Lue keskustelun säännöt.
Teini kieltäytyy koiralenkkivuorosta, miten toimin?
Perheen 15v kieltäytyy hoitamasta omaa koiran lenkkivuoroaan ja sanoo, ettei kiinnosta koko koira ja puolestaan myykää pois. Koira 7v ja alkuvuodet siis oli innoissaan koirasta ja sovittu vuorot jolloin jokainen käy lenkillä sen kanssa kerran päivässä.
Sanon, että se on elävä olento ja kotityö, vastuu on kannettava vaikkei huvittaisi. Kotitöitä ei hänelle ole liiaksi. Sanoo että ei kiinnosta koira, hoitakaa ketä kiinnostaa. Kun sanon että siinä tapauksessa en maksa muuta harrastusta karjuu etten voi uhkailla häntä: johon vastaan ettei ole uhkailua vaan rajat että jokainen tekee osansa ja mikäli laiskottaa sekin vähä ei liene energiaa muualle.
Mitä teen? Minulla (yh) eikä toisella nuoremmalla lapsella ole rahkeita hoitaa vielä hänenkin puolesta että hän voi senkin ajan maata puhelimella somessa. Argggh. Neuvoja?
Kommentit (579)
Juuri tänään lapseni (11v.) kysyi, että miksei meillä ole lemmikkejä, vaikka minä tykkään eläimistä. Sanoin, että haluan hoitaa vain häntä enkä kantaa vastuuta muista kuin meistä. Se on aina aikuisen vastuulla se lemmikki. Ei lapset niin isoja päätöksiä tee kuin että tuleeko perheeseen koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tuli vielä mieleen vastuista ja velvollisuuksista. Kun mun lapseni menitäv ylöasteelle, alkoivat saada lapsilisänsä kuukausirahana. Siitä rahasta heidän kuitenkin piti maksaa itse kännykkälaskunsa. Siihen aikaan puhelut ja tekstiviestit maksoivat. Jos oikein muistan, niin operaattori mahdollisti valitsemaan 5 numeroa, joihin soitot ja viestit olivat maksuttomia. Alussa kävi niin, että esikoinen harmitteli, kun vähän yli puolet kuukausirahasta oli mennytkin kännykkälaskuun. Oppi siten hyvin nopeasti, että ei kannata lörpötellä "yli varojen". Kuukausirahasta saivat sitten itse maksa aomat huvituksensa. Myös sitten vaatteista yms se osuus, mikä ylitti sen summan, minkä minä katsoin asialliseksi maksaa. Jos esim mä katsoin, että kengät pitää saada 50€:lla ja teini halusi 70€ kengät, sitten maksoisen yuli menevän 20€ omista rahoistaan. En enää muista, minkä hankinnan - taisi liittyä jotenkin tietokonepeleihin - poika keksi rahoittaa lainaamalla rah
Eikö sun lapset arvosta sinua vai miksi sun pitää täällä kehua itseäsi ja kasvatusmetodejasi?
Olen itsekin äiti. Sen, olenko ollut hyvä äiti, tietävät vain omat lapseni.
Tuolla omien koirien kanssa kulkiessa tulee jatkuvasti vastaan näitä koiraa ulkoiluttamaan selkeästi pakotettuja teinejä, jotka kohtelee koiraa todella huonosti. Revitään ja raivotaan koiralle ja räplätään samalla kännykkää.
En pakottaisi penskaa koiran kanssa vaan laittaisin sit vaikka siivoamaan, pyykkäämän tai kokkaamaan kotona.
Vie koira naapuriin/ystävälle pariksi päiväksi, tai siihen asti että teini havahtuu että sitä ei ole näkynyt ja alkaa kyselemään sen perään. Sitten vaan pokkana kerrot että rekku meni koirien taivaaseen kun sen elimistö täyttyi sisäänjääneestä ulosteesta. Sitten annat teinin itkeä pari kolme päivää ja tuot otuksen takaisin kyläreissulta. Jos ei vieläkään huvita niin anna teini huostaan ja vie otus oikeasti piikille, perheen arvoissa on mennyt jotain peruuttamattomasti sivuraiteelle ja ehkä ehtii vielä pelastamaan teinin loppuelämän syrjäytymiseltä.
"Ei kyse ole vain siitä ettei teiniä nappaa koiran ulkoilutus. Teini on sanonut ettei koira enää kiinnosta häntä. Se on todellakin huolestuttavaa."
