Menisittekö terapeutille jolla ei ole psykoterapeutin koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suostuuko terapeutti etäterapiaan"

Tästä vielä eli yleensä terapian ensimmäiset istunnot on hyvä pitää perinteisellä menetelmällä, mutta myöhemmin osan voi pitää etänä ainakin osan niistä. Pelkästään etäterapioihin ei mielestäni kannata asiakkaan edes suostua, ellei sitten kyseessä ole jokin hyvin selkeästi rajattu yksittäinen ongelma tai kehityskriisi (tilanne, johon lyhytterapia soveltuu). Myös sosiaalinen jännittäminen ja erilaiset pakko-oireet ovat tästä poikkeuksia eli etäistunnot alkuun voivat madaltaa kynnystä työskentelyn alussa.

Siitä kyllä jää toisen ihmisen kohtaaminen puolitiehen, jos ollaan ruudun takana. Hintakin pitäisi olla puolikas silloin. 

Jää puolitiehen, mutta kumpi on parempi: olla kokonaan ilman vai etäyhteydellä?

 

Minua ärsyttää terapeuteissa se, että kuvittelevat olevansa jumalasta seuraavia. Ikäänkuin olisi suuri onni päästä heidän vastaanotolleen. 

 

Olen kyllä hyvin skeptinen terapeutteja kohtaan. Koulutus lyhyt ja sen jälkeen kuvitellaan, että ovat ihmistaitureita. Ihan yhtä pölvästejä ovat todellisuudessa asenteineen ja ennakkoluuloinern, kuin ennenkin. Siinä sitä sitten terapioidaan omien pöljien arvojen pohjalta ihmisiä, joita ei oikeasti edes ymmärretä ollenkaan. 

Miten terapiatyö voi olla sitovampaa kuin joku muu työ? 

Ei haluta tehdä kela-terapiaa. Kuka muu maksaa 130 € / h pitkiä aikoja. 

Sain nuorempana kelan terapiapäätöksen 2 x viikko 2 vuotta. Lopetin kesken. Tunsin olevani hyvä rahasampo terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Miten terapiatyö voi olla sitovampaa kuin joku muu työ? 

Ei haluta tehdä kela-terapiaa. Kuka muu maksaa 130 € / h pitkiä aikoja. 

Sain nuorempana kelan terapiapäätöksen 2 x viikko 2 vuotta. Lopetin kesken. Tunsin olevani hyvä rahasampo terapeutille.

Niin se varmaan silloin on. Ja etenkin, jos tulosta ei synny. Nyt, kun oma työkyky on siitä kiinni, olen valmis maksamaan sen mihin suinkin pystyn, mutta vain terapeutille, jonka kanssa saa aikaan tulosta, ei millekään hymisijälle tai kantaaottamattomalle asioilla on puolensa -tyypille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suostuuko terapeutti etäterapiaan"

Tästä vielä eli yleensä terapian ensimmäiset istunnot on hyvä pitää perinteisellä menetelmällä, mutta myöhemmin osan voi pitää etänä ainakin osan niistä. Pelkästään etäterapioihin ei mielestäni kannata asiakkaan edes suostua, ellei sitten kyseessä ole jokin hyvin selkeästi rajattu yksittäinen ongelma tai kehityskriisi (tilanne, johon lyhytterapia soveltuu). Myös sosiaalinen jännittäminen ja erilaiset pakko-oireet ovat tästä poikkeuksia eli etäistunnot alkuun voivat madaltaa kynnystä työskentelyn alussa.

Siitä kyllä jää toisen ihmisen kohtaaminen puolitiehen, jos ollaan ruudun takana. Hintakin pitäisi olla puolikas silloin. 

Tutkimusten mukaan etäterapiassa saa yhtä hyviä tuloksia kuin paikan päällä tapahtuvissa terapioissa. Itselläni ei ole käytännön kokemusta, koska perhe- ja pariterapiaan etäterapia ei sovellu. 

Vierailija kirjoitti:

Miten terapiatyö voi olla sitovampaa kuin joku muu työ? 

Ei haluta tehdä kela-terapiaa. Kuka muu maksaa 130 € / h pitkiä aikoja. 

