Teini kieltäytyy koiralenkkivuorosta, miten toimin?
Perheen 15v kieltäytyy hoitamasta omaa koiran lenkkivuoroaan ja sanoo, ettei kiinnosta koko koira ja puolestaan myykää pois. Koira 7v ja alkuvuodet siis oli innoissaan koirasta ja sovittu vuorot jolloin jokainen käy lenkillä sen kanssa kerran päivässä.
Sanon, että se on elävä olento ja kotityö, vastuu on kannettava vaikkei huvittaisi. Kotitöitä ei hänelle ole liiaksi. Sanoo että ei kiinnosta koira, hoitakaa ketä kiinnostaa. Kun sanon että siinä tapauksessa en maksa muuta harrastusta karjuu etten voi uhkailla häntä: johon vastaan ettei ole uhkailua vaan rajat että jokainen tekee osansa ja mikäli laiskottaa sekin vähä ei liene energiaa muualle.
Mitä teen? Minulla (yh) eikä toisella nuoremmalla lapsella ole rahkeita hoitaa vielä hänenkin puolesta että hän voi senkin ajan maata puhelimella somessa. Argggh. Neuvoja?
Kommentit (796)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi piti mennä ottamaan koira?
Täysiikäiset vanhemmat ovat vastuussa koirasta. Siihen ei auta että lapsi halusi. Lapset haluaa milloin mitäkin.
Juuri näin. Itelleni ei tuli mieleenkään pakottaa vankina olevaa koiraa ulkoiluttaamaan. Jos vapaaehtoisesti haluaa niin vain silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen sitoutuu koiraan sen ottaessaan. Lapset kasvaa ja muuttavat aikanaan pois. Sinä olet hankkinut uuden perheenjäsenen. Lapsi on ollut 8v koiran tullessa. Sen ikäinen ei ymmärrä mitä 15 vuoden sitoutuminen tarkoittaa.
Onpa siinäkin kommentti! Jos teini on halunnut koiran, niin hänen kuuluu sitä myös sovitusti hoitaa. Juuri tuollaiset vanhemmat, jotka antavat teinille periksi, ovat niitä, jotka elättävät teininsä hamaan kuolemaansa saakka. Kuri pitää olla. 15 -vuotias sen kyllä tietää ja ymmärtää, että koirasta on edelleen huolehdittava, jos ei ymmärrä, niin vanhemmat sen hänelle opettavat. Oppivat vastuuta eivätkä ole ruinaamassa tukieuroja, kun olisi tarkoitus töihin mennä.
Teini halunnut koiran, kun on ollut lapsi, jolla ei ole tajua minkälainen riesa koira on. Jos koira on hankittu vain lapsen toiveesta, niin sitten on ollut todella, todella typerä päätös. Äidin pitää ottaa vastuu viimeistään nyt ja hoitaa koira tai hankkiutua siitä eroon. Vastuu on perheen aikuisella, ei teinillä. Eikä teiniä voi pitää vastuussa lapsuuden koirahaaveesta ja siitä, että se piski on hankittu. Lapselle voi sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sua ei enää huvita pestä hänen pyykkejään? Saa toki itse pestä jos haluaa. Teinin pahin pelko on tyyliin haista pahalle.
Tuo on paras, heittäydy sinä samanlaiseksi.
Kun teinisi huomaa, että hänellä ei ole puhtaita vaatteita ja tulee sinulle valittamaan, sanot, että sinua ei kiinnosta pyykin pesu..
Tämä on hyvä, mitään puhumatta jätät vain pyykit pesemättä, älä vaadi viemään koiraa ulos. Kun ihmettelee ettei ole vaatteita niin sano että koiranhoitoon menee sekin aika. Sama juttu viikkorahojen kanssa, ei ole aikaa enää maksaa eikä edes huvita maksaa koiralenkin jälkeen. Teineille pitää opettaa että niin makaa kuin itse petaa. Jollei vieläkään toimi niin jätä teinin puhelinlasku maksamatta ja pelikoneen netti myös, samalla periaatteella. Kun tarjoaa kuo le man niin tyytyy kyllä kuumeeseen.
Onpa harvinaisen lapsellinen kommentti.