Veikkaanpa ettei tuollaista teiniä kiinnosta juuri mikään muukaan, ainakaan koulunkäynti. Eikö se ole huolestuttavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tuli vielä mieleen vastuista ja velvollisuuksista. Kun mun lapseni menitäv ylöasteelle, alkoivat saada lapsilisänsä kuukausirahana. Siitä rahasta heidän kuitenkin piti maksaa itse kännykkälaskunsa. Siihen aikaan puhelut ja tekstiviestit maksoivat. Jos oikein muistan, niin operaattori mahdollisti valitsemaan 5 numeroa, joihin soitot ja viestit olivat maksuttomia. Alussa kävi niin, että esikoinen harmitteli, kun vähän yli puolet kuukausirahasta oli mennytkin kännykkälaskuun. Oppi siten hyvin nopeasti, että ei kannata lörpötellä "yli varojen". Kuukausirahasta saivat sitten itse maksa aomat huvituksensa. Myös sitten vaatteista yms se osuus, mikä ylitti sen summan, minkä minä katsoin asialliseksi maksaa. Jos esim mä katsoin, että kengät pitää saada 50€:lla ja teini halusi 70€ kengät, sitten maksoisen yuli menevän 20€ omista rahoistaan. En enää muista, minkä hankinnan - taisi liitt
Se on vähän sillä tavalla että lapsen mielipide ei ehkä ole sw paras mittari äidin hyvyyden arvioimiseen. Lapsi kasvaa siihen normaaliin, mitä kotona on. Se, palveleeko se normaali elämää ja yhteiskuntaa selviää vasta myöhemmin - niille kenellä kapasiteetti riittää tällaisten asioiden analysointiin.
Aina lemmikistä kantaa vastuun aikuinen. Et voi pakottaa lenkittämään, joku osuvasti sanoikin että teini kostaa sen koiralle. Näitä lapsi/nuori lenkittäjiä näkee jotka eivät kohtele koiraa hyvin.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, hoidat koiran itse tai luovut koirasta. Koirasta voi luopua antamalla sen hyvään kotiin tai viemällä piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie koira naapuriin/ystävälle pariksi päiväksi, tai siihen asti että teini havahtuu että sitä ei ole näkynyt ja alkaa kyselemään sen perään. Sitten vaan pokkana kerrot että rekku meni koirien taivaaseen kun sen elimistö täyttyi sisäänjääneestä ulosteesta. Sitten annat teinin itkeä pari kolme päivää ja tuot otuksen takaisin kyläreissulta. Jos ei vieläkään huvita niin anna teini huostaan ja vie otus oikeasti piikille, perheen arvoissa on mennyt jotain peruuttamattomasti sivuraiteelle ja ehkä ehtii vielä pelastamaan teinin loppuelämän syrjäytymiseltä.
No se ei kyllä teiniä ainakaan pelasta, että kun häntä kerran ei koira kiinnosta, niin palvelija-alamainen-äiti-kastemato vie koiran sitten piikille.
Ja kun ei kiinnosta kotityöt, niin niitä ei tarvitse tehdä.
Ja kun ei kiinnosta koulu, niin ei se mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole teinin työ koiranhoito
Kyllä on, jos niin on sovittu. Ihan kuten muutkin kodin hommat, joista sovitaan.
Ei mielestäni silloin, kun koira otetaan silloin kun lapsi on vielä hädin tuskin koululainen. Ei pieni lapsi ymmärrä sitä, mihin sitoutuu. Ap:n teini on ollut seitsemän vuotta sitten vielä tyyliin eskarissa tai päiväkodissa. Ottaisitko sinä todella koiran sillä periaatteella, että eskari-ikäisen kanssa sovit hoitovuoroista? Vanhempien pitää ottaa koira vain, jos perheen aikuisilla on todellista tahtoa ja halua sitoutua koiraan, ei pelkästään pikkulapsen mieliksi.
Toki kotityöt kokonaisuudessaan kuuluvat kaikille ikätason mukaan, joten kannatan samaa ehdotusta, minkä joku toinen esitti: ehdota ap koiran käyttövuoro
Kyllä sillä on suurestikin merkitystä. Ei alle kouluikäinen voi ottaa 15 vuodeksi vastuuta elävästä eläimestä, ethän sinä lapsiakaan hommaa vanhemman lapsen pyynnöstä ja vastuuta sitten hoitamaan. Lapsilla on ikätason mukaiset vastuut ja yksikään eskarilainen ei ole sellaisella tasolla kehityksensä kanssa, että ymmärtää sen, mitä tarkoittaa olla vastuussa eläimestä vajaa 20 vuotta. On päästään vialla jos kuvittelee, että eskarilainen pystyy sitoutumaan eläimeen tai että se olisi millään tavalla kohtuullista. Tai edes laillista. Rikotaan eläinsuojelulakia ja lastensuojelulakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö se nykyään laillista lopettaa lemmikki kotioloissa kunhan sen tekee aiheuttamatta turhaa kärsimystä, esim. ampumalla tms.? Jos sitä ei oikeasti halua lopettaa mutta palauttaa teinin sieltä sadistilasten ihmemaasta takaisin todellisuuteen niin voihan sitä ammuskella replikapyssylläkin, toteaa vaan että "hitto kun ei ole pitkään aikaan tappanut elukoita niin menee huti"
Nro 166: "Eikö sun lapset arvosta sinua vai miksi sun pitää täällä kehua itseäsi ja kasvatusmetodejasi?
