Kokemuksia? Miten aspergerit reagoi parisuhteessa tuleviin ongelmiin kuten mustasukkaisuus, pettäminen tai eroaminen

Olen Asperger, eikä minulla ole parisuhdetta eikä kavereita enkä sellaisia oikein kaipaakaan. Yksin on vain niin paljon helpompaa ja mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aloitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ei ole mitään yhtä tapaa, millä asperger reagoi. Ihmiskohtaista ja persoonallisuuteen liittyvää. 

Tällä logiikalla lähes kaikki ihmisiin liittyvät keskustelut ovat turhia

No ei, vaan tällä logiikalla on turha kysyä, että mikä on tummatukkaisten lempiruoka. 

Sinusta asperger vaikuttaa ihmissuhteisiin ja tunne-elämään yhtä vähän kuin hiustenväri?

Vaikuttaa se, mutta ei yhdellä tietyllä tavalla. Meitä on parisuhteessa kaksi diagnosoitua assia, eikä meillä ole oikeastaan yhtäkään yhdistävää tekijää, käytösmallia tai tapaa reagoida.

Voiko olla väärät diagnoosit kuin liika ADHD osalta? Asperger ja nepsy ovat myös trendi diagnooseja kuten ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan täysin aspergerista. Olen seurustellut sellaisen aspergerin kanssa, joka ei tuntenut mitään mustasukkaisuutta, ja sellaisen kanssa, joka tuntee mustasukkaisuutta. Olen ollut polysuhteessa aspergerin kanssa, ja olen ollut monosuhteessa aspergerin kanssa. 

Siihen olen tottunut jokaisen aspergerin kanssa, että jos riidellään tai toinen raivoaa, niin tiedän, että aina jälkikäteen tulee pyytämään anteeksi. Ei aina tunnereaktion ollessa päällä pysty ymmärtämään toisen näkökulmaa, mutta rauhoituttuaan kyllä. 

Miten löydät näitä aspergereita? Oletko Asperger magneetti?

Normaali ihminenkin voi suuttua ja pyytää anteeksi kun on rauhoittunut. Tuskin kukaan pyytää anteeksi silloin kun on suuttunut.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä pettämisestä, kun ei ole osunut kohdalle, mutta mustasukkaisuutta minä en henkilökohtaisesti tunne juuri lainkaan. Meillä on puolisoni kanssa ollut jo vuosia avoin suhde, vaikka itse en ole kovin seksuaalinen ihminen. 

Kolmanneksi osapuoleksi pettämiseen ei kiinnosta lähteä. En saa siitä mitään voitonriemua tms, etä viettelisin naimisissa olevan ihmisen, vaikka on sattunut vuosien varrella muutamia tilanteita, että joku olisi mielellään pettänyt kanssani. Lähinnä surettaa ihmiset, joiden elämä on niin ankeaa, että eivät voi rehellisesti erota ja sitten hakea sellaista kumppania kuin haluavat.

Yksi ero on takana, olisiko ollut 19-vuotiaana, se hoidettiin eksän kanssa ihan yhdessä toteamalla että me ei taideta olla loppujen lopuksi kovin parisuhteeseen keskenämme sopivia ihmisiä. Oltiin molemmat introvertteja eikä kovin hyviä kommunikoimaan tarpeistamme ja tunteistamme, eli kumppanin kanssa tuli nähtyä aina muutaman kuu

Puuttuuko sulta oikea rakkaus? 

Wikipediassa luki, että lapsena Asperger laittavat leluja järjestykseen... Minä pidän ihmeellisenä lasta joka ei laittaisi leluja riviin. Minä olen laittanut niitä riviin ja samoin kaikki lapseni, neljä kpl.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse asperger-nainen. Olen reagoinut noihin yllättävän tyynesti ja kylmästi. En ole yleensäkään kovin emotionaalinen ihminen. Esim. pettäminen, mies katui kännissä pettämistään kauheasti, itki ja aneli anteeksiantoa, lupasi että saan "kostopettää" jos haluan. Ja mä siinä ihmettelin, että miksi tämä kauhea numero, tehty mitä tehty eikä se millään määrällä parkumista muuksi muutu. Että minä tässä ihan rauhassa päätän, haluanko jatkaa suhdetta vai en, eikä siihen kyllä tuollainen ulina vaikuta mitenkään. En itse tuntenut juuri mitään. Pienen tympääntyneen pettymyksen, ja sitten lähinnä neutraali olo.

