Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ongelmallinen syöminen
20.01.2025 |
Minua kiinnostaa onkohan kellään muulla ollut samanlaista tapausta ja mikä on siihen lopulta auttanut?
3-vuotiaalla on ollut jo aika kauan ongelmia syömisen kanssa. Aina sama homma "en halua syödä, ei mennä syömään". Ihan sama kuka on ruoan laittanut, syökö joku muu kaverina vai syökö yksin, ollaanko hassun hauskalla eväsretkellä pihalla tai pöydän alla, miten paljon ollaan ulkoiltu/harrastettu liikuntaa, miten paljon kehutaan ja kannustetaan, leikitään ja höpötellään tai ollaan asiaa noteeraamatta, syökö perheen kanssa vai mummolassa vai kerhossa vai tuttava perheen luona vai ravintolassa.
Mummi ja vaari aina yrittävät lahjoa, mutta ei sekään auta. Eikä se kyllä oikein pitemmän päälle ole edes järkevää aina lahjoa jollakin syömään. Sehän vain saa sen ruokailun kuulostamaan semmoiselle ei mieluisalle huonolle jutulle, joka saadaan vain tehtyä jos siitä saa jonkun palkinnon.
Hän syö itse jos jaksetaan häntä muistuttaa syömään monta kertaa per ruokailu. Aina kaikki muu on mielenkiintoisempaa mitä syöminen, niin kirjaimellisesti aina unohtaa syödä. Tällaiset ruokailut vie sitten paaaljon aikaa, kun joka haarukallisen jälkeen ruetaan touhuamaan muuta tai haaveilemaan. Jos häntä syöttää, niin alku vastustelun jälkeen2 syö kivasti ja ripeästi, mutta silloinkin hänellä tuntuu olevan tosi hankalaa keskittyä. Pakko saada tehdä jotain siinä samalla. Ongelma siinä vain on se, että eikös tuon ikäinen nyt jo saisi ihan joka aterian itse syödä. Varsinkin kun meillä on toinenkin lapsi, 7kk vanha.
Ollaan myös tehty niin, että annetaan se ruoka naaman eteen 5-6 kertaa päivässä, eikä sanota tai tehdä mitään, niin sillon hän pieniä nöttösiä sitä sun tätä syö, ei koskaan tarpeeksi. Sitten nälkäkiukkuisena mistään ei tule mitään, kun kaiken aikaa itkee, huutaa ja raivoaa. Sitten kun syöttää tai laittaa hänet syömään tarpeeksi, on taas normaali iloinen lapsi.
Jos taas ollaan annettu niin tehdä, että saa ihan kokonaan päättää miten syö, niin hän pitkin päivää sitä sun tätä syö, ei juuri koskaan kunnon aterioita vaan mielellään sellaisia aamu/iltapala juttuja. Silloin hän pysyy jotenkuten hyväntuulisena, mutta aika usein kuitenkin menee siihen nälkäkiukun puolelle. Ei haluttaisi antaa sen mennä näinkää, sehän on jatkuvaa happohyökkäystä hampaille, jos ei tule kunnon ateriavälejä. Puhumattakaan siitä, että eihän se ole edes terveellistä elää pelkällä pikku napostelulla. Esimerkkinä vaikka että hänellä saattaa yhden leivän syömiseen mennä 1,5-3 tuntia. Samaa omenaa syödään aamusta iltaan. Ns. oikeaa lämmintä ruokaa jos pyytää niin siitä otetaan ehkä 3 haarukallista ja se oli siinä. Puolentunnin päästä ehkä otetaan toiset kolme. Sitten joku smoothie vetäistään. Sitten tuorepuuroa menee muutama lusikallinen. Jne jne.
Ei oleteta, että hän aina mitenkään yltiömäisen innoissaan söisi, mutta kun olisi edes sellainen normaali neutraali "Ok, nyt on ruoka-aika. Syödäänpäs kerralla tarpeeksi ruokaa ja sitten taas jatketaan muuta" -asenne niin se olisi ihan taivaallista. Vaan kun aina vaan se sama nurina "ei ruokaa, en halua syödä" kuuluu heti kun on ruoka-aika.
Niiiiin, onko kellään muulla ollut samanlaista tapausta itsellä tai lähipiirissä? Ja millä keinolla tämän tilanteen saisi paremmaksi?