Olen itsekin äiti. Sen, olenko ollut hyvä äiti, tietävät vain omat lapseni."
Arvostavat kyllä. Ovat sen aikuisina monet kerrat sanoneetkin. Ja erityisesti arvostavat sitä, että heille aikoinaan opetin sen, että elämä ei ole pelkkää kivaa ja oikeuksia vaan kivaan ja oikeuksiin liittyy sitten vähän harmillisempiakin juttuja sekä velvollisuuksia. Eihän työelämässäkään voi tehdä vaan kivoja juttuja ja silti vaatia, että työnantaja maksaa täyden palkan. Elämä on kaikin puolin aika tasapainottelua kivojen ja vähemmän kivojen asioiden välillä. Jos vasta 18-vuotiaana joutuu ekan kerran elämässään tekemään jotain, mikä ei just nyt satu nappaamaan tai mikä ei ole ikinä koskaan kivaa, niin siinä voi olla vähän ihmeissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskaltaako tuolle edes antaa enää koiraa ulkoilutettavaksi, jos koira ei kiinnosta yhtään ja voi myydä pois. Tiedä vaikka tekisi jotain pahaa koiralle vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen sitoutuu koiraan sen ottaessaan. Lapset kasvaa ja muuttavat aikanaan pois. Sinä olet hankkinut uuden perheenjäsenen. Lapsi on ollut 8v koiran tullessa. Sen ikäinen ei ymmärrä mitä 15 vuoden sitoutuminen tarkoittaa.
Jos ei erikseen opeta, niin ihminen ei opi koskaan mitä minkään mittainen sitoutuminen tarkoittaa.
Ei lapsen tarvitse eikä lapsen pidä olla vastuussa koirasta eikä lapsista kyetäkseen aikuisena ottamaan vastuuta ja kyetäkseen sitoutumaan. Ihmisen kehitys katsos menee sillä tavalla, että lapsen aivot vasta kehittyvät, lapsen ei tarvitse lapsena olla aikuinen. Vaikkei laiteta huolehtimaan vauvoista, silti monista äideistä tulee kelpo äitejä aikuisena. Ei tämä kehityspsykologia ihan oikeasti ole niin vaikeaa, kun edes vähän pysähtyy miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista. Teinille riittävästi kotitöitä vastuulleen, jolloin vanhemmalla on paremmin aikaa koiran lenkittämiseen. Siivous nyt ainakin riittävän usein, makoilupäivinä voikin samalla kätevästi pyykätä, pyykkikonetta kun on valvottava.
Jo 7-vuotiaan koiran lenkkeilyn määrä on joka tapauksessa varmaankin vähenemään päin. Eikä koiraa kannata altistaa tuollaisen ääliöteinin ulkoilutuksille, eitosiaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vie koira naapuriin/ystävälle pariksi päiväksi, tai siihen asti että teini havahtuu että sitä ei ole näkynyt ja alkaa kyselemään sen perään. Sitten vaan pokkana kerrot että rekku meni koirien taivaaseen kun sen elimistö täyttyi sisäänjääneestä ulosteesta. Sitten annat teinin itkeä pari kolme päivää ja tuot otuksen takaisin kyläreissulta. Jos ei vieläkään huvita niin anna teini huostaan ja vie otus oikeasti piikille, perheen arvoissa on mennyt jotain peruuttamattomasti sivuraiteelle ja ehkä ehtii vielä pelastamaan teinin loppuelämän syrjäytymiseltä.
😂👌
Ihmeellisiä kommentteja täällä. Ensinnäkin, eihän se lapsi ikinä opi ottamaan vastuuta asioista, jos kotona ei tarvitse tehdä jotain kun ei huvita. Koira on perheenjäsen, siitä ei luovuta kuin pakon edessä, ja jokainen hoitaa hommat vuorollaan. Netti, harrastukset ym ovat etuoikeuksia, ja ne saa vain, jos hoituu myös velvollisuudet.
Ja vain psykopaatti kostaa pahan mielensä eläimelle. Lyhyehkö lenkki yhtenä kolmesta ei ole vaarallista, eikä se, että kuljetaan hiljaa kun teini tuijottaa puhelinta.
Koulumaailmassa näkee sekä niitä lapsia, jotka ovat oppineet, että hommat hoidetaan. Ja niitä lapsia, joille koulussa ekaa kertaa aikuinen asettaa rajoja. Pitäkää huolta, että teidän lapsenne ovat noita ensimmäisiä. Moni asia on silloin helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Koira piikille.