Sain nuorempana kelan terapiapäätöksen 2 x viikko 2 vuotta. Lopetin kesken. Tunsin olevani hyvä rahasampo terapeutille.

Terapeutti sitoutuu hoitamaan asiakasta useamman vuoden ajan ja olemaan tavoitettavissa kriisitilanteissa myös loman aikana. Kun ikää tulee, on ajateltava voiko asiakasta ottaa pitempään terapiaan, jos vaikka itse sairastuu vakavasti tai elämässä on muita sitoutumista vaativia asioita. Siksi osa terapeuteista ei ota kela-asiakkaita lainkaan. Kyse ei siis ole vain yksittäisestä asiakkaasta, vaan myös muista asiakassuhteista ja niistä asiakkaissuhteista, jotka ovat jo päättyneet. Jokainen heistä voi tarvittaessa ottaa uudelleen yhteyttä ja pääsee käynnille. Näin toimivat myös omat terapeuttini ja työnohjaajani. Vaikka olen eläkkeellä, ovat yhteystietoni edelleen saatavilla ja otan vastaan entisiä asiakkaita niin kauan kun on työkykyä. 

Itse maksan työnohjaajalleni tai terapeutilleni mielelläni, koska koen saavani paljon enemmän vastinetta rahalle kuin vaikkapa yleislääkärin käynnistä tai ruokakassillisesta, jonka tuolla hinnalla saa. Mutta monilla ihmisillä ruokakassi ja terapiatunti ovat toistensa vaihtoehtoja. Heitä varten on ilmaistakin terapiaa esimerkiksi kriisikeskuksissa, perheasianneuvottelukeskuksissa ja erilaisissa järjestöissä. Olen itsekin työskennellyt paikoissa, jossa asiakas ei maksanut työstäni mitään.

Suomen kaltaisessa maassa saa terapiaa myös täysin ilmaiseksi, mutta jostain syystä on mielikuva, että kaikki terapiatyötä tekevät ovat yksityisyrittäjiä ja kela-terapioita tekeviä psykoterapeutteja. Toki se on nykyään ymmärrettävää, kun perheterapiat ja ryhmäterapiat on ajettu alas. Jos haluaisi kouluttautua perheterapeutiksi tai ryhmäpsykoterapeutiksi, olisi hankittava koulutus ulkomailta. Suomessa on nimittäin keskitytty yksilöterapioihin, jotka ovat hyvin kalliita ja (kuten tästäkin keskustelusta huomaa), vaikeasti saatavilla.

Niin, siis psykoterapian eri viitekehyksiä on lukuisia ja jokaiseen on omat opintonsa. Traumapsykoterapeutin opinnot on yksi näistä. Ihan yhtä laajoja ja vaativia ovat kaikki muutkin psykoterapiasuuntausten opinnot. Asiakkaan näkökulmasta olennaista on valita omaan tilanteeseen/hoidon tarpeeseen sopivan viitekehyksen psykoterapeutti. Oikea viitekehys ja hyvän yhteyden löytyminen psykoterapeutin kanssa on psykoterapian vaikuttavuuden kannalta olennaista! 

 

Ja psykoterapiaa ei voi edes verrata kaiken maailman terapioihin. Psykoterapeutti on Valviran hyväksymä terveydenhuollon ammattilainen. Terapeutti nimikettä puolestaan voi käyttää kuka vaan!0

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki terapeutit ole psykoterapeutteja. Jos psykoterapiaan haluaa menisin ihan sinne psykoterapeutille.

Mutta ihan psykoterapian kaltaisia valmennuksia myyvät myös sellaiset, jotka eivät ole psykoterapeutteja. Mm. myyvät traumaterapioita jne., eli asioita joita pitäisi käsitellä psykoterapiassa.

Traumaterapiakoulutus on erillinen psykoterapiakoulutuksesta eli tavallinen psykoterapeutti ei myöskään saisi antaa traumaterapiaa ilman tuota useamman vuoden (työn ohessa) käytävää koulutusta. Tämä siis oma mielipiteeni. 

