Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu täysin merkityksettömältä
14.01.2025 |
Miten päästä tästä yli? En saa hoidettua mitään asioitani, kun kaikki tuntuu turhalta ja tulee päättymään kuolemaan. Olenko masentunut? Mistä kannattaa hakea apua? Alkoholi auttaa hetkellisesti.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Life's a bitch and then you die. Perussettiä. Deal with it.
Ala hoitaa niitä asioita yksi kerrallaan. Alat nähdä merkityksiä ja saat mielekkyyttä päiviisi.
Vierailija kirjoitti:
Lisää viinaa.
Tai parempia päihteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus pelastaa!
Jos et ole vielä kokeillut kannattaa pyytää Jumalalta apua.
Toki elämä on aika merkityksetöntä jos vaan juoksee materian ja hetkellisen nautinnon perässä.
Jumalan ja Jeesuksen rakkaus on jotain suurempaa, jota todellakin kannattaa tavoitella. Näin saat elämään pysyvää merkitystä ja alat nähdä elämän mielekkäänä.
Ateistinen yhteiskuntamme ei kylläkään tähän kannusta, meillä tiedeusko on korvannut pitkälti uskon Jumalaan!
Se millä tiedät että koit sen tunteen, siitä pidä kiinni. Aina kun se löytyy, pidä se mukana. Se siis lipeää tosi varkain, mutta se on aina saatavissa silloin kun se on hukattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää viinaa.
Alkoholi on haitallista. Yrttiä, hyvä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi se, kun mä monisairaana huomasin, että monella muulla on paljon huonommin. On ihmisiä esim apupumpun kanssa. Siinä alkaa tuntea kiitollisuutta, että saa elää näinkin mitättömin sairauksin. Jos ap olet fyysisesti täysin terve niin se on iso asia.
Ja sitten sanotaan, ettei saisi verrata itseään toisiin. Niin, ei niihin, joilla menee paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskityt vääriin asioihin. Merkitys löytyy pään sisältä. Kaikki muu on toissijaista.
Kyllä eittämättä tuntuu merkityksettömältä, kun ehdotellaan kuuden tunnin mittaisia työpäiviä, jossakin niin helvetin typerässä ja tarpeettomasta työssä kuin pikakassojen vahtijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole masentunut. Olet tajunnut miten maailma toimii. Ja sitä ei ole helppo käsitellä.
Tietyssä vaiheessa moni havahtuu siihen, että kaikki todellakin on turhaa. Nuorena kaikki oli mahdollista ja kaikki oli vielä edessä - elämä oli huoletonta ja mukavaa. Se on kuitenkin vain hetkellinen kohta janalla. Siksi moni tekeekin lapsia, kerää omaisuutta ja panostaa itseensä. Muuten kaikki todellakin on turhaa, jos ei ole mitään sitä turhuuden tunnetta turruttamassa. Keski-ikäisenä vailla mitään on todella vaikeaa nähdä hyvää missään ja helpompi olisi vain luovuttaa.
Mikä virka on olemassaololla, jos se saa päivittäin itkemään, pelkäämään ja ahdistumaan?
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi se, kun mä monisairaana huomasin, että monella muulla on paljon huonommin. On ihmisiä esim apupumpun kanssa. Siinä alkaa tuntea kiitollisuutta, että saa elää näinkin mitättömin sairauksin. Jos ap olet fyysisesti täysin terve niin se on iso asia.
Ei se ole noin suoraviivaisesti verrannollista koskaan.
Se apupumpun kantaja voi tuntea että on merkityksellinen ja on tarkoitus omassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua saa lääkäriltä (lääkkeitä) ja/tai terapiasta, ja sitä kannattaa hakea jos kokee tarvitsevansa.
Itsellä ollut joissain elämänvaiheessa tuollaisia oloja, enkä ole kyllä hakenut. Ne on olleet mulla jonkinlaista elämänvaihekriisiä, joka on ollut hyvä käydä läpi. Se on johtanut siihen, että koen että elämä on täysin merkityksetöntä, mutta olen varsin onnellinen tässä merkityksettömässä elämässä. Oppinut hyväksymään pohjia myöten kaiken perimmäisen merkityksettömyyden ja tilapäisyyden.
Mutta siis apua on tarjolla jos sitä kokee kaipaavansa, ei ole mikään pakko jäädä katselemaan, että jos tässä vaan antaa ahdistuksen tulla niin menisiköhän se itsestään joskus ohi.
Teemmekö me elämämme vai tekeekö elämä meidät? Jos omat ideat loppuvat, voi aina keskittyä ulkoisiin aisteihin ja tuntemuksiin. Katselee vaikka pilviä ja miten ne ovat täynnä sanatonta merkitystä ilman että kommentoija kommentoi ensimmäistäkään kommenttia.
Ala tehdä päivittäin jotain hyvää muille/ympäristölle.
Vierailija kirjoitti:
Et ole masentunut. Olet tajunnut miten maailma toimii. Ja sitä ei ole helppo käsitellä.
Tietyssä vaiheessa moni havahtuu siihen, että kaikki todellakin on turhaa. Nuorena kaikki oli mahdollista ja kaikki oli vielä edessä - elämä oli huoletonta ja mukavaa. Se on kuitenkin vain hetkellinen kohta janalla. Siksi moni tekeekin lapsia, kerää omaisuutta ja panostaa itseensä. Muuten kaikki todellakin on turhaa, jos ei ole mitään sitä turhuuden tunnetta turruttamassa. Keski-ikäisenä vailla mitään on todella vaikeaa nähdä hyvää missään ja helpompi olisi vain luovuttaa.
Mikä virka on olemassaololla, jos se saa päivittäin itkemään, pelkäämään ja ahdistumaan?
Voin syödä mustapippurin, viherpippurin ja valkopippurin suklaakakun seassa päivittäin. Ne voi vaikka jauhaa taikinan sekaan ja ei maistu.
M
Hohhoijaa. Mitä sitten? Nauti kerran elät.
Mua auttoi se, kun mä monisairaana huomasin, että monella muulla on paljon huonommin. On ihmisiä esim apupumpun kanssa. Siinä alkaa tuntea kiitollisuutta, että saa elää näinkin mitättömin sairauksin. Jos ap olet fyysisesti täysin terve niin se on iso asia.