Teini piikille...tai ulkoruokintaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie koira naapuriin/ystävälle pariksi päiväksi, tai siihen asti että teini havahtuu että sitä ei ole näkynyt ja alkaa kyselemään sen perään. Sitten vaan pokkana kerrot että rekku meni koirien taivaaseen kun sen elimistö täyttyi sisäänjääneestä ulosteesta. Sitten annat teinin itkeä pari kolme päivää ja tuot otuksen takaisin kyläreissulta. Jos ei vieläkään huvita niin anna teini huostaan ja vie otus oikeasti piikille, perheen arvoissa on mennyt jotain peruuttamattomasti sivuraiteelle ja ehkä ehtii vielä pelastamaan teinin loppuelämän syrjäytymiseltä.
No se ei kyllä teiniä ainakaan pelasta, että kun häntä kerran ei koira kiinnosta, niin palvelija-alamainen-äiti-kastemato vie koiran sitten piikille.
Ja kun ei kiinnosta kotityöt, niin niitä ei tarvitse tehdä.
Ja kun ei kiinnosta koulu, niin ei se mitään!
Lähetä teini koulukotiin, jos kännykän, tietokoneen ja oman huoneen poisottamisen jälkeen ei asenne muutu. Ennen koulukotia voit vielä koettaa laittaa homman ojennukseen itsekin, kunhan teet selväksi että koulukoti on seuraava vaihe. Jotta mistään tulee mitään niin nukkuminen, ruokavalio ja liikunta pitää tietysti laittaa kuntoon myös.
Nukkuminen siis hoituu retkipatjalla jonkin yhteiskäytössää olevan huoneen lattialla. Paremmat olot ansaitaan tekemällä mitä on käsketään. Tässä vaiheessa ollaan jo ohi kaverivanhemmuudesta, neuvotteluista ym. Hiljaisuus kello 20, herätys 05. Aamutoimet, liikunta aamupala hoidettuna klo. 7 mennessä. Listalla olevat päivän kotityöt hoidettuna ennen kouluun lähtöä. Koulun jälkeen läksyt ym. opiskelut. Klo. 18:00 saa illallisen jos opiskelut on hoidettu. 19 - 20 iltatoimet, suihku, hampaat jne.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin teiniä. Koiran ulkoiluttaminen on niin tylsää.
Siltikään vastuuta ei voi työntää toisille. Ei töissäkään voi vaan todeta että minä en suostu tekemään tylsiä juttuja tehkää te muut tai olkaa tekemättä.
Tuli vielä mieleen vastuista ja velvollisuuksista. Kun mun lapseni menitäv ylöasteelle, alkoivat saada lapsilisänsä kuukausirahana. Siitä rahasta heidän kuitenkin piti maksaa itse kännykkälaskunsa. Siihen aikaan puhelut ja tekstiviestit maksoivat. Jos oikein muistan, niin operaattori mahdollisti valitsemaan 5 numeroa, joihin soitot ja viestit olivat maksuttomia. Alussa kävi niin, että esikoinen harmitteli, kun vähän yli puolet kuukausirahasta oli mennytkin kännykkälaskuun. Oppi siten hyvin nopeasti, että ei kannata lörpötellä "yli varojen". Kuukausirahasta saivat sitten itse maksa aomat huvituksensa. Myös sitten vaatteista yms se osuus, mikä ylitti sen summan, minkä minä katsoin asialliseksi maksaa. Jos esim mä katsoin, että kengät pitää saada 50€:lla ja teini halusi 70€ kengät, sitten maksoisen yuli menevän 20€ omista rahoistaan. En enää muista, minkä hankinnan - taisi liittyä jotenkin tietokonepeleihin - poika keksi rahoittaa lainaamalla rahaa isosiskoltaan. Sisko lainasi, mutta pisti lainalle 10% koron. Siinä kun poika vuoden verran makseli puhelinlaskun lisäksi velkaansa korkoineen isosiskolleen takaisin, niin ei sen koommin enää lainaillut. Normaalit kotihommat meillä on aina kuulunut - tottakai iän ja kehityksen mukaisesti - kaikille, mutta sitten jostain muusta (kuten ulkovarastojen siivous, ikkunoiden pesu tms, mitä harvemmin tarvitsee tehdä) maksoin erikseen,. Eli sillä tavalla saattoi tienata lisää. Mollemmat lapseni olivat jo lähes kolmekymppisiä, kun kerran tuli juttua yhden ystäväni kanssa nuorten veloista. Siis kulutusluotoista, ei asuntoveloista, Kysäisin lapsiltani, onko heillä sellaisia, niin kummallakaan ei ollut. Mun äitini aikoinaan opetti, että velkaa otetaan vain opiskelua tai asuntoa varten, ja saman opetin omille lapsillenikin. "Tarkan markan" aikuisia kummastakin lapsestani on tullut.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/