Lue keskustelun säännöt.
Menisittekö terapeutille jolla ei ole psykoterapeutin koulutusta?
14.01.2025 |
Terapeutti ei ole suojattu ammattinimike, joten kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa terapeutti ja pistää yrityksen pystyyn tätä varten.
Mutta menisitkö tuollaiselle terapeutille, jolla ei ole psykoterapeutin koulutusta tai mitään siihen liittyvääkään?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Voisin käydä primaaliterapiassa huutamassa.
Minä olen ihan oikeasti fantasioinut tästä 😃 Haluaisin tuonne rullaamaan lattioita kehollani primiriivireaktioissa ja rääkymään räkä roiskuen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voisin mennä. Terapiat ovat erilaisia, eivätkä kaikki tarvitse psykoterapiaa, kelakorvauksista nyt puhumattakaan. Joskus paikallaan on lyhyt, nopea keskusteluapu. En ymmärrä, mitä huijausta tässä olisi. Kyllä palvelun ostajallekin on vastuuta, täytyyhän hänen tietää mitä on hankkimassa!
Sinä varmaan käyt myös enkeliterapiassa jne.? Ja menet siis traumaterapiaan Seiska-julkkiksen tai tradenomin luo? No, jos sulla on rahaa heittää hukkaan täysiin huijauksiin niin älä sitten ainakaan käänny julkisen terveydenhuollon puoleen tai vaadi edes Kela-korvauksia yksityiselle jos olet ihan sekaisin "purettuasi traumojasi" puoskarin luona.
Ja jos et vaadi siltä keskustelun toiselta osapuolelta mitään osaamista, koulutusta, tai pätevyyttä, niin miksi et vain juttele vaikka tuon lähipubin "lyysejä" tekevän kanssa tai vastaavan? Eikö sulla ole kavereita joille puhua?
Mikä houkuttaa menemään johonkin vakavaan hoitoon täydelle puoskarille?
Vierailija kirjoitti:
On tullut käytyä aviokriisin takia pariterapiassa, ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa ja kyllä myös ihan sitten laillistetulla psykoterapeutilla. Minun kokemukseni ei ole mikään jumalallinen totuus, mutta nuo käynnit psykologin vetämissä psykoterapioissa olivat kaikkein "turhimpia". Piirsi pari kertaa fläppitaululle jotain pylpyröitä ja sanoi jotenkin kylmästi "suurin osa avioliitoista nyt vain päätyy eroon, niin se vain menee". Vaihdoin toiseen henkilöön ja aika pitkälti sama meno hänenkin kanssaan. Piti seisoskella eri kohdassa huonetta, puhua ns. itselleen 10v päähän ja kaikkea tuollaista. Ne kaikkein hyödyllisimmät terapiasessiot oli "ei laillisen" terapeutin kanssa kahden kesken. Silloin oikeasti käytiin tilannetta läpi kuin aikuiset. Myös pariterapeutti oli selvästi asiansa osaava, vaikkei ammattipätevyyttä ollut.
Minulla ihan sama kokemus psykologeista: olen käynyt kolmella ja kaksi oli aivan tyhjänpäiväisiä, hiljaisia hymistelijöitä ja yksi oli tosi outo taululle piirtelijä. Mietinkin, että kun psykan pääsykokeita sanotaan matikan vuoksi vaativiksi, niin päätyköhän sinne nykyään vain parhaimmat tilastolaskijat, joilla ei ole mitään näppituntumaa ihmisten kanssa olemisesta ja vuorovaikutuksesta? Etenkin tämän taululle piirtelijän kohdalla olisin voinut vannoa, että kyseessä oli jonkin sortin autisti.
Hyvän psykoterapeutinkin kyllä sitten löysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voisin mennä. Terapiat ovat erilaisia, eivätkä kaikki tarvitse psykoterapiaa, kelakorvauksista nyt puhumattakaan. Joskus paikallaan on lyhyt, nopea keskusteluapu. En ymmärrä, mitä huijausta tässä olisi. Kyllä palvelun ostajallekin on vastuuta, täytyyhän hänen tietää mitä on hankkimassa!
