Lue keskustelun säännöt.
Saako/kulkeeko teillä viikko-viikko lapset toiseen kotiinsa omilla avaimilla ilmoittamatta myös silloin, kun on se toisen kodin viikko
22.01.2025 |
Seurustelen viikko-viikko -isän kanssa ja meinasin saada sydänkohtauksen kun lapsi tulikin vastaan suihkusta tullessani. Pitää vissiin varautua jatkossa tähän ja sim laittaa vessan ovi kiinni ja lukkkoon, vaikka oletankin olevani yksin. Sänkyhommatkin varmaan hoidettava vain makkarissa yöllä ja ovi lukossa peiton alla.
Kommentit (771)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset surutta "hyväksikäyttää" sen toisen, kiltin vanhemman kotia, sinne kun voi aina mennä vaikka pelaan kuudeks tuntia putkeen ja syödä kaapista nuudelit sun muut, kun ei oo kukaan kieltämässä ja toista vanhempaa ei kiinnosta.
Tämä on sitä lapsista huolehtimista. Pääasia että saavat rajattomasti ja itsenäisesti mennä ja tulla.
Eivätkös nämä asiantuntijat ole pääasiassa kaikki sitä mieltä että lapsella täytyy olla rajat ja vanhempin tehtävänä on myös aiheuttaa pettymyksiä vaikkapa niin ettei kaikkea voi aina saada eikä tehdä ja vanhemmat viime kädessä päättävät asioista. Ettei sitten aikuisena tule näitä masentujia kun yhtäkkiä ei saakaan tehdä niin kuin haluaa vaan niin kuin elämä määrää.
Eiköhän vanhempien erossa ole ollut lapsille pettymystä riittämiin vuosikausiksi. Omaan kotiin tulemista en ikinä rajaisi lapsiltani pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon ketjun. Siinä uimahallireissu peruuntui, koska lapsen uikkarit äidillä, ja äiti poissa kotoa. Ja kauppaan ei olisi ajoissa ehditty.
Mutta toisaalta ei ollut vaihtoehto ostaa lapselle uikkareita uimahallista, kun niitä monessa hallissa nykyään myydään. Eikä muistaakseni edes haluttu, että on omat uimakamat kummassakin kodissa?
Ai että äitiä syyllistettiin kun ei ole kotona ja iskän kodissa lapsella ei uikkareita? No iskä hommaa omaan kotiin uikkarit lapsilleen, mikäs siinä on vaikeaa? Nää on just näitä käytännön asioita.
Kirjoittaja voinee vahvistaa, muistanko oikein ja puhutaanko ylipäätään samasta keskustelusta?
Mutta siinä mietin, että onko ongelma syntynyt siitä, että kotia vaihdetaan kahta kättä heiluttaen, eli äidin luota haetaan sitten koko ajan milloin mitäkin?
Kun itse haluan opettaa lapselleni kahdesta kodista huolimatta, että tavaroistaan pidetään huolta, ja kaikki koulukirjat, tarvittavat harrastekamat yms. otetaan isälle mukaan. Lapsi vaihtaa kotia saattaen, ja vielä minun ovellani varmistetaan, että onko mukana kaikki kirjat ja muut välineet. Vaatteita on sitten tarpeeksi kummassakin kodissa, myös erilliset uimakamat jos haluaakin yllättäen lähteä uimahalliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset surutta "hyväksikäyttää" sen toisen, kiltin vanhemman kotia, sinne kun voi aina mennä vaikka pelaan kuudeks tuntia putkeen ja syödä kaapista nuudelit sun muut, kun ei oo kukaan kieltämässä ja toista vanhempaa ei kiinnosta.
Tämä on sitä lapsista huolehtimista. Pääasia että saavat rajattomasti ja itsenäisesti mennä ja tulla.
