Mihin katosivat työelämän juhlat, gaalat, bileet, saunaillat? Miksi suomalainen työkulttuuri on nykyään niin juhlavihamielistä? 🍹🥂🍾😆

Niin kauan kuin työpaikan asiat on huonosti, ei yhteinen vapaa-aika kiinnosta. Töissä ansaitaan leipä. Vapaa-aika kuuluu itselle. 

absolutistien JA uskovaisten syy

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole mitään syytä juhlia kun ei ole pariin vuosikymmeneen saavutettu sellaisia saavutuksia kuin aikaisemmin.

 

Nykyään työssä väsytään, uuvutaan, masennutaan ja tullaan hyväksi käytetyksi ja traumatisoituneeksi.

Tätä samaa sanottiin jo 90/00 -luvulla. 

Kyllä meillä on monta kertaa vuodessa "tyhy-toimintaa", esim. ravintolaan menemistä. Ne ovat omakustanteisia, kuntatyönantaja ei tämmöisille rahoja anna. Minä taas en halua maksaa siitä ilosta, että vietän vapaa-aikaani työporukoiden kanssa, joten en koskaan osallistu mihinkään.

nykyään niin paljon uskovaisia yritysten johdossa, ei ollut ennen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset vanhenevat. Nuoret eivät pääse työelämään ja vanhat eivät jaksa enää juhlia.

Tämä. Työpaikalla suurin osa on keski-ikäisiä. Nuorempina juhlat kiinnostivat mutta ei enää. Nuoria työntekijöitä ei tule tai jos tulee, he saavat määräaikaisen sopimuksen. Ei ehdi pikkujouluihin mukaan.

Tai ei kutsuta, koska vain vakituiset tai ajankohtana x aloittaneet huomioidaan. Näin meillä kunnalla.

Edellisessä taas pikkujoulut pidettiin kaupungintalon aulassa ja ruokalassa. Verotti vähän tunnelmaa, samoin ajankohta (perjantai-iltana oli väsynyt).

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakaan porukka ei enää jaksa lähteä mihinkään. Sen takia hyvin vähän enää työnantaja mitään järjestääkään. Edes nuoret eivät lähde.

Olen huomannut saman, kun porukka on nuorentunut niin menot kuihtuneet. Me yli 50 kyllä jaksetaan ja meillä onkin omat menot. Kahvipöydässä kun kuuntelee juttuja niin saa vaikutelman,että meillä on vilkkaampi sosiaalielämä kuin nuoremmilla jopa niihin verrattuina joilla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

1. Työkulttuurin muutos. Työnantajalta toivotaan liikunta ja työterveysetuisuuksia. Dokaaminen kiinnostaa enää harvoja. Hyvinvointi on parempi porkkana. 

2. Tehokkuuden kasvu. Mennään koko ajan ylikierroksilla eikä kukaan ehdi järjestää mitään.

3. Vapaa-aika vietetään muiden ihmisten ja asioiden kanssa. Työporukan kanssa ei huvita hengailla yhtään ylimääräistä. 

En kaipaa kemuja minäkään. Otan mieluimmin työnantajan kiitoksen rahana tai lahjakorttina tai vapaana. 

Lisäisin tähän vielä sellaisen yhtenäiskulttuurin murenemisen. Itse näen sen siis jokseenkin positiivisena asiana, ettei enää tarvitse teeskennellä pitävänsä työkavereiden kanssa juhlimisesta tai keksiä selityksiä sille miksei tule juhliin. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa viettää vapaa-aikansa työporukan kanssa?

Hyvä näin.

Ehkä ne työkaverit eivät olisi niin vastenmielistä seuraa, jos niihin vaikka tutustuisi iloisessa ilmapiirissä vapaa-ajalla työnantajan piikkiin?

Eihän kyse ole vastenmielisyydestä, vaan siitä, että heidän kanssaan viettää niin paljon aikaa jo muutenkin. Vapaa-ajalla itse tahdon päästä irti töistä ja olla sellaisten ihmisten seurassa, joita ei työaikana tapaa. Haluan selvän eron työn ja vapaa-ajan välille.

Jep. Mulle on tärkeää ylläpitää työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Työpaikan juhlat tai muu ylimääräinen ajanvietto työkavereiden kanssa työnantajan ehdoilla on siitä pois. 

Oli se kosteaa aikaa 80-luku. Sihteeri sanoi, että juopottelu budjetti on 2700mk. Jos sitä ei jakseta ryypätä, se pienenee.

Eräässä työpaikassa oli aika hilpeä meno. Juopoteltiin firman mökillä. Sinne lähti mukaan vähän villimpää sihteeriporukkaa. Tunnelma kohosi, sitten 24 aikaan sammutettiin valot ja alkoi intiiminpi meno. No eipä siellä pimeässä nähnyt kuka pani ketäkin. Parin tunnin päästä pomo sanoi, että on paluumatkan aika.

Jaa, kyllä meillä ryypätään säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kapitalistista höpötystä. Pitää pysyä kurttunaamalla kotona ja kadehtia muita.

Ei. Ongelmana on se, että jos tehdään jotain muuta kuin töitä, pahoittaa joku mielensä kun ruoka, tarjoilu, tapahtuma tai ihan mikä tahansa muu on väärin ja ihmisoikeuksien vastaista. Parempi on kun ei järjestä mitään.

