Lue keskustelun säännöt.
Oikea syy masennukseeni oli pikkulapsiaika
23.01.2025 |
Hei,
Olen 37-vuotias äiti ja tajusin tänään kristallin kirkkaasti miksi olen ollut viimeiset 9 vuotta niin allapäin. Nyt kun lapseni ovat kasvaneet 9- ja 7-vuotiaiksi, olen alkanut saada omaa elämääni takaisin. Olen ymmärtänyt, että yksinkertaisesti inhoan pieniä lapsia. Sitä taistelun ja väännön määrää jokaikisestä asiasta. Sotkua ja huutoa. Se että en saa tehdä haluamani asioita vaan lapset pilaavat musiikin kuuntelun, kävelylenkin yms.
Nyt lapset tykkäävät jo mennä harrastuksiin ja kavereilleen. Nukkuvat yönsä. En oikeasti keksi ainuttakaan hyvää asiaa pikkulapsiajassa. Tavallaan olen siitä myös surullinen ja olo on syyllinenkin. Pitkään olen pohtinut olenko vain todella huono äiti vai mikä minua vaivaa kun jatkuvasti olen väsynyt, ärtynyt, haluton.
Nyt en odota enää masentuneena työpäivän päättymistä että kotona jatkuisi jatkuva läsnäolo ja äidinhuutelu. Jos meille olisi kolmas lapsi jostain mielenhöiriöstä tehty niin varmaan olisi loppunut parisuhde ja mielenterveys.
Tunnistaako kukaan vastaavia ajatuksia? Olen siis nyt onnellinen lapsistani kun olemme selvinneet pikkulapsiajan. En pidä pienistä lapsista enkä pelkää sitä kertoa!! Se on ihan ok!
Kommentit (355)
Mulla on yksi teini ja pikkulapsia. Teini-ikä on todella raskasta aikaa ollut meillä, on ollut lintsailua, haistattelua, huutamista, sotkemista, ovien paiskomista ja päihdekokeiluja.
Pienet lapset ovat ihania kun vielä avoimesti rakastavat vanhempiaan ja näyttävät sen. Halaavat ja suukottelevat ja ilahtuvat vanhemman näkemisestä.
Mutta, silti sanoisin että kyllä teinien kanssa on helpompaa. Usein teinit ovat paljon poissa kotoa, osaavat itse peseytyä ja käydä vessassa, yleensä osaavat tehdä helppoja ruokaakin itse, ja sotkuisen huoneen oven voi sulkea. Ostavat vaatteensa itse vaikka vanhempi maksaakin, huolehtivat itsensä itsenäisesti ulos ovesta aamuisin. Pikkulapsiajassa juuri se oman tilan ja ajan puute on raskainta. Kun et saa ajateltua yhtä ajatusta loppuun tai juteltua toisten aikuisten kanssa rauhassa. Kun et saa tehdä niitä asioita, joista itse nautit. Jatkuva vahtiminen on todella kuormittavaa.
Teini-ikäisten kanssa voi ehkä tehdä myös kivoja asioita yhdessä. Omani tosin vihaa minua eikä suostu lähtemään mihinkään kanssani, mutta ehkä parin vuoden kuluttua taas. Parasta aikaa on 1-6. luokka, sen ikäiset lapset osaavat jo niin paljon ja lähtevät vielä mielellään vanhempien kanssa retkille ja matkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on, pikkulapsiaika on monilta osib epämiellyttävää aikaa. Onneksi lapset kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Pitäisikö miesten hoitaa vielä lapset ja koti ja olla perheen ainoa tulojenhankkija kun naiset ei pysty? Kyllä on heikoksi mennyt suomalaisilla naisilla.
Vierailija kirjoitti:
AP, mulla on samanikäiset lapset ja tekstisi oli kuin minun kynästäsi. Myös tukiverkottomia täällä. En nauttinut pikkulapsiajasta. Olihan ne söpöjä, mutta se jatkuva kriisi perusasioista. Syöminen, nukkuminen, vessakäynnit, pukeminen... kaikesta aina hirveä show. Ja aina hirveä sotku. En käsitä, miten joku siitä nauttii.
Ja ei se tarkoita ettei rakastaisi lapsiaan tietenkään. Mutta kyllä on nyt 100 kertaa helpompaa kaikki kun ei enää tarvi noista perusasioista vääntää.
Hyvin kiteytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Pitäisikö miesten hoitaa vielä lapset ja koti ja olla perheen ainoa tulojenhankkija kun naiset ei pysty? Kyllä on heikoksi mennyt suomalaisilla naisilla.
Kuka niin on väittänyt? Riittää, että mies on aikuinen ja tekee osansa kotitöistä ja lastenhoidosta. Enää ei eletä missään 50-luvulla, jolloin mies oli perheen ainoa elättäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva unenpuute. En vaan pärjännyt sen kanssa. 1 tai 2 huonosti nukuttua yötä, niin mulla alkaa jo toimintakyky kärsiä.
Yli neljä vuotta huonoja öitä. Henki meinasi lähteä ja mitään ei jaksanut tehdä.
Nyt pienin lapsista on 7v. Ihana tapaus. Mutta vauvat on onneksi jo tässä elämässä tehty.
Mulla sama paitsi 5v meni unenpuutteessa t. Ap
I feel you two ja laitan vuodella paremmaksi. Meillä siihen, että kaikki nukkuivat kokonaisia öitä meni kuusi vuotta kahden lapsen kanssa. KUUSI VUOTTA ilman, että saisi normaalin yöunen. Kyllä se vähän sekopäiseksi tekee eikä tuollaiseen kyllä osaa kukaan maailmassa varautua. Ja juu, ei tukiverkkoja. Nada.
Mulla on ehkä käynyt hyvä tuuri kun olen muutenkin melko huono kai nukkumaan ja heräilin muutenkin yöllä ennen lapsia. Nyt lasten kanssa eihän se nyt hirveästi poikkea aiemmasta. No, onhan se hieman rankempaa ja varsinkin vauva vuosien imetykset ym. Mutta yllätyin siitä, että ilmeisesti jotkut pystyvät nukkumaan koko yön putkeen siis jopa heräämättä kertaakaan? Tai heräävät vain kerran yössä? En oikein osaa edes unelmoida tuollaisesta. Ilmeisesti se on mahdollista. Mutta hyvä tuuri kai kun olen muutenkin katkonaisten öiden nukkuja niin lasten yöt menee siinä sivussa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Individualistinen elämäntapa aiheuttaa sen, että vanhemmat ovat yksin ja uupuvat. Ihmiselle ei ole luontaista tai lajityypillistä kasvattaa jälkeläisiä yksin. Aivomme ovat vielä samanlaiset kuin kivikaudella, kaipaamme seuraa ja yhteisöllisyyttä.