Eivätkös nämä asiantuntijat ole pääasiassa kaikki sitä mieltä että lapsella täytyy olla rajat ja vanhempin tehtävänä on myös aiheuttaa pettymyksiä vaikkapa niin ettei kaikkea voi aina saada eikä tehdä ja vanhemmat viime kädessä päättävät asioista. Ettei sitten aikuisena tule näitä masentujia kun yhtäkkiä ei saakaan tehdä niin kuin haluaa vaan niin kuin elämä määrää.
Eiköhän vanhempien erossa ole ollut lapsille pettymystä riittäm
Vaikka sinä et tekisi niin, tilanteita on monenlaisia eikä jokainen rajaava vanhempi ole pahis, eikä rajaaminen väistämättä tee lapselle huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sovitaan viikko-viikko-systeemistä, jos lapset kuitenkin oleskelevat missä haluavat? Eikö tämä helposti luisu siihen, että ollaan siellä missä on mukavampaa?
Kun lapset ovat pieniä, he eivät liiku itsenäisesti kotien väliä, jolloin tarkkarajainen viikko-viikko on helppo toteuttaa. Kun kasvavat teineiksi, liikkuvat itsenäisesti ja heidän toiveilleen tulee muutenkin antaa enemmän painoarvoa asumisjärjestelyissä. Ei se niin mene, että aikuinen voi sanella lapselleen ehdot siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Muuten tulee holhottavia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset surutta "hyväksikäyttää" sen toisen, kiltin vanhemman kotia, sinne kun voi aina mennä vaikka pelaan kuudeks tuntia putkeen ja syödä kaapista nuudelit sun muut, kun ei oo kukaan kieltämässä ja toista vanhempaa ei kiinnosta.
Tämä on sitä lapsista huolehtimista. Pääasia että saavat rajattomasti ja itsenäisesti mennä ja tulla.
Eivätkös nämä asiantuntijat ole pääasiassa kaikki sitä mieltä että lapsella täytyy olla rajat ja vanhempin tehtävänä on myös aiheuttaa pettymyksiä vaikkapa niin ettei kaikkea voi aina saada eikä tehdä ja vanhemmat viime kädessä päättävät asioista.
Eiköhän vanhempien erossa ole ollut lapsille pettymystä riittämiin vuosikausiksi
Itse eroäitinä taas ajattelen, että erosta huolimatta minun täytyy kasvattaa lapseni. Eikä niin, että kaikki kiva on sallittua, koska vanhempien ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset surutta "hyväksikäyttää" sen toisen, kiltin vanhemman kotia, sinne kun voi aina mennä vaikka pelaan kuudeks tuntia putkeen ja syödä kaapista nuudelit sun muut, kun ei oo kukaan kieltämässä ja toista vanhempaa ei kiinnosta.
Tämä on sitä lapsista huolehtimista. Pääasia että saavat rajattomasti ja itsenäisesti mennä ja tulla.
Eivätkös nämä asiantuntijat ole pääasiassa kaikki sitä mieltä että lapsella täytyy olla rajat ja vanhempin tehtävänä on myös aiheuttaa pettymyksiä vaikkapa niin ettei kaikkea voi aina saada eikä tehdä ja vanhemmat viime kädessä päättävät asioista.
Eiköhän vanhempien erossa ole ollut lapsille pettymystä riittämiin vuosikausiksi
Itse eroäitinä taas ajattelen
Itse en taas koe kasvatusta pettymysten tuottamisena ja saneluna vaan lapsen ohjaamisena oikeaan suuntaan ja hyvän esimerkin näyttämisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon ketjun. Siinä uimahallireissu peruuntui, koska lapsen uikkarit äidillä, ja äiti poissa kotoa. Ja kauppaan ei olisi ajoissa ehditty.
Mutta toisaalta ei ollut vaihtoehto ostaa lapselle uikkareita uimahallista, kun niitä monessa hallissa nykyään myydään. Eikä muistaakseni edes haluttu, että on omat uimakamat kummassakin kodissa?