Sinä varmaan käyt myös enkeliterapiassa jne.? Ja menet siis traumaterapiaan Seiska-julkkiksen tai tradenomin luo? No, jos sulla on rahaa heittää hukkaan täysiin huijauksiin niin älä sitten ainakaan käänny julkisen terveydenhuollon puoleen tai vaadi edes Kela-korvauksia yksityiselle jos olet ihan sekaisin "purettuasi traumojasi" puoskarin luona.
Ja jos et vaadi siltä keskustelun toiselta osapuolelta mitään osaamista, koulutusta, tai pätevyyttä, niin miksi et vain juttele vaikka tuon lähipubin "lyysejä" tekevän kanssa tai vastaavan? Eikö sulla ole kaverei
En käy enkeliterapiassa, en edes tiedä, mitä se on. Jos tarvitsen traumaterapiaa, niin voin mennä seiskajulkkiksen tai tradenomin puheille, mikäli he mielestäni ovat tarkoitukseen sopivia henkilöitä. En ymmärrä, miksi vaikkapa tradenomi olisi jotenkin ihmisen keskustelukykyjä huonontava ominaisuus. Ja kyllä, minulla on kavereita. Mutta joskus kaipaan näkemystä oman lähipiirini ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voisin mennä. Terapiat ovat erilaisia, eivätkä kaikki tarvitse psykoterapiaa, kelakorvauksista nyt puhumattakaan. Joskus paikallaan on lyhyt, nopea keskusteluapu. En ymmärrä, mitä huijausta tässä olisi. Kyllä palvelun ostajallekin on vastuuta, täytyyhän hänen tietää mitä on hankkimassa!
Sinä varmaan käyt myös enkeliterapiassa jne.? Ja menet siis traumaterapiaan Seiska-julkkiksen tai tradenomin luo? No, jos sulla on rahaa heittää hukkaan täysiin huijauksiin niin älä sitten ainakaan käänny julkisen terveydenhuollon puoleen tai vaadi edes Kela-korvauksia yksityiselle jos olet ihan sekaisin "purettuasi traumojasi" puoskarin luona.
Ja jos et vaadi siltä keskustelun toiselta osapuolelta mitään osaamista, koulutusta, tai pätevyyttä, niin miksi et vain juttele vaikka tuon lähipubin "lyysejä" te
Et ymmärrä? Ymmärrätkö sinä miksi menet umpisuolen puhjetessa lääkäriin etkä sille tradenomille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voisin mennä. Terapiat ovat erilaisia, eivätkä kaikki tarvitse psykoterapiaa, kelakorvauksista nyt puhumattakaan. Joskus paikallaan on lyhyt, nopea keskusteluapu. En ymmärrä, mitä huijausta tässä olisi. Kyllä palvelun ostajallekin on vastuuta, täytyyhän hänen tietää mitä on hankkimassa!
Sinä varmaan käyt myös enkeliterapiassa jne.? Ja menet siis traumaterapiaan Seiska-julkkiksen tai tradenomin luo? No, jos sulla on rahaa heittää hukkaan täysiin huijauksiin niin älä sitten ainakaan käänny julkisen terveydenhuollon puoleen tai vaadi edes Kela-korvauksia yksityiselle jos olet ihan sekaisin "purettuasi traumojasi" puoskarin luona.
Ja jos et vaadi siltä keskustelun toiselta osapuolelta mitään osaamista, koulutusta, tai pätevyyttä, niin miksi
Turhaa. Tuo tyyppi ei nyt käsitä mitä trauma tarkoittaa. Suosittelen hänelle todellakin lyysiä tolla muodillisesti pätevällä.
No tämä tyyppi on traumatisoitunut ja käynyt terapiassa vuosia, sekä omalla kustannuksella että kelan tukemana. Itsellä sotekoulutus kuntoutuksesta ja työskentelyä mielenterveyspuolella. Kai tässä jotain on tullut opittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen käynyt kahteen kertaan terapiassa - ensin pitkä, lähes vuodenmittainen terapia jossa käsittelin kaikki lapsuudenhaavat ja parisuhdeongelmat. Olin todella väsynyt ja kuormittunut sinne mennessä, paljon puhumattomia asioita ja traumaattisiakin tapahtumia taustalla.
Toisen kerran terapiasessio oli lyhyempi - kävin ehkä noin viisi kertaa juttelemassa. Tällä kertaa mielessä painoivat vaikeat työasiat ja työyhteisöön liittyvät haasteet. Tämä olikin enemmän ehkä jonkinlaista työnohjausta kuin varsinaista terapiaa.
