Lue keskustelun säännöt.
Näin äidin raivoamassa n. 5 v lapselle
15.01.2025 |
Keskellä kaupunkia. Kun sanoin asiasta hän sanoi "pidä **ttu turpas kii ja huolehdi omista asioistas." Huuto sekä lapselle että minulle kuului varmaan puolen km päähän.
Lapsi vaan itki eikä puhunut mitään ja seurasi hiljaa äitiään katse maassa, äidin raivotessa lapselle.
Onko lasun paikka? Mitä tällaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä?
Huoli jäi lapsesta. Taisi vika olla pelkästään vaan äidin päässä ja lapsen muka hidas kävely vaan tekosyy raivota.
Ja joo on minullakin joskus hermo mennyt mutta tuo oli jo aika pelottavaa käytöstä. Jo alkoi itseänikin ahdistamaan. Voi vaan kuvitella miltä pienestä tuntuu.. ja varmaan on huutaminen vielä pahempaa kotona jos noin avoimesti kehtaa raivota.
Kommentit (165)
Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi yrität kääntää asian minuun?"
Lue kirjoituksesi ja päättele siitä. Voit aina yrittää hakea ammattimaista keskusteluapua, jos asia ahdistaa liikaa. Kaikkea hyvää jatkoon!
Edelleenkään ei ahdista. Yrityksesi kääntää keskustelu minuun kertoo vain kyvyttömyydestäsi nähdä omia virheitäsi vanhempana ja ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen huutaminen ja raivoaminen katsotaan nykypäivänä vahingolliseksi lapselle. Eri asia jos kyse on jostain malliin lapsi juoksee melkein auton alle. Silloin säilähdys voi purkautua tuolla tavoin. Mutta stressiä ei saa purkaa lapseen eikä muihinkaan. Stressi on purettava siihen, mikä se on aiheuttanut. Lapsi se ei ole, eikä asiakaspalveluja eikä koira tai kissa. Piste.
Entä AP? Eikö aiheuta stressiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tekisin lasun kyllä. Lapsi-raukka. Omaa lastani joudun usein hoputtamaan ja ikinä ei ole tullut mieleenkään tehdä sitä raivoamalla. Pienikin lapsi ymmärtää normaalia hoputusta ja selitystä. Tuollaista jää traumat.
Sinusta jää traumat, kun yrität esittää Vuoden Äitiä.
En leiki Vuoden Äitiä, vaan olen Vuoden Äiti. Joka vuosi.
Sen voi hyvin kuvitella. Pahimpia ovat juuri nuo, jotka luulevat olevansa Vuoden Äitejä.
Näiden ihailtujen äitien lapsia on sitte löytynyt kaltoinkohdeltuna ja nälkiintyneenä. Hyvä vaan kun päästää raivon ulos silloin kun tulossa, eikä sitten kotona hakkaa lastaan
Vierailija kirjoitti:
"Olen samaa mieltä. En haluaisi mistään turhasta ja pienestä ilmoitella. Mutta tuo raivopäinen huutaminen mitä tänään näin, mielestäni ylitti jo jonkun kynnyksen. Äiti raivosi ja kiroili myös minulle ja piti toimintaansa ihan oikeutettuna. Oman käytöksen säätely oli aivan olematonta. Kyse ei ollut mistään välinpitämättömyydestä tai läsnäolon puutteesta vaan raivokohtauksesta julkisella paikalla"
Halusit puuttua, tilanne eskaloitui, nyt ahdistaa. Miten puuttuminen meni?
No ei tämä liity minuun mitenkään. Sanomisellani ei selvästikään ollut vaikutusta häneen, mistä en ole yllättynyt, koska hän oli täysin raivon vallassa.
Minun olisi kai pitänyt soittaa poliisit. Koska ei minulla ole mitään auktoriteettia puuttua tilanteeseen.
Jos olisi ollut edes hiukan tolkun ihminen, hän olisi ehkä tajunnut ettei oma toiminta ole järkevää, mutta syytteli lastaan siinä sitten eikä nähnyt itsessään vikaa tai halunnut nähdä.
Eikö sinun mielestä tuo ole huolestuttavaa, että vanhempi saa raivokohtauksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi yrität kääntää asian minuun?"
Lue kirjoituksesi ja päättele siitä. Voit aina yrittää hakea ammattimaista keskusteluapua, jos asia ahdistaa liikaa. Kaikkea hyvää jatkoon!
