Lapsen ongelmallinen syöminen

Vierailija kirjoitti:

Jos hajuaistissa on vikaa, ei makuaistikaan toimi. Sen lisäksi kannattaa muistaa, että moni lapsi kasvaa ihan maitoa tai mehua juomalla sekä ruokaillessa että ruokailujen välissä. Jos niin on, kannattaa lopettaa se tarjoilu vähentämällä määriä ja laimentamalla mehua reippaasti.

Se nälkä tulee sitten kun lapsi tuntee nälkää. Mahdollisimman vähän draamaa ja ohjelmaa ruokailuun. Kannattaa antaa lapsen itse ottaa pöydällä tarjolla olevaa ruokaa. Aikuinen päättää sen, että mitä ruokaa on tarjolla ja lapsi päättää sen, että kuinka paljon syö. Tiedän kaksi entistä pikkupoikaa, jotka ovat olleet ennen teini-ikää todella ronkeleita ja huonoja syöjiä. Murrosiän tullen on biologinen kello soinut ja on alkanut ruoka maistua. Nykyään molemmat liki kaksimetrisiä ja leveäharteisia aikuisia miehiä.

Okei, maku- ja hajuaistia ei olla testattu, mutta toisaalta hän kyllä osaa sanoa jos jokin tuoksuu tai maistuu hyvältä/pahalta.

Meillä ei juoda mehuja, vettä ruoan kanssa tai muuten vaan janoon. Joskus saattaa pyytää maitoa. Mutta hmm ei minusta mitään hirveitä määriä juo, vaihtelevasti menee päivittäin.

Joo, hän tykkää olla mukana tekemässä ruokaa ja hänestä on kivaa kun saa itse ottaa oman annoksen sen jälkeen kun on ensin änkyröinyt että "ei syödä". Se kiinnostus vaan sitten tyssää siihen.. Saattaa joskus jopa sanoa että ompa hyvää ruokaa, ottaa muutaman haarukallisen ja sitten kaikki muu on kiinnostavampaa. Ja viimeistään tunnin päästä ollaan taas nälkäisenä, jos siis ei ole auttanut syöttämällä tai muistutellut syömään.

Mutta nojoo, ei kai tässä sitten muu auta kun odotella. Kiitos vastauksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanikäinen ja samanlainen nirsoilija/haahuilija ruuan suhteen. Välillä vetää kyllä kulhot/lautaset tyhjiksi. Sisarukset syö normaalisti. Mitään hyviä vinkkejä ei ole. Kaikkea näytät sinäkin kokeilleen. Halusin vain rohkaista ettet ole yksin ja EI ole sinun vikasi. Meilläkin samalla tavalla kasvatettu lapset ja vain tämä on yksi on tällainen persoona. Varsinkin se hitaus on tosi turhauttavaa välillä. Nyt on jo pk:ssa ja sama hankala tapaus on siellä vaikka ammattilaiset kasvattamassa :) 

Okei. Voi että, ihanaa kuulla ettei ole ainut.. vähän vaikuttaa ettei tässä taida muu auttaa kuin toivoa että ajan kanssa tulee vähän järkevämmäksi :)

Kiitos paljon vastauksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ruokatavoiltani vähän kuin sun lapsi. Pienestä asti saattoi mennä vuosia, oikeastaan koko lapsuus ilman nälkää. Moni ruoka ei uponnut ollenkaan. Syöminen kesti ja kesti. 

Aikuisena on löytynyt laajat ruoka-aineyliherkkyydet, ehkä jonkinasteinen lievä asperger lapsuusajan traumatisoituminen ja erityisherkkyys.

 

Voi vitsit. Okei.. Kiitos vastauksestasi, sain paljon mietittävää.