Neuvolasta kun kysyi neuvoa, niin kehottivat tarjoamaan lapselle ruokaa silloin kun muutkin syö ja hän saa päättää mitä syö itse ja miten paljon, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, niin se ei oikein toiminut.
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hajuaistissa on vikaa, ei makuaistikaan toimi. Sen lisäksi kannattaa muistaa, että moni lapsi kasvaa ihan maitoa tai mehua juomalla sekä ruokaillessa että ruokailujen välissä. Jos niin on, kannattaa lopettaa se tarjoilu vähentämällä määriä ja laimentamalla mehua reippaasti.
Se nälkä tulee sitten kun lapsi tuntee nälkää. Mahdollisimman vähän draamaa ja ohjelmaa ruokailuun. Kannattaa antaa lapsen itse ottaa pöydällä tarjolla olevaa ruokaa. Aikuinen päättää sen, että mitä ruokaa on tarjolla ja lapsi päättää sen, että kuinka paljon syö. Tiedän kaksi entistä pikkupoikaa, jotka ovat olleet ennen teini-ikää todella ronkeleita ja huonoja syöjiä. Murrosiän tullen on biologinen kello soinut ja on alkanut ruoka maistua. Nykyään molemmat liki kaksimetrisiä ja leveäharteisia aikuisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa ylimääräisten välipalojen tarjoilu.
Toisaalta, lapsi ei ehkä tunne nälän tunnetta jos ruokailu ei IKINÄ kiinnosta?
Onko makuaisti tutkittu?
Ei ole tutkittu makuaistia. Kyllä hänellä ilmeisesti tulee näläntunne, mutta ongelma on siinä ettei vaan jotenkin malta tai muista sitten alun jälkeen jatkaa syömistä niin että se nälkä menisi kunnolla ohi.. ja että se näläntunne tulee vasta sitten kun on aivan kiljuva nälkä. Näin käy siis jos ei pidä huolta että hän syö tasaisin välein ja tarpeeksi yhden syönnin aikana.
Meillä syödään aina samoihin aikoihin aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala, yleensä johonkin väliin pyytää jonkun välipalan jos ollaan tienpäällä vaikka kaupassa tai uimassa jne.
Tarkoitatko siis että pitäisi jotain lämmintä ruokaa tarjota joka aterialla?
Makuaisti voi olla hyvin poikkeava, jolloin normaaleille ihmisille maistuva ruoka on lapsen suussa jotain ihan kamalaa.
Aivojen toiminta tai hormonitoiminta voi olla pielessä, jolloin näläntunne ei ole normaali eikä syömisen tarvetta tule.
Olethan tajunnut sen, ettei ns. lämmintä ruokaa ole mikään pakko syödä. Jos lapsi saa kaikkia ravintoaineita tarpeeksi on ihan sama mitä ruokaa syömällä nuo ravintoaineet saa.
ADHD?
Siihen viittaisi tuo, ettei malta syödä.
Ruoka-ajat ja ruokalajit ovat täysin kulttuurisidonnaisia juttuja. Ei ole mikään pakko syödä samalla tavalla kuin muut, kunhan ravintoaineita saa omasta ruokavaliosta oman tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä on normaalisti uhmaa ja se vaikuttaa syömiseen yleensä, pissa/kakka/uni/ ruokailu/siirtymät on ne tilanteet missä lapsi yrittää hallita aikuista käytöksellään.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka-ajat ja ruokalajit ovat täysin kulttuurisidonnaisia juttuja. Ei ole mikään pakko syödä samalla tavalla kuin muut, kunhan ravintoaineita saa omasta ruokavaliosta oman tarpeen mukaan.
Lapsen tulisi saada hereillä ollessaan ruokaa noin 4 tunnin välein kulttuurista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin mummoihimisenä ihmettelen sormiruokailua. Ennen lapsi syötettiin, ja annettiin itselleen lusikka käteen jossain vaiheessa. Ei tullut sotkua pöydälle eikä pöydän alle. Kaikki oppivat syömään silti ja mormikokoisia ja fiksuja aikuisia heistä kasvoi, ilman temppuiluja ja traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Pieni annos ruokaa ja voileipä ja sanoa että syömään, jos alkaa vikisemään tai kiukuttelemaan niin menee muualle odottamaan, että muut syö ja sitten takaisin pöytään. Ei mitään kehuja ei mitään jos ei syö on syömättä. Siinäpä sitten on nälissään
Joo, voishan tuota tietysti kokeilla, mutta järkihän siinä lähtee kun hän sitten itkee ja huutaa ja raivoaa nälkäkiukkuisena. Varsinkin kun tietää, että se menee ohi heti kun hän vaan söisi tarpeeksi..