Ai että äitiä syyllistettiin kun ei ole kotona ja iskän kodissa lapsella ei uikkareita? No iskä hommaa omaan kotiin uikkarit lapsilleen, mikäs siinä on vaikeaa? Nää on just näitä käytännön asioita.
Kirjoittaja voinee vahvistaa, muistanko oikein ja puhutaanko ylipäätään samasta keskustelusta?
Mutta siinä mietin, että onko ongelma syntynyt siitä, että kotia vaihdetaan kahta kättä heiluttaen, eli äidin luota haetaan sitten koko ajan milloi
Puhutaan samasta keskustelusta, jokseenkin hienoisen väärinummärryksen maustamana.
Tilanne oli se, että äiti selittämättömästä syystä alkoi kerätä viime kuussa teineiltä avaimet pois. Siihen saakka äiti oli ehdoitta sitä mieltä, että vapaa liikkuvuus on ehdoton sujuvan vuoroasumisen mahdollistaja. Asutaan parin sadan metrin välein, ja siihen saakka molemmille vanhemmille oli enemmän kuin ok, että tavarat ovat molempien luona ja niitä haetaan tarpeen mukaan eikä mitään koko viikon kattavaa kassia ole väistämätöntä vaihtopäivänä pakata. Vanhempia ei näihin tavaroiden hakemisiin ole tarvittu, isot lapset ja lyhyt välimatka, hoituu luonnollisesti teineiltä itseltään. Meillä on ollut äidin kanssa äärimmäisen hyvät välit ja molemmin puolin on tehty selväksi että tuo on ok, kunnes nyt viime kuussa.
Tämä on ollut teineille opettelun paikka, kun näin on ollut alusta saakka, eli kymmenisen vuotta. Nyt joutuvat minun luo tullessa ihan eri tavalla miettimään mitä kaikkea voikaan viikon aikana tarvita. Tuosta aiemmasta vapaasta kulkemisesta johtuen mitään tuplatavaroita ei ole tähän mennessä hommattu, joten viime viikkoina on sattunut paljon tilanteita, kun tarvittavien tavaroiden puute on huomattu viime tipassa. Toki tuplatavarat nyt hankitaan kun tilanne on muuttunut, mutta kaikkia harrastusvälineitä sun muuta on mahdotonta hankkia kerralla kolmelle teinille, ihan jo rahallisestikin ja siksi, että ihan kaikkea ei tule ajatelleeksi ennen kuin niitä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sovitaan viikko-viikko-systeemistä, jos lapset kuitenkin oleskelevat missä haluavat? Eikö tämä helposti luisu siihen, että ollaan siellä missä on mukavampaa?
Kun lapset ovat pieniä, he eivät liiku itsenäisesti kotien väliä, jolloin tarkkarajainen viikko-viikko on helppo toteuttaa. Kun kasvavat teineiksi, liikkuvat itsenäisesti ja heidän toiveilleen tulee muutenkin antaa enemmän painoarvoa asumisjärjestelyissä. Ei se niin mene, että aikuinen voi sanella lapselleen ehdot siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Muuten tulee holhottavia aikuisia.
Tietyissä asioissa vanhempi todellakin pitkälti sanelee ehdot täysi-ikäiseksi ja joskus vanhemmaksikin. Yksi tällainen asia on nimenomaan asuminen niin kauan kuin ollaan saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon ketjun. Siinä uimahallireissu peruuntui, koska lapsen uikkarit äidillä, ja äiti poissa kotoa. Ja kauppaan ei olisi ajoissa ehditty.
Mutta toisaalta ei ollut vaihtoehto ostaa lapselle uikkareita uimahallista, kun niitä monessa hallissa nykyään myydään. Eikä muistaakseni edes haluttu, että on omat uimakamat kummassakin kodissa?
Ai että äitiä syyllistettiin kun ei ole kotona ja iskän kodissa lapsella ei uikkareita? No iskä hommaa omaan kotiin uikkarit lapsilleen, mikäs siinä on vaikeaa? Nää on just näitä käytännön asioita.
