Taas yks kaveri löysi paljon alle vuodessa uuden kumppanin.

Kumppanin voi löytää kun poistuu joskus kotoaan, eikä istu näytön edessä.

Mulla sama, tosin edellisestä parisuhteesta on jo 18 vuotta, enkä enää edes haaveile sellaisesta (luopunut toivosta ajat sitten). Ei ole helppoa kun on introvertti, sosiaalisten tilanteiden foobikko, ei käy missään (työkin etänä), ja on vielä läski ja ruma :D

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin voi löytää kun poistuu joskus kotoaan, eikä istu näytön edessä.

Tosin striimaajat löytää itselleen kumppaneita ihan näyttöjen  edessä istumalla. Tai pelaajia nettipeliporukoista.

Löytäähän niitä jos kelpuuttaa millaisen rottanaaman hyvänsä. Mutta tasokasta ei. Itsellä on myös kriteerinä, että naisella pitää olla jonkinlainen yleissivistys. Harvalla nykyään vain on.

Olin 10v sinkku. Parhaat nuoruusvuoteni meni siihen, että pohdin mikä minussa on vikana kun en saa parisuhdetta. 

 

Lopetin kaiken miettimisen ja kaikki odotukset ja etsimisen ja tadaaaa kohtasin mieheni. On super söötti ja halusi vakavaan suhteeseen. En voinut uskoa todeksi.  

 

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin voi löytää kun poistuu joskus kotoaan, eikä istu näytön edessä.

No voihan vattu taas mikä järjen jättiläinen 🙄

Muillakin on sun tyyppinen tilanne. Ei kai se kivaa ole jos joku joutuu aina eroamaan kuten kaverisi ja sitten aina uusi. Jos kerralla olisi laatua. Ellei ole joku pelaaja?

Mullakin on tällainen kaveri, joka löytää nopeasti uuden miehen. Ongelmana vaan on se, että nämä eivät koskaan ole kovin hyviä kumppaneita ja kohta jo erotaan.

Sosiaaliset ihmiset saavat helposti uuden kumppanin. Heillä on laaja tuttavapiiri joiden kautta voi tutustua aina uusiin ihmisiin. Tietenkin silloin löytää helposti uuden.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, tosin edellisestä parisuhteesta on jo 18 vuotta, enkä enää edes haaveile sellaisesta (luopunut toivosta ajat sitten). Ei ole helppoa kun on introvertti, sosiaalisten tilanteiden foobikko, ei käy missään (työkin etänä), ja on vielä läski ja ruma :D

Itse myös introvertti. Käyn töissä, harrastamassa ja joskus treffeillä, sen kerran-kaks vuodessa kun satun pääsemään, mutta ei mitään. Rumilus taidan olla myös. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muillakin on sun tyyppinen tilanne. Ei kai se kivaa ole jos joku joutuu aina eroamaan kuten kaverisi ja sitten aina uusi. Jos kerralla olisi laatua. Ellei ole joku pelaaja?

Siis eri kavereista kyse. Monet eronneet pitkistäkin liitoista ja Pam, taas joku on parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset ihmiset saavat helposti uuden kumppanin. Heillä on laaja tuttavapiiri joiden kautta voi tutustua aina uusiin ihmisiin. Tietenkin silloin löytää helposti uuden.

Eivät kaikki sosiaaliset. - Itsekin olen sosiaalinen mutta en minä siitä huolimatta ole onnistunut löytämään tai saamaan mahdollisuutta olla parisuhteessa. En nyt kuitenkaan ole mikään ubrtsosiaalinen, mutta enempi kuitenkin kuin jotenkin sulkeutunut; ellei sulkeutuneisuudella tarkoiteta sitä, että en osaa kaivata itselleni ylieisöä tai vierestä seuraajaa; viihdyn siis myös itsekseni. - Vai siinäkö se syy sinkkuuteni onkin; viihdyn liian hyvin itsekseni. Kun tosielle piäisi luoda ja muodostaa mielikuva, että hän olisi korvaamton ja kaikkeni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, tosin edellisestä parisuhteesta on jo 18 vuotta, enkä enää edes haaveile sellaisesta (luopunut toivosta ajat sitten). Ei ole helppoa kun on introvertti, sosiaalisten tilanteiden foobikko, ei käy missään (työkin etänä), ja on vielä läski ja ruma :D

