Teini kieltäytyy koiralenkkivuorosta, miten toimin?

Teini-ikäisten kanssa rajojen asettaminen ja vastuun opettaminen voivat olla haastavia, mutta samalla tärkeitä asioita. Tässä tilanteessa kannattaa ottaa huomioon sekä nuoren kasvuvaihe että perheen yhteiset pelisäännöt. Tässä on muutamia vinkkejä:

1. Pidä tunteet hallinnassa

Teini-ikäinen voi testata rajoja ja yrittää provosoida. On tärkeää, että pysyt rauhallisena, vaikka tilanne olisi turhauttava. Vältä riitelyä ja keskity ratkaisukeskeiseen vuorovaikutukseen.

2. Keskustele rakentavasti

Järjestä rauhallinen hetki, jolloin voitte puhua asiasta ilman, että kumpikaan on kiihtynyt.

Selitä, miksi vastuun kantaminen koirasta on tärkeää: "Koira on perheenjäsen, ja se tarvitsee hoitoa. Kun hankimme koiran, sovimme, että kaikki osallistuvat sen hoitoon."

Kysy, mikä hänen mielestään on muuttunut: "Aluksi olit innokas koiran kanssa. Mikä on saanut sinut muuttamaan mieltäsi?"

Kuuntele aidosti hänen näkemyksiään, vaikka ne olisivat turhauttavia. Jos hän tuntee tulevansa kuulluksi, hän on todennäköisemmin valmis neuvottelemaan.

3. Aseta selkeät rajat ja säännöt

On tärkeää, että teini ymmärtää, ettei vastuusta voi luistaa ilman seurauksia.

Tee selväksi, että koiran lenkittäminen on osa hänen perhevastuutaan, kuten muidenkin kotitöiden tekeminen.

Jos hän ei hoida tehtäviään, on kohtuullista, että sillä on vaikutuksia hänen vapauksiinsa. Tämä ei ole uhkailua, vaan reilujen sääntöjen asettamista. Esimerkiksi:

"Jos et hoida omaa osuuttasi koiran lenkittämisestä, niin en voi tukea harrastuksia tai muita mukavuuksia samalla tavalla, koska perheessä jokaisen on osallistuttava."

4. Neuvottele ja etsi kompromissi

Joskus joustaminen voi auttaa löytämään ratkaisun, jossa kaikki voittavat.

Voisiko hän tehdä muita kotitöitä korvaukseksi, jos koiran lenkitys ei tunnu hänestä mielekkäältä?

Voitteko esimerkiksi lyhentää hänen lenkkivuoronsa aikaa, jos se tuntuu liian isolta vaatimukselta?

5. Ota mukaan vastuun opettamisen näkökulma

Teinille voi olla vaikea ymmärtää, että koiran hoito on pitkäaikainen sitoumus. Voit korostaa:

"Tämä ei ole kyse vain koiran lenkittämisestä, vaan vastuun kantamisesta perheenjäsenestä. Aikuisena vastuut lisääntyvät, ja tämä on hyvä tilaisuus harjoitella sitä."

6. Tee selväksi seuraukset ja pysy johdonmukaisena

Jos keskustelu ei johda tulokseen, on tärkeää, että asetat selkeät seuraukset ja pidät niistä kiinni.

"Jos et hoida omaa lenkkivuoroasi, niin minun on vähennettävä panostani sinun harrastuksiisi tai muihin mukavuuksiisi, koska en voi tehdä kaikkea yksin."

7. Pohdi pidemmän aikavälin ratkaisuja

Jos tilanne jatkuu pitkään eikä teini ota vastuuta, saatat joutua miettimään käytännön ratkaisuja. Esimerkiksi:

Voisiko lenkitysvastuun jakaa uudelleen?

Olisiko mahdollista saada ulkopuolista apua, kuten naapuri tai koiranulkoilutuspalvelu?

Muista myös itsesi

Yh-vanhempana sinun jaksamisesi on tärkeää. Joskus perhe-elämässä on tehtävä kompromisseja oman hyvinvoinnin vuoksi. On täysin hyväksyttävää hakea apua tai tukea tilanteeseen, jos koet sen tarpeelliseksi.

