Lue keskustelun säännöt.
Menisittekö terapeutille jolla ei ole psykoterapeutin koulutusta?
14.01.2025 |
Terapeutti ei ole suojattu ammattinimike, joten kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa terapeutti ja pistää yrityksen pystyyn tätä varten.
Mutta menisitkö tuollaiselle terapeutille, jolla ei ole psykoterapeutin koulutusta tai mitään siihen liittyvääkään?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapia ei ole minulle tuttua, mutta olen kiinnostunut kehollisista traumanpurkumenetelmistä ja näitä haluaisin joskus kokeilla. Nimittäin vaikka pää on toipunut, niin body keeps the score.
Tuota varten ovat olemassa psykofyysiseen terapiaan koulutetut fysioterapeutit.
En tosiaan ymmärrä, mikä on joidenkin ihmisten into mennä jonkun tradenomin "hoidettavaksi" eikä minkään alan ammattilaisen.
Psykofyysinen psykoterapia ei ole varsinainen psykoterapiamuoto, vaan sillä kuvataan lähestymistapaa eli kyllä traumaterapiakoulutus pitäisi olla, jos lähdetään hoitamaan vakavia dissosioivia traumaoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haet ammattiapua, katso, että nimi löytyy Valviran JulkiTerhikistä.
Seurakunnalta saatat saada ilmaista eikä tyrkytetä mitään. Itse sain parempaa kuin maksulliselta kelaterapeutilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haet ammattiapua, katso, että nimi löytyy Valviran JulkiTerhikistä.
Seurakunnalta saatat saada ilmaista eikä tyrkytetä mitään. Itse sain parempaa kuin maksulliselta kelaterapeutilta.
Jos tarkoitat luterilaisen kirkon perheneuvontaa, niin siellähän kaikki ovat ammattilaisia ja suurin osa on hakenut myös psykoterapeutin nimikettä.
Nyt ihmiset ilmeisesti kuvittelevat, että kaikki, joilla on nykyinen psykoterapeutin tutkinto, ovat ainoita oikeita terapia-alan ammattilaisia. Mutta tämä systeemi on suht uusi eli paljon on vielä ammattilaisia, joilla on vanhoja koulutuksia kuten aiemmin ketjussa selitin. Ennen psykoterapeutin nimikettä haettiin omien koulutusten perusteella.
Ja vielä psykologista. Psykologihan ei ole terapia-alan ammattilainen, ellei hän ole terapiakoulutusta erikseen hankkinut. Psykologi on lukenut teoriaa yliopistossa, suorittanut joitakin harjoitteluja, he ovat esimerkiksi lasten testaamisen ammattilaisia. Sikäli on vähän hassua, että psykologeja pidetään erityisen pätevinä.
Ennen ei ollut kaikki paremmin, mutta mielestäni asiat olivat vähän selkeämpiä sikäli, että psykoterapeutin nimikettä haettiin vasta sitten, kun oli mahdollista arvioida koulutuksien kokonaisuutta ja pätevyyttä sekä sitä minkä verran ihminen oli edistynyt omien asioidensa käsittelyssä. Nyt psykoterapeutiksi riittää yksi yliopistokoulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapia ei ole minulle tuttua, mutta olen kiinnostunut kehollisista traumanpurkumenetelmistä ja näitä haluaisin joskus kokeilla. Nimittäin vaikka pää on toipunut, niin body keeps the score.
Tuota varten ovat olemassa psykofyysiseen terapiaan koulutetut fysioterapeutit.
En tosiaan ymmärrä, mikä on joidenkin ihmisten into mennä jonkun tradenomin "hoidettavaksi" eikä minkään alan ammattilaisen.
Psykofyysinen psykoterapia ei ole varsinainen psykoterapiamuoto, vaan sillä kuvataan lähestymistapaa eli kyllä traumaterapiakoulutus pitäisi olla, jos lähdetään hoitamaan vakavia dissosioivia traumaoireita.
Itselläni on työkyvyttömyyttä aiheuttavaa dissosiaatiota. On todella vaikea löytää yhtäkään terapeuttia, joka jotenkin tietäisi asiasta jotain tai jotenkin osaisi hoitaa sitä. Puhun nyt siitä, että yritetään hoitaa dissosiaatio ongelmana pois, toki oireiden hallintaan löytyy tekniikoita moneltakin. Mutta siis haluaisin terapeutin, joka auttaa integroimaan sen dissosioivan osan eikä niin, että koko loppuelämäni säätelen ala- ja ylivireyttä ja olen umpiväsynyt ja "katoilen" itseltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä psykologista. Psykologihan ei ole terapia-alan ammattilainen, ellei hän ole terapiakoulutusta erikseen hankkinut. Psykologi on lukenut teoriaa yliopistossa, suorittanut joitakin harjoitteluja, he ovat esimerkiksi lasten testaamisen ammattilaisia. Sikäli on vähän hassua, että psykologeja pidetään erityisen pätevinä.