Edelleenkään ei ahdista. Yrityksesi kääntää keskustelu minuun kertoo vain kyvyttömyydestäsi nähdä omia virheitäsi vanhempana ja ihmisenä.
Etsipä kuule virheetön vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Mä kans monta kertaa miettiny, miten vois tehdä lasun, jos ei tiedä mitään henkilöistä. Soittamalla poliisit paikalle? No, se ei liene vaihtoehto...
Kerran esim. näin bussissa, kun oletettu isä tunki koko ajan lapsen (5-7v) iholle ja naamalle. Yritti siis pussailla (isällisesti) ja silitellä. Kun lapsi yritti väistää kauemmas, kaappasi lapsen syliin, eikä laskenut irti. Harmittaa, kun en puuttunut. Jäi tosi inha olo tuosta. Loppumatkasta lapsi ei uskaltanut liikahtaakaan, ettei ote kiristy. Hyrrrr...
Mitä näille siis oikeasti voisi tehdä?
Kysyä lapselta, tarviiko apua.
Toivottavasti tuo oletettu ei ollut "ystävällinen kanssamatkustaja" -lasten ahdistelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne ei eskaloitunut siitä että puutuin asiaan vaan jatkui samanlaisena..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi yrität kääntää asian minuun?"
Lue kirjoituksesi ja päättele siitä. Voit aina yrittää hakea ammattimaista keskusteluapua, jos asia ahdistaa liikaa. Kaikkea hyvää jatkoon!
Edelleenkään ei ahdista. Yrityksesi kääntää keskustelu minuun kertoo vain kyvyttömyydestäsi nähdä omia virheitäsi vanhempana ja ihmisenä.
Hmmm. Niin mitähän ne virheet nyt tässä tarkalleen ottaen ovat: "Omaa lastani joudun usein hoputtamaan ja ikinä ei ole tullut mieleenkään tehdä sitä raivoamalla. Pienikin lapsi ymmärtää normaalia hoputusta ja selitystä. Tuollaista jää traumat."
Kerropa nyt toki, mikä tässä tuo ilmi "virheitäni" vanhempana ja ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.
Lapselle ei pidä Raivota, vaikka miten menisi hermot. Voi ilmaista väsymistään ja kiirettä, mutta raivoaminen ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi yrität kääntää asian minuun?"
Lue kirjoituksesi ja päättele siitä. Voit aina yrittää hakea ammattimaista keskusteluapua, jos asia ahdistaa liikaa. Kaikkea hyvää jatkoon!
Edelleenkään ei ahdista. Yrityksesi kääntää keskustelu minuun kertoo vain kyvyttömyydestäsi nähdä omia virheitäsi vanhempana ja ihmisenä.
Hmmm. Niin mitähän ne virheet nyt tässä tarkalleen ottaen ovat: "Omaa lastani joudun usein hoputtamaan ja ikinä ei ole tullut mieleenkään tehdä sitä raivoamalla. Pienikin lapsi ymmärtää normaalia hoputusta ja selitystä. Tuollaista jää traumat."
Kerropa nyt toki, mikä tässä tuo ilmi "virheitäni" vanhempana ja ihmisenä.
Se, että kuvittelet itsesi täydelliseksi vanhemmaksi, joka ei tee virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten sä sen lasun tekisit? Eihän sulla oo mitään tietoja koko ihmisestä, ei lasu voi mitään tehdä ilman mitään tietoja.
Rumasti sanomisesta lasua vaan. Joka perheestä, opettajasta sekä varhaiskasvattajista. Lapselle jää syvät traumat, kun hoputetaan ettei myöhästyisi.
Olen kyllä ajatellut tehdä opettajasta ilmoituksen. Hermot taitaa olla kireällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi yrität kääntää asian minuun?"
Lue kirjoituksesi ja päättele siitä. Voit aina yrittää hakea ammattimaista keskusteluapua, jos asia ahdistaa liikaa. Kaikkea hyvää jatkoon!
Edelleenkään ei ahdista. Yrityksesi kääntää keskustelu minuun kertoo vain kyvyttömyydestäsi nähdä omia virheitäsi vanhempana ja ihmisenä.
