Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli siitä, että koen hukanneeni parhaimmat vuodet?
20.01.2025 |
Olen hiukan yli 30v. En tiedä missä unessa olen liikkunut tähän asti, mutta nyt huomaan harmittelevani tiettyjä ohimenneitä tilaisuuksia, joihin en ole tarttunut. Tuntuu, että en ole saavuttanut elämässäni juuri mitään ja hankaan paikallani kaikessa. Minulla olisi ollut mahdollisuus nuorempana joihinkin asioihin ja välttelin moniin juttuihin mukaanmenemistä mm. sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Nyt tilalle alkaa tulla katkeruus siitä, että en ole hoitanut tuota ongelmaa kunnolla vaan antanut sille liikaa valtaa (taustalla vaikeita kokemuksia jotka johtivat arkuuteen) ja normaali nuoren elämä jäi elämättä ja kaikki hauskat kokemukset kokematta.
Kommentit (53)
Olet kovin nuori vielä. Minä taas elin nuoruuteni liian railakkaasti, ja nyt valitsisin toisin. Sulla on aikaa tehdä elämässä vaikka mitä, yritä keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan, mennyt on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyt vain asian, koska mennyttä ei voi muuttaa. Tulevaisuudessa elät toisin ja niin ettei tarvitse arkailla ja katua.
Samanlaisia ajatuksia oli itselläkin tuossa iässä. Jotenkin se konkretisoitui kun muut menivät naimisiin ja saivat lapsia. No niin tein minäkin sitten mutta muita myöhemmin.
Ehkä suurin kokematon asia oli unelma-alan löytäminen ja opiskelu sekä matkustelu.
Lähdin opiskelemaan unelma-alaa vasta lähemmäs 40v. Sen myötä olen myös toteuttanut useita haaveitani, kuten matkustelua.
Nyt kun katson taustapeiliin, olen suurimmaksi osaksi vain tyytyväinen.
Turhaa murehdit, ehdit vielä tekemään paljon kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka eteenpäin kohti niitä tavoitteita, jotka oikeasti haluaisit saavuttaa. Sulla on työelämääkin jäljellä vielä 40 vuotta, siihen aikaan ehtii vaikka mitä
Kannattaa jatkaa sitä märehtimistä niin menee loppuelämäkin hukkaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavassa elämässä teet sitten ne jutut.
T. Hindu
Valintojensa kanssa sitä joutuu jokainen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaa murehdit, ehdit vielä tekemään paljon kaikkea.
Et nyt ymmärrä
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jatkaa sitä märehtimistä niin menee loppuelämäkin hukkaan :D
Ja maksaa siitä vielä jollekin terapeutille : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hukatut tilaisuudet ja typerehtimisen huomaa helpommin jälkeenpäin ja sitä kutsutaan jälkiviisaudeksi. Se ei ole viisautta ollenkaan vaan vatvomista. Lopeta se ja jatka eteenpäin, tee parhaasi, ota opiksesi jne.
Eiköhän tuossa elämä jatku.
Itselläni toinen ihminen rajoitti ja vei melkein 20 v elämästäni, siitä on mennyt 10 vuotta toipua ja nyt alkaa olla parempi tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa ongelmani noin mitättömiä.
Ne vuodet meni jo. Takaisin ei enää saa.
Samankaltaisia ajatuksia vieraannutetun lapsen kanssa, ne vuodet meni jo eikä uusia tilaisuuksia tule.
Jopas oletkin ikäloppu. Haudan partaalla suorastaan.
Ehdit tehdä vielä paljon virheitä. Elämä ilman virheitä olisi kamala ja tyhjä. Mieluummin tehtyjä virheitä kuin elämätöntä elämää.
Keskity tähän hetkeen eikä sellaiseen, mikä meni jo. Sitä nimittäin ei ole enää, eikä ole vielä tulevaisuuttakaan.
N59
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ongelmani noin mitättömiä.
Mä uskon, että sinä nautit ikiomista VUOREN KORKUISISTA ONGELMISTASI, koska sut on sillä tavoin rakennettu. ja itsekeskeisyys, sillähän pääsee pitkälle.
Mitä jos kääntäisi ajatukset näin päin: osaat analysoida tilannettasi ja näet syy-seuraussuhteet, joten voit kokea myötätuntoa mennyttä itseäsi kohtaan joka ei vaikeiden kokemusten jälkeen ymmärrettävästi uskaltanut heittäytyä. Koska nyt olet "herännyt unesta", mielesi on saanut ehkä käsiteltyä asioita jotka johtivat lamaantumiseen ja olet valmiimpi kokemaan uutta.
Mielessään saattaa jossitellessa kuvitella, että jos olisi valinnut toisin, elämä olisi ollut upeaa. Kuitenkin on mahdollista että toisenlaiset valinnat olisivat voineet tuottaa toisenlaisia vaikeuksia.
Katkeruus estää sua tavoittelemasta asioita joita voisit vielä saada. On normaalia surra menetettyjä mahdollisuuksia ja tuntea vihaa kovista kokemuksista mutta älä jää jumiin siihen, vielä voit ehtiä vaikka mitä.
Kiitos avauksesta, helpottaa tietää, että joku toinenkin kierii jonkinlaisessa päänsisäisessä elämänkriisissä. Mä olen 45, kaikin puolin tyytyväinen elämääni, ja aamulla iski kuin nyrkki alavatsaan tietoisuus siitä, että mehän eletään täällä muutaman kymmenen vuotta, aivan kaikki, mitä sinä aikana puuhastellaan, on lopulta täysin turhaa. Ja ei ajatus ollut mitenkään masentava, tässä tiskikonetta tyhjentäessä vaan etsin työmotivaatiota. No ei löytynyt. :D
En osaa sanoa, itsellä oli samaa mutta sitten se meni vain ohi ja nyt sitä oikeastaan vaan odottelee loppua niin että "ihan sama".