Ennen ei ollut kaikki paremmin, mutta mielestäni asiat olivat vähän selkeämpiä sikäli, että psykoterapeutin nimikettä haettiin vasta sitten, kun oli mahdollista arvioida koulutuksien kokonaisuutta ja pätevyyttä sekä sitä minkä verran ihminen oli edistynyt omien asioidensa käsittelyssä. Nyt psykoterapeutiksi riittää yksi yliopistokoulutus.
Ymmärsin tämän niin, että keskustellaan terapeutin pohjakoulutuksesta, sillä jokin pohjakoulutus hänellä on ennen psykoterapeuttikoulutuksen aloittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapia ei ole minulle tuttua, mutta olen kiinnostunut kehollisista traumanpurkumenetelmistä ja näitä haluaisin joskus kokeilla. Nimittäin vaikka pää on toipunut, niin body keeps the score.
Tuota varten ovat olemassa psykofyysiseen terapiaan koulutetut fysioterapeutit.
En tosiaan ymmärrä, mikä on joidenkin ihmisten into mennä jonkun tradenomin "hoidettavaksi" eikä minkään alan ammattilaisen.
Psykofyysinen psykoterapia ei ole varsinainen psykoterapiamuoto, vaan sillä kuvataan lähestymistapaa eli kyllä traumaterapiakoulutus pitäisi olla, jos lähdetään hoitamaan vakavia dissosioivia traumaoireita.
Itselläni on työkyvyttömyyttä aiheuttavaa dissosiaatiota. On todella vaikea löytää yhtäkään terapeuttia, joka jotenkin tietäisi asiasta jotain tai jotenki
Oletko hakeutunut sellaisen ihmisen vastaanotolle, jolla on virallinen traumaterapeutin kolmevuotinen koulutus? Se siis on psykoterapeuttien täydennyskoulutusta eli sinne eivät pääse kuin jo terapia-alalla työskentelevät ammattilaiset. Tuon koulutuksen suorittanut on yleensä pitkän linjan ammattilainen, tunnen kolme sellaista. Itselläni ei tuota koulutusta ole, koska olen työskennellyt parien, perheiden ja ryhmien kanssa pääosan työurastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessahan asiassa on noin. On myös hierojia ja "hierojia". On isännöitsijöitä ja "isännöitsijöitä". On kirjanpitäjiä ja "kirjanpitäjiä".
Myös ostajan vastuulla olisi tajuta, mitä on ostamassa. Jos ostan Susanna Tannin höpöhöpövalmennuksen, minun pitää tajuta, että olen "täydentävien" tai jopa huuhaa -hoitojen puoella, en ostamassa oikeaa psykoterapiaa. Joku kuitenkin ihan tietoisesti ei halua psykoterapiaa vaan ihan kiinnostuksesta jotain höpöhoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä psykologista. Psykologihan ei ole terapia-alan ammattilainen, ellei hän ole terapiakoulutusta erikseen hankkinut. Psykologi on lukenut teoriaa yliopistossa, suorittanut joitakin harjoitteluja, he ovat esimerkiksi lasten testaamisen ammattilaisia. Sikäli on vähän hassua, että psykologeja pidetään erityisen pätevinä.
Ennen ei ollut kaikki paremmin, mutta mielestäni asiat olivat vähän selkeämpiä sikäli, että psykoterapeutin nimikettä haettiin vasta sitten, kun oli mahdollista arvioida koulutuksien kokonaisuutta ja pätevyyttä sekä sitä minkä verran ihminen oli edistynyt omien asioidensa käsittelyssä. Nyt psykoterapeutiksi riittää yksi yliopistokoulutus.
Ymmärsin tämän niin, että keskustellaan terapeutin pohjakoulutuksesta, sillä jokin pohjakoulutus hänellä on ennen psykoterapeuttikoulutuksen aloittamista.
Ok, ehkä ymmärsin väärin. Psykologit nimittäin tekevät paljon terapiatyötä, varsinkin kasarilla ja ysärillä he tekivät esimerkiksi kunnissa sitä todella paljon. Juuri kenelläkään ei kuitenkaan ollut terapia-alan koulutusta, mikä oli hiukan ongelmallista sikäli, että työskentelivät myös perheiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin katsoisin, että terapeutilla on joku pidempi kunnon pätevyys, eikä vaan jotain kuukauden lyhytkursseja tai new age diipadaapa kurssituksia taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapia ei ole minulle tuttua, mutta olen kiinnostunut kehollisista traumanpurkumenetelmistä ja näitä haluaisin joskus kokeilla. Nimittäin vaikka pää on toipunut, niin body keeps the score.
