Miltä tuntuu asua vuokralla noin 70-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina asunut vuokralla ja asun edelleen! En voisi edes kuvitella 'omistavani' jotain. Huoleton on ihminen, jolla ei ole omaisuutta. Tiukoilla välillä mennään, mutta palvelut ovat vieressä, bussi ja juna kulkevat läheltä jne. Lapseni asuu myös vuokralla, häntä onnisti - HEKAn asunto ja aivan kohtuullinen vuokra.

 

Mikset kannustanut lastasi säästämään omaan asuntoon? Laskehan miten hienon omakotitalon hinnan olet itse siirtänyt sijoittajan taskuun.

Kommentissasi toteutuu se toteamus, että "köyhyys periytyy".

Omassa asunnossa itsekin asun ja samoin kolme lastani omissaan. Jokainen on hankkinut alkuun pienen yksiön ja pikkuhiljaa siirtynyt suurempaan. Ei kai kenenkään nuoren tulevaisuuden unelma voi olla Hekan asunto?

OLen e

Onko suurempaa stressiä kuin se että otat asuntolainan ja rakennat perheesi elämän sinne asuntoon ja alueelle ja sitten joudut työttömäksi/sairastut/eroat. Minä olin alalla jossa oli yt-neuvottelut joka vuosi joten turvallisuushakuisena rakensin elämäni kaupungin vuokra-asuntoon, lapset saivat asua samassa talossa ja käydä samassa koulussa eikä heidän tarvinnut muuttaa. Ja vaikka olen itse vannoutunut vuokra-asuja, parilla lapsella on jo omistusasunto ja kai nuo loputkin sellaisen hankkivat kun valmistuvat yliopistosta.

Olen itse pohtinyt myymistä, kun jään eläkkeelle ja menee muutama vuosi. Voisin hyvin muuttaa vuokralle. Tiedän että Uudeltamaalta löytyy halpojakin vuokra-asuntoja, kun lähtee pois radanvarresta. Mutta mulle kävisi hyvin vaikka aso-rivari, pieni kaksio. Tykkään pihahommista. 

En halua että lapset joutuu pulaan omaisuuden kanssa. Siitä koittaa nykyään kuluja, kuten verot, ja juoksevia laskuja ja jos sitten ei saakaan nopeasti myytyä taloa ja mökkiä..... Rahaa on helppo jakaa ja vuokrakämpästä pääsee helposti irti. Ja yhteismökkiomistukset nyt ei vaan toimi, olen itse ollut siinä tilanteessa mummini kuoleman jälkeen. Puolisolla on riesana isävainaansa mökki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70+ appiukko myi talonsa ja muutti vuokralle. Mielestäni ihan hyvä ratkaisu kun voi käyttää talosta saadut rahat itsensä hemmotteluun.

Miten 70+ ikäinen saa itsensä hemmottelulla kokonaisen talon hinnan kulutettua? Tätä aina ihmettelen, kun useinhan tuon ikäiset elävät aika rauhallista elämää, ja lopulta joku hieronta tai kampaajakin maksaa niin vähän, ettei niiden takia tarvitse taloa myydä. No, helpompaa toki jälkipolville periä rahaa kuin talo.

No ei ne kaikki elä noin. Mun vanhemmat on 78 ja 80, ja matkustelevat paljon, purjehtivat, syövät hienoissa ravintoloissa, välillä laittavat kotiinsa jotain uusia juttuja remppaa tai esim. viime kesänä uima-allas pihaan... Ei kaikki ole tuossa iässä vielä ollenkaan huonokuntoisia, eikä nykyiset tuonikäiset ole enää muutenkaan semmoisia klassisia mökin mummoja ja pappoja kuin heidän vanhempansa aikoinaan. Esim. omat vanhemmat tehneet molemmat kansainvälistä uraa teknologian parissa, ja tottuneet menevään elämäntyyliin, osaavat englantia, osaavat käyttää älylaitteita ja nettiä, harrastavat tietokonepelaamista yms.

Yli kuusikymppiset eivät voi kertoa tuntemuksistaan keskustelupalstoilla missä on myös nuorempia läsnä, kai se on itsestäänselvää jokaiselle. Ihmettelen aloitusta, piilokiusaamista. 

Vierailija kirjoitti:

70+ appiukko myi talonsa ja muutti vuokralle. Mielestäni ihan hyvä ratkaisu kun voi käyttää talosta saadut rahat itsensä hemmotteluun.

Ja te odotatte, että häneltä jäisi paljon rahaa perittäväksi eikä mitään homeista taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ollaanko siskon ja veljen kanssa mistään muuten samaa mieltä, mutta on kehotettu vanhempia hankkiutumaan okt:sta eroon vielä, kun voimia on. Sitten meillä olisi jaettavana vain käteistä rahaa sekä joitakin huonekaluja juhannuskokkoon. Vaatteet, lautaset yms voi lahjoittaa FIDAn tms kirpparille, jos sinnekään ei kelpaa sitten "roskiin".