Molemmat terapeuttini olivat koulutukseltaan ratkaisukeskeisiä terapeutteja. Heillä oli pitkä työkokemus ja koulutusta myös kaikenlaisesta muusta mielenterveyteen, työnohjaukseen jne liittyvästä. Onnistuin valinnoissani tosi hyvin, eka terapeutti oli pohjakoulutukseltaan mielenterveyssairaanhoitaja, hyvin empaattinen ja lempeä, mitä tarvitsin siinä tilanteessa. Toisella taas pitkä ura takana hiukan samalta alalta kuin missä itse työskentelin tuolloin eli tiesi heti, mistä puhuin ja osasi esittää hyviä kysymyksiä työhöni liittyen.
Olin tosi tyytyväinen ja aion jatkossakin käydä. Psykoterapiaa en koe tarvitsevani, vaan tällaista ratkaisukeskeistä keskusteluapua nimenomaan.
Minulla on sama kokemus kuin edellisellä, taustalla erittäin vaikea lapsuus ja tätä olen käsitellyt kahteen otteeseen pitkässä terapiasuhteessa psykoterapeutin kanssa sekä parisuhdeterapiassa puolisoni kanssa. Nykyisin en tarvitse terapiaa ja olen toipunut hyvin, mutta mielelläni käyn ajoittain keskustelemassa nopeasti jonkun kanssa, jos tuntuu että ikävät ajatuskuviot nostavat päätään. Lyhyterapia on loistava apu tähän. En voisi kuvitellakaan hakeutuvani tässä elämäntilanteessa mihinkään pitkälliseen, raskaaseen psykoterapiaan, eikä kela minulle sitä varmasti myöntäisikään. En tiedä, mikä tästä tekee tuomittavaa tai puoskarointia?
Traumaterapia ei ole minulle tuttua, mutta olen kiinnostunut kehollisista traumanpurkumenetelmistä ja näitä haluaisin joskus kokeilla. Nimittäin vaikka pää on toipunut, niin body keeps the score.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä menevät nyt puurot ja vellit vähän sekaisin. On eri asia jos vain kaipaa jotain ulkopuolista keskusteluapua vaikka jossain elämänkriisitilanteessa, asioiden jakamista tai ratkaisujen miettimistä. Ei tällaiseen tarvita välttämättä mitään tietyn alan erikoisammattilaista. Kuitenkin jos on kyse hyvin komplekseista mielen ongelmista, vakavista traumakokemuksista jne, niin tarvitaan jo toisen tyyppistä osaamista. Eikä kyse ole siitä kuka osaa keskustella parhaiten, vakavien mielen ongelmien hoito ei ole mitään jutustelua.Tietenkin myös henkilökemioilla on todella iso merkitys. Minusta on outoa miten kuvitellaan, että mielen asioita voi hoitaa kuka tahansa. Eihän syöpääkään voi hoitaa kuka vaan lähihoitaja joka on vähän opiskellut jotain aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä menevät nyt puurot ja vellit vähän sekaisin. On eri asia jos vain kaipaa jotain ulkopuolista keskusteluapua vaikka jossain elämänkriisitilanteessa, asioiden jakamista tai ratkaisujen miettimistä. Ei tällaiseen tarvita välttämättä mitään tietyn alan erikoisammattilaista. Kuitenkin jos on kyse hyvin komplekseista mielen ongelmista, vakavista traumakokemuksista jne, niin tarvitaan jo toisen tyyppistä osaamista. Eikä kyse ole siitä kuka osaa keskustella parhaiten, vakavien mielen ongelmien hoito ei ole mitään jutustelua.Tietenkin myös henkilökemioilla on todella iso merkitys. Minusta on outoa miten kuvitellaan, että mielen asioita voi hoitaa kuka tahansa. Eihän syöpääkään voi hoitaa kuka vaan lähihoitaja joka on vähän opiskellut jotain aiheesta.