Vaikka välillä sanotaan että "huomaatko muuten miten paljon paremmalla tuulella olet kun on kunnolla syöty?" ja hän vastaa että "joo nyt on taas hyvä olo" niin jotenkin se aina unohtuu seuraavaan ateriaan mennessä eikä todellakaan kiinnosta syödä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka-ajat ja ruokalajit ovat täysin kulttuurisidonnaisia juttuja. Ei ole mikään pakko syödä samalla tavalla kuin muut, kunhan ravintoaineita saa omasta ruokavaliosta oman tarpeen mukaan.
Lapsen tulisi saada hereillä ollessaan ruokaa noin 4 tunnin välein kulttuurista riippumatta.
Lähinnä kommentoin sitä, että lämmintä ruokaa pitäisi syödä tiettyyn aikaan päivästä. On ihan sama syödä tuolloin kylmää ruokaa, jos päivän aikana saa kaikki ravintoaineet.
Meillä on samanikäinen ja samanlainen nirsoilija/haahuilija ruuan suhteen. Välillä vetää kyllä kulhot/lautaset tyhjiksi. Sisarukset syö normaalisti. Mitään hyviä vinkkejä ei ole. Kaikkea näytät sinäkin kokeilleen. Halusin vain rohkaista ettet ole yksin ja EI ole sinun vikasi. Meilläkin samalla tavalla kasvatettu lapset ja vain tämä on yksi on tällainen persoona. Varsinkin se hitaus on tosi turhauttavaa välillä. Nyt on jo pk:ssa ja sama hankala tapaus on siellä vaikka ammattilaiset kasvattamassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ruokatavoiltani vähän kuin sun lapsi. Pienestä asti saattoi mennä vuosia, oikeastaan koko lapsuus ilman nälkää. Moni ruoka ei uponnut ollenkaan. Syöminen kesti ja kesti.
Aikuisena on löytynyt laajat ruoka-aineyliherkkyydet, ehkä jonkinasteinen lievä asperger lapsuusajan traumatisoituminen ja erityisherkkyys.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on kuitenkin kasvanut normaalisti? Nyt rutiinit ja johdonmukaisuus ruokailuun. Lautaselle ruokaa vain vähän esim viisi lusikallista ja lapsi istuu siinä ruokapöydässä kunnes ruoka on syöty. Lisää saa sitten ottaa tai leipää lisäksi, mutta se ihan pieni annos on syötävä ennen poistumista. Seuraava ruoka on 2-3 tunnin kuluttua. Ei leluja, ei pelleilyä ei leipää yhtaikaa sen lämpimän ruoan kanssa.
On aina ollut pieni ja siro, ei kuitenkaan alipainoinen.
Meillä on ruokailut aina samoihin aikoihin.
Kyllä hän sen 5 lusikallista saa syötyä, mutta jos sen jälkeen saa poistua pöydästä, minkä hän aina tekee kun vain luvan saa, niin semmoisella määrällä nälkäkiukku kerkeää iskeä ennen seuraavaa ateriaa.. harvemmin meillä leipää syödään ruoan kanssa, se on yleensä sitten joko aamupalalla tai iltapalalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on niin erilaisia syöjiä. Jos tuo muistettelu toimii, niin jatka sillä. Muistutat ruokapöydässä, että jatkaa syömistä. Yksi meidän kolmesta on ollut aina extra hidas syöjä ja häntä on pitänyt muistutella.
Yksi on aistiyliherkkä ja hän on taas valikoiva syöjä. Syö paljonkin silloin, kun ruoka on mieluista. Jos ei ole, niin jättää syömättä. Tuon ikäisenä saattoi sanoa ihan pelkästä ruoan hajusta, ettei ole nälkä. Hänelle on ruoka aina maistunut parhaiten niin, että kaikki ruoan osat ovat erillään eli kastike on yhdessä kohdan lautasta, lisäke toisessa ja vihannekset eivät saa koskettaa noita. Jos sen kastikkeen laittaa lisäkkeen päälle, niin jää syömättä.