Kyllä aika paskamainen olo tulisi, jos omat lapset alkaisi tällaisia puhua, ikään kuin olisivat jo perintöä kärkkymässä. Ei, kyllä me aiotaan ainakin elää täysillä loppuun asti, miettimättä ollenkaan sitä mitä lapsilla kuolemamme jälkeen on jaettavaa. Perinnöstä voi myös luopua, jos ei halua kyseistä vaivaa. Mutta että myisimme itse rakennetun rakkaan omakotitalon ja muuttaisimme johonkin kerrostaloluukkuun jossa emme viihtyisi, koska lapset haluaa puhdasta rahaa perintönä, ei ky

En, 72 vasta. Mutta luultavasti reaktio olisi 80 v:nä ihan sama, ellei kunto ole niin huono että se käytännössä jo vaatisi itsessään muunlaiseen asumismuotoon muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, suvussa on molemmilta puolilta henkilöitä, jotka on elänyt lähemmäksi satavuotiaaksi. Pistää miettimään hieman omia eläkepäiviä. Se ajatus, että myy kämppänsä ja muuttaa vuokralle kuulostaa hyvältä, mutta entä jos 70-vuotiaana sinulla onkin vielä 25 vuotta edessä sitä vuokranmaksua? Asunnosta saadut rahat pitää ainakin sijoittaa, että inflaatio ei niitä syö ja tuotoilla maksaa sitten sitä vuokraa. Viekö ne sijoitukset sitten elämäsi viimeisenä vuonna hoitokoti?

No sillä myyntihinnalla kyllä makselee aika pitkälle. Ja voisi mennä matkatoimistolle katteleen halpoja maita asustella....Miksi ihmeessä se pitäisi taas "sijoittaa"?

Vuokra voi siinä 25 vuodessa tuplaantua. Ja sinun tilillä makaavan rahan arvo puolittua ja päälle toki siitä on koko ajan syöty sitä rahaa siihen vuokraan

Eläkekin juoksee joka kuukausi, kyllä silläkin elää.

Hyvältä.Ei tarvitse itse huolehtia kiinteistön kuluista,korjaukset ymsEi pihojen seuraamisesta tai hiekotuksesta.Vuokran ja sähkön maksan siinä asumishuolet.Rahat mitä jää saan itse käyttää mihin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Omakohtaista kokemusta ei tuosta vielä ole, kun olen vasta 50-vuotias, mutta äitini mielestä se ei ollut mukavaa. Isäni sairastuttua he "joutuivat" muuttamaan palvelun äärelle, kun äitini ei pystynyt yksin hoitamaan isää kotona, muuttivat siis vuokralle sellaiseen "vanhusrivitaloon", missa kotiapu kävi. Isäni kuoltua äiti oli 75-vuotias ja muutti kimpsuineen takaisin maalle vanhaan kotitaloon. Sanoi, että jos ei muu tapa, niin tuo rivitaloasuminen sitten viimeistään :D Nyt hoitaa siellä itse lämmitykset ja pienet lumityöt, linko käy hoitamassa pihatiet. On oikein hyvässä kunnossa ja elämäänsä tyytyväinen.

Olen nyt 70+ ja mieheni samanikäinen. Asumme talossa eikä meillä ole mitään haluja täältä muuttaa odottamaan sitä kuolemaa jossain seinien sisäpuolella. Hiekoitin juuri jäistä ajotietä tontille. Pulkalla vedin halkoja sisään. Ja kun kevät tulle niin rakastan sitä että pääsee ulos puutarhaan ja pihalle. Huomenna tulee tytär vauvansa kanssa meille. On tilaa vieraillekin ja pääsee vaunujen kanssa ulos luontoon.

En tiedä vaikka terveys pettäisi, sen sa aika näyttää. Mutta henkisesti en jaksaisi asua jossain lokerossa.

Mukavaltahan se tuntuu. Omistusasunnon myynnistä tuli puoli miljoonaa euroa ja nyt asun vuokralla. Yritän keksiä mihin sitä tässä iässä tuon puoli miljoonaa käyttäisi. Eläkkeen lisäksi. Perinnöksi ei ole aikomusta jättää mitään tai ainakin mahdollisimman vähän. En minäkään mitään perintöjä ole saanut, itse olen kaiken tienannut joten aion sen myös kuluttaa jos vain elän tarpeeksi pitkään.

Kyllä se varmasti on mukavaa, kun ei tarvitse olla taivasalla, vaan on lämmin, oma koti.

Pitäisi olla niin varma vuokra-asunto, ettei tarvii olla pelko persuksissa, että kämppä myydään alta tai halutaankin omaan käyttöön.