Erityisen haitallista on myös ns. seksuaaliterapiakoulutus, joka nykyisin on täysin erilainen kuin ennen. Ennen sitä varten piti olla pitkä terapiakoulutus, oma terapia ja työkokemusta ennen kun pääsi koulutukseen. Nyt pohja

 

207. Kyllä, psykoterapiasuuntausten opinnot ovat tyypillisesti pitkäkestoisia, koska niihin liittyy henkilökohtaisten valmiuksen hiomista, omakohtaista prosessia, käytännön työn opettelua kirjallisuuden lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi. Arvostan esimerkiksi perheterapian, tunnekeskeisen pariterapian, gestalt-terapian ja muutaman muunkin psykoterapiamenetelmän opintoja. Tästä näkökulmasta nykyinen psykoterapiakoulutus mielestäni on epäonnistunutta eikä anna riittävää pätevyyttä. Opinnot ovat väistämättä pintapuolisia, kun jokaisesta asiasta raapaistaan pintaa ja luetaan kirjatenttejä sen sijaan, että syvennyttäisiin yhteen aiheeseen käytännönläheisesti ja omakohtaisesti.

Onko nykykoulutuksessa olevilla enää samanlaista intoa kouluttautua johonkin menetelmään syvällisemmin, kun heillä jo on psykoterapeutin nimike? Se jää nähtäväksi. Ennenhän yhden psykoterapiamenetelmän koulutus ei riittänyt psykoterapeutin nimikkeen saamiseksi kuten jo mainitsin. 

Eiköhän ole riittävän monta kertaa jo jankattu, että kuka vaan voi sanoa itseään terapeutiksi.

En missään nimessä menisi. Valviran psykoterapeutin nimikkeen käyttöikeus edellyttää riittävän pitkää koulutusta. En myöskään itse menisi muun kuin psykologin pohjakoulutuksen saaneen psykoterapeutin vastaanotolle.

Menisin, jos ei ole kallis

Kaikki terapia ei ole psykoterapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapiatyö voi olla sitovampaa kuin joku muu työ? 

Ei haluta tehdä kela-terapiaa. Kuka muu maksaa 130 € / h pitkiä aikoja. 

Sain nuorempana kelan terapiapäätöksen 2 x viikko 2 vuotta. Lopetin kesken. Tunsin olevani hyvä rahasampo terapeutille.

Terapeutti sitoutuu hoitamaan asiakasta useamman vuoden ajan ja olemaan tavoitettavissa kriisitilanteissa myös loman aikana. Kun ikää tulee, on ajateltava voiko asiakasta ottaa pitempään terapiaan, jos vaikka itse sairastuu vakavasti tai elämässä on muita sitoutumista vaativia asioita. Siksi osa terapeuteista ei ota kela-asiakkaita lainkaan. Kyse ei siis ole vain yksittäisestä asiakkaasta, vaan myös muista asiakassuhteista ja niistä asiakkaissuhteista, jotka ovat jo päättyneet. Jokainen heistä voi tarvittaessa ottaa uudelleen yhteyttä ja pääsee käynnille. Näin toimivat myös omat terapeuttini ja työnohjaajan

Onko Kelan tukemana psykoterapiassa mahdollista olla yhteydessä loman aikana kriisitilanteissa?

Miten Kelan tukeminen muuttaa asiakkuutta?

213. En siis itse ole kela-terapioita tehnyt, mutta tiedän, että kela-terapiat poikkeavat sikäli, että terapiakertojen määrä on rajattu, joten jos asiakkaalla ei ole varaa, tehdään vain sen verran, kun kertoja on. Tietyt kirjaamisvelvollisuudet ovat pakollisia, edistymisen seuranta jne. kun taas muuten voidaan kirjata vain hyvin yleisluonteisesti käsitelty aihe. Muitakin kirjallisia velvoitteita on liittyen kela-byrokratiaan.

Kyllä psykoterapia-asiakkaan tulee saada yhteys terapeuttiin myös loma-aikana, jos on äkillinen kriisitilanne. Minun koulutusaikanani (yli 30 vuotta sitten) tämä oli kirjoittamaton sääntö, että asiakkaat voivat aina ottaa yhteyttä myös terapian jälkeen, jos tulee tarvetta. Vain pieni osa asiakkaista kuitenkin on tätä tarvinnut. Etuna tietenkin se, että asiakkaan asiat muistetaan, kontakti on jo syntynyt ja päästään nopeammin käsittelemään ajankohtainen asia.

