Teini kieltäytyy koiralenkkivuorosta, miten toimin?
Perheen 15v kieltäytyy hoitamasta omaa koiran lenkkivuoroaan ja sanoo, ettei kiinnosta koko koira ja puolestaan myykää pois. Koira 7v ja alkuvuodet siis oli innoissaan koirasta ja sovittu vuorot jolloin jokainen käy lenkillä sen kanssa kerran päivässä.
Sanon, että se on elävä olento ja kotityö, vastuu on kannettava vaikkei huvittaisi. Kotitöitä ei hänelle ole liiaksi. Sanoo että ei kiinnosta koira, hoitakaa ketä kiinnostaa. Kun sanon että siinä tapauksessa en maksa muuta harrastusta karjuu etten voi uhkailla häntä: johon vastaan ettei ole uhkailua vaan rajat että jokainen tekee osansa ja mikäli laiskottaa sekin vähä ei liene energiaa muualle.
Mitä teen? Minulla (yh) eikä toisella nuoremmalla lapsella ole rahkeita hoitaa vielä hänenkin puolesta että hän voi senkin ajan maata puhelimella somessa. Argggh. Neuvoja?
Kommentit (579)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 166: "Eikö sun lapset arvosta sinua vai miksi sun pitää täällä kehua itseäsi ja kasvatusmetodejasi?
Olen itsekin äiti. Sen, olenko ollut hyvä äiti, tietävät vain omat lapseni."
Arvostavat kyllä. Ovat sen aikuisina monet kerrat sanoneetkin. Ja erityisesti arvostavat sitä, että heille aikoinaan opetin sen, että elämä ei ole pelkkää kivaa ja oikeuksia vaan kivaan ja oikeuksiin liittyy sitten vähän harmillisempiakin juttuja sekä velvollisuuksia. Eihän työelämässäkään voi tehdä vaan kivoja juttuja ja silti vaatia, että työnantaja maksaa täyden palkan. Elämä on kaikin puolin aika tasapainottelua kivojen ja vähemmän kivojen asioiden välillä. Jos vasta 18-vuotiaana joutuu ekan kerran elämässään tekemään jotain, mikä ei just nyt satu nappaamaan tai mikä ei ole ikinä koskaan kivaa, niin siinä voi olla vähän ihmeissään.
Mitä erinomaista tuossa on? Varmasti jokainen äiti tekee parhaansa. Jokainen toimii omalla tavallaan, eikä sinun tapasi kasvattaa lapsia ole mitenkään se ainoa ja oikea.
Alaikäinen ei ikinä voi olla vastuussa eläimestä. Vastuu kuuluu aina aikuiselle. Ellei aikuinen ole valmis kantamaan tarvittaessa 100 % vastuuta eläimestä, eläintä ei pidä ottaa.
Teinin on hyvä osallistua kotitöihin, mutta on hyvä antaa vähän liikkumavaraa valita. Esim. imurointi tai muuta ellei eläimen hoito nappaa.
Vaikea sanoa miten tulisi toimia. Voi olla ettei teiniangstiin auta mikään. Minä itse hoidan meidän koiran yksin aina vaikka muksuja on viisi. En jaksa vääntää vaikka aika usein sapettaa kolmesti päivässä mennä lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 166: "Eikö sun lapset arvosta sinua vai miksi sun pitää täällä kehua itseäsi ja kasvatusmetodejasi?
Olen itsekin äiti. Sen, olenko ollut hyvä äiti, tietävät vain omat lapseni."
Arvostavat kyllä. Ovat sen aikuisina monet kerrat sanoneetkin. Ja erityisesti arvostavat sitä, että heille aikoinaan opetin sen, että elämä ei ole pelkkää kivaa ja oikeuksia vaan kivaan ja oikeuksiin liittyy sitten vähän harmillisempMitä erinomaista tuossa on? Varmasti jokainen äiti tekee parhaansa. Jokainen toimii omalla tavallaan, eikä sinun tapasi kasvattaa lapsia ole mitenkään se ainoa ja oikea
Ohis..puhuiko RTL mitään erinomaisuudesta? Kolahtiko omaan nilkkaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 166: "Eikö sun lapset arvosta sinua vai miksi sun pitää täällä kehua itseäsi ja kasvatusmetodejasi?
Olen itsekin äiti. Sen, olenko ollut hyvä äiti, tietävät vain omat lapseni."
Arvostavat kyllä. Ovat sen aikuisina monet kerrat sanoneetkin. Ja erityisesti arvostavat sitä, että heille aikoinaan opetin sen, että elämä ei ole pelkkää kivaa ja oikeuksia vaan kivaan ja oikeuksiin liittyy sitten vähän harmillisempMitä erinomaista tuossa on? Varmasti jokainen äiti tekee parhaansa. Jokainen toimii omalla tavallaan, eikä sinun tapasi kasvattaa lapsia ole mitenkään se ainoa ja oikea
Ohis..puhuiko RTL mitään erinomaisuudesta? Kolahtiko omaan nilkkaasi?
