vanhemman uusperheellisen jaksaminen
Hei
Olenko tyly puolisolleni kun en jaksaisi enää passata hänen jälkikasvuaan jotka tulevat meille moneksi päiväksi? Puolison mielestä olen. Puoliso ei osallistu ruoanlaittoon eikä muuhunkaan, seurustelee vaan, tykkäisin myös. Olen 70vuotias enkä enää jaksa monen päivän vierailuja eikä puolison mielestä siitä ole mitään vaivaa. No, ei kait hänelle, minähän se kokkikolmosena siellä olen, kun kukaan ei auta.
Tykkään kuitenkin et molempien lapset perheineen käyvät meillä, siis KÄYVÄT. On kiva kahvitella ja jutella mutta oma rauha on mulle tärkeää. Mitä mieltä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ap.Olen kertonut monta kertaa mutta tässä kohtaa puhun kädelle. Mikään ei auta! Tykkään kyllä kun tulevat, mutta käyminen olisi kivempaa ei monen päivän meillä asuminen.
Monasti miettinyt että menen jonnekin, mutta siitä vasta riemu alkaa..Välillä tuntuu vankilalta.
Mikä ihmeen riemu? Jos mies ei itse laita tikkua ristiin vieraita varten, niin hänellä nyt ainakaan ei ole mitään sanomista asiaan.
Ap.Kun käyvät teen kyllä mielelläni ruoan ja muut tarjottavat, mutta en jaksaisi montaa päivää sitä tehdä. Ja, kuten kerroin eivät oikein osaa tarttua toimeen. Tarttis varmaan kun eivät itseään tarjoa mihinkään tekemiseen
ap. Heh, mieheni petaa heille pedit, en tekisi sitä koska olen pyytänyt laittamaan lakanat sängylle niin laittavat itse. EI KÄY! Huoh!
ap.Riemu, siis suorainen huuto miten itsekäs pas** olen. Kun omat lapseni tulevat (käyvät vain). Olen ihan samanlainen hänen lapsilleen en vain jaksa montaa päivää.
Vierailija kirjoitti:
Ap.Kun käyvät teen kyllä mielelläni ruoan ja muut tarjottavat, mutta en jaksaisi montaa päivää sitä tehdä. Ja, kuten kerroin eivät oikein osaa tarttua toimeen. Tarttis varmaan kun eivät itseään tarjoa mihinkään tekemiseen
No kerrot heille, mitä pitää tehdä ja miten. Joka kodissa on omat tavat ja tyylit tehdä asioita, niin on vaikea alkaa itse tekemään mitään. Itse liikun todella varovaisesti toisten kodissa. En todellakaan kehtaa mennä omatoimisesti esim. kodinhoitohuoneeseen vaan istun tiukasti olohuoneessa.
Miksi te vanhukset ette uskalla puhua suoraan, vaan suorastaan mielistelette muita ja purnaatte sitten selän takana?
ap. Voi, miten monet kerrat olen yrittänyt tästä puhua, tuloksetta. Riitahan ja huuto miehen puolta siitä tulee...Mieli tekisi mennä johonkin lapselleni siksi aikaa, mutta jos tästä johonkin menen siksi aikaa on järkyttävä huuto edessä. Eroakin oon jo miettinyt
ap. Lapset, omani ja miehen ovat tästä kyllä tietoisia. Monasti olen puhunut heidän täällä ollessaan, mutta puoliso vähättelee jaksamistani, että "jaksoithan sinä silloinkin"
Vierailija kirjoitti:
ap. Voi, miten monet kerrat olen yrittänyt tästä puhua, tuloksetta. Riitahan ja huuto miehen puolta siitä tulee...Mieli tekisi mennä johonkin lapselleni siksi aikaa, mutta jos tästä johonkin menen siksi aikaa on järkyttävä huuto edessä. Eroakin oon jo miettinyt
Annat huutaa.
Vierailija kirjoitti:
ap. Voi, miten monet kerrat olen yrittänyt tästä puhua, tuloksetta. Riitahan ja huuto miehen puolta siitä tulee...Mieli tekisi mennä johonkin lapselleni siksi aikaa, mutta jos tästä johonkin menen siksi aikaa on järkyttävä huuto edessä. Eroakin oon jo miettinyt
Käskisin äijän painua ulos huutamaan. Sehän on kuin pikkukara, joka on tottunut huudolla saamaan kaikki periksi.
Minkä ikäisiä miehesi lapset ovat? Jos te olette 70-vuotiaita, kai hekin sentään ovat jo aikuisia joilla voi olla omiakin lapsia.
Kenen idea on että mummola on täyden palvelun all-inclusive kestikievari?
Sinä olet kynnysmatto, ja olet itse mahdollistanut tämän ajatusmallin.
