vanhemman uusperheellisen jaksaminen

ap. No juu, siltähän se tuntuu

Vierailija kirjoitti:

ap. Voi, miten monet kerrat olen yrittänyt tästä puhua, tuloksetta. Riitahan ja huuto miehen puolta siitä tulee...Mieli tekisi mennä johonkin lapselleni siksi aikaa, mutta jos tästä johonkin menen siksi aikaa on järkyttävä huuto edessä. Eroakin oon jo miettinyt 

Minulle ei parisuhteessa huudeta. Miksi ihmeessä annat miehesi kohdella sinua huonosti?

Eihän ne lapset mikään ongelma tässä ole. Ongelma on se, että pelkäät miestäsi.

Uusperheissä syntyy usein ongelmia, jos ei puhuta ja sovita yhteisistä säännöstä. Kun kärjistynyttä ongelmakimppua lähtee ratkomaan, on hyödyllistä hakea vertaistukea ja kokemuksia siitä, miten vastaavanlaisia pulmia on pystytty muualla ratkomaan.

Ap:lla on edessään haastava tehtävä, kun ikää on jo karttunut ja vaikeuksia aiheuttavat toimintamallit vakiintuneet. Hänelle voisi olla avuksi tutustua huolellisesti tapaukseen, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Usein ajatellaan, että uusperheen paineet helpottuvat, kun lapset kasvavat ja lähtevät omilleen. Ei se niin mene. Aikuiset lapset avioituvat, tulee lastenlapsia, ja porukka vaan lisääntyy ja kattilan kokoa on isonnettava.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheissä syntyy usein ongelmia, jos ei puhuta ja sovita yhteisistä säännöstä. Kun kärjistynyttä ongelmakimppua lähtee ratkomaan, on hyödyllistä hakea vertaistukea ja kokemuksia siitä, miten vastaavanlaisia pulmia on pystytty muualla ratkomaan.

Ap:lla on edessään haastava tehtävä, kun ikää on jo karttunut ja vaikeuksia aiheuttavat toimintamallit vakiintuneet. Hänelle voisi olla avuksi tutustua huolellisesti tapaukseen, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkuki

Mummo osui kyllä naulan kantaan. Näillä konsteilla asiat lähtevät varmasti rullaamaan hyvään suuntaan.

Onko se miehesi lasten lapsuudenkoti? Jos on, niin he kokevat tulevansa isälleen käymään eikä mihinkään uusperheeseen. Tilaa teillä ainakin tuntuu olevan, jos ruuanlaitto on ainoa ongelma eikä esimerkiksi vuodepaikkojen riittävyys.

Sano niille lapsille, että et halua heitä kotiisi. Rehellisyys kannattaa, koska sen jälkeen mieskin alkaa miettimään, onko tässä mitään järkeä. Ehkä hän inhoaa sinun lapsiasi syvästi, ei ole vain pystynyt sanomaan sitä ääneen, mutta kun sinä olet ensin rehellinen niille lapsille, niin koko perhettä koskeva vyyhti alkaa purkautua.

Avio- tai avoero ei ole lainkaan epätavallinen yli 70v ikäisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko se miehesi lasten lapsuudenkoti? Jos on, niin he kokevat tulevansa isälleen käymään eikä mihinkään uusperheeseen. Tilaa teillä ainakin tuntuu olevan, jos ruuanlaitto on ainoa ongelma eikä esimerkiksi vuodepaikkojen riittävyys.

Sano niille lapsille, että et halua heitä kotiisi. Rehellisyys kannattaa, koska sen jälkeen mieskin alkaa miettimään, onko tässä mitään järkeä. Ehkä hän inhoaa sinun lapsiasi syvästi, ei ole vain pystynyt sanomaan sitä ääneen, mutta kun sinä olet ensin rehellinen niille lapsille, niin koko perhettä koskeva vyyhti alkaa purkautua.

Avio- tai avoero ei ole lainkaan epätavallinen yli 70v ikäisten keskuudessa.

Onhan se noinkin, mutta itse kokeilisin kuitenkin ensin mummon konstia. Kun kissanlihakeitto tuodaan pöytään, voi hyvin käydä niin, että vieraat häipyvät eivätkä enää ikinä palaa.

