Kokemuksia? Miten aspergerit reagoi parisuhteessa tuleviin ongelmiin kuten mustasukkaisuus, pettäminen tai eroaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat turhia

No ei, vaan tällä logiikalla on turha kysyä, että mikä on tummatukkaisten lempiruoka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat turhia

No ei, vaan tällä logiikalla on turha kysyä, että mikä on tummatukkaisten lempiruoka. 

Sinusta asperger vaikuttaa ihmissuhteisiin ja tunne-elämään yhtä vähän kuin hiustenväri?

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit eivät kykene rakastamaan, joten eivät myöskään koe sen mukana tulevia "negatiivisia" tunteita. 

Höpsis. Väitän, että aspergerit rakastavat jopa syvemmin kuin normot. Se on vain kohdistettu harvoille ja valituille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat turhia

No ei, vaan tällä logiikalla on turha kysyä, että mikä on tummatukkaisten lempiruoka. 

Sinusta asperger vaikuttaa ihmissuhteisiin ja tunne-elämään yhtä vähän kuin hiustenväri?

Vaikuttaa se, mutta ei yhdellä tietyllä tavalla. Meitä on parisuhteessa kaksi diagnosoitua assia, eikä meillä ole oikeastaan yhtäkään yhdistävää tekijää, käytösmallia tai tapaa reagoida.

Yksilöllisesti, yleensä rationaalisesti (Mikä on looginen lopputulema vaikkapa pettämisen jälkeen? Ero.) 

Kiintymyystyyli, traumat ja seurusteluhistoria vaikuttaa kuten kenellä tahansa. 

 

Kokemukseni mukaan Aspergerit herkkiä ja hyvin oikeudentajuisia, eli tuskin itse pettäisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit eivät kykene rakastamaan, joten eivät myöskään koe sen mukana tulevia "negatiivisia" tunteita. 

Höpsis. Väitän, että aspergerit rakastavat jopa syvemmin kuin normot. Se on vain kohdistettu harvoille ja valituille.

Ovatko em. tunteet siksi heille vaikeampia kuin normoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit eivät kykene rakastamaan, joten eivät myöskään koe sen mukana tulevia "negatiivisia" tunteita. 

Höpsis. Väitän, että aspergerit rakastavat jopa syvemmin kuin normot. Se on vain kohdistettu harvoille ja valituille.

Ovatko em. tunteet siksi heille vaikeampia kuin normoille?

Kyllä, toisinaan.

Vierailija kirjoitti: Millä muulla tavalla pettämiseen kuuluu reagoida kun antamalla kenkää?

Ei siinä ole mitään sääntöä, miten kuuluu reagoida. Jokainen reagoi omalla tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse asperger-nainen. Olen reagoinut noihin yllättävän tyynesti ja kylmästi. En ole yleensäkään kovin emotionaalinen ihminen. Esim. pettäminen, mies katui kännissä pettämistään kauheasti, itki ja aneli anteeksiantoa, lupasi että saan "kostopettää" jos haluan. Ja mä siinä ihmettelin, että miksi tämä kauhea numero, tehty mitä tehty eikä se millään määrällä parkumista muuksi muutu. Että minä tässä ihan rauhassa päätän, haluanko jatkaa suhdetta vai en, eikä siihen kyllä tuollainen ulina vaikuta mitenkään. En itse tuntenut juuri mitään. Pienen tympääntyneen pettymyksen, ja sitten lähinnä neutraali olo.

Mikä helvetin kostopettäminen? 😅 Järkyttävän typerä ajatuskin!

Mustasukkaisuutta en jotenkin osaa tuntea. Pettämistä en ole koskaan kokenut ja erot koen hyvin surullisina, mutta nekin osaan käsitellä järjellä. Pystyisin hyvin olemaan esimerkiksi ystävä jokaisen eksäni kanssa. 

Tulee mieleen tapaus Ulvila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Poikkeava toiminta sosiaalisissa suhteissa on oleellinen osa oireistoa

Joo, mutta ei tietenkään niin, et jokainen asperger toimis samalla tavoin poikkeavasti samoissa sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Poikkeava toiminta sosiaalisissa suhteissa on oleellinen osa oireistoa

Joo, mutta ei tietenkään niin, et jokainen asperger toimis samalla tavoin poikkeavasti samoissa sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa. 

Ja useimmat osaavat kyllä käyttäytyä ihan normaalisti sosiaalisissa tilanteissa, se vaan vaatii enemmän vaivannäköä ja johtaa herkästi esim. työuupumukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat turhia

No ei, vaan tällä logiikalla on turha kysyä, että mikä on tummatukkaisten lempiruoka. 

Sinusta asperger vaikuttaa ihmissuhteisiin ja tunne-elämään yhtä vähän kuin hiustenväri?

Oon eri, mutta ei, vaan aspergerit reagoi ihmissuhteissa keskenään samallalailla ihan yhtä paljon kuin kaikilla tummahiuksisilla on sama lempiruoka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat turhia

No ei, vaan tällä logiikalla on turha kysyä, että mikä on tummatukkaisten lempiruoka. 