Tuota varten ovat olemassa psykofyysiseen terapiaan koulutetut fysioterapeutit.
En tosiaan ymmärrä, mikä on joidenkin ihmisten into mennä jonkun tradenomin "hoidettavaksi" eikä minkään alan ammattilaisen.
Psykofyysinen psykoterapia ei ole varsinainen psykoterapiamuoto, vaan sillä kuvataan lähestymistapaa eli kyllä traumaterapiakoulutus pitäisi olla, jos lähdetään hoitamaan vakavia dissosioivia traumaoireita.
Itselläni on työkyvyttömyyttä aiheuttavaa dissosiaatiota. On todella vaikea löytää yhtäkään terapeuttia
Oletko hakeutunut sellaisen ihmisen vastaanotolle, jolla on virallinen traumaterapeutin kolmevuotinen koulutus? Se siis on psykoterapeuttien täydennyskoulutusta eli sinne eivät pääse kuin jo terapia-alalla työskentelevät ammattilaiset. Tuon koulutuksen suorittanut on yleensä pitkän linjan ammattilainen, tunnen kolme sellaista. Itselläni ei tuota koulutusta ole, koska olen työskennellyt parien, perheiden ja ryhmien kanssa pääosan työurastani.
KELA-terapiaan ei niin vaan hakeuduta. Lähes kaikki osaavimmat terapeutit, no ne vähemmänkin osaavat, on täyteen buukattuja ja aina joskus jollakin vapautuu paikka. Onko se sitten sellaisessa paikassa sijainnillisesti, missä voit käydä, tai suostuuko terapeutti etäterapiaan, on oma juttunsa sekin.
Taannoin katsoin, että yhdellä olisi ehkä saattanut olla avoin paikka. Hänen taksansa oli 180 e/ 45 min. Ei ole varaa sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"KELA-terapiaan ei niin vaan hakeuduta. "
Ymmärrän, sinulla on siis käyttämättä vielä kela-kustanteinen psykoterapia. Luulin, että haet kuntoutusta omalla rahalla, jolloin terapian saaminen on ehkä hiukan helpompaa. Moni kokeneempi terapeutti ei enää tee lainkaan kela-terapioita, koska ne edellyttävät enenmmän paperitöitä ja myös sitoutumista. Terapiatyö on hyvin sitovaa, työuran loppupuolella voi sattua kaikenlaista (esim voi olla omia sairauksia), jolloin ei haluta sitoutua pitemmäksi aikaa.
Oman työkokemukseni mukaan terapian tulisi alussa olla tiheämpää, mutta käyntejä ei tarvita läheskään niin paljon kuin yleensä ajatellaan. Mutta seuranta on tärkeää, se voi kestää vaikkapa kolme vuotta ja väylä on auki ikuisesti vanhoille asiakkaille. Näin tietysti vastaanotto täytyy melko lailla, kun palvelusvuosia on paljon.
Sinuna harkitsisin jonotuslistalle menemistä, jos on joku terapeutti, joka antaa sinulle hyvän vaikutelman. Jos siis hänellä on tuo traumaterapeutin koulutus. Koska olet jo ollut terapioissa, ei tarvitse aloittaa nollasta, vaan voidaan keskittyä tiukasti tavoitteeseen, jonka kerroit viestissäsi ja arvioida, onko tavoitteen saavuttaminen realistista. Lähes ainahan käy niin, että alkuperäinen tavoite matkan varrella muuttuu. Niin perheiden kuin yksilöidenkin kohdalla.
"Suostuuko terapeutti etäterapiaan"
Tästä vielä eli yleensä terapian ensimmäiset istunnot on hyvä pitää perinteisellä menetelmällä, mutta myöhemmin osan voi pitää etänä ainakin osan niistä. Pelkästään etäterapioihin ei mielestäni kannata asiakkaan edes suostua, ellei sitten kyseessä ole jokin hyvin selkeästi rajattu yksittäinen ongelma tai kehityskriisi (tilanne, johon lyhytterapia soveltuu). Myös sosiaalinen jännittäminen ja erilaiset pakko-oireet ovat tästä poikkeuksia eli etäistunnot alkuun voivat madaltaa kynnystä työskentelyn alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin katsoisin, että terapeutilla on joku pidempi kunnon pätevyys, eikä vaan jotain kuukauden lyhytkursseja tai new age diipadaapa kurssituksia taustalla.