Et ole varsinaisesti tyly, mutta nämä tyypilliset uusperheongelmat ei tosissaan pääty siihen, kun lapset ovat muuttaneet pois. Jatkuu senkin jälkeen ja sitten taas, kun tulee lapsenlapsia. Ehkä näissä uusperhetilanteissa tulee näkyvämmäksi se, kuinka paljon näkymätöntä työtä äidit ja isoäidit tekee pitääkseen kasassa perheitä. Uusperhetilanteissakaan ne miehet harvemmin ottaa siitä koppia, ja vastuu siirtyy joko uudelle naiselle tai sitten kukaan ei ota sitä koppia. Sulla on oikeus rajata, mutta kommentoin sitten taas lapsenlapsen kokemuksesta tätä uusperhekuviota.

Olen itse erolapsi toisessa polvessa, ja ukkini uusi vaimo kieltäytyi passaamasta toisen naisen lapsenlapsia. Lapsena tunnelma oli siellä tyly ja kova. Sen tunsi, etten ollut tervetullut. Passaaminen on kuitenkin tiettyyn pisteeseen asti rakkauden osoitus (mutta mrttyyriksi ei kannata ryhtyä). Aikuisena kuulin, että oli rajannut sen, ettei ala meidän isovanhemmaksi. No, meidän suvussa uusperheellistyminen ei tosiaan koskaan oikein onnistunut useammassakaan polvessa. Nainen jäi vieraaksi. On myös määritellyt ukkini kuoltua, että me ukin lapsenlapset tai meidän lapset emme saa käydä ukkini hommaamalla mökillä, koska olemme tiellä. No, ei olla sitten käyty. 

Uusperhekuviot voi olla tosi vaikeita vuosikymmeniä. Helpottaisi, jos miehet eivät sisäisiä vastuuta liikaa niille uusille vaimoille. 

Ei tulisi mieleenikään alkaa passaamaan aikuisia lapsia. Meille puolison ja minun omat aikuiset lapset tulevat kahvittelemaan jolloin leivon ym. jaksamiseni mukaan. Mies kutsuu joskus omat lapset syömään ja tekee kyllä silloin itse ruoan. Joskus käymme koko porukan kanssa ravintolassa syömässä. En jaksa yövieraita ollenkaan, paitsi lapsenlapset. Miksi kokkaat puolisosi lapsille? Pyydä kahville ja osta valmista jos et jaksa leipoaym. Ja jos haluavat syödä niin kerro että voivat tilata pizzaa tai muuta syötävää tullessaan ja kerro jos et jaksa yövieraita. Usein aikuiset lapset olettavat että vanhempien rooli on aina kutsua kylään ja kestittää, no ei ole. Harvemmin ne aikuiset lapset kutsuvat syömään kotiinsa. Helppoahan se on aina tulla valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Usein ajatellaan, että uusperheen paineet helpottuvat, kun lapset kasvavat ja lähtevät omilleen. Ei se niin mene. Aikuiset lapset avioituvat, tulee lastenlapsia, ja porukka vaan lisääntyy ja kattilan kokoa on isonnettava.

Aamen! 

aza a rezultat iz geshafn ven zunus tuml aun farshpreytn di dokterin fun dem shtn. es vet zeyn vi sdum uemurh.

Jos mies on tuota tasoa mitä kerrot niin sun pitää itse ottaa ohjat käsiin. Sanot painokkaasti hänelle, että tämä ei jatku enää näin ja että mihen pitää puhua lastensa kanssa askasta. Nyt. Lapset käy syömässä kunnolla ravintolassa tulomatkalla. Tuovat tullessaan laatimasi listan mukaisesti ruokatarvikkeita. Valmistavat itse ainakin yhden tai kaksi ateriaa. Tämä edellyttää tietysti, että päästät heidät huushollaamaan keittiöösi. Tilaavat/ tilaatte ainakin kerran vierailun aikana kunnon ateriat ravintolasta. ( näin toimivat mun kahdeksankymppiset vanhemmat, toimii hyvin). Tilaat etukäteen verkkokaupasta valmisaterioita, lämmitystä vaillavalmiita. Salaatit na muut lisukkeet tekee joku, vieraat tai sinä.