Hmmm. Niin mitähän ne virheet nyt tässä tarkalleen ottaen ovat: "Omaa lastani joudun usein hoputtamaan ja ikinä ei ole tullut mieleenkään tehdä sitä raivoamalla. Pienikin lapsi ymmärtää normaalia hoputusta ja selitystä. Tuollaista jää traumat."
Kerropa nyt toki, mikä tässä tuo ilmi "virheitäni" vanhempana ja ihmisenä.
Se, että kuvittelet itsesi täydelliseksi vanhemmaksi, joka
En ole täydellinen, mutta yritän olla mahdollisimman hyvä. Joka päivä. Pidän itseäni kyllä hyvänä äitinä. Tämä ei liene sinulta pois. Se että äiti ei raivoa lapselleen, ei tarkoita yksinään erinomaista äitiä, vaan normaalia ja henkisesti tasapainoista vanhempaa. On epänormaalia ja tasapainotonta raivota lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on sellainen ihmeellinen olento jolla ei ikinä saa mennä hermot, eihän ? Joskus vaan menee, se ei meinaa että äiti aina huutaisi. Sinä et tiedä onko se lapsi kitissyt jo kaksi tuntia tuota ennen ja onko äiti esimerkiksi kipeä.
Oikeesti. Ei sitä lapseen pureta, jos on kipeänä. Kyllä aikuisena pitää pystyä parempaan.
Tuttuni lapset olivat aikoinaan samassa hoitopaikassa kuin omani, usein myös yhtä aikaa haettiin lapsia ja mentiin samaan ruokakauppaan, sitä tuiskimisen määrää ja aina negatiivisesti lapsista puhumista lapsien aikana ja narisevalla äänellä käskyttämistä.
30v myöhemmin olen paljonkin lapsien kanssa tekemisissä, älykkäitä, iloisia, menestyneitä aikuisia, äitiin törmäsin kesällä vuosien jälkeen sama sitruunan syönyt ankeuttaja, kaupassa nyt puolisonsa, lasten isän, kanssa narisemassa, ilmeisesti isän elämän myönteisyys on pelastanut lapset.
Jos olisi tapahtunut rikos, henkilöitä saatettaisiin yrittää etsiä poliisin toimesta. Huutaminen ei ole rikos. Lastensuojelu ei ota tuollaista käsittelyyn kun et voi nimetä henkilöitä. He eivät voisi mitenkään varmasti osoittaa tietyn aikuisen toimineen noin vaikka kävisivät ovilla katsomassa asuuko talossa kuvaukseesi sopivia ihmisiä. Tuollaiseen hakuammuntaan ei ole missään resursseja kun pahoinvoivia perheitä on niin suunnaton määrä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen huutaminen ja raivoaminen katsotaan nykypäivänä vahingolliseksi lapselle. Eri asia jos kyse on jostain malliin lapsi juoksee melkein auton alle. Silloin säilähdys voi purkautua tuolla tavoin. Mutta stressiä ei saa purkaa lapseen eikä muihinkaan. Stressi on purettava siihen, mikä se on aiheuttanut. Lapsi se ei ole, eikä asiakaspalveluja eikä koira tai kissa. Piste.
Entäs jos äiti on juuri pelastanut juoksentelevan lapsen jäämästä auton alle? Pitäisikö vain hymyillä? Uhmaikäinen juoksee vaikka tahallaan auton alle uhmatakseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni lapset olivat aikoinaan samassa hoitopaikassa kuin omani, usein myös yhtä aikaa haettiin lapsia ja mentiin samaan ruokakauppaan, sitä tuiskimisen määrää ja aina negatiivisesti lapsista puhumista lapsien aikana ja narisevalla äänellä käskyttämistä.
30v myöhemmin olen paljonkin lapsien kanssa tekemisissä, älykkäitä, iloisia, menestyneitä aikuisia, äitiin törmäsin kesällä vuosien jälkeen sama sitruunan syönyt ankeuttaja, kaupassa nyt puolisonsa, lasten isän, kanssa narisemassa, ilmeisesti isän elämän myönteisyys on pelastanut lapset.
Eli lapsista tuli siis menestyneitä, kun käskytettiin ja pidettiin rajoja? Hui, miten hirveää.
"Miksi yrität kääntää asian minuun?"
Lue kirjoituksesi ja päättele siitä. Voit aina yrittää hakea ammattimaista keskusteluapua, jos asia ahdistaa liikaa. Kaikkea hyvää jatkoon!