Mun lapsilla on sellaisia kausia etteivät malttaisi istua pöydässä, leikit kiinnostaa niin paljon ettei muista syödä. Silloin laitan tablettiin lastenohjelmaa, ruutuajoista viis. Pysyvät tuolissa ja syövät sen kun jaksavat, sit takaisin leikkeihin. En itsekään ole oikein koskaan tykännyt vain syödä, luin pienestä asti melkein joka aterialla joko sanomalehtiä tai Aku Ankkaa. Kunhan kasvavat ja oppivat lukemaan niin voin hommata sarjakuvia, mut nyt piirretyt saa kelvata. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä on normaalisti uhmaa ja se vaikuttaa syömiseen yleensä,  pissa/kakka/uni/ ruokailu/siirtymät on ne tilanteet missä lapsi yrittää hallita aikuista käytöksellään.

 

Voi että niin, jos on vieläkin uhmaa niin sais se jo hellittää, kun tätä änkyröintiä on jo lähemmäs puolitoista vuotta kestänyt, ellei kauemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa ylimääräisten välipalojen tarjoilu.

Toisaalta, lapsi ei ehkä tunne nälän tunnetta jos ruokailu ei IKINÄ kiinnosta?

Onko makuaisti tutkittu? 

Ei ole tutkittu makuaistia. Kyllä hänellä ilmeisesti tulee näläntunne, mutta ongelma on siinä ettei vaan jotenkin malta tai muista sitten alun jälkeen jatkaa syömistä niin että se nälkä menisi kunnolla ohi.. ja että se näläntunne tulee vasta sitten kun on aivan kiljuva nälkä. Näin käy siis jos ei pidä huolta että hän syö tasaisin välein ja tarpeeksi yhden syönnin aikana.

Meillä syödään aina samoihin aikoihin aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala, yleensä johonkin väliin pyytää jonkun välipalan jos ollaan tienpäällä vaikka kaupassa tai uimassa jne.

Tarkoitatko siis että pitäisi jotain lämmintä ruokaa tarjota joka aterialla?

Lounaan ja päivällisen väliin pieni välipala, pitkä aika odotella. Voi olla että närästää, kyllä lapsillekin voi olla refluksi, ja kun närästää menee ruokahalu 

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi oli tuollainen, että syöminen oli tylsää ja vähän sivubisnes. Minä en edes yrittänyt mitään sellaista, että istuttaisiin kauniisti pöydässä. Joskus siitä syömisestä piti ihan vääntää, koska lapsi olisi vain halunnut maitoa - siis minun maitoani. Minulla oli siis motiivi saada hänet syömään muutakin, eikä 2v nyt pelkällä äidinmaidolla muutenkaan pärjää.

Joskus taaperona hän söi aamupalaa (sormiruokaa) parvekkeella tyytyväisenä, kun sai samalla katsoa päiväkodin pihassa leikkiviä lapsia. Jossain välissä muistan hänen tykänneen kovasti omista lapsuuskuvistaan. Tykkäsi siis katsella omia vauvakuviaan tietokoneelta samalla kun lappasin ruokaa suuhun.

Pöydässä syöminen oli pitkään sitä, että otti lusikallisen ja juoksi sitten keittiö-olohuone-keittiö -kierroksen ennen uutta lusikallista. Minulle ihan se ja sama, kunhan syö.

Kaikki ruuat kelpasivat, jotain savustettuja simpukoitakin söi jo 2

Joo kuulostaa tutulta.. täällä kanssa hypätään pöydästä yhtenään ja aina pitäsi jotakin kirjoja lukea jotta edes vähän malttaisi istua pöydässä. Mutta sitten jos sille lukee kirjaa niin ei siltikään syö ilman että muistuttelee. Ja jos ei mitään muuta niin sitten laittaa vähän ruokaa pöydälle ja rupeaa sitä tutkimaan, leikkimään ja tuhrimaan. Tai sitten leikkii haarukalla tai millä lie. Sitten se syöminen unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti edes ongelmaa? Lapsi syö kuitenkin useamman lusikallisen ja kasvaa. 

