Ihmiset eivät enää auta toisiaan
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viime vuosiin asti kiltti, ja avulias. Ihan liian kiltti ja avulias. Tajuttuami, että en itse saa vastaavissa tilanteissa apua tai että tilannettani halutaan jopa hankaloittaa, tein täydellisen linjamuutoksen toiminnassani. En auta enää ketään mistään syystä, missään tilanteessa, korkeintaan killittelen pää kallellaan, että mitäs ja kuinkas se nyt noin. Ihmisyys on kuollut ja olkoon minun puolestani.
Turpaan vaan kaikki vastaantulijoita, hyvä siitä tulee
niin tai siis kaikkia itseä heikompia
Autan aina kun joku pyytää apua. Mutta olen myös oppinut että on ihmistyyppi joka tarraa ja saattaa muodostua ihan piinaksi.
Kuulostakoon kovalta, mutta näihin väsyin. Ihan henkistä itsesuojelua, rajojen vetoa. Nämä kun eivät rajoista ymmärrä.
Sitä en tiedä ovatko nämä aikuiset pikkuvauvat jotenkin lisääntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon saanut huomata, että tosi monet tuntemattomat ihmiset tulee auttamaan jos pyörätuolin kanssa on vaikeaa päästä jostain. Ja usein ihmiset myös antaa tilaa kun menee pyörätuolin kanssa. Tämä on ollut yllättävää kun itselläkin on aiemmin ollut sellainen käsitys, että ei ihmiset auta tai kauheasti välitä. Toki välillä on ikäviäkin tilanteita, mutta ehdottomasti enemmän kuitenkin on niitä hetkiä ollut kun tuntemattomat ovat auttaneet
itelle on useamman kerran ärähdetty vihaisesti vastaukseks kun oon tarjonnut apua niin nykysin vähän varovaisempi sen suhteen
Jotkut tilanteet ovat sellaisia, että on ihan ok kysyä, tarvitseeko apua. Tai jopa mennä heti auttamaan (esim jos joku jää auton alle). Mutta monet tilanteet myös sellaisia, ettei toinen ihminen halua, että häneen kiinnitetään edes huomiota, kun hän yrittää tehdä jotain.
En laita mihinkään keräyksiin rahaa kun suurin osa siitä menee yhdistyksen johdolle ja kuluihin tai korruptioon.
En auta niitä, jotka muutenkin kuppaa kaiken rahan yhteiskunnalta. Autan vain niitä, joista tiedän, että yrittävät pärjätä omillaan eivätkä ole pahoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon saanut huomata, että tosi monet tuntemattomat ihmiset tulee auttamaan jos pyörätuolin kanssa on vaikeaa päästä jostain. Ja usein ihmiset myös antaa tilaa kun menee pyörätuolin kanssa. Tämä on ollut yllättävää kun itselläkin on aiemmin ollut sellainen käsitys, että ei ihmiset auta tai kauheasti välitä. Toki välillä on ikäviäkin tilanteita, mutta ehdottomasti enemmän kuitenkin on niitä hetkiä ollut kun tuntemattomat ovat auttaneet
itelle on useamman kerran ärähdetty vihaisesti vastaukseks kun oon tarjonnut apua niin nykysin vähän varovaisempi sen suhteen
Älä ota sitä henkilökohtaisesti itseesi. Toivottele hyvät päivänjatkot ja ole tyytyväinen hyvään luonteeseesi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon saanut huomata, että tosi monet tuntemattomat ihmiset tulee auttamaan jos pyörätuolin kanssa on vaikeaa päästä jostain. Ja usein ihmiset myös antaa tilaa kun menee pyörätuolin kanssa. Tämä on ollut yllättävää kun itselläkin on aiemmin ollut sellainen käsitys, että ei ihmiset auta tai kauheasti välitä. Toki välillä on ikäviäkin tilanteita, mutta ehdottomasti enemmän kuitenkin on niitä hetkiä ollut kun tuntemattomat ovat auttaneet
itelle on useamman kerran ärähdetty vihaisesti vastaukseks kun oon tarjonnut apua niin nykysin vähän varovaisempi sen suhteen
Jotkut tilanteet ovat sellaisia, että on ihan ok kysyä, tarvitseeko apua. Tai jopa mennä heti auttamaan (esim jos joku jää auton alle). Mutta monet tilanteet myös sellaisia, ettei toinen ihminen halua, että häneen kiinnitetään edes huomiot
Ja joillekin on hyvä pakottaa vähän apua, vaikka tiuskivat. Voivat muuten lopulta paleltua paikoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Just tarjosin työntöapua autoilijalle joka jäi auton kanssa jumiin. Sanoi ettei tartte. No ei sitten.
Olit <3, kiitos kun tarjosit apua.
Vierailija kirjoitti:
Mä lapioin joka talvi lumet naapurin vanhuksen pihasta. Oon tehny näin jo monta vuotta.
Kiitos, olet <3
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mistä roikkuu. Kyllä vielä tänä päivänäkin ihmiset auttavat mutta välillä ne auttajatkin ovat avun tarpeessa eikä heitä sitten taas välttämättä kukaan auta.
TÄMÄ !