Ei lainkaan. Ihmetyttää vain moinen omahyväisyys ja itsestäänselvyyksien julistaminen ikään kuin olisi keksinyt jotain poikkeuksellista.
Ei teini sitä koiraa ole ottanut, kyllä se on perheen aikuisten vastuulla. Muihin kotitöihin teinin toki tulee osallistua kun kotia käyttääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa miten tulisi toimia. Voi olla ettei teiniangstiin auta mikään. Minä itse hoidan meidän koiran yksin aina vaikka muksuja on viisi. En jaksa vääntää vaikka aika usein sapettaa kolmesti päivässä mennä lenkille.
Mua ei ole sapettanut koiran kanssa ulkoilu kuin erittäin kurjassa säässä. Varsinkin silloin, kun lapset asuivat vielä kotona, oli vain ihan mukavaa saada sitä nk omaa aikaa. Ihan ensimmäisenä vuonna oli pakko ottaa kuopuskin mukaan, mutta kun kuopus oli jo eskarilainen, esikoinen (silloin 11v) oli kuopuksen kanssa sen aikaa, kun mä käytin koiran nopeasti aamu- ja iltalenkillä. Toki pidemmille lenkeille otin sitten molemmat muksut mukaan, kunnes olivat niin isoja, että pärjäsivät yksin tai keskenään kotona pari tuntia.
Aina , kun koira otetaan perheeseen, se on aikuisen vastuulla. Jos aikuiset kokevat, etteivät voi hoitaa koiraa, sitä ei oteta.
Nykyteinit ovat järkyttävän laiskoja ja itsekkäitä someaddikteja. Ihmettelen miten aikanaan hoitavat omat lapsensa ja kotinsa. Ai niin, eivät varmaan lisäänny koska lasta pitäisi myös hoitaa. Ruuat tilaavat luultavasti foodorasta koska minä haluan.
Nro 205: "Mitä erinomaista tuossa on? Varmasti jokainen äiti tekee parhaansa. Jokainen toimii omalla tavallaan, eikä sinun tapasi kasvattaa lapsia ole mitenkään se ainoa ja oikea."
Ei mitään erinomaista. Kunhan kerroin yhden tavan kasvattaa. Ja luoda lapselleen ymmärrystä oikeuksien ja velvollisuuksien yhteydestä toisiinsa. Kirjoitinkin jo yhteen kommenttiini, että kasvatustapoja on erilaisia. Joku tykkää paapoa ja passata lapsiaan siihen asti, että nämä ovat täysi-ikäisiä (tai jopa pidempäänkin) ja toiset taas eivät. Mutta jos ei vaadi omilta lapsiltaan yhtään mitään, ei myöskään pidä koskaan valittaa sitä, että on niin rankkaa, kun teinit ei tee yhtään mitään. Enkä tarkoita, että juuri sinä valittaisit, mutta tunnen monia, jotka ovat valittaneet. Itsepähän ovat soppansa keittäneet.
Koko kotikin on aikuisten vastuulla, muttei se sitä tarkoita, ettei lasten tarvitse osallistua millään lailla.
Perheillä on ja saa olla erilaisia sääntöjä. Ihan hyvin voi vaatia, että pikkusisaruksen perään katsotaan tai koiraa käyttää kaikki ulkona. Ihan kuten voi myös vaatia, että osallistutaan siivoukseen tai pihahommiin.
Koiran lenkitys on kivaa ja terveellistä. Hoida lenkitys itse, mutta lopeta teinin passaaminen. Hän voi lenkin aikana laittaa ruokaa tai siivota.
Lemmikit ja pienemmät sisarukset on aina perheen aikuisten vastuulla, eikä voi pakottaa teiniä ottamaan niistä vastuuta. Kotitöitä pitää toki muuten tehdä osansa, mutta lasten ja eläinten hoidon pitäisi perustua teinin vapaaehtoisuuteen. Ellei kyseessä ole teinin oma lemmikki jonka on itse halunnut suht hiljattain ja luvannut huolehtia (toki silloinkin vanhemman vastuulla on katsoa ettei lemmikki ole heitteillä.
Vierailija kirjoitti:
Koko kotikin on aikuisten vastuulla, muttei se sitä tarkoita, ettei lasten tarvitse osallistua millään lailla.
Perheillä on ja saa olla erilaisia sääntöjä. Ihan hyvin voi vaatia, että pikkusisaruksen perään katsotaan tai koiraa käyttää kaikki ulkona. Ihan kuten voi myös vaatia, että osallistutaan siivoukseen tai pihahommiin.