On tuossa se ongelma, että äitiä vähän huolettaa, kuoleeko se lapsi nälkään tai vähintäänkin miettii, pitäisikö tästä huolestua. Toisekseen se, että nuo nälkäkiukkuraivarit on raskaita. Ei niitä jaksa loputtomiin, kun on pieni vauvakin siinä hoidettavana.

Sitten jos vielä isovanhemmissa on niitä, jotka ruokapöydässä päivittelevät, miten vähän lapsi syö ja yrittävät puoliväkisellä tuputtaa. Ahdistuksella muistelen noita tilanteita, kun oma lapsi oli tuossa iässä ja vähän vanhempi. Appivanhempien luona ei ollut minkäänlaista ruokarauhaa, kun aina tehtiin kauhea numero lapsen syömisestä.

Kiitos ymmärryksestä. Ja juu, kyllä päivittelyä on kuultu..

Selkeä reaktio kun perheeseen on tullut vauva. Lapsi kaipaa huomiota mitä nyt saa toiminnallaan. 

Miten lapsen vatsa toimii ? Jos ummetusta ja suolistossa tavaraa, käy niin että kun pitäisi aloittaa syöminen ja ruuansulatuselimistön pitäisi startata, tulee täysi ja huono olo eikä tee mieli syödä.

Miten teillä on ruokailusta tullut tuollainen sirkus? Jos lähdetään siitä että lapsi tuskin kuolee nälkään vaikka ruokailu jää välistä eli kun hän sanoo "en syö", se olkoon niin, ei korvikkeita. Turhat temppuillut pois kuten uhkailut, lahjomiset ja pöydän alla syömiset, yhdessä aterioidaan mukavassa hengessä, ehkä taaperollekin alkaa ruoka maistua. 

Tarvitse häntä. 

Anna syöttää vauvaa ja kerro, että hänestä on iso apu, että äitikin ehtii syödä. 

Sääli häntä  sanoin ja ota lopulta vauva häneltä että itsekin ehtii syödä, niinkuin äitikin teki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt vaikka pari kuukautta antaisit lapsen syödä niitä ruokia mitkä maistuu.



Jos hänellä on aistiyliherkkyyksiä, epänormaali näläntunne tai makuaisti tai sitten ruoka-aine allergioita, on sopimattomien ruokien syöminen vastenmielistä. Kieltäydyin lapsena jyrkästi syömästä banaaneja. Teininä paljastui vakava (akuutti kuoleman riski) allergia niitä kohtaan. Muistan hyvin miten jo banaanin haju etoi ja teki huonon olon.

Ehdottoman tärkeää on kunnioitttaa sitä, jos lapsi sanoo jonkun ruoan/ ruoka-aineen tekevän pahaa. Silloin ihmisen oma vaisto sanoo, että tämä ei ole hyväksi. Minulla oli ruokia, joista tuli migreeni. 

Hän osaa sanoa ja hänestä myös näkee jos jokin ei maistu, ja niitä ruokia hänen ei tietenkään tarvitse syödä. Silloin hänelle tarjotaan jotain muuta.

Tuntuu enemmän ongelma olevan se, että syöminen on hänelle vaan niin tylsää ja epämieluista hommaa. Niinkin paljon, että myös niiden mieluisten ruokien syöminen aina unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

ADHD?

Siihen viittaisi tuo, ettei malta syödä.

Ehkä.. mitään diagnoosia ei ole. Jos jollakulla on neuvoja miten ADHD lapsen saa keskittymään syömiseen itsenäisesti niin vinkkejä otetaan vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka-ajat ja ruokalajit ovat täysin kulttuurisidonnaisia juttuja. Ei ole mikään pakko syödä samalla tavalla kuin muut, kunhan ravintoaineita saa omasta ruokavaliosta oman tarpeen mukaan.

 

Lapsen tulisi saada hereillä ollessaan ruokaa noin 4 tunnin välein kulttuurista riippumatta.

Nojuu mene ja tiedä, sama se kai minkä ruokakulttuurin mukaan syödään. Kunhan se syöminen olisi vaan sujuvaa eikä sellaista jatkuvaa tahmeassa mudassa rämpimistä..

