Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Voisitko, ap, täsmentää, mitä tämä termi erityislapsi sinulle tarkoittaa? Ehdottavatko he, että veisit lapsen lääkärille, vai että kotikasvatuksessa tukisit niitä asioita, jotka päiväkodissa ovat vaikeita?

Meillä myös erikoinen kokemus, kun lapsi ei viihtynyt päikyssä vieraiden aikuisten seurassa ja ujosteli esim. sijaisia. Tästä tuli merkintä ihan siihen 4-vuotisneuvolalomakkeeseen, joka meni päiväkodista neuvolaan. Omien hoitajien kanssa viihtyi vallan mainiosti. Mielestäni tuollainen varauksellisuus uusien ihmisten, etenkin aikuisten suhteen on vain ja ainoastaan hyvä asia ja on varmasti vaistonvaraista. Lapsi on aina ollut hitaasti lämpeävä uusien ihmisten suhteen ja saakin olla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa minun korvaani tyypilliseltä pari-kolmevuotiaalta. Totean kuitenkin, että parissakin ystäväperheessä lasten nepsyys tuli ilmi tuossa iässä juuri päiväkodin aloitteesta. Heillä sitä vertailuaineistoa on ihan toisella tavalla.

Nykyään koko kaveriporukka on teini-iässä. Sattumaa tai ei, nepsyistä selvästi paremmin pärjää se, jonka vanhemmat hyväksyivät asian, kertoivat siitä kaikille avoimesti, ryhtyivät heti hakemaan tukea ja menivät vertaistoimintaankin mukaan. Toisen ääripään vanhempien lapsi oli alun perin se toimintakykyisempi, nyt asia on toisinpäin.

Ap lapset kuulostavat Adhd oireisilta. Yleensä ensimmäiset oireet huomataan juuri päiväkodissa kun lapsi ei pysty edes istumaan ruoka-aikana paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

Ei kai henkilökunnan näkökulmasta ole merkitystä, onko kyse osaamattomuudesta vai haluttomuudesta, jos tämä yksi sankari hidastaa koko ryhmän ulos lähtemistä kiukuttelullaan.

Harjoittelette asiaa niin että pukeminen sujuu kiukuttelematta.

Tuollainen lapsi sopisi paremmin perhepäivähoitoon kuin isoon lapsiryhmään. 

Lapsi liikkuu paljon, kaipaa tekemistä ja toimintaa? Mistä lähtien tämä on ollut huono asia ???

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

Vanhemmillakin on nykyään vaikeuksia sietää uhmaa. Sen sanotaan olevan yksi syy, miksi lapset hulinoivat ja nuoret masentuvat. 

Olisi hyvä, että lapset voisivat käydä perusuhmansa vanhempien kanssa, ja päiväkotiin säästyisi se vähän vieraskoreampi puoli. Mutta toki se on vaikeaa monissa kodeissa nykypäivänä, kun on kiirettä ja jaksamishaasteita.

Siitä olen samaa mieltä, että päiväkodeissa on aika vähän erilaisuuden sietokykyä. Erityisesti tyttömäiset pojat ja poikamaiset tytöt edelleen ovat vaikeasti hyväksyttäviä, vaikka ehkä paperilla asia on toisin.

Vierailija kirjoitti:

Älä anna periksi. Meidänkin lapsesta oltiin leipomassa päiväkodissa väkisin nepsyä, koska kohtelivat häntä epätasa-arvoisesti ja huonosti.

Kävimme sitten erityislastentarhan opettajan suosituksen mukaan toimintaterapeutilla, joka totesi ainoastaan, että lapsi on ikätasoaan edellä ja todella älykäs.

Hakeudu itse sinne toimintaterapeutille ja kerro oma kokemuksesi.

Meidän lapsi pääsi samassa päiväkodissa eri ryhmään ja ongelmat loppuivat kuin seinään. Vieläkin suututtaa kun toisinaan toinen näistä lastani parjanneista pk-tädeistä tulee kylillä vastaan. Olen joskus meinannut sanoa että etkös pässinpää älykkyyttä erottanut.... Koitin sanoa mutta minua ei uskottu.

Lapsi on nyt koulussa ja älykkyys on huomattu siellä. Hän on myös sosiaalisesti älykäs ja osaa ottaa syrjitytkin huomioon.