Tunnen perheen jossa kuusikymppiset lapset perheineen vaativat omaa 90-vuotiasta äitiään järjestämään heille sukujoulun, pääsiäisen ja äitienpäivän. Eikä vanha mamma uskaltanut sanoa vastaan.
ap. Totta tuokin. Olen aina ollut koti-ihminen ja ruoanlaitto ja leipominen puutarhanhoidon lisäksi intohimoni. Töissä (3-vuoro) aikoinaan ollessani jälkeenpäin olen ihmetellyt että miten jaksoin?
Onhan se totta että tykkäävät tulla meille nauttimaan, mutta tosiasia on se, etten enää jaksa.
Vain sinä pystyt katkaisemaan tämän kierteen, ap.
Vierailija kirjoitti:
ap. Voi, miten monet kerrat olen yrittänyt tästä puhua, tuloksetta. Riitahan ja huuto miehen puolta siitä tulee...Mieli tekisi mennä johonkin lapselleni siksi aikaa, mutta jos tästä johonkin menen siksi aikaa on järkyttävä huuto edessä. Eroakin oon jo miettinyt
Mä miettisin vakavasti eroa, koska mies on selvästi täysin empatiakyvytön eikä huomioi sinun tarpeitasi tai jaksamistasi mitenkään.Kehtaa sika vielä suuttua kun otat asian puheeksi,
Täällä ei ole kukaan vielä ihmetellyt sitä, miksi eläkeläisten täytyy kustantaa aikuisten ihmisten monen päivän ruuat, ei sekään ilmaista ole! Aloittajan tilanteesta en tietenkään voi tietää mitään, mutta ei ne eläkkeet yleensä huimia ole. Ostakoot aikuiset töissäkäyvät lapset ruuat vanhemmilleen kun tulevat päiviksi kylään.
Eihän tuosta voi syyttää kuin sinua itseäsi.
Olet suostunut noin hävyttömän käytöksen kohteeksi puolisoltasi ja hänen lapsiltaan.
Eivät he kunnioita sinua, kun et sinäkään kunnioita edes itseäsi. Fiksu ihminen ei siedä tuollaista käytöstä itseään kohtaan.
Kaksi vaihtoehtoa, joko tuo jatkuu tuollaisena hautaan asti, tai muutat yksin.
Koska olet jo nyt katkera, niin katkeruus lisääntyy kun ikää tulee lisää.
Kynnysmatoksi kun on suostunut puolisolleen, niin siinähän se jälkikasvu on jatkanut perinnettä.
Mikään ei muutu, ellet sinä muutu.
ap. Ehkä tähän on vain luisuttu jotenkin? Mies on taloustöissä tumpula, tai tekeytyy sellaiseksi. Monta kertaa sanonut et hän voi hyvin tehdä ruoat jälkikasvulleen, minä jatkan lukemista ja kutomista sekä seurustelua.
ap. välillä tuntuu ettei ole mitään sananvaltaa...Todellakin eroa olen miettinyt et jos on tämmöistä niin hullummaksi se vaan vielä menee.
Voitko ehdottaa, että vierailut olisi lyhyempiä? Kyllä sinun ikäisellä on jo oikeus sanoa, että ei enää jaksa. Ja vaikka joskus ennen jaksoitkin, niin nyt on toinen tilanne. Hyvä ajatus on myös se, että lähdrt otse muualle kyläilemään kun miehesi lapset tulevat teille. Miehesi huutaminen on tosi huono juttu, ei tuollaisesta asiasta ole syytä hermostua ollenkaan. Onko sinulla muuten turvallista kotona?
Mun mies ei ymmärtänyt yhtään ja alkoi mollaamaan mielenterveyttäni kun kerroin, etten jaksaisi vieraita, joita hän ehdotti kylään viikonloppuna. Olin työeläsmässä, neljä pientä lasta (jota minä hoidin miehen pitkien työpäivien ja työmatkojen takia käytännössä yksin), me rakennettiin, hoidin äitini ja isoaitini asioita kun sairastelivat ja olin töistä burnoutin partaalla (ja sitten paloinkin loppuun). Ero tuli myöhemmin, mutta en voi edelleenkään ymmärtää, miten mies kehtasi vähätellä jaksamistasi ja miksen lähtenyt lätkimään jo silloin (en jaksanut).
Meillä kaikilla on rajamme. Jos kumppani ei sitä ymmärrä, jossain on pahasti vikaa.
Näin me toimittiin aikanaan, kun aikuisina vierailtiin isän ja tämän vaimon luona. Ei tosiaankaan jätetty tiskejä toisten kerättäviksi, kahvitkin laitettiin itse tippumaan.
Isän vaimo piti leipomisesta ja teki aina jotain vierailuille, mutta ihan hyvin olisi voitu itsekin kahvipullat tuoda.