Minä katsoisin, ettei sitä new age-diipadaapaa olisi ylipäätään - ihan sen pätevyyden lisäksi. Ja tällä kertaa kysyisin suoraan onko taipumusta tällaiseen henkisyyteen ja hörhöilyyn.
"KELA-terapiaan ei niin vaan hakeuduta. "
Ymmärrän, sinulla on siis käyttämättä vielä kela-kustanteinen psykoterapia. Luulin, että haet kuntoutusta omalla rahalla, jolloin terapian saaminen on ehkä hiukan helpompaa. Moni kokeneempi terapeutti ei enää tee lainkaan kela-terapioita, koska ne edellyttävät enenmmän paperitöitä ja myös sitoutumista. Terapiatyö on hyvin sitovaa, työuran loppupuolella voi sattua kaikenlaista (esim voi olla omia sairauksia), jolloin ei haluta sitoutua pitemmäksi aikaa.
*****
Ylläoleva on lainaus.
Joo, olen omalla kustannuksellani hankkinut muutamaakin toimivaa terapiaa, mutta KELA ja eläkevakuutuslaitos ottavat tosissaan vain KELA-terapian, joten siinä mielessä on vähän pakko hakeutua sellaiseen(kin).
Paljon olen nähnyt mielenkiintoisia terapiatapoja ja terapian tarjoajia, mutta nyt on pakko säästää rahat KELA-terapiaa varten.
Vierailija kirjoitti:
"Suostuuko terapeutti etäterapiaan"
Tästä vielä eli yleensä terapian ensimmäiset istunnot on hyvä pitää perinteisellä menetelmällä, mutta myöhemmin osan voi pitää etänä ainakin osan niistä. Pelkästään etäterapioihin ei mielestäni kannata asiakkaan edes suostua, ellei sitten kyseessä ole jokin hyvin selkeästi rajattu yksittäinen ongelma tai kehityskriisi (tilanne, johon lyhytterapia soveltuu). Myös sosiaalinen jännittäminen ja erilaiset pakko-oireet ovat tästä poikkeuksia eli etäistunnot alkuun voivat madaltaa kynnystä työskentelyn alussa.
Siitä kyllä jää toisen ihmisen kohtaaminen puolitiehen, jos ollaan ruudun takana. Hintakin pitäisi olla puolikas silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suostuuko terapeutti etäterapiaan"
Tästä vielä eli yleensä terapian ensimmäiset istunnot on hyvä pitää perinteisellä menetelmällä, mutta myöhemmin osan voi pitää etänä ainakin osan niistä. Pelkästään etäterapioihin ei mielestäni kannata asiakkaan edes suostua, ellei sitten kyseessä ole jokin hyvin selkeästi rajattu yksittäinen ongelma tai kehityskriisi (tilanne, johon lyhytterapia soveltuu). Myös sosiaalinen jännittäminen ja erilaiset pakko-oireet ovat tästä poikkeuksia eli etäistunnot alkuun voivat madaltaa kynnystä työskentelyn alussa.
Siitä kyllä jää toisen ihmisen kohtaaminen puolitiehen, jos ollaan ruudun takana. Hintakin pitäisi olla puolikas silloin.
Jää puolitiehen, mutta kumpi on parempi: olla kokonaan ilman vai etäyhteydellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suostuuko terapeutti etäterapiaan"
Tästä vielä eli yleensä terapian ensimmäiset istunnot on hyvä pitää perinteisellä menetelmällä, mutta myöhemmin osan voi pitää etänä ainakin osan niistä. Pelkästään etäterapioihin ei mielestäni kannata asiakkaan edes suostua, ellei sitten kyseessä ole jokin hyvin selkeästi rajattu yksittäinen ongelma tai kehityskriisi (tilanne, johon lyhytterapia soveltuu). Myös sosiaalinen jännittäminen ja erilaiset pakko-oireet ovat tästä poikkeuksia eli etäistunnot alkuun voivat madaltaa kynnystä työskentelyn alussa.
Siitä kyllä jää toisen ihmisen kohtaaminen puolitiehen, jos ollaan ruudun takana. Hintakin pitäisi olla puolikas silloin.
Ei kai se sen terapeutin vika ole, jos potilas ei halua tulla paikalle tai pääse paikalle. Se on toki eri, jos etäyhteys johtuu terapeutista itsestään. KELA-terapeutti ei varmaan lähtökohtaisesti edes saa vaatia etäyhteyttä vaan se on potilas, joka sitä pyytää.
Tokihan myös suuntaukset merkitsevät, äläpä höpötä.