Kirjoittaja voinee vahvistaa, muistanko oikein ja puhutaanko ylipäätään samasta keskustelusta?
Mutta siinä mietin, että onko ongelma syntynyt siitä, että kotia vaihdetaan kahta kättä heilutta
Tämä on ollut teineille opettelun paikka, kun näin on ollut alusta saakka, eli kymmenisen vuotta. Nyt joutuvat minun luo tullessa ihan eri tavalla miettimään mitä kaikkea voikaan viikon aikana tarvita. Tuosta aiemmasta vapaasta kulkemisesta johtuen mitään tuplatavaroita ei ole tähän mennessä hommattu, joten viime viikkoina on sattunut paljon tilanteita, kun tarvittavien tavaroiden puute on huomattu viime tipassa. Toki tuplatavarat nyt hankitaan kun tilanne on muuttunut, mutta kaikkia harrastusvälineitä sun muuta on mahdotonta hankkia kerralla kolmelle teinille, ihan jo rahallisestikin ja siksi, että ihan kaikkea ei tule ajatelleeksi ennen kuin niitä tarvitaan
Niin no, eikö tuo ole juuri sitä, että pidetään tavaroista huolta, ja opitaan ennakoimaan sitä seuraavaa viikkoa?
Ja eikös tässä äiti ruvennut olemaan miesystävänsä luona monien kilometrien päässä nuo isäviikot? Josta itse mietin, että ennakoitu käty-tilanteita.
Toki itse olisin istunut alas ja jutellut asian läpi ennen isoa muutosta totuttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset surutta "hyväksikäyttää" sen toisen, kiltin vanhemman kotia, sinne kun voi aina mennä vaikka pelaan kuudeks tuntia putkeen ja syödä kaapista nuudelit sun muut, kun ei oo kukaan kieltämässä ja toista vanhempaa ei kiinnosta.
Tämä on sitä lapsista huolehtimista. Pääasia että saavat rajattomasti ja itsenäisesti mennä ja tulla.
Eivätkös nämä asiantuntijat ole pääasiassa kaikki sitä mieltä että lapsella täytyy olla rajat ja vanhempin tehtävänä on myös aiheuttaa pettymyksiä vaikkapa niin ettei kaikkea voi aina saada eikä tehdä ja vanhemmat viime kädessä päättävät asioista.
Eiköhän vanhempien erossa ole ollut lapsille pettymystä riittämiin vuosikausiksi
Se ohjaaminen ja suunnan näyttäminen on aika ajoin pettymysten tuottamista ja sitä ei tule vanhempana pelätä. Pettymysten tuottaminen ei ole mikään pääasiallinen tehtävä ja tarkoitus, mutta se tulee väistämättä hyvän kasvatuksen sivussa, eikä se ole haitallista vaan välttämätöntä.
Jos et halua tai koe tarpeelliseksi rajata lastesi kulkemista, älä rajaa! Sama pätee kaikkeen. Mutta älä pelkää asettaa rajoja siksi, ettei lapsi vain pettyisi.
Säälittää nää viikko-viikko-lapset, joilla ei ole kunnollista pysyvää kotia ja vanhemmat vaan deittailee Tinderissä eikä "kotiin" saa tulla, jos vanhempi sattuu olemaan petipuuhissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nää viikko-viikko-lapset, joilla ei ole kunnollista pysyvää kotia ja vanhemmat vaan deittailee Tinderissä eikä "kotiin" saa tulla, jos vanhempi sattuu olemaan petipuuhissa.
Ehkä ero onkin tullut sen takia jos vanhemmat eivät paneskelleet kun vielä ydinperhe. Eiköhän jokainen tenava ole ennen aikuisikää kuullut vanhempiensä ähinää vaikka nämä eivät asiasta tietäisikään. Joten miksi ihmeessä eronneet tosiaan jeesustelevat luonnollisella asialla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika. Ja "lapsivapaa" viikot. Oi hemmetti tätä menoa....