No kenen sitten pitäisi mielestäsi hoitaa tätä ulkopuolista keskusteluapua jos ei lyhytterapeuttien? Koska tämän keskustelun perusteella he ovat moraalittomia puoskareita, joiden palveluita ei kenenkään tule käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä menevät nyt puurot ja vellit vähän sekaisin. On eri asia jos vain kaipaa jotain ulkopuolista keskusteluapua vaikka jossain elämänkriisitilanteessa, asioiden jakamista tai ratkaisujen miettimistä. Ei tällaiseen tarvita välttämättä mitään tietyn alan erikoisammattilaista. Kuitenkin jos on kyse hyvin komplekseista mielen ongelmista, vakavista traumakokemuksista jne, niin tarvitaan jo toisen tyyppistä osaamista. Eikä kyse ole siitä kuka osaa keskustella parhaiten, vakavien mielen ongelmien hoito ei ole mitään jutustelua.Tietenkin myös henkilökemioilla on todella iso merkitys. Minusta on outoa miten kuvitellaan, että mielen asioita voi hoitaa kuka tahansa. Eihän syöpääkään voi hoitaa kuka vaan lähihoitaja joka on vähän opiskellut jotain aiheesta.
No kenen sitten pitäisi mielestäsi hoitaa tätä ulkopuolista keskusteluapua jos ei lyhytterapeuttien? Koska tämän keskustel
En ole lukenut koko keskustelua enkä ole tuota mieltä lyhytterapeuteista. Minusta lyhytterapia on tosi hyvä vaihtoehto esim. noissa mainitsemissani tilanteissa ja ei kaikki hyödy tai tarvitse varsinaista psykoterapiaa. Tarvitaan erilaisia hoitoja ja osaajia erilaisiin tilanteisiin. Ongelma on siinä, että markkinoidaan erilaisia terapiapalveluita hyvin ohuella osaamisella vakaviinkin ongelmiin. Jos tietoa on vähän ei välttämättä hahmoteta kuinka vähän oikeasti tiedetään. Jos lähes kuka vaan voi kutsua itseään terapeutiksi niin eivät ongelmissaan apua hakevat ihmiset osaa erottaa sitä kuka on oikeasti laillistettu ammattilainen ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä menevät nyt puurot ja vellit vähän sekaisin. On eri asia jos vain kaipaa jotain ulkopuolista keskusteluapua vaikka jossain elämänkriisitilanteessa, asioiden jakamista tai ratkaisujen miettimistä. Ei tällaiseen tarvita välttämättä mitään tietyn alan erikoisammattilaista. Kuitenkin jos on kyse hyvin komplekseista mielen ongelmista, vakavista traumakokemuksista jne, niin tarvitaan jo toisen tyyppistä osaamista. Eikä kyse ole siitä kuka osaa keskustella parhaiten, vakavien mielen ongelmien hoito ei ole mitään jutustelua.Tietenkin myös henkilökemioilla on todella iso merkitys. Minusta on outoa miten kuvitellaan, että mielen asioita voi hoitaa kuka tahansa. Eihän syöpääkään voi hoitaa kuka vaan lähihoitaja joka on vähän opiskellut jotain aiheesta.
No kenen sitten pitäisi mielestäsi hoitaa tätä ulkopuolista keskusteluapua jos ei lyhytterapeuttien? Koska tämän keskustel
Kenen pitäisi hoitaa tätä ulkopuolista keskusteluapua? Jonkun jolla on siihen joko edes jotain koulutusta tai osaamista.
Ja tässä keskustelussahan ei puhuta mistään kevyestä keskusteluavusta vaan siitä, kuka voi turvallisesti hoitaa vaikkapa vakavasti traumatisoitunutta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaterapia ei ole minulle tuttua, mutta olen kiinnostunut kehollisista traumanpurkumenetelmistä ja näitä haluaisin joskus kokeilla. Nimittäin vaikka pää on toipunut, niin body keeps the score.
Tuota varten ovat olemassa psykofyysiseen terapiaan koulutetut fysioterapeutit.