Itse siis olen työskennellyt parien, perheiden ja ryhmien kanssa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Työhöni on välillä liittynyt myös lyhyitä yksilöterapioita osana parin/perheen/ryhmän prosessia. Minulla on aika paljon siihenkin koulutuksia, mutta en ole tehnyt pelkästään yksilöterapioita paitsi juurikin vanhojen asiakkuuksien kanssa muutamien käyntikertojen verran.

Vierailija kirjoitti:

213. En siis itse ole kela-terapioita tehnyt, mutta tiedän, että kela-terapiat poikkeavat sikäli, että terapiakertojen määrä on rajattu, joten jos asiakkaalla ei ole varaa, tehdään vain sen verran, kun kertoja on. Tietyt kirjaamisvelvollisuudet ovat pakollisia, edistymisen seuranta jne. kun taas muuten voidaan kirjata vain hyvin yleisluonteisesti käsitelty aihe. Muitakin kirjallisia velvoitteita on liittyen kela-byrokratiaan.

Kyllä psykoterapia-asiakkaan tulee saada yhteys terapeuttiin myös loma-aikana, jos on äkillinen kriisitilanne. Minun koulutusaikanani (yli 30 vuotta sitten) tämä oli kirjoittamaton sääntö, että asiakkaat voivat aina ottaa yhteyttä myös terapian jälkeen, jos tulee tarvetta. Vain pieni osa asiakkaista kuitenkin on tätä tarvinnut. Etuna tietenkin se, että asiakkaan asiat muistetaan, kontakti on jo syntynyt ja päästään nopeammin käsittelemään ajankohtainen asia.

Itse siis olen työskennellyt parien, perheiden ja r

No huhhuh, kuinkahan moni terapeutti on valmis palmurannalta vastaamaan potilaan puheluun. Eikö tuota varten ole päivystys tms. 

215. Pieni tarkennus eli puheluun ei vastata, vaan vastaaja puretaan pari kolme kertaa viikossa lomallakin ja otetaan yhteyttä, jos on hätätilanne. Joskus se hoituu puhelulla, mutta nykyisin voi ottaa myös etätapaamisen juuri tuollaisessa tilanteessa. 

Aika harvoin asiakas kuitenkaan käyttää tuota mahdollisuutta, silloin tällöin kuitenkin. Se miten terapia menee käydään läpi jo alussa eli työskentelyä ei hajoteta yksittäisiin tekstareihin ja viestittelyyn, hätätilanne on tietysti poikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapiatyö voi olla sitovampaa kuin joku muu työ? 

Ei haluta tehdä kela-terapiaa. Kuka muu maksaa 130 € / h pitkiä aikoja. 

Sain nuorempana kelan terapiapäätöksen 2 x viikko 2 vuotta. Lopetin kesken. Tunsin olevani hyvä rahasampo terapeutille.

Terapeutti sitoutuu hoitamaan asiakasta useamman vuoden ajan ja olemaan tavoitettavissa kriisitilanteissa myös loman aikana. Kun ikää tulee, on ajateltava voiko asiakasta ottaa pitempään terapiaan, jos vaikka itse sairastuu vakavasti tai elämässä on muita sitoutumista vaativia asioita. Siksi osa terapeuteista ei ota kela-asiakkaita lainkaan. Kyse ei siis ole vain yksittäisestä asiakkaasta, vaan myös muista asiakassuhteista ja niistä asiakkaissuhteista, jotka ovat jo päättyneet. Jokainen heistä voi tarvittaessa ottaa uudelleen yhteyttä ja pääsee käynnille. Nä

Onko Kelan tukemana psykoterapiassa mahdollista olla yhteydessä loman aikana kriisitilanteissa?

Miten Kelan tukeminen muuttaa asiakkuutta?

Olen eri. Ainakin minulle on psykiatri sanonut, että terapeutin kanssa saa ja voi tehdä kriisisuunnitelman. Tietysti jokainen terapeutti ei tähän suostu, joten sen voi sitten varmistaa tututstumiskäynnillä. Joillain mieli on niin tiukasti muurien takana, ettei sitä uskalla lähteä avaamaan, jos tietää, ettei terapeutti ole saatavilla.