Mahdollisuuksia on paljon, kannattaa käyttää palveluja hyödyksi. Mies maksaa laskut.

Aloitus on yhtä totta kuin Salatut elämät. 

Vierailija kirjoitti:

ap. Lapset, omani ja miehen ovat tästä kyllä tietoisia. Monasti olen puhunut heidän täällä ollessaan, mutta puoliso vähättelee jaksamistani, että "jaksoithan sinä silloinkin"

Siis kaikki ovat tietoisia siitä, että sinä haluat estää miestäsi ja tämän lapsia olemasta yhdessä enempää kuin lyhyen kahvittelun verran?

Oletko mustasukkainen näille lapsille, vievätkö he sinulta jotain vai joudutko katsomaan sivusta, kun mies antaa heille rahaa, mutta sinä joudut pärjäämään omalla eläkkeelläsi? Ja maksamaan yksin kaikki asunnon kulut, sehän on sinun kotisi!

Äänestä jaloillasi, lähdet esim hotelliin. 

Meillä mies hoitaa suhteet omiin lapsiinsa vuokraamalla loman tai viikonlopun ajaksi ison mökin ja viettävät siellä yhdessä aikaa. Näin keskimäärin kolme kertaa kahden kuukauden aikana. Viime kesänä heillä oli huvila jossain Italiassa.

Minua ei kutsuta mukaan, koska en kuulu perheeseen. Mies aina sanoo, että saan levätä nuo loma-ajat ja kerätä voimia. Menin siis aikanaan valittamaan, että miehen lasten ja lastenlasten vierailut oli minulle raskaita ja mies korjasi asian omalla tavallaan.

Yhdessä emme matkustele ja mökkinsä mies myi aikaa sitten vanhimmalle lapselleen, emme ole sinne tervetulleita.

Jos on noin vaikeaa, niin kokeile seuraavalla kerralla sairastumista. Migreeni, vatsakipu tai selkäkipu ei näy päälle. Menet vain makuuhuoneeseen pötköttämään ja katsot, mitä tapahtuu. 

Ihmiset on niin erilaisia. Mun äiti on 79v ja loukkaantuu syvästi, jos joku käy syömässä matkalla eikä syö hänen laittamiaan ruokia. Kaupungilla ei saa käydä edes kahvilla, tai jos käy niin siitä loukkaannutaan ja sitten on pakko vielä juoda hänen keittämät kahvit ja syödä ne seitsemän sorttia herkkuja. Jos joku yrittää tilanpuutteen vuoksi mennä hotelliin kun on paikalle vaadittu kaikki lapset ja lapsenlapset kerralla (tilaa on alle 100m2), niin siitähän vasta maailmanloppu tulee. Ja turha kuvitella, että mummolassa voisi käydä yhden yön reissulla, kaksi on minimi ja senkin jälkeen lähtemisestä tulee vain sanomista.

Hanki oma asunto ja muuta sinne, avioeroa ei ole pakko laittaa vetämään, ellei halua, mutta tuossa sekin kannattaisi. Mitä saat siitä, että olet vielä tuossa iässä piikana 70 v miehelle ja sen suvulle? Ja vielä törkeä huutava ja halveksiva mies, eikä edes kiitollinen. Etkö halua elää ennen kuolemaasi yhtään onnellista, rauhaisaa elämää omilla ehdoillasi?

Meillä mies kohta 60 v hankki oman asunnon, jossa tapaa lapsiaan. En jaksanut heitä enää omassa kodissani. Muutin myös omaan pienempään kaksioon, johon ei yövieraita mahtuisikaan. Jossain vaiheessa pitää uskaltaa elää omaa elämää. Tuntui että minulla oli vain lyhyt pätkä omaa elämää sen jälkeen, kun muutin pois lapsuudenkotoa. Se oli ihanaa aikaa ja nyt tuntuu vähän samalta, kuin olisi muuttanut vihdoinkin omilleen. Naisen elämä hujahtaa nopeasti ohi niin, ettei saa elää yhtään itselleen niin kuin haluaisi.