En tosiaan ymmärrä, mikä on joidenkin ihmisten into mennä jonkun tradenomin "hoidettavaksi" eikä minkään alan ammattilaisen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä menevät nyt puurot ja vellit vähän sekaisin. On eri asia jos vain kaipaa jotain ulkopuolista keskusteluapua vaikka jossain elämänkriisitilanteessa, asioiden jakamista tai ratkaisujen miettimistä. Ei tällaiseen tarvita välttämättä mitään tietyn alan erikoisammattilaista. Kuitenkin jos on kyse hyvin komplekseista mielen ongelmista, vakavista traumakokemuksista jne, niin tarvitaan jo toisen tyyppistä osaamista. Eikä kyse ole siitä kuka osaa keskustella parhaiten, vakavien mielen ongelmien hoito ei ole mitään jutustelua.Tietenkin myös henkilökemioilla on todella iso merkitys. Minusta on outoa miten kuvitellaan, että mielen asioita voi hoitaa kuka tahansa. Eihän syöpääkään voi hoitaa kuka vaan lähihoitaja joka on vähän opiskellut jotain aiheesta.
Olisin kyllä äärimmäisen varovainen myös sen suhteen, kuka voi maksusta "hoitaa" ketään elämän kriisitilanteessa. Se, että joku lähtee neuvomaan vaikkapa avioerotilanteessa tai työelämän ongelmissa, on sekin melkoisen riskialtista puuhaa. Entä, jos neuvova henkilö onkin itse moniongelmainen työtön, niin kuinka asiallisia tai osaavia hänen neuvonsa kyseisissä tilanteissa olisivat?
Ei se ole mikään terapeutti, vaan sosiaalitanttojen lähettämä yliutelias urkkija, joka istuu kuin puusilmämäinen penkkiinsä naulittu puusilmä.
Olen sitä mieltä, että jokaisella oikeasti terapiaa tarvitsevalla olisi ideaalia olla kolme terapeuttia. Se KELA-terapeutti, jonka kanssa tehdään pitkäjänteinen perustyö. Ja pari muuta ammattilaista ja hyvää tyyppiä (joiden koulutus voi olla mikä tahansa, kunhan toimintatavat ovat toimivia ja turvallisia), joiden kanssa sitten tehdään toisentyyppistä juttua. Yksi ihminen ei pysty kaikkeen.
Esim. perusterapeutin lisäksi kehollista, taidetta, ratkaisukeskeistä - mitä tahansa sopivaa, joka vie tilanteessa eteenpäin.
Jos haet ammattiapua, katso, että nimi löytyy Valviran JulkiTerhikistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käynyt kahteen kertaan terapiassa - ensin pitkä, lähes vuodenmittainen terapia jossa käsittelin kaikki lapsuudenhaavat ja parisuhdeongelmat. Olin todella väsynyt ja kuormittunut sinne mennessä, paljon puhumattomia asioita ja traumaattisiakin tapahtumia taustalla.
Toisen kerran terapiasessio oli lyhyempi - kävin ehkä noin viisi kertaa juttelemassa. Tällä kertaa mielessä painoivat vaikeat työasiat ja työyhteisöön liittyvät haasteet. Tämä olikin enemmän ehkä jonkinlaista työnohjausta kuin varsinaista terapiaa.
Molemmat terapeuttini olivat koulutukseltaan ratkaisukeskeisiä terapeutteja. Heillä oli pitkä työkokemus ja koulutusta myös kaikenlaisesta muusta mielenterveyteen, työnohjaukseen jne liittyvästä. Onnistuin valinnoissani tosi hyvin, eka terapeutti oli pohjakoulutukseltaan mielenterveyssairaanhoitaja, hyvin empaattinen ja lempeä, mitä tarvitsin siinä tilanteessa. Toisella taas pitkä ura takana hiukan samalta alalta
Nyt on menneet asiat vähän sekaisin. Ratkaisukeskeinen on yksi psykoterapian muoto eli myös psykoterapeutin nimikkeellä olevat ihmiset voivat antaa sitä. Psykoterapeutin pitäisi osata useita menetelmiä, joista voi valita sopivan asiakkaan mukaan.
Itse en ole psykoterapeutti, vaan perheterapeutti, joka on opiskellut myös ratkaisukeskeistä psykoterapiaa ja käyttänyt sitä työssään. Olen kouluttautunut myös NLP:hen ja tunnekeskeiseen psykoterapiaan, varsinainen koulutukseni on systeeminen perheterapia.
Suuntaukset eivät siis ratkaise, terapeutin tulisi hallita monenlaisia lähestymistapoja. Toki niihin voi perehtyä koulutuksen jälkeenkin ja suurin osa terapia-ammattilaisista tekee niin eli kouluttautuu omaehtoisesti koko ajan.
Voisin käydä primaaliterapiassa huutamassa.