Kyllä meillä sovittiin, että kaikki paitsi perheen isä lupaa pitää huolta koirasta ja sitä ulkoiluttaa. Siitä tehtiin oikein sopimuspaperit. Tytöt oli silloin 8v ja 9v. Muutaman kerran meinasi lupaukset unohtua ja mutta kaivettiin sitten sopparit esiin ja muistutettiin, miten meidän talossa on tapana pitää lupauksista kiinni. Ei ehditty päästä edes sopimussanktioihin, kun hommat järjestyi. No nyt tytöt on kaukana yliopistoissaan jaa meillehän se koira jäi. Isännästä tuli lopulta se innokkain lenkillä käyttäjä, mutta siihen tarvittiin ensin lääkärin määräys.
No se on riski kun koiran ottaa, että lapset voi olla epäluotettavia. Aikuisen ei pidä ottaa eläintä jos ei tiedä että pystyy hoitamaan sen yksinkin.
Kuitenkin, teillä tuo somen käyttö tuntuu olevan ongelma (varmaan suurella osalla teinejä on). Vanhempi kuitenkin maksaa puhelimen , liittymän ja sähkön? Kyllä teini saisi työskennellä sen eteen että pääsee selaamaan ruutua. Keskustelisin tuosta, ja että olen huolissani hänen ruutuaddiktiosta. Empstiakykykin kuulostaa heikolta, jos on valmis vanhan koiraystävän heivaamaan kun se haittaa somettamista.
Kiristys, uhkailu, lahjonta. Edelleen toimivat. Mieti mikä on parasta "valuuttaa" minkäkin ikäiselle. Mieti mistä teini ei halua luopua ja mitä pystyt kontrolloimaan. Sitten vasta kiristät. Jos kiristät, se pitää toteuttaa. Näin minut kasvatettiin ja näin minä kasvatin lapseni. Kuulostaa pahemmalta, kuin on ;). Hyvän palkitseminen on kaikista toimivinta. Hienoa, että yrität. Pahinta mitä olen kuullut on "minkäs noille teineille voit". Vässykät voisivat jättää lapset hankkimatta.
Opeta lastasi myös keskustelemaan ja neuvottelemaan. Ei elämä ole mustanvalkoista.
Juttu onkin vuoden vanha. Miksi näitä vanhoja kaivetaan esille?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä sovittiin, että kaikki paitsi perheen isä lupaa pitää huolta koirasta ja sitä ulkoiluttaa. Siitä tehtiin oikein sopimuspaperit. Tytöt oli silloin 8v ja 9v. Muutaman kerran meinasi lupaukset unohtua ja mutta kaivettiin sitten sopparit esiin ja muistutettiin, miten meidän talossa on tapana pitää lupauksista kiinni. Ei ehditty päästä edes sopimussanktioihin, kun hommat järjestyi. No nyt tytöt on kaukana yliopistoissaan jaa meillehän se koira jäi. Isännästä tuli lopulta se innokkain lenkillä käyttäjä, mutta siihen tarvittiin ensin lääkärin määräys.
Lapsiraukat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä sovittiin, että kaikki paitsi perheen isä lupaa pitää huolta koirasta ja sitä ulkoiluttaa. Siitä tehtiin oikein sopimuspaperit. Tytöt oli silloin 8v ja 9v. Muutaman kerran meinasi lupaukset unohtua ja mutta kaivettiin sitten sopparit esiin ja muistutettiin, miten meidän talossa on tapana pitää lupauksista kiinni. Ei ehditty päästä edes sopimussanktioihin, kun hommat järjestyi. No nyt tytöt on kaukana yliopistoissaan jaa meillehän se koira jäi. Isännästä tuli lopulta se innokkain lenkillä käyttäjä, mutta siihen tarvittiin ensin lääkärin määräys.
Tuo sopimus on ollut kaikinpuolin laiton ja mahdollisilla sanktioilla uhkailu rikollinen kiristys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sua ei enää huvita pestä hänen pyykkejään? Saa toki itse pestä jos haluaa. Teinin pahin pelko on tyyliin haista pahalle.
Tuo on paras, heittäydy sinä samanlaiseksi.
Kun teinisi huomaa, että hänellä ei ole puhtaita vaatteita ja tulee sinulle valittamaan, sanot, että sinua ei kiinnosta pyykin pesu..