Vierailija kirjoitti:
ADHD?
Siihen viittaisi tuo, ettei malta syödä.
ADHD myös vaikuttaa siihen, ettei ole normaalia näläntunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on niin erilaisia syöjiä. Jos tuo muistettelu toimii, niin jatka sillä. Muistutat ruokapöydässä, että jatkaa syömistä. Yksi meidän kolmesta on ollut aina extra hidas syöjä ja häntä on pitänyt muistutella.
Yksi on aistiyliherkkä ja hän on taas valikoiva syöjä. Syö paljonkin silloin, kun ruoka on mieluista. Jos ei ole, niin jättää syömättä. Tuon ikäisenä saattoi sanoa ihan pelkästä ruoan hajusta, ettei ole nälkä. Hänelle on ruoka aina maistunut parhaiten niin, että kaikki ruoan osat ovat erillään eli kastike on yhdessä kohdan lautasta, lisäke toisessa ja vihannekset eivät saa koskettaa noita. Jos sen kastikkeen laittaa lisäkkeen päälle, niin jää syömättä.
Juuri näin, jos kyse on tuosta. Olen itse aistiyliherkkä aikuinen ja metsään mennään, jos aikuinen kuvittelee tämän olevan lapsen yritystä kontrolloida aikuista, kuten joku tuolla ehdotteli. Sitten on pian käsissä traumatisoitunut aistiyliherkkä, koska lapsi kärsii joka tapaudessa herkkyydestään ja siitä syystä tarvitsee keskivertoa lasta enemmän tukea ja ymmärrystä.
Kyllä tuon ikäisellä eli kolmivuotiaalla on tosi pieni mahalaukku ja syö tosi vähän eli ihan normaalia. Syömistä ja rytmejä ja pöydässä istumista yms. vielä opetellaan. Välillä tuon ikäinen vielä tykkää siitäkin, että aikuinen syöttää lusikalla. Ja siinä voi olla vähän leikkiäkin mukana, ruokapala muuttuu lentokoneeksi yms. Niin että ruokahetki on myönteinen, ei missään nimessä ahdistava kokemus. Aika parantaa tuonkin asian. Siinä 5-vuotiaana alkaa sitten jossain määrin enemmän maistua ruoka. Kouluun mennessä syö jo ihan siinä missä muutkin. Kärsivällisyyttä vain eikä kannata vertailla muiden lapsiin.
Jospa nyt vaikka pari kuukautta antaisit lapsen syödä niitä ruokia mitkä maistuu.
Jos hänellä on aistiyliherkkyyksiä, epänormaali näläntunne tai makuaisti tai sitten ruoka-aine allergioita, on sopimattomien ruokien syöminen vastenmielistä. Kieltäydyin lapsena jyrkästi syömästä banaaneja. Teininä paljastui vakava (akuutti kuoleman riski) allergia niitä kohtaan. Muistan hyvin miten jo banaanin haju etoi ja teki huonon olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka-ajat ja ruokalajit ovat täysin kulttuurisidonnaisia juttuja. Ei ole mikään pakko syödä samalla tavalla kuin muut, kunhan ravintoaineita saa omasta ruokavaliosta oman tarpeen mukaan.
Lapsen tulisi saada hereillä ollessaan ruokaa noin 4 tunnin välein kulttuurista riippumatta.
Arvo Ylpön opit pikkulasten neljän tunnin ruokaväleistä on kuopattu aikaa sitten haitallisina. Olet ilmeisesti kasvattanut omat lapsesi 70-luvulla ja huudattanut heitä?
Ei ole tutkittu makuaistia. Kyllä hänellä ilmeisesti tulee näläntunne, mutta ongelma on siinä ettei vaan jotenkin malta tai muista sitten alun jälkeen jatkaa syömistä niin että se nälkä menisi kunnolla ohi.. ja että se näläntunne tulee vasta sitten kun on aivan kiljuva nälkä. Näin käy siis jos ei pidä huolta että hän syö tasaisin välein ja tarpeeksi yhden syönnin aikana.
Meillä syödään aina samoihin aikoihin aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala, yleensä johonkin väliin pyytää jonkun välipalan jos ollaan tienpäällä vaikka kaupassa tai uimassa jne.
Tarkoitatko siis että pitäisi jotain lämmintä ruokaa tarjota joka aterialla?