Tämä aihe käsiteltiin jo aiemmilla sivuilla. Kyse on lyhennetty ilmaisu viikosta, jolloin lapset eivät ole minulla, vaan toisella vanhemmallaan.
Ei, en aio ottaa käyttöön sanaa "kaipausviikko" -mitä joku ehdotti tilalle.
Ja "lapsen viikko" -sananhan pitäisi olla vielä pahempi, koska eihän minusta lapsetonta tule vaikka lapsi on sen viikon muualla.
No mikäs ongelma sulla on äiti/isäviikko-sanojen kanssa? Koska lapsivapaa ei oikeasti kukaan täyspäinen vanhempi ole vain sillä perusteella, että lapsi on toisen vanhemman huostassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika. Ja "lapsivapaa" viikot. Oi hemmetti tätä menoa....
Tämä aihe käsiteltiin jo aiemmilla sivuilla. Kyse on lyhennetty ilmaisu viikosta, jolloin lapset eivät ole minulla, vaan toisella vanhemmallaan.
Ei, en aio ottaa käyttöön sanaa "kaipausviikko" -mitä joku ehdotti tilalle.
Ja "lapsen viikko" -sananhan pitäisi olla vielä pahempi, koska eihän minusta lapsetonta tule vaikka lapsi on sen viikon muualla.
No mikäs ongelma sulla on äiti/isäviikko-sanojen kanssa? Koska lapsivapaa ei oikeasti kukaan täyspäinen vanhempi ole vain sillä perusteella, että lapsi on toisen vanhemman huostassa.
Koska jos palstalla juttelen, niin pitäisi joka viestissä olla tarkentamassa, että olenko minä se äiti vai isä.
Miksi sovitaan viikko-viikko-systeemistä, jos lapset kuitenkin oleskelevat missä haluavat? Eikö tämä helposti luisu siihen, että ollaan siellä missä on mukavampaa?
Nyt siis laitetaan lasten syyksi se, että vanhemmat haluavat olla lapsivapaita. Kun nehän mokomat heti käyttävät hyväkseen vanhempiaan, oleilevat siellä, missä on mukavampaa ja järkkäävät kauheita käty-bileitä.
Ihan sen takia on kuulkaa pakko rajoittaa ja todeta, että tänne ei ole tulemista ilman neuvotteluja.
Meillä on helposti luisunut juuri tuohon. Nyt kun kulkevat jo itsekseen ja kotien välimatka on 1,4 km, hyvin on luisunut siihen, että lapset on tulleet mun luo silloin isäviikolla, kun isällä on pidempi työpäivä, eli pääsee kotiin vaikka vasta 19 aikaan. Lapset eivät aina tykkää olla kaksin kotona, vaikka ovatkin jo teinejä, vaan mieluummin mun kanssa. Ovat mun viikolla hävyttömät samassa tilanteessa menneet isälleen.
Jos taas tällä "mukavampaa" tarkoitetaan sitä, että toisessa kodissa ei ole sääntöjä tai eletään kasvun kannalta haitallista elämää, kyllä silloinkin saa vanhemmat katsoa peiliin ja toisiaan. Ei ole lasten vika tämäkään, vaan vanhempien, jotka eivät osaa sopia pelisäännöistä ja pitää sovitusta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika. Ja "lapsivapaa" viikot. Oi hemmetti tätä menoa....
Tämä aihe käsiteltiin jo aiemmilla sivuilla. Kyse on lyhennetty ilmaisu viikosta, jolloin lapset eivät ole minulla, vaan toisella vanhemmallaan.
Ei, en aio ottaa käyttöön sanaa "kaipausviikko" -mitä joku ehdotti tilalle.
Ja "lapsen viikko" -sananhan pitäisi olla vielä pahempi, koska eihän minusta lapsetonta tule vaikka lapsi on sen viikon muualla.