Jatkan tähän vielä. Huolestuttavaa oli myös se, miten päiväkodin johtaja ei ottanut vakavissaan tekemääni valitusta näistä lastani väärin kohdelleista aikuisista. Ja sekin oli huolestuttavaa, että he pitivät kerran jopa väkivaltaisesti lasta kiinni ontuvilla perusteluilla, tilanne: lapsi oli suuttunut ja heittänyt jonkun tavaran (no tuon ikäiset nyt saattavat  tehdä niin). Ja sekin huolestuttaa, että erityislastentarhan opettajakaan ei halunnut kyseenaaistaa näiden kahden asiattomasti toimineen naisen toimintaa.

Huh- vieläkin suututtaa, olisi pitänyt tehdä rikostutkinta mutta tuolloin ei kaiken sen pas*an keskellä vaan ollut voimia.

Tuo reilun puoli vuotta jatkunut ajojahti on ollut suurin koko perhettämme kuormittaneista asioista. Ja joka palaverissa missä oli paikalla muitakin, nämä tädit istuivat kädet ristissä ja toistelivat kuinka me vanhemmat emme luota heihin ja ongelmat johtuvat siitä ..

Meidän onneksi toimintaterapeutti ja lastensuojelu näkivät tuon toiminnan läpi ja olivat puolellamme.

Tsemppiä, tiedän miten tuo kuormittaa

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

Minä olen kyllä lapsilleni kertonut, että se on ihan sama, osaako vai ei, jos ei tee. Pätee eritoten vähän isompana ja työelämässä.

Nykyään päiväkodeissa on niin kummallisia ruokia (bulgurit, höyrytetty ohra, kikhernepihvit, soijapuikot yms) että moni jättää syömättä. Meillä usein opettaja sanoo noutotilanteessa, että oli outoa ruokaa ja kukaan ei sitä suostunut syömään. Miksi asioista tehdään niin vaikeita? Normaalia maistuvaa ruokaa lapsille ja kyllä ratkeaa moni ongelma: energiatasot pysyvät lapsilla kohdillaan, hävikki pienenee ja ruokailu sujuu kannustavammin.

Sama juttu pukemisessa. Odotetaan, että kolmevuotiaana käy näppärästi itse talvivaatteiden pukeminen ja niiden päälle vielä vedetään kurakamppeet tuosta vaan. Jos täytyy auttaa, on jokin hullusti. Ihan hirveät odotukset, vaikka tietysti resurssipula näkyy tuossakin vääränlaisina odotuksina pikkulasten kykyjen suhteen.

Onhan ikävää jos älykäs ja fiksy lapsi ei saa heitellä muita esineillä, leluilla , hiekalla ja raivota jos kaikki ei leiki hänen tavallaan.

Epäsuosittu mielipide, mutta kannattaisi nyt tarkastella objektiivisesti näitä asioita mitä päiväkodista on nostettu esiin. 

2,5-vuotiaan on tosi paljon helpompi oppia (esim. toimimaan ryhmässä) kuin sitten koululaisen, jonka on pakko osata nämä jutut.

No jos tuo lapsi tarvitsee yhtä paljon huomiota kuin 5 muuta lasta niin tottahan toki se on ongelma. Ei voi olla koko ajan yksi hoitaja vahtimassa tämän yhden herrantertun syömistä, pukemista, nukkumista... Koko ryhmän toiminta häiriintyy. 

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

Tuo sama oli jo 20 vuotta sitten. Omani oli sellainen kohtalaisen hiljainen ja pohdiskeleva, katseli ensin sivusta eikä rynnännyt ensimmäisenä pahantekoon. Eskarissa opettaja (koulutukseltaa lähihoitaja, pätevää opettajaa ei saatu) ryhtyi organisoimaan lapselle koulunaloituksen siirtoa, koska hänestä lapsi oli kehityksessä jälkeenjääänyt ja tarvitsi erityistä tukea. Lapsi osasi lukea 4v iässä ja kertotaulun 5v iässä eli jotain autismin kirjon piirteitä varmasti oli, minä syytin sitä, että lapsella oli 2 isompaa sisarusta, joiden vanavedessä asioita oppi opettelematta.

Lopulta oltiin siinä pisteessä, että lapsi päätyi keskussairaalaan tutkimuksiin ja siellä ilmeni vain se, että lapsi on ikätasoaan edellä ja perusluonteeltaan rauhallinen, häntä kiinnostivat monelaiset asiat ja joka mielellään tutki ja kokeili, jos sen sai tehdä rauhassa. Kouluun hän meni ikätoveriensa kanssa ja on nyt lääkäri.

