Miehen uusi nainen ei halunnut asua meidän lasten kanssa vuoroviikoja ja mies sitten

Minusta tuo on ihanteellinen ratkaisu. Mies ja nainen elävät omaa elämäänsä, siis heillä varmaan on ajatuksissa myös se elämä, kun 10 ja 12 v lapset ovat aikuisia, siihen ei kuitenkaan ole mikään kamalan pitkä aika. Sitä varten he rakentavat omaa kotiaan.

Lapsilla taas on toisessa kodissa oma elämä isän kanssa, sinne saavat omat tavarat, sängyt, jne. joten kaksi elämää helpottuu huomattavasti, kun kokonaisen asunnon verran tilaa sinne tuoda pelkkiä lasten tavaroita ja isä kulkee se reppu selässä, vaihtovaatteet tms.

Mikäänhän ei estä silti myös isän puolisoon yhteyttä pitämästä, käymästä retkillä, viettämästä aikaa molemmissa asunnoissa, jos niin tahdotaan.

Oikeasti näissä tilanteissa suurin ongelma on tila. Se, että lapsilla pitää olla tilaa asunnossa ja nyt sitä varten on ostettu asunto. Olisin aikanaan itkenyt ilosta, jos oma ex olisi halunnut noin tehdä, taata lapsille ja itselleen oman tilan.

Nainen kuulostaa tyypilliseltä velalta, itsekkäältä. Kun minä en halua, niin kaikkien muiden pitää joustaa t: nainen. Mitäs sitten jos miestäsi kohtaa tragedia, nainenhan ei silloin ole tukena, koska hän ei itse kostu siitä. Taisi olla mieheltä väärä valinta

Ihmeellistä kommentteja täällä. Ymmärrän AP sun ajatuksen. Miksi isä viettää lapsiviikot lasten kanssa murjussa ja vapaalla viettää hulppeaa elämää. Tosiaan se uusi eukko voisi asua vuoroviikoin siellä murjussa.

Jos tässä on jotain hyvää, niin se ettei lasten tarvitse hirveästi nähdä sitä uutta, vaan voivat nauttia isänsä seurasta. Ehkä lapset miettivät aikuistuttuaan, miksi isä vietti viikot heidän kanssaan murjussa. Myös uusi eukko jää vieraaksi ja varmasti on vaikeaa suhtautua siihen. Lapsille tarjotaan vaan minimi?

Kamala isä. Pistää lapset kärsimään sen sijaan, että antaisi itsekkäälle akalle kenkää. Arvojärjestys näkyy teoissa. Mutta ei mitään uutta auringon alla: ennen vanhaan jotkut miehet (ja naisetkin) surmasivat edellisestä liitosta syntyneet lapset leskeksi jäätyään, jos uusi kumppani ei lapsia hyväksynyt.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ihanteellinen ratkaisu. Mies ja nainen elävät omaa elämäänsä, siis heillä varmaan on ajatuksissa myös se elämä, kun 10 ja 12 v lapset ovat aikuisia, siihen ei kuitenkaan ole mikään kamalan pitkä aika. Sitä varten he rakentavat omaa kotiaan.

Lapsilla taas on toisessa kodissa oma elämä isän kanssa, sinne saavat omat tavarat, sängyt, jne. joten kaksi elämää helpottuu huomattavasti, kun kokonaisen asunnon verran tilaa sinne tuoda pelkkiä lasten tavaroita ja isä kulkee se reppu selässä, vaihtovaatteet tms.

Mikäänhän ei estä silti myös isän puolisoon yhteyttä pitämästä, käymästä retkillä, viettämästä aikaa molemmissa asunnoissa, jos niin tahdotaan.

Oikeasti näissä tilanteissa suurin ongelma on tila. Se, että lapsilla pitää olla tilaa asunnossa ja nyt sitä varten on ostettu asunto. Olisin aikanaan itkenyt ilosta, jos oma ex olisi halunnut noin tehdä, taata lapsille ja itselleen oman tilan.

Ihanteellinen ratkaisu uuden kumppanin itsekeskeisten halujen kannalta, mutta lasten paras on tuosta kyllä kaukana. Luuletko tosiaan, että lapset haluaa äitipuoleen tutustua tuollaisen tempun jälkeen? Tai toisinpäin, jos äitipuoli halusi lapsiin tutustua niin miksi piti laittaa ne muualle asumaan? 



On ihan käsittämätöntä että osa ihmisistä pitää tällaista ihan normaalina ja osa jopa niin harhaisia, että pitää tätä lasten edun kannalta ihanteellisena. Kertoo aika paljon nyky-yhteiskunnan arvoista. Ei tarvi ihmetellä, miksi lapset ja nuoret on niin pahoinvoivia. Kun vanhempia ohjaa hedonismi, niin mitä voi olettaa.

Parempi kun ei ota miestä jolla on alaikäisiä lapsia.

Miksi se isä ei voi hommata pysyvää omaa asuntoa itselleen, jossa sitten lapset voi viettää aikaa niin paljon kuin haluavat?

Uusi nainen voi asua erillään ja tapailla voi lapsivapailla.

Pidän isän ratkaisua tosi outona. Eronneiden vanhempien pitäisi keskittyä lapsiinsa eikä uusiin kumppaneihin. Mitään uusioperhekuvioita ei ikinä pitäisi aloittaa, vaan selkeästi eri asunnot.