Tuskin missään ruokakulttuurissa on tyypillistä että aina ennen ruokailua purnataan tai joskus jopa huudetaan että "ei syödä!" eikä rauhassa istuta syömään alusta loppuun saakka kun joka välissä leikkiminen ja muu on paljon mielenkiintoisempaa. Tai se ettei tajuta syödä nälkää kunnolla pois niin, että nälkä ei yllätä taas viimeistään tunnin päästä :)

Sitä en sitten tiedä onko jossakin kulttuurissa normaalia 3 vuotiaalle syöttää joka ruoka, jotta ateriavälit pysyisivät jotenkin järkevinä? Oli tai ei, sitä en kuitenkaan ehkä itse haluaisi harjoittaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Lapset on niin erilaisia syöjiä. Jos tuo muistettelu toimii, niin jatka sillä. Muistutat ruokapöydässä, että jatkaa syömistä. Yksi meidän kolmesta on ollut aina extra hidas syöjä ja häntä on pitänyt muistutella.

Yksi on aistiyliherkkä ja hän on taas valikoiva syöjä. Syö paljonkin silloin, kun ruoka on mieluista. Jos ei ole, niin jättää syömättä. Tuon ikäisenä saattoi sanoa ihan pelkästä ruoan hajusta, ettei ole nälkä. Hänelle on ruoka aina maistunut parhaiten niin, että kaikki ruoan osat ovat erillään eli kastike on yhdessä kohdan lautasta, lisäke toisessa ja vihannekset eivät saa koskettaa noita. Jos sen kastikkeen laittaa lisäkkeen päälle, niin jää syömättä.

Kiitos vastauksestasi. Lohduttavaa tietää että muitakin täytyy muistutella, vaikka se tuntuukin järjen vastaiselta. Joo kokeiltiin jonkin aikaa tuotakin, että ne olisi erillään ne ruoat toisistaan, ei vaikuttanut asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuon ikäisellä eli kolmivuotiaalla on tosi pieni mahalaukku ja syö tosi vähän eli ihan normaalia. Syömistä ja rytmejä ja pöydässä istumista yms. vielä opetellaan. Välillä tuon ikäinen vielä tykkää siitäkin, että aikuinen syöttää lusikalla. Ja siinä voi olla vähän leikkiäkin mukana, ruokapala muuttuu lentokoneeksi yms. Niin että ruokahetki on myönteinen, ei missään nimessä ahdistava kokemus. Aika parantaa tuonkin asian. Siinä 5-vuotiaana alkaa sitten jossain määrin enemmän maistua ruoka. Kouluun mennessä syö jo ihan siinä missä muutkin. Kärsivällisyyttä vain eikä kannata vertailla muiden lapsiin.

Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydä neuvolasta lähete ravitsemusterapiaan. Kuulostaa hankalalta tapaukselta. :/

Kiitos neuvosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pieniruokainen. Väkisin tuputettiin ruokaa ja nyt aikuisena syön yli tarpeen. Mitään huolta ei neuvolassa ollut. Huoli oli äidin ja pilasi kaiken.

Antakaa ruokarauha myös lapsille. 

Eikö minun siis nälkäkiukkuista taaperoa kannata kehottaa syömään? Kun se kiukku aina hellittää kun vaan malttaa syödä tarpeeksi. 

Se on jännä, monesti se on kuin valokatkaisimesta painaisi. Ensin on hädissään itkevä ja huutava lapsi ja kun hänelle muutaman lusikallisen syöttää niin hän rauhoittuu, vielä pari lusikallista ja hän naureskelee ja höpöttelee normaalisti taas. Mitä muuta se voisi sitten olla kuin nälkäkiukkua?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ongelmallinen syöminen

Grillattuna, ehdottomasti. Varsinkin pienet ovat parhaita grillattuna.

[Oli pakko. Sori siitä.]