Sinusta asperger vaikuttaa ihmissuhteisiin ja tunne-elämään yhtä vähän kuin hiustenväri?

Vaikuttaa se, mutta ei yhdellä tietyllä tavalla. Meitä on parisuhteessa kaksi diagnosoitua assia, eikä meillä ole oikeastaan yhtäkään yhdistävää tekijää, käytösmallia tai tapaa reagoida.

Eikös tämä kysymys ole sitten juuri paikallaan? Voidaan jakaa erilaisia kokemuksia ja lisätä tietoisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat turhia

No ei, vaan tällä logiikalla on turha kysyä, että mikä on tummatukkaisten lempiruoka. 

Sinusta asperger vaikuttaa ihmissuhteisiin ja tunne-elämään yhtä vähän kuin hiustenväri?

Oon eri, mutta ei, vaan aspergerit reagoi ihmissuhteissa keskenään samallalailla ihan yhtä paljon kuin kaikilla tummahiuksisilla on sama lempiruoka. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat siis turhia

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit eivät kykene rakastamaan, joten eivät myöskään koe sen mukana tulevia "negatiivisia" tunteita. 

Eivät kykene rakastamaan? Mitä ihmettä sä sekoilet?

Kyllä todellakin kyetään rakastamaan. Yleensähän tunnetaan just normaalia voimakkaammin ja syvemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse asperger-nainen. Olen reagoinut noihin yllättävän tyynesti ja kylmästi. En ole yleensäkään kovin emotionaalinen ihminen. Esim. pettäminen, mies katui kännissä pettämistään kauheasti, itki ja aneli anteeksiantoa, lupasi että saan "kostopettää" jos haluan. Ja mä siinä ihmettelin, että miksi tämä kauhea numero, tehty mitä tehty eikä se millään määrällä parkumista muuksi muutu. Että minä tässä ihan rauhassa päätän, haluanko jatkaa suhdetta vai en, eikä siihen kyllä tuollainen ulina vaikuta mitenkään. En itse tuntenut juuri mitään. Pienen tympääntyneen pettymyksen, ja sitten lähinnä neutraali olo.

Sama täällä, ei toi nyt kivaa ollut varsinkin kun mies meillä se joka pitänyt tapetilla ettei muita panna.

Jatkettiin mutta en lupaa enää mitään yksinoikeutta.

Mistään en voi tietää että olisiko kertonut jos en olisi sitä itse kysynyt kun oli sellanen intuitio.

Ollaan kavereita enää, tuo on paras ystäväni mutta ei minulla enää mitään suuria romanttisia tunteita ole.

Olin kyllä kertonut etukäteen että näin kävi edellisessä suhteessa, tosin edellisen kanssa puuttui tuo ystävyys speksi täysin. Joten siihen loppui se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit eivät kykene rakastamaan, joten eivät myöskään koe sen mukana tulevia "negatiivisia" tunteita. 

Eivät kykene rakastamaan? Mitä ihmettä sä sekoilet?

Kyllä todellakin kyetään rakastamaan. Yleensähän tunnetaan just normaalia voimakkaammin ja syvemmin. 

Se että lentää lautanen seinään heti kun oma kultsi tekee vähänkin väärin on minusta hieman vääränlaista tuntemista, sama pätee muillakin osa-alueilla ja se ns. rakkauskin menee minusta jonkun pakkomielteen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse asperger-nainen. Olen reagoinut noihin yllättävän tyynesti ja kylmästi. En ole yleensäkään kovin emotionaalinen ihminen. Esim. pettäminen, mies katui kännissä pettämistään kauheasti, itki ja aneli anteeksiantoa, lupasi että saan "kostopettää" jos haluan. Ja mä siinä ihmettelin, että miksi tämä kauhea numero, tehty mitä tehty eikä se millään määrällä parkumista muuksi muutu. Että minä tässä ihan rauhassa päätän, haluanko jatkaa suhdetta vai en, eikä siihen kyllä tuollainen ulina vaikuta mitenkään. En itse tuntenut juuri mitään. Pienen tympääntyneen pettymyksen, ja sitten lähinnä neutraali olo.

Mikä helvetin kostopettäminen? 😅 Järkyttävän typerä ajatuskin!

Joo, siis se mies ihan vakavissaan uskoi, että asia olisi sillä sujut, kun minäkin menisin panemaan jonkun vieraan kanssa kostoksi. Minusta se oli ihan järjetöntä, koska en minä rakastanut ketään muuta kuin häntä, joten en halunnut seksiä kenenkään muun kanssa. Kertoi kuitenkin hänen ajatusmaailmastaan ihan yhtä paljon kuin itse pettäminen se, että uskoi että ensinnäkin haluaisin tuollaista "kostoseksiä" jonkun kanssa vaan, ja että se jotenkin tekisi hänen tekosensa kuitatuksi. (Mä päädyin lopulta antamaan sen pettämisen anteeksi ja jatkamaan suhdetta. Mutta noin vuoden päästä pettäminen toistui, ja siinä vaiheessa lähdin)