon, mutta aina ei maalaisjärki riitä erityislapsen kanssa ja myös muita perheenjäseniä saa ja pitää suojella. Yhden sairaus ei saa sairastuttaa muuta perhettä ja toisten lasten pienemmät murheetkin täytyy pystyä ottamaan huomioon. Jatkuva varjossa eläminen vaikuttaa toisiin lapsiin. Sairas lapsi on tärkeä, mutta muut myös!! Ei vain se fyysinen turvallisuus, mutta myös henkinen hyvinvointi.



Oma jaksaminen on myös tärkeää, jos vanhemmat uupuvat totaalisesti niin se ei ole sairaan lapsen etu.



Voimia sinulle ap, vaikeassa tilanteessa olet!

ja uskon että hän on mielenterveyspotilas, terve ihminen pystyisi ajattelemaan asiaa kaikki perheenjäsenet huomioon ottaen.

tarkoittaakaan) ap:n tilanteessa ,kun ei onnistu tässä keskustelussakaan.

Tämä tyttö on tärkein tässä tilanteessa, ei ap:n perheidylli.

että ennen kuin voi huolehtia muista, on huolehdittava itsestään. Eli ensin parisuhde, sitten vasta lapset. Tai sitten kärsii molemmat. Yhdessä vahvoina on enempi rahkeita hoitaa vaikeita asioita, kuin rikki yksin.

Joten valitettavasti, kyllä se ap:n ja miehen välinen "perheidylli" olisi saatava kuntoon, ennen kuin ap käy ratkomaan miehensä kanssa tämän tyttären asioita. Jos ei huolehdi itsestään ensin, ei pysty huolehtimaan muistakaan.

IHAN ensin .. sä olet ihan uskomaton ihminen että olet jaksanut tähän asti. Muista ettei sun tarvitse , etkä pysty rakastamaan miehesi tytärtä joka vain tupsahtaa elämäänne. Toinen asia on ettei miehesi voi vaatia sinulta MITÄÄN TYTTÄREN SUHTEEN , SE MINKÄ VAPAAEHTOISESTI HALUAT tehdä ja tulla vastaa tytär puoltasi on ok. En tiedä oletteko olleet pari /perheterapiassa miehesi kanssa.?(MUN ei kestäny hermo lukee sitä kaikkee paskaa mitä muut ihmiset kirjoitti.Ei kaikki)

OlisiKO MIELTÄ SIINÄ ETTÄ muuttaisit teidän yhteisten lasten kanssa hetkeksi turvallisempaan paikkaan?

Tai miehesi muuttaisi tytön kanssa kahdestaan toiseen asuntoon.

Saisitte rakentaa perhettä turvallisesti ....Tytär saa toipua äidin kuolemasta ,miehesi rakentaa suhdetta tyttäreensä uudestaa..

Mielestäni sinun on nyt huolehdittava lastesi turvallisuudesta ensisijaisesti ja omastasi tietenkin.

Kun ns, ympäristö on kunnossa voi alkaa rakentaakin jotain uutta.

Laitoshoito on kova ratkaisu ,

miehesi ei ehkä suostu helposti.



Itsestäni kerron että veljeni on samanlainen kuin tytärpuolesi...



Kukaan EI, joka ei elä / ole elänyt sitä arkea ,jota elät nyt, voi TIETÄÄ kuinka raskasta se on....

VELJELLÄNI lisäksi monta itsemurha yritystä takana....kaiken myy mitä irti saa.. petoksia takana.. viiltelyä ..huumeita.AVO -JA LAITOSHOITOJA

Monta kertaa olen pelännyt että menetän veljeni ja isäni samana PÄIVÄNÄ.

Veljeni käyttänyt isäni omaisuuden lähes kokonaan ,onneksi talo jäljellä..



Kiristi rahaa isältäni uhkaamalla itsemurhalla. uhkaili äitiäni veitsellä.

MUTTA Se on mun veli ,en voi hylätä sitä...vaikka tekisi välillä hakata se palasiksi ja kuristaa.

VOIMIA

Narkkarit on pohjasakkaa. Parempi kun veljesi ymmärtäisi tappaa itsensä kuin vain uhata sillä. Teidän kaikkien elämä helpottuisi valtavasti.



Huumeet muuttaa pysyvästi aivoja tuhoamalla niitä ja veljesi ei tule kuntoutumaan koskaan täysin.

Ehdottomasti otatte sosiaalitoimeen yhteyttä.

Oman lapseni kanssa näin teimme. Asiat eivät olleen ihan noin pahoin vinksallaan, mutta kuitenkin niin että koko perhe kärsi lapsen toilailuista.



Oma lapsi joutui/pääsi avohuollon sosiaalituen piiriin, hän ei ollut huostaanotettu mutta sai apua ja me myös siinä sivussa. Lapsi asui pois kotoa, mutta pääsi myös kotilomille ja sitä rataa.



Meillä sivullisen väliintulo toi helpotuksen meidän arkeen ja saimme kaikki apua. Tätä kesti yhteensä noin. puolisen vuotta. Nykyään lapsi asuu kotona pysyvästi ja olemme ehjä perhe.



Edelleen käy keskusteluja viikottain psykologin kanssa, mikä on kuitenkin hyvä juttu.



En väitä että se olisi ollut helppoa missään vaiheessa, mutta heti kun saimme avun ja vaikka lapsi ei asunut kotona vähään aikaan, niin voin sanoa että se helpotti. Tiesin että nyt tapahtuu ja lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen, niin meiltä kuin hoitohenkilökunnalta.



En ole katunut päivääkään sitä että näin kävi, jos ei oltaisi apua lapselle hankittu niin sitä varmasti katuisin, enkä tiedä missä tilanteessa nyt oltaisiin.



Voimia ap! Vaikka et lasta rakastaisi, niin välitä kuitenkin, ole vastuullinen aikuinen ja reilu. Muista että sinulla on myös velvollisuus suojella muita lapsia, heidän ei tarvitse kärsiä siskonsa takia.

ja uskon että hän on mielenterveyspotilas, terve ihminen pystyisi ajattelemaan asiaa kaikki perheenjäsenet huomioon ottaen.

Tämä äitinsä menettänyt tyttö on nyt kaikkein tärkein. Jos ap ei sitä pysty käsittämään, niin hänellä itsellään on jonkin sortin ongelmia. Samoin taitaa olla useimmilla av-mammoilla. Sinänsä ymmärrän, koska moni on pienen lapsen äiti ja elää uusperheessä, ja varmasti tällainen tilanne olisi jokaiselle itsekkäälle akalle hirvittävä painajainen. Ihailen sen sijaan tytön isää, joka toimii vastuullisen vanhemman ja isän tavoin. Ei hylkää lastaan. Kumma juttu, että isää ei täällä sen enempää hehkuteta. Yleensähän av-akat haukkuvat perheensä hylkäävän isän alimpaan helvettiin, mutta... no, tämä on sitä av-logiikkaa taas.