Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli siitä, että koen hukanneeni parhaimmat vuodet?
20.01.2025 |
Olen hiukan yli 30v. En tiedä missä unessa olen liikkunut tähän asti, mutta nyt huomaan harmittelevani tiettyjä ohimenneitä tilaisuuksia, joihin en ole tarttunut. Tuntuu, että en ole saavuttanut elämässäni juuri mitään ja hankaan paikallani kaikessa. Minulla olisi ollut mahdollisuus nuorempana joihinkin asioihin ja välttelin moniin juttuihin mukaanmenemistä mm. sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Nyt tilalle alkaa tulla katkeruus siitä, että en ole hoitanut tuota ongelmaa kunnolla vaan antanut sille liikaa valtaa (taustalla vaikeita kokemuksia jotka johtivat arkuuteen) ja normaali nuoren elämä jäi elämättä ja kaikki hauskat kokemukset kokematta.
Kommentit (53)
Työelämän jälkeen ei kauaa muisteta poistuneita ja samanaikaiset työssäoleetkin poistuvat yksi kerrallaan. Pian kukaan ei muista, että oletko siellä ollut ollenkaan. Korkeinaan voi olla seinällä kuva, josta pian ei kukaan edes tunnista sniua nimeltä.
Kuolemanjälkeisen maineen metsästys taasen on kyllä turhinta, mitä ajatella saattaa. Ensinnäkään sillä ei ole itselleen kuolleelle yhtään mitään merkitystä, kun ei tajua mitään, ja toisekseen ei voi elävänä tietää, miksi maailma kääntyy oman kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo, olet vielä nuori ja paljon edessä.
Tuollaisia kriisejä tulee iän myötä ja sä pääset niiden yli kun huomaat että et todellakaan oo liian vanha yhtään mihinkään. Ikä on vaan numero..
Mä ajattelin että kerkeän taas bailaa ja muuta mukavaa sitten kun oon viisikymppinen ja saa lapset elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa ajattelemasta sitä. Ei ole muuta vaihtoehtoa, vai onko?
Mulla on sama tai siis en vain koe hukanneeni vaan hukkaan ne menikin. Yritän siitä huolimatta pitää yllä sitä ajatusta, että joka tapauksessa tämäkin hetki on parempi kuin hetki 20 vuoden päästä (tiedä onko silloin elossakaan) eli yritän olla pilaamatta enää lisää vuosia. Vaikeaa se on ja onnistuu vaihtelevalla menestyksellä koska ihan joka ikinen päivä muistuttaa pelkällä olemassaolollaan siitä että multa puuttuu ikuisesti ihan kaikki se mikä itselle olisi ollut aidosti elämässä tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt enää asiaa märehdi ja siihen kuluta aikaa. Nyt vain elämää kohti.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä teet sitten ne jutut.
T. Hindu
Saatte nyt nauraa mutta minä ihan oikeasti joskus lohduttaudun näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jatkaa sitä märehtimistä niin menee loppuelämäkin hukkaan :D
Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki. - Kaarlo Kramsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkisin, että sulla on parhaat vuodet vasta edessä. Siis jos niin haluat. Monet kolmekymppiset ovat vielä keskenkasvuisia ja tyhmiä. Paremmat edellytykset hyviin vuosiin on vasta vähän vanhempana.
Mä olen luonteeltani rauhallinen introvertti ja koin, että sellainen stereotyyppinen, bailaava ja matkusteleva nuoruus oli(si ollut) mulle tosi kuormittavaa. Yritin, mutta toistuvasti tunsin, että en vaan jaksa. Ehkä jotain sosiaalista arkuuttakin oli mukana. Olen toki jonkin verran juhlinut ja matkustellut enkä koe, että olisi jättänyt elämättä, vaikka olin nuorenakin kotona viihtyvä lukutoukka.