Tämä on hyvä, mitään puhumatta jätät vain pyykit pesemättä, älä vaadi viemään koiraa ulos. Kun ihmettelee ettei ole vaatteita niin sano että koiranhoitoon menee sekin aika. Sama juttu viikkorahojen kanssa, ei ole aikaa enää maksaa eikä edes huvita maksaa koiralenkin jälkeen. Teineille pitää opettaa että niin makaa kuin itse petaa. Jollei vieläkään toimi niin jätä teinin puhelinlasku maksamatta ja pelikoneen netti myös, samalla periaatteella. Kun tarjoaa kuo le man ni
Juuri näin! Opeta lapselle, että koira on rangaistus ja rasite!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä sovittiin, että kaikki paitsi perheen isä lupaa pitää huolta koirasta ja sitä ulkoiluttaa. Siitä tehtiin oikein sopimuspaperit. Tytöt oli silloin 8v ja 9v. Muutaman kerran meinasi lupaukset unohtua ja mutta kaivettiin sitten sopparit esiin ja muistutettiin, miten meidän talossa on tapana pitää lupauksista kiinni. Ei ehditty päästä edes sopimussanktioihin, kun hommat järjestyi. No nyt tytöt on kaukana yliopistoissaan jaa meillehän se koira jäi. Isännästä tuli lopulta se innokkain lenkillä käyttäjä, mutta siihen tarvittiin ensin lääkärin määräys.
Tuo sopimus on ollut kaikinpuolin laiton ja mahdollisilla sanktioilla uhkailu rikollinen kiristys.
Suullinenkin sopimus olisi ollut pätevä, samalla opetettiin lapsille Cheekin sanoin, "mikä luvataan, se pitää, muuten luvata ei mitään". Tuo sopimuspaperi on nyt perheemme historiaa ja kehyksissä työhuoneen seinällä.
Vierailija kirjoitti:
Kiristys, uhkailu, lahjonta. Edelleen toimivat. Mieti mikä on parasta "valuuttaa" minkäkin ikäiselle. Mieti mistä teini ei halua luopua ja mitä pystyt kontrolloimaan. Sitten vasta kiristät. Jos kiristät, se pitää toteuttaa. Näin minut kasvatettiin ja näin minä kasvatin lapseni. Kuulostaa pahemmalta, kuin on ;). Hyvän palkitseminen on kaikista toimivinta. Hienoa, että yrität. Pahinta mitä olen kuullut on "minkäs noille teineille voit". Vässykät voisivat jättää lapset hankkimatta.
Opeta lastasi myös keskustelemaan ja neuvottelemaan. Ei elämä ole mustanvalkoista.
Ei sanelu ole keskustelua saati neuvottelua.
Ulkoilutat itse sen koirasi. Kun perheeseen otetaan lemmikki, aikuinen vastaa siitä ja sen hyvinvoinnista, haluaa teini ulkoiluttaa tai ei. Mutta eikös se mene niin että jos velvollisuudet ei maistu, otetaan etuudet pois?
Ehkä tähän on Ap jo jonkin ratkaisun saanut. Toivottavasti. :)
Itse en pidä koiran ulkoilutusta tai hoitoa kotityönä. Vaan elintoimintona, joka on pakko hoitaa.
Teinit hoitaa koiran ulkoilutuksen vuorotellen arkena, kun koulusta tulevat. Siitä ei väitetä vastaan, eikä keskenään tapella. (kaikkea on ollut ja mitään ei ole hyväksytty, vain "tyhjennetty koira")
Silloin ei tarvii lenkkiä tehdä, vaan edes käyttää tarpeillaan tuossa 10 metriä takaovesta metsän reunaan. Ei naapurin rhodoihin.
Nyt lomalla lapset ovat vieneet pidempiä lenkkejä. Etenkin uuden vuoden jälkeen kumpikin olleet valppaita, kun koiralla menee pelosta maha sekaisin... Yhteisestä päätöksestä ovat päivät päivystäneet vuorotellen, kun koiralla on ripulia ollut. Heti kun näyttää siltä, että tarvetta ulos, niin todella ulos. Ripuli ei ole kivaa siivottavaa ja metsään ne voi jättää. Peräpäänkn ovat kiitettävästi pesseet ulkoiluiden jälkeen. :)
Eihän itteäkään aina kiinnosta lähteä, eteenkäänl loskassa. Sitten kattoo niihin mustiin silmiin ja todettava, että kyllä sitä taas mennään juu.
Liittymä kiinni/nettipiuha pois seinästä.
Täysiikäiset vanhemmat ovat vastuussa koirasta. Siihen ei auta että lapsi halusi. Lapset haluaa milloin mitäkin.