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut viime vuosiin asti kiltti, ja avulias. Ihan liian kiltti ja avulias. Tajuttuami, että en itse saa vastaavissa tilanteissa apua tai että tilannettani halutaan jopa hankaloittaa, tein täydellisen linjamuutoksen toiminnassani. En auta enää ketään mistään syystä, missään tilanteessa, korkeintaan killittelen pää kallellaan, että mitäs ja kuinkas se nyt noin. Ihmisyys on kuollut ja olkoon minun puolestani.
Harmi, että syötit itsesi pahuudelle. En minäkään koskaan mitään saa vaivanpalkaksi auttamisesta, mutta autan silti edelleen. Teen sitä, koska voin hurskastella ja jeesustella olevani se kaikkia muita parempi ihminen - niin kuin olenkin :D
Käytännöllisissä tilanteissa, jos ne jatkuvat kuukausia tms kannattaa olla avoin ja rajata, mihin asti ja kuinka pystyt apua antamaan. Missä on rajat. Tiedän voin 2-3 vuodessa pyytää ystäviltä kyytiä esim sairaalaan, mutta jos se olisi viikottaista asia olisi toinen. Hätätilanteessa voin lainata rahaa, mutta maksan takaisin vaikka hitaastikkin jne.
Sattumavarainen apu tulee usein mitä hauskimmilla tavoilla. Liukkauden vuoksi joku vuosi sitten ajauduin penkkaan, ensimmäinen auttamaan pysähtynyt oli vanha nainen polkuppyörällä ja pari n. 12v poikaa. Autoiljoitat ei kiinnostanut, ohi ajoivat. Lopulta tuli jakeluautonkuskit, ja työnsivät auton takaisin tielle. KIITOS auttajille!
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä viitsi nykyään mennä kysymään tarviiko nainen apua jossain asiassa, koska on iso todennäköisyys että tästä loukkaannutaan ja sitten löytää itsensä somesta.
Höpö höpö. autappa muita ihmisiä, voit saadakin kiitokset oikeat :)
No 47: "Ja joillekin on hyvä pakottaa vähän apua, vaikka tiuskivat. Voivat muuten lopulta paleltua paikoilleen."
Olet ihan oikeassa. Mutta tuokin on nimenomaan tilanteesta kiinni. Siis just siitä, että muuten voi paleltua paikoilleen. Mulla on tuttu, jolla on lievä liikuntavamma, eikä hän tykkää yhtään siitä, jos häntä yritetään auttaa ihan normaaleissa asioissa (esim kaupassa), joista hän selviää itsekin, joskin hitaammin kuin terve ihminen. Mä olen alle 160 cm pitkä ja joskus kaupassa jokin tuote on ylähyllyllä siten, että en ylety. Silloin mä katselen hetken ympärilleni ja jos tulee paikalle joku mua pidempi ihminen, sanon "anteeksi, mutta voisitko auttaa mulle tuon tuotteen hyllyltä". Eipä ole kukaan vielä koskaan kieltäytynyt ja yleensä ihmiset vaikuttavat olevan ilahtuneitakin siitä, että pienellä vaivalla pystyivät auttamaan. Eli sitä apua voi pyytää itsekin eikä olettaa, että muut ihmiset olisivat ajatustenlukijoita.
Tämä kylmyys lähimmäisiä kohtaan on kyllä huomattu. Jos joku joutuu vaikeuksiin, sanotaan jotain pinnallista pientä ja sitten hylätään tuo uhri yksinään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä viitsi nykyään mennä kysymään tarviiko nainen apua jossain asiassa, koska on iso todennäköisyys että tästä loukkaannutaan ja sitten löytää itsensä somesta.
Ja miehentä jos kysyy niin turhaudutaan että tätähän ei nainen osaa kuitenkaan kun se kävisi miehisen ylpeyden päälle 😁
Kyllä miehetkin voi kysyä toisiltaan, tartteks apua esim kantamisessa/siirtämisessä, ei KAIKKI naisetkaan aina hyökkää silmille huutaen -olen nainen enkä tarvi apua !
Pakastealtaat sama juttu, takana esim jokin tuote, en yllä. Myyjiä on vähn, yleensä joku nuori melkein kiipeää altaaseen ja auttaa:).
Vierailija kirjoitti:
Tämä kylmyys lähimmäisiä kohtaan on kyllä huomattu. Jos joku joutuu vaikeuksiin, sanotaan jotain pinnallista pientä ja sitten hylätään tuo uhri yksinään
Mitä sitten pitäisi tehdä? Hyysäämässä ja paapomassa loputtomiin ja oman hyvinvointinsa ja terveytensä kustannuksella? Jos toinen joutunut rahavaikeuksiin niin kaivaa omistaan kuvetta vaikka minkälaisin keinoin vaikkei itsekään selviydy tmv?
Eilen uimahallissa pesin mummelin selän. Itse ehdotin. Mummo vähän ihmetteli:))
Kyllä meillä päin usein autetaan ja niin teen itsekin.
Tulee kuitenkin välillä vastaan tilanteita, ettei auttavaa kättä näy.
Viimeisin kohdallani oli kun kaupassa kompastuin omiin auenneisiin kengännauhoihini ja olin etukenossa kaatumassa, vieressä seissyt mies otti taka-askelia, etten vaan ylettyisi ottamaan tukea. Onneksi pääsin tasapainoon enkä kaatunut.
en usko että oot ikinä ollutkaan avulias auttamisen halusta. olet vaan auttanut vastapalvelusten toivossa