Pidä mielessä, että teini-ikäisten asenteet voivat muuttua nopeasti. Kun pysyt johdonmukaisena ja osoitat, että ymmärrät hänen tunteensa mutta et tingi perheen yhteisistä säännöistä, hän voi ajan myötä alkaa nähdä tilanteen uudessa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan ole ihan tuore ongelma ettei teiniä kiinnosta osallistua perheen hommiin? Mistä se johtuu? Kyllä meillä jokainen teki osansa epämiellyttävistäkin hommista eikä siitä edes palkittu. Niin kotitalous pyörii että kaikki osallistuu.

Kyllähän se nimenomaan on tuore ongelma silloin, kun se ensi kertaa iskee. Ei murrosikä kaikilla ilmene samalla tavoin. Joku kapinoi kotitöitä vastaan, joku vasta kotoa muutettuaan. 

 

Jos ei ulkoilutus kiinnosta, tehköön nuori muuta kotityötä. Jos koiralle on tilapäisesti vaikea saada tarpeeksi lenkitystä esim. pitkittyneen flunssan tai jalkavamman takia, palkkaisin ulkoiluttajan perheen ulkopuolelta ylimenoajaksi. 

Yksi mahdollisuus olisi myös maksaa nuoremmalle sisarukselle ylimääräisistä koiralenkeistä. 

Onneksi kun lapsuudessani isä otti koiria, niin hän myös hoiti ne. Lemmikin ottaminen on aina aikuisen päätös ja aikuisen vastuulla on myös sen hoito. Voi koiraparkaa.

"Sanon, että se on elävä olento ja kotityö, vastuu on kannettava vaikkei huvittaisi"

Se vastuu on vain ja ainoastaan perheen aikuisen. Ole hyvä, ja kanna se nyt. Vaikka ei huvittaisi?

Meillä oli lapsuudenkodissa vanhempien aloitteesta otettuja koiria, joita pakotettuna sitten hoidettiin. Ei vanhemmatkaan tuntuneet niistä oikeasti tykkäävän, vaikka sellainen piti aina hankkia. Se opetti ainoastaan sen, että lemmikki kun otetaan, sen on oltava täysin aikuisen vastuulla.

Miehen perheessä taas koirat olivat täysin miehen isän vastuulla. Ei mieheni sen vastuuttomampi ole kuin minäkään, vaikkei silloin nuorena juurikaan koiranhoitoon osallistunut. Päinvastoin, meillä on miehen aloitteesta otettu ja täysin miehen vastuulla oleva koira, joka on paljon paremmin hoidettu ja rakastettu, kuin meidän lapsuudenperheen koirat olivat. Lapsetkin saavat nyt sen esimerkin, että kun isä on ottanut itselleen koiran, hän myös huolehtii siitä viimeisen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko te koiraihmiset tosiaan noin yksioikoisia? Jos ko eläin vilahtaa missä hyvänsä triviaalista sivuroolissa tarinaa, naps: enää ei nähdä mitään muuta ja kaikki ajattelu keskittyy siihen koiraan.

 

 

Kyllä ne on. Kukaan ei ole huolissaan teinistä, jonka äiti kiristämällä ja uhkailemalla yrittää saada teiniä hoitamaan äidilleen kuuluvia vastuita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pakottaisi, koska hän kuitenkin kostaa sen viattomalle koiralle. Kiskoo hihnasta, tiuskii ja tekee mahdollisimman lyhyen lenkin. Säästä koira siltä. 

Mutta jotain muuta tilalle. Asunnon imurointi ja vessojen pesu 2 kertaa viikossa. Ja tulos myös kontrolloidaan, jottei lusmua! 

Tai jos teillä ei ole tiskikonetta, tiskivuoro kerran päivässä. 

 

 

Jos noin on niin siinä tapauksessa kyseinen teini on kyllä jonkin sortin sosiopaatti.

Täällä näkee jatkuvasti noita koiralle tiuskivia ja koiran hihnasta kiskovia teinejä. Ovatkohan ne kaikki sosiopaatteja? Tällä samalla kadullakin asuu pari sellaista ja ne ainakin myös lenkittävät koiraa niin lyhyesti kuin mahdollista. Oma koirani joutui kerran tällaisen välinpitämättömän teinin koiran uhriksi, k

No joo, kusipää todennäköisesti. Tarkoitin tuolla kommentilla lähinnä korostaa miten halveksittavaa ja empaattisuuden puutetta tuollainen käytös on.