No mikäs ongelma sulla on äiti/isäviikko-sanojen kanssa? Koska lapsivapaa ei oikeasti kukaan täyspäinen vanhempi ole vain sillä perusteella, että lapsi on toisen vanhemman huostassa.
Koska jos palstalla juttelen, niin pitäisi joka viestissä olla tarkentamassa, että olenko minä se äiti v
Mitä olennaista tämä tieto mielestäsi tuo keskusteluun?
Uimahalli-iskän kannattaa nyt todellakin auttaa teinejä huolehtimaan kamoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika. Ja "lapsivapaa" viikot. Oi hemmetti tätä menoa....
Tämä aihe käsiteltiin jo aiemmilla sivuilla. Kyse on lyhennetty ilmaisu viikosta, jolloin lapset eivät ole minulla, vaan toisella vanhemmallaan.
Ei, en aio ottaa käyttöön sanaa "kaipausviikko" -mitä joku ehdotti tilalle.
Ja "lapsen viikko" -sananhan pitäisi olla vielä pahempi, koska eihän minusta lapsetonta tule vaikka lapsi on sen viikon muualla.
No mikäs ongelma sulla on äiti/isäviikko-sanojen kanssa? Koska lapsivapaa ei oikeasti kukaan täyspäinen vanhempi ole vain sillä perusteella, että lapsi on toisen vanhemman huostassa.
Koska jos palstalla juttelen, niin pitäisi joka viestiss
Mitä olennaista tämä tieto mielestäsi tuo keskusteluun?
Asianyhteydestä riippuen voi olla hyvinkin oleellinen tieto.
Mites, jos vaan nyt itse suhtautuisit sanaan kuten se on, eli "viikko, jolloin lapset eivät ole luonani" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina tervetulleita kotiinsa. Vai eikö ole?
Eli et voi sopia lapsivapaillekaan viikoille oikeastaan yhtään mitään, vaan olet kotona valmiudessa jos lapset tulevatkin kotiin?
Itse teen esim. pitkiä työpäiviä silloin kun lapsi on isällään. Vapaapäivänä saatan olla kävelyvaelluksella jossain korvessa.
Miksi piti tehdä lapsia, jos ne noin risoo? Muissa perheissä ei ole mitään lomaa lapsista.
Naulan kantaan. Meillä oli alussa paljon ongelmia, kun kumpikaan ei oikein osannut ennalta ennustaa millaiset asiat toista häiritsevät tai eivät häiritse. Sitä on oikeasti tosi vaikea ennalta sanoa edes omalta kohdalta, jos ei ole koskaan elänyt perhe-elämää. Käytännöistä kannattaa keskustella etukäteen niin pitkälle kuin osaa mutta osittain ne muotoutuvat arjessa.
Mies ei esimerkiksi aluksi ymmärtänyt, että lasten yökyläilyistä täytyy sopia myös minun kanssani. Meille saattoi alkuun tulla lasten kavereita yöksi siten, että minulle ei edes ilmoitettu. Huomasin vasta myöhään illalla, että kaverit eivät olekaan lähdössä kotiin. Asiasta keskusteltiin ja nykyisin näihin pyydetään myös minun lupani. Samalla sovittiin sellainen aika, milloin kaverit viimeistään poistuvat meiltä, elleivät ole jäämässä yöksi. Lapset osaavat jo itse kysyä suoraan molemmilta. Samoin minusta on ihan kiva tietää, jos joku lapsi on poissa kotoa yötä. Tähän ei minun lupaani vaadita, mutta mies yleensä ilmoittaa.
Paljon muitakin vastaavia esimerkkejä on ihan puolin ja toisin, mutta tuo tuli ensimmäisenä mieleen. Kaikkea ei osaa ennakoida ja siksi täytyy olla armollinen toiselle ja osata keskustella rauhassa. Toisaalta täytyy osata kuunnella ja olla syyllistymättä ja provosoitumatta jos toisella on jotain keskusteltavaa.