T: Ennen työpippaloita järjestänyt

Tämä. Meillä ihan suoraan kiellettiin mm pikkujoulut DEI nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakaan porukka ei enää jaksa lähteä mihinkään. Sen takia hyvin vähän enää työnantaja mitään järjestääkään. Edes nuoret eivät lähde.

Olen huomannut saman, kun porukka on nuorentunut niin menot kuihtuneet. Me yli 50 kyllä jaksetaan ja meillä onkin omat menot. Kahvipöydässä kun kuuntelee juttuja niin saa vaikutelman,että meillä on vilkkaampi sosiaalielämä kuin nuoremmilla jopa niihin verrattuina joilla ei ole lapsia.

Ärsyttääkö se sinua, että nuoremmat haluavat olla rauhassa ja omissa oloissaan? 

Vierailija kirjoitti:

Eräässä työpaikassa oli aika hilpeä meno. Juopoteltiin firman mökillä. Sinne lähti mukaan vähän villimpää sihteeriporukkaa. Tunnelma kohosi, sitten 24 aikaan sammutettiin valot ja alkoi intiiminpi meno. No eipä siellä pimeässä nähnyt kuka pani ketäkin. Parin tunnin päästä pomo sanoi, että on paluumatkan aika.

Kuulostaa aivan kamalalta.

Ei johdu ainakaan siitä, että nykyään oltaisiin tehokkaampia, koska tuottavuus on laskenut kuin lehmän häntä.

Sanoisin, että johtamisen taito on huonontunut. Poitsut laitetaan johtamaan ilman minkäänlaista ihmisten ja työprosessien johtamistaitoa isoihinkin organisaatioihin. Tulospalkkiot vain johdolle ja riskejä ottamattomille diilereille (maan tapa). Jos johto ei ole kammareistaan oikeasti tutustumaan ja sitoutumaan henkilöstöönsä, sen kanssa ollaan vain kellokortilla mitattu aika, ei tippaakaan omaa aikaa. Tarjoiluista viis.

Kaikki katteet menevät amerikkalaisille pääomarahastoille, kun viisas omistaja myi kaiken eniten tarjoavalle. Ei ole varaa juhliin.  

Firman tilaisuuksissa kaikenlainen alkoholin tarjoilu kielletty, joten vesilinjalla höpötykset käyvät tylsiksi ja porukka jättäytyy pois. Myös se, että puolet porukasta on kyräileviä ammattiloukkaantujia ei kannusta tekemään mitään yhdessä, kun joka sanaa ja suupalaa pitää varoa ja oikeuttaa.

En tiedä kaipaanko niitä varsianisia ryyppäjäisiä, mutta onhan homma mennyt muutenkin tylsäksi tasapaksuksi puurtamiseksi. Ei ole vuosiin edes ollut päivän mittaisia saunailtaan päättyviä ulkoillullisia virkistyspäiviä vaan rahaa irtoaa vain johonkin tunnin hohtokeilaukseen ja ketjuravintolan tarjousmenuun tms. kerran vuodessa - kuka sellaisiinkaan jaksaa lähteä, kun matkoihin julkisella menisi sama aika kuin itse tapahtumaan.

Eipä ole aikoihin pidetty mitään kunnon päätöstilaisuuksia isoillekaan projekteille. Sitten ihmetellään, ettei projektien purkutilaisuuksia yleensä pidetä vaan hommat vaihtuvat lennosta siihen N+1 projektiin. Ainakin projektipäällikkönä fiilis on tässä oravanpyörässä se, että mitä nopeammin saa haudattua vanhan projektin kuuden jalan syvyyteen ja aloitettua seuraava, niin sitä parempi.

Muutenkin vielä vuosia sitten ei ollut harvinaista, että ihmisillä oli oma työhuone tai samassa huoneessa oli korkeintaa kaksi tyyppiä. Nyt on hot-desk-hell, omat tavarat 1/2 m kanttiinsa olevassa lokerikossa ja työpiste missä nyt vapaata sattuiu olemaan - ja yllättäen 90% väestä etätöissä. Ymmärrän kyllä nuoria työntekijöitä, jotka valittavat, että homma haisee, koska juuri koskaan ei näe ketään, jolta kysyä neuvoja ja opastusta.

Päällimmäisenä on jatkuva pelko takamuksessa siitä, että päättymässä oleva projekti voi olla aina viimeinen projekti samassa puljussa vaikka kuinka käyttäisi omaa aikaa osaamisensa ylläpitoon ja kehittämiseen. Jatkuvasti täytyy sivusilmällä vilkuilla muualla avautuvia mahdollisuuksia (vaikka ei niitä 50+ vuotiaalle enää kuitenkaan ole) ja hillota omien projektiensa työtä itselleen varmuuden vuoksi - omalta kannaltahan on pienempi paha, että projekti vähän viivästyy kuin se, että projektoitutyö loppuisi.

Niin... miksiköhän se tuottavuus ei ole noussut?

mä panin parikymppisenä konttorin viisvitosta konttorivastaavaa firman juhlissa 1993 tuhannen kännissä kumpikin sillä oli tosi muhkee alapuska