Annat sen koiran pois ja opetat, että lemmikkejä ei oteta, jos ei ole aikaa eikä mielenkiintoa niitä hoitaa. Näytät nyt lapsellesi huonoa esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsein kuulu kotitöitä tehdä, se on vanhempien tehtävä.

Nää lapset pitäis saada näiltä palstoilta pois.

Jotenkin huvittavaa aina että naiset haluaa koiria mutta ei itse halua niistä huolehtia. Itselläkin on parissa parisuhteessa nainen  halunnut koiran vaikka minä en ole halunnut ja se nainen on luvannut että minä siittä huolehdin että sinun ei tarvi kun et sitä haluakkaan mutta kun se lemmikki tulee niin naiset alkavat aina vastuuttamaan minut huolehtimaan siittä että pääsisi itse helpommalla. Joka kerta on tullut riitä kun huonon kelin aikaan se olikin minun velvollisuus käyttää sitä piskiä pihalla mutta kun en sitä tehnyt ja muistutin että itsehän lupasit huolehtia siittä kun minä en sitä edes halunnut niin naine  on alkanut kiukuttelemaan kuin pikkulapsi että en minä halua mennä ulos kun siellä sataa tai on kylmä tai ei halua nousta aamulla sängystä. Mutta itse koiran halusi niin itse saa siittä huolehtia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin teini saisi itse päättää mitä tekee ja on tekemättä 😄

Ihmeellisiä neuvottelutaktiikoita vielä annettu.

Perus psykopaattia haudot siellä, kun ei elävät olennot ja niistä huolta pitäminen kiinnosta. Empatia 0. Ehkä kannattaa toimia sen mukaan.

Suosittelen ensin sinua vaikka googlaamaan mitä psykopaatti tarkoittaa. Tässä varmaan viitattu nimenomaan sosiopaattiin eikä psykopaattiin. Sitten lisäksi sosiopaatin saa kasvatettua nimenomaan tälläisellä järjettömällä jatkuvalla ratkaisemiselle, missä rikos harvoin vastaa rangaistusta. Empatiaa ei todellakaan saa kehitettyä väkisin pakottamalla huolehtimaan eläimestä, josta ei halua huolehtia; tää oikeestaa päinvastoin depersonifoi sen eläimen esineeksi, jota voi kohdella miten haluaa. 15-vuotias on sen ikäinen jo, että myös hänen mielipidettään pitää kuulla. Teinien kapinointi johtuu suurimm

Viittasin kyllä ihan psykopaattiin, jospa itse vähän googlailet. Vaikka alaikäisiä ei suomessa diagnosoida, sisäsyntyiset piirteet näkyvät jo teini-iässä. Empatian puute yksi näistä piirteistä. Sosiopaatiksi kasvattamisesta sen verran, että usein siellä taustalla on vähän muutakin, kun pelkkää koiralenkille pakottamista 😂

Kapinointi kuului teini-ikään, mutta niin myös vanhempien osalta rajojen asettaminen, joka luo turvaa lapselle. On eri asia sanoa, ettei halua ulos koiran kanssa, kuin että koira on yhdentekevä. Jospa itse tulet pois sieltä kyökkipsykologipilvestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä kommentteja täällä. Ensinnäkin, eihän se lapsi ikinä opi ottamaan vastuuta asioista, jos kotona ei tarvitse tehdä jotain kun ei huvita. Koira on perheenjäsen, siitä ei luovuta kuin pakon edessä, ja jokainen hoitaa hommat vuorollaan. Netti, harrastukset ym ovat etuoikeuksia, ja ne saa vain, jos hoituu myös velvollisuudet. 

 

Ja vain psykopaatti kostaa pahan mielensä eläimelle. Lyhyehkö lenkki yhtenä kolmesta ei ole vaarallista, eikä se, että kuljetaan hiljaa kun teini tuijottaa puhelinta. 