Tyypillinen tunteeton autistivajakkí.  Kun miehesi kuolee käännät vain kylkeä sängyssä ja nukut makeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Wikipediassa luki, että lapsena Asperger laittavat leluja järjestykseen... Minä pidän ihmeellisenä lasta joka ei laittaisi leluja riviin. Minä olen laittanut niitä riviin ja samoin kaikki lapseni, neljä kpl.

 

Olen normaali ja kaikki olivat aina sekaisin. 

Tässä Aspergerien piirteet:

vaikeudet vuorovaikutustilanteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä (niin verbaalisessa kuin nonverbaalisessa viestinnässä)

vaikeus ymmärtää asioita ja tilanteita, joita ei ole itse kokenut

ongelmat aistiärsykkeiden käsittelyssä (yli- tai alireagoiminen ääniin, valoihin, väreihin, makuihin jne.)

erilaisten toimintojen toistaminen (esim. vartalon keinuttaminen, pyöriminen) etenkin lapsuudessa

ongelmia ajankäytön hallinnassa

vaikeus tulkita ja ymmärtää toisten tunteita

katsekontaktin välttely ja kontaktin välttely yleisemminkin

kapeasti rajatut ja jumittuneet kiinnostuksen kohteet

asiakeskeisyys ihmiskeskeisyyden sijaan

kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus

toiminnanohjauksen puutteet (esim. vaikeus arvioida ajankulua ja toiminnan seurauksia)

rutiinien merkitys (esimerkiksi aamutoimien suorittaminen aina samalla tavalla)

säännöistä ja sopimuksista kiinni pitämisen tärkeys

normaali älykkyys

stressiherkkyys

univaikeudet

Sattumalta melkein kaikki oireista osuu minuun. Olen vain ujo introvertti ja tuskin olen mikään Asperger. 

Ei aspergermiehenä ole parisuhdekokemusta niin ei osaa sanoa miten reagoisin. Kaikki ovat yksilöitä oli assi tai ei.

Olen aika mustasukkainen ja olen itse luonnostaan monogaminen. Jos kumppanille tuottaa samat asiat ongelmia ja haluaisi enemmän vapauksia niin olisimme jo lähtökohtaisesti erilaisia. Jos kumppani on mustasukkainen ja epäluottavainen, niin yritän pitää järkevät rajat siinä minkä verran jaksan todistella, että olen uskollinen.

Pettämisessä ehkä kiinnostaisi, että miksi hän ei pitänyt kiinni niistä säännöistä mitä yhdessä oltiin sovittu ja miksi valehteli minulle. Sinänsä sillä ei olisi kauheasti väliä koska tuo olisi aika suuri loukkaus enkä kokisi, että olen ansainnut tulla kohdelluksi sillä tavalla. Kumppani olisi voinut mieluummin kertoa, että haluaa pois suhteesta tai tuoda esille ajoissa että hänellä on tunteita tai haluja jotain toista kohtaan.

Eroaminen on ollut joskus vaikeaa, joskus helpompaa. Sitoudun voimakkaasti joten siirtymä siitä erosta on ollut joskus hankalaa emotionaalisesti. En ole tyyppiä, joka jää kaveriksi eksien kanssa tai palaa yhteen eksien kanssa, koska se on liian raskasta mustasukkaisuuden ja muiden tunteiden takia, enkä koe että kerran lopetettua on helppoa tai kannattavaa rakentaa uudelleen. Jos kumppani ehdottaa taukoa, niin kysyn silloin että onko siis valmis eroamaan vai haluaako vielä jatkaa kanssani, koska en pärjää hyvin keskeneräisten tai epäselvien asioiden kanssa, vaan ne kuormittavat paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen Asperger, eikä minulla ole parisuhdetta eikä kavereita enkä sellaisia oikein kaipaakaan. Yksin on vain niin paljon helpompaa ja mukavampaa.

Voi olla että sulle parisuhde suurine tunteineen olisi liian raskasta?

Ei mitenkään, menee mykäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, menee mykäksi.

Mykkäkoulua tiedossa?