Lastensuojelulaki sekä lasten oikeudet, johon Suomikin on sitoutunut, kyllä määrittelevät sen, millaisia sääntöjä ei saa olla. Lapsen ei tule ikinä olla pakosta vastuulla sisaruksista eikä eläimistä, se on yksinkertaisesti laitonta. Jos pikkusisarukselle tapahtuu jotain, kun alaikäinen on pakotettu vahtimaan, niin arvaa kuka on vastaamassa lain edessä seurauksista? Sama pätee eläimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vie koira naapuriin/ystävälle pariksi päiväksi, tai siihen asti että teini havahtuu että sitä ei ole näkynyt ja alkaa kyselemään sen perään. Sitten vaan pokkana kerrot että rekku meni koirien taivaaseen kun sen elimistö täyttyi sisäänjääneestä ulosteesta. Sitten annat teinin itkeä pari kolme päivää ja tuot otuksen takaisin kyläreissulta. Jos ei vieläkään huvita niin anna teini huostaan ja vie otus oikeasti piikille, perheen arvoissa on mennyt jotain peruuttamattomasti sivuraiteelle ja ehkä ehtii vielä pelastamaan teinin loppuelämän syrjäytymiseltä.
Ihan sairas ajatus. Tuollainen jää lapsen mieleen ikuisesti, ei välttämättä niinkään syyllisyydentunteena tai kiitollisuutena lemmikin elämisestä. Vaan muistijälkenä että oma vanhempi petti hänet pahasti, koska halusi satuttaa tai näpäyttää. Tuollaisten lapset ovat niitä, jotka aikuisina tarvitsevat paljon terapiaa.
15 v.n aivot eivät ole aikuisen aivot. Ja kellään, ei lapsella eikä aikuisella, ole velvoitetta emotionaalisesti olla kiinnostunut toisen (aikuisen) yhteiseen kotiin hankkimasta lemmikistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko kotikin on aikuisten vastuulla, muttei se sitä tarkoita, ettei lasten tarvitse osallistua millään lailla.
Perheillä on ja saa olla erilaisia sääntöjä. Ihan hyvin voi vaatia, että pikkusisaruksen perään katsotaan tai koiraa käyttää kaikki ulkona. Ihan kuten voi myös vaatia, että osallistutaan siivoukseen tai pihahommiin.
Lastensuojelulaki sekä lasten oikeudet, johon Suomikin on sitoutunut, kyllä määrittelevät sen, millaisia sääntöjä ei saa olla. Lapsen ei tule ikinä olla pakosta vastuulla sisaruksista eikä eläimistä, se on yksinkertaisesti laitonta. Jos pikkusisarukselle tapahtuu jotain, kun alaikäinen on pakotettu vahtimaan, niin arvaa kuka on vastaamassa lain edessä seurauksista? Sama pätee eläimen kanssa.
Voi kiesus. No arvaa kuka vastaa silloinkin, jos alaikäinen laitetaan pyykkäämään, ja tulee vesivahinko?
Se, että aikuisella on lopullinen vastuu, ei mitenkään poista sitä, että teinille voi asettaa kotona osavastuita. Hän voi vallan hyvin katsoa kymmenvuotiaan sisaruksen kanssa vaikka elokuvaa tai auttaa läksyissä, kun äiti ulkoiluttaa sen koiran, mitä teini ei halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Paskata koira teinin huoneessa, oppiipahan viedä ulos
Näinkö luulet, että lapsen empatian ja tunnetaitojen kehitystä tuetaan? Lapsi oppii tuolla tyylillä vihaamaan sekä koiria että vanhempaansa.
Meille hommattiin lapsuudenperheeseeni koira, kun olin toisella luokalla. Äitipuoleni halusi koiran, mutta puhui sillä tyylillä, että hän ei aio itse olla vastuussa, vaan lastenkin tulee kantaa vastuuta ja vastuuseen vedoten kysyi meiltä lapsilta, että haluammeko mekin koiran? Jos haluamme niin suostumme hoitamaan sitä. Tottakai alakoululainen haluaa koiran ja tottakai sitä luulee pystyvänsä tekemään kaiken. Kunnes koira tulee, aikuinen on päättänyt rodun. On pitkäkarvainen ja vaikeasti hoidettava turkki. Kukaan ei kouluta, ilmeisesti sekin olisi pitänyt olla lasten vastuulla. Koirasta tulee aggressiivinen ja arvaamaton, hyökkäilee ulkona ihmisiä ja koiria vasten ja autojen perään. Näykkii kotona vieraita. Lopulta käyttäminen ilmeisesti oli pääosin minun vastuulla ilman, että kanssani sellaisesta sovittiin ja äitipuoleni oli se, joka makoili sohvalla sinä aikana, kun kiristi minut käyttämään arvaamatonta koiraa (joka riistäytyi käsistä useamman kerran ja jota itsekin pelkäsin) ja siivoamaan taloa. Lopulta 7 vuotias koira lopetettiin, kun minäkin olin jo muuttanut 16 vuotiaana pois kotoa enkä ollut enää piikomassa. Kokemus oli kokonaisuudessaan ihan hirveä.
En ikinä, ikinä hommaisi lemmikkiä ja laittaisi sitä lasten vastuulle.