 

Koulumaailmassa näkee sekä niitä lapsia, jotka ovat oppineet, että hommat hoidetaan. Ja niitä lapsia, joille koulussa ekaa kertaa aikuinen asettaa rajoja. Pitäkää huolta, että teidän lapsenne ovat noita ensimmäisiä. Moni asia on silloin helpompaa.&n

16-vuotiaat otetaan. Alaikäisiä yhtä kaikki. Eikä aloittajan lapsikaan ole 2 tai 10, joten turhaa vääntelet.

vaikka alaikäistä äitiä seurattaisiinkin tarkmmin, kukaan tuskin väittää, ettei hänellä olisi vastuu lapsestaan

 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa aina että naiset haluaa koiria mutta ei itse halua niistä huolehtia. Itselläkin on parissa parisuhteessa nainen  halunnut koiran vaikka minä en ole halunnut ja se nainen on luvannut että minä siittä huolehdin että sinun ei tarvi kun et sitä haluakkaan mutta kun se lemmikki tulee niin naiset alkavat aina vastuuttamaan minut huolehtimaan siittä että pääsisi itse helpommalla. Joka kerta on tullut riitä kun huonon kelin aikaan se olikin minun velvollisuus käyttää sitä piskiä pihalla mutta kun en sitä tehnyt ja muistutin että itsehän lupasit huolehtia siittä kun minä en sitä edes halunnut niin naine  on alkanut kiukuttelemaan kuin pikkulapsi että en minä halua mennä ulos kun siellä sataa tai on kylmä tai ei halua nousta aamulla sängystä. Mutta itse koiran halusi niin itse saa siittä huolehtia

Kerro olevasi yksinkertainen sanomatta suoraan olevasi yksinkertainen. Voi luoja jos me kaikki tehtäisiin tällaisia päätelmiä tuollaisin perustein

Koskaan ei pidä ottaa mitään eläintä niin, että ei ole valmis ottamaan siitä itse/perheen AIKUISET 100 % vastuun. Totta kai teinien pitää huolehtia lemmikistä, mutta viimesijainen vastuu on aina aikuisella.

Etsikää koiralle uusi, hyvä koti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä kommentteja täällä. Ensinnäkin, eihän se lapsi ikinä opi ottamaan vastuuta asioista, jos kotona ei tarvitse tehdä jotain kun ei huvita. Koira on perheenjäsen, siitä ei luovuta kuin pakon edessä, ja jokainen hoitaa hommat vuorollaan. Netti, harrastukset ym ovat etuoikeuksia, ja ne saa vain, jos hoituu myös velvollisuudet. 

 

Ja vain psykopaatti kostaa pahan mielensä eläimelle. Lyhyehkö lenkki yhtenä kolmesta ei ole vaarallista, eikä se, että kuljetaan hiljaa kun teini tuijottaa puhelinta. 

 

Koulumaailmassa näkee sekä niitä lapsia, jotka ovat oppineet, että hommat hoidetaan. Ja niitä lapsia, joille koulussa ekaa kertaa aikuinen asettaa rajoja. Pitäkää huolta, että teidän lapsenne ovat noita ensimmäisiä. Moni asia on silloin helpompaa.&n

Pointti on se, että vastuuta voi olettaa alaikäiseltä, myös elävän olennon suhteen ja se, että vastuut (kuten lapsenhoito) hoidetaan silloinkin, kun se ei niin kovasti huvittaisi. Lapsi voi myös hakeutua hoitamaan lapsia ainoastaan siksi, että saa rahaa, ts siinä ei ole mitään sen jalompaa motiivia. Koiran ulkoilus tehdään siksi, että se on sillointällöin teinin homma tuossa kodissa.