Tämäkin toki hallituksen syy. Tee naamalle se, mitä on tehtävissä. Pari olutta, niin ei jännitä. Kyllä baarista aina joku tarttuu mukaan. Ei sen tarvitse olla loppuelämän kumppani. Edes jonkinlainen alku sosiaaliselle elämälle. 18 vuotta yksin on liian pitkä aika. On niitä läskejä ja rumia miehiäkin yksin vaikka kuinka paljon. Täälläkin. (Yläpeukuta, jos olet läski ja ruma mies, joka on yksinäinen.)

Ap valittaa elämän epäreiluutta, joten tasoitan sitä hieman. Puoliso kuoli kaksi vuotta sitten, mieleeni ei totisesti edes juolahda etsiä uutta passattavaa. Muut "iloa" tästä puolisosta ei sitten ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap valittaa elämän epäreiluutta, joten tasoitan sitä hieman. Puoliso kuoli kaksi vuotta sitten, mieleeni ei totisesti edes juolahda etsiä uutta passattavaa. Muut "iloa" tästä puolisosta ei sitten ollutkaan.

Mitä sitä sit ruikuttamaan jos oli huono ja passattava tapaus.

Mä olen huomannut, että uuden kumppanin löytävät nopeasti ne, joilla on asenne, että kumppani on pakko olla. Ilman sitä ei voi elää ja nämä ihmiset haluavat täyttää sosiaaliset normit. On helppo olla "normaali"  eli saada kaikki parisuhteen tuomat edut. Tällaisen ihmisen ei myöskään koskaan tarvitse eivätkä ehkä edes pysty tai halua erottua massasta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen huomannut, että uuden kumppanin löytävät nopeasti ne, joilla on asenne, että kumppani on pakko olla. Ilman sitä ei voi elää ja nämä ihmiset haluavat täyttää sosiaaliset normit. On helppo olla "normaali"  eli saada kaikki parisuhteen tuomat edut. Tällaisen ihmisen ei myöskään koskaan tarvitse eivätkä ehkä edes pysty tai halua erottua massasta.

Joskus on minunkin harhiaisessa ja hyvin rajallisessa mielessäni käynyt, että löytäisnkö ja saisinko minäkin paremmin mahdollisuuden parisuhdekumppanin löytämiseen, jos lakkaisin huolehtimasta itsestäni ja ympäristöstäni nykyisessä laajuudessa vaan osoittaisin naiselle (lue: mahdollsielle parisuhdekumppanille) että tarvitsen hänen auttavaa kättä ja tukeaan ja huomiotaam jotta jaksiaisn huolehtia ja välittää jatkossakin. Sitten herään unestani ja huomaan taas yhden viikon menneen sinkkuna. Pitäisköhän pestä seuraavaksi pyykit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muillakin on sun tyyppinen tilanne. Ei kai se kivaa ole jos joku joutuu aina eroamaan kuten kaverisi ja sitten aina uusi. Jos kerralla olisi laatua. Ellei ole joku pelaaja?

Siis eri kavereista kyse. Monet eronneet pitkistäkin liitoista ja Pam, taas joku on parisuhteessa.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on helpompaa, jos on tottunut olemaan suhteessa. Minunkin oli heti eron jälkeen helppo tutustua muihin ja kiinnostuneita miehiä pörräsi ympärillä, mutta en ollut valmis heti uuteen suhteeseen. Sitten kun olin ollut yksin muutaman vuoden ja aloin taas haluta parisuhdetta, ei se enää ollutkaan helppoa. 

Olin kai jollain tavalla "unohtanut" miten miesten kanssa ollaan ja puhutaan, miten flirttaillaan jne. Olin muuttunut sosiaalisesti kömpelöksi ja sellainen valitettavasti karkoittaa ihmiset. 

Jotkut ehkä (tietoisesti tai tiedostamattaan) haluaa välttää tämän vaiheen ja sen takia ottavat heti vaan uutta putkeen, vielä kun se onnistuu helposti.

Naisia on odottamassa vapautuvia miehiä aivan v tusti.

Oletko enemmän panostanut itsesi lihotukseen?