Varhaiskasvatuksessa lapsi ei saa olla hiljainen eikä riekkuja, ei pohdiskeleva eikä ryntäilevä. Tulee olla reipas ja tottelevainen ja mahdollisimman huomaamaton, jotta hänestä ei ole vaivaa.

Elämme medikalisaation aikakautta - lähes kaikkeen yritetään keksiä jokin diagnoosi, ja persoonalliset luonteenpiirteet kuten vaikkapa lapsen vilkkaus ja puheliaisuus tai ujous ja hiljaisuus nähdään yhä useammin jonakin omituisena, tutkimuksia vaativana erityisyytenä, vaikka kyse olisi ihan vain siitä, että me ihmiset (myös lapset) voimme olla hyvin erilaisia persoonia. 

Olen joskus törmännyt päiväkodissa siihen, että siellä aikuisten kesken vallitsee jotenkin outo ilmapiiri - Joku ryhmän aikuisista rupeaa puhumaan, että KalleMaijalla on keskittymisen kanssa vaikeaa ja kohta siihen kuoroon yhtyvät muutkin hoitajat, ja koko juttu ikään kuin ruokkii itse itseään. Vähän samanlainen kierre kuten joskus, kun vain kaikkeen negatiiviseen kiinnitetään huomiota, ei mihinkään positiiviseen. Kyllä me kaikki tiedämme, että päiväkodeissa on monenlaista väkeä töissä - on tosi fiksuja ja maalaisjärkisiä ja työtään rakastavia ihmisiä, mutta on myös leipiintyneitä, kouluttamattomia, hyvin nuoria työntekijöitä jne. 

Itse toivoisin, että vanhemmat eivät ihan suorilta ostaisi kaikkea mitä päiväkodista kerrotaan. Voi olla, että huomiot ovat ihan aiheellisia ja hyviä, mutta voi myös olla, että eivät ole. 

Mitä todellisia haittoja on siitä, että lapsi luokitellaan erityistarpeiseksi?

He saavat parempaa tukea ja enemmän huomiota, eikö niin?

P.S..

En todellakaan tiedä.

 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi liikkuu paljon, kaipaa tekemistä ja toimintaa? Mistä lähtien tämä on ollut huono asia ???

No oikeasti kyse on varmaan siitä ettei pysty keskittymään esim. lukutuokioihin tai mihinkään missä pitäisi olla hetki paikallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös erikoinen kokemus, kun lapsi ei viihtynyt päikyssä vieraiden aikuisten seurassa ja ujosteli esim. sijaisia. Tästä tuli merkintä ihan siihen 4-vuotisneuvolalomakkeeseen, joka meni päiväkodista neuvolaan. Omien hoitajien kanssa viihtyi vallan mainiosti. Mielestäni tuollainen varauksellisuus uusien ihmisten, etenkin aikuisten suhteen on vain ja ainoastaan hyvä asia ja on varmasti vaistonvaraista. Lapsi on aina ollut hitaasti lämpeävä uusien ihmisten suhteen ja saakin olla.

Se, että tuollainen merkintä tulee, ei ole moite lasta kohtaan, vaan tieto, joka toivottavasti kulkee hänen mukanaan esimerkiksi päiväkodin vaihdoksessa ja auttaa häntä ja aikuisia hänen ympärillään. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi liikkuu paljon, kaipaa tekemistä ja toimintaa? Mistä lähtien tämä on ollut huono asia ???

Veikkaan että on sellainen lapsi joka juoksee päättömästi ympäri huonetta kun muut keskittyvät askarteluun, lauluhetkeen tms. 

Meidän päiväkodissa pohdittiin autismia ja kuulon alenemaa, kun ujo ja arka 2-vuotias ei uskaltanut puhua. Selitin kerta toisensa jälkeen, että kotona puhuu kuin papupata, on hyvin herkkä ja sosiaalinenkin, mutta jännittää muita aikuisia (välillä jopa isovanhempiaan). 

Ihan kuin olisivat päiväkodissa tavanneet aran lapsen ensimmäistä kertaa.

Nyt lapsi on onneksi rentoutunut sielläkin, ja juttelee ja riehuu ja nauraa kuten muutkin.