ja: erityisesti lapset, joilla ei ole luontaista halua ottaa vastuuta ja haluaisi vältellä ikäviä hommia, on hyvä opettaa, ettei tällä asenteella pärjää, kuin ehkä sossun ja kelan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittavaa aina että naiset haluaa koiria mutta ei itse halua niistä huolehtia. Itselläkin on parissa parisuhteessa nainen  halunnut koiran vaikka minä en ole halunnut ja se nainen on luvannut että minä siittä huolehdin että sinun ei tarvi kun et sitä haluakkaan mutta kun se lemmikki tulee niin naiset alkavat aina vastuuttamaan minut huolehtimaan siittä että pääsisi itse helpommalla. Joka kerta on tullut riitä kun huonon kelin aikaan se olikin minun velvollisuus käyttää sitä piskiä pihalla mutta kun en sitä tehnyt ja muistutin että itsehän lupasit huolehtia siittä kun minä en sitä edes halunnut niin naine  on alkanut kiukuttelemaan kuin pikkulapsi että en minä halua mennä ulos kun siellä sataa tai on kylmä tai ei halua nousta aamulla sängystä. Mutta itse koiran halusi niin itse saa siittä huolehtia

Meillä käydään samaa taistelua miehen kanssa. Kun on kyse koiran kasvatukseen tmv liittyviin asioihin, hän muistuttelee ahkerasti, kuinka kyse on HÄNEN koirasta. Mutta kun kieltäydyn ulkoiluttamasta sitä, koiran omistajuus unohtuu kokonaan. 

Rakki piikille. 

Meillä lasten tärkein työ oli tehdä kotiläksyt. Mieheni ja minä teimme kotityöt. Koulusta annettiin välillä niin paljon kotitehtäviä, että niissä meni hyvinkin pari tuntia illasta. Jos oli kokeet tulossa, meni kauemmin.

Millainenkohan ap:n lasten koulumenestys on. Lapset tekevät laiskojen aikuisten kotitöitä?

Koiran hoidon ei pitäisi mennä lasten koulumenestyksen edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten tärkein työ oli tehdä kotiläksyt. Mieheni ja minä teimme kotityöt. Koulusta annettiin välillä niin paljon kotitehtäviä, että niissä meni hyvinkin pari tuntia illasta. Jos oli kokeet tulossa, meni kauemmin.

Millainenkohan ap:n lasten koulumenestys on. Lapset tekevät laiskojen aikuisten kotitöitä?

Koiran hoidon ei pitäisi mennä lasten koulumenestyksen edelle. 

Meidän teinin pk-keskiarvo on 9,7 ja hyvin on ennättänyt salille, tekemään lapsenhoitokeikkaa ja ilmeisesti myös opiskelemaan riittävästi. Ja kavereillakin kaikilla sama homma. Jos on lapsi, jolla peruskoulun läksyihin menee päivättäin 2-3h voi tosiaan olla hyvä ettei tee kotitöitä. Toisaalta, tuolla akateemisen lahjakkuuden tasolla hyvin luultavasti päätyy juuri niihin suorittaviin hommiin, joita vois harjoitella jo kotitöiden muodossa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten tärkein työ oli tehdä kotiläksyt. Mieheni ja minä teimme kotityöt. Koulusta annettiin välillä niin paljon kotitehtäviä, että niissä meni hyvinkin pari tuntia illasta. Jos oli kokeet tulossa, meni kauemmin.

Millainenkohan ap:n lasten koulumenestys on. Lapset tekevät laiskojen aikuisten kotitöitä?

Koiran hoidon ei pitäisi mennä lasten koulumenestyksen edelle. 

Meidän teinin pk-keskiarvo on 9,7 ja hyvin on ennättänyt salille, tekemään lapsenhoitokeikkaa ja ilmeisesti myös opiskelemaan riittävästi. Ja kavereillakin kaikilla sama homma. Jos on lapsi, jolla peruskoulun läksyihin menee päivättäin 2-3h voi tosiaan olla hyvä ettei tee kotitöitä. Toisaalta, tuolla akateemisen lahjakkuuden tasolla hyvin luultavasti päätyy juuri niihin suorittaviin hommiin, joita vois harjoitella jo kotitöiden muodossa 

Siis pitäisikö tällaiselle lapselle, jolla menee 2-3h kotiläksyihin päivittäin opettaa se, että hyvä kun teet jotain vai se, että sulla menee aikaa pitempään kuin muilla ja sun pitää ymmärtää se jatkossakin?

mulla meni läksyihin peruskoulussa pari tuntia, lukiossa jo nelisen tuntia. Olen valmistunut maisteriksi, kovalla työllä.. jos joku on jollekin